Sisällön tarjoaa Blogger.

Keväinen Levi, Alppitalot ja huskysafari

Kun täällä Etelä-Suomessa lumi on enää vain jäinen muisto, on hyvä hypätä sinivalkoisille siiville ja reilun tunnin jälkeen astella ulos lumiseen talvimaailmaan. Ehdin olla kotona vain reilun viikon (tosin kävin siinäkin välissä yön yli visiitin Jyväskylässä) Afrikan matkan jälkeen ennen kuin pakkasin jälleen laukun ja suuntasin lentokentälle. Tällä kertaa mukana vain oli shortsien ja toppien sijaan talvitakkeja ja toppahousut. Minulla on ilo olla töissä yrityksessä, joka vie henkilökuntansa kokoustamaan välillä muuallekin kuin toimiston omaan neukkariin ja tarjoaa siinä samalla koko porukalle mahdollisuuden virkistäytyä. Tästä oli Levin reissussakin kyse, kokoustamisesta ja hauskanpidosta.

Edellisestä työnantajan järjestämästä Levin reissusta oli ehtinyt kulua pari vuotta, enkä ollut siinä välissä käynyt Lapissa. Vaikka olen matkustanut monessa eksoottisesta kohteessa, on talvisessa Lapissa aina sitä omanlaistaan taikaa. Lapin taikaa. Tämä vielä korostuu, kun Lappiin matkaa keväiseen aikaan, jolloin täällä etelässä ryhdytään jo kaivelemaan terassikalusteita varastosta ja viritellään grillejä toimintakuntoon. Automatkalla lentokentältä Levin keskustaan näkyviin tuleva tunturi saa huokaisemaan ihastuksesta. 


Levin Alppitalot paraatipaikalla


Tällä kertaa majoituimme aivan Levin keskustassa, kaiken toiminnan ytimessä olevissa Levin Alppitaloissa. Meille oli varattu kolme suurta huoneistoa 31 hengelle. Kaipasin kuitenkin hieman omaa rauhaa ja "upgreidasin" itseni blogiyhteistyön mahdollistamana omaan huoneistoon. Sain käyttööni viereisestä Alppitalosta vasta vähän aikaa sitten remontoidun, 35 neliöisen Alppitähti sviitin. Sisäänkirjautuminen oli tehty todella helpoksi ja myös uloskirjautuminen hoitui vähintään yhtä helposti, sillä avaimet sai vain jättää huoneistoon ja poistua omia aikojaan.

Alppitähti sviitti on suunniteltu pariskunnalle tai korkeintaan kahden lapsen kanssa matkustavalle perheelle. Toki se oli todella ihana majoitus myös ihan näin yksin majoittuvallekin. Olisin viihtynyt siellä pidempääkin kuin kolme yötä. Täysin varusteltu keittiö olisi mahdollistanut pidemmänkin majoittumisen ilman, että ravintoloihin olisi palanut pitkää penniä. Huoneiston sisustus hiveli keittiön ruskeita kaapistoja lukuunottamatta omaa silmääni ja ihastuin todella paljon siihen, kuinka maalattuja poron sarvia oli käytetty sisustuksessa. Toki niitä näkee Lapissa useinkin sisustuselementtinä, mutta ei tällä tavalla.




Keittiö jäi tällä reissulla minulta käyttämättä, koska kaikki ruokailut tapahtuivat aamupalaa myöten ravintolassa. Ruokapöydän ääressä ehdin kuitenkin istua läppärin kanssa töitä tehden. Sain samalla katsella suoraan rinteille, sillä tästä huoneistosta aukesi upeat maisemat suoraan eturinteille. Ei näitä huoneistoja turhaan kutsuta eturivin huoneistoiksi. Aamuisin sain pukeutuessa seurata kuin aurinko alkoi valaisemaan rinteitä. Yhdeksän aikaan aamulla aurinko lämmitti jo parvekkeella tuulettomassa säässä. Väistämättä tuli mieleen, ettei Leviä pitäisi ajatella vain talvilomakohteena, vaan tuolla parvekkeella olisi mukava ottaa vastaan myös kesäaamu ja suunnata sen jälkeen rinteille tai lähistölle ulkoilemaan.





Oikeastaan ainoa, hyvin pieni, ryppy rakkaudessa minulla oli tämän huoneiston suihkun kanssa. En ole koskaan ihastunut liiketunnistimella toimiviin suihkuihin. Kylpyhuone oli tilava ja etenkin sauna vasta remontoituna upea. Sinne olisi mahtunut kolme henkeä ihan mukavasti istuskelemaan. Jäin kuitenkin kaipaamaan suihkukaappia tai verhoa. Niiden puutteen vuoksi koko kylppäri oli märkä suihkun jälkeen ja lattiamaton sai heittää ennen suihkua eteiseen. Kuivauspuolta oli kuitenkin ajateltu ja kylppäristä löytyi lasta ja ylimääräisiä pyyhkeitä, joten nopeasti lattia oli taas kuiva.

Mielestäni paras asia Levin Alppitaloissa on suuren valikoiman (56 kpl eri kokoisia huoneistoja) lisäksi ehdottomasti sijainti. Edellisellä Levin reissulla majoituimme puolet pienemmällä porukalla yhdessä suuressa mökissä, joka oli sen verran kaukana, että joka paikkaan piti kulkea taksilla. Nyt lähellä oli niin rinteet, ravintolat kuin muutkin palvelut ja jokainen meidän 31 hengen seurueesta pystyi ohjattujen aktiviteettien ulkopuolella menemään ja tulemaan miten halusi. Hisseille matkaa on vain muutama kymmenen metriä ja kaikki yöelämä löytyy kävelyetäisyydeltä, mutta sen verran kaukaa, ettei se aiheuta mitään haittaa.


Huskysafari Lapissa


Olen jo pidemmän aikaa halunnut Lappiin huskysafarille. Olinkin naama näkkärillä, kun kuulin, että työnantaja tarjoaa meille toisen päivän aktiviteeteiksi joko urheilua tai huskyajelua. Ei ollut meikäläiselle vaikea valinta, mihin kelkkaan hyppäisin. Meitä valui vajaan 20 hengen porukka bussista ulos Polar Light Toursin pihalle. Meille pidettiin ensin briiffi siitä, miten koirien kanssa tulisi toimia ja miten rekeä ohjastetaan. Ajaisimme kaksistaan valjakkoa. Toinen istuisi kyydissä ja toinen ohjaisi jalaksilla. Puolessa välissä olisi vaihto päittäin. 

Homma tuntui ohjeistuksen perusteella suhteellisen monimutkaiselta ja olin jo hetken huolissani, miten solmuun me valjakko saataisiin, karkaisiko se kenties meiltä kokonaan tai ajaisimmeko edellä olevien päälle. Vasta briiffin jälkeen, meidät ohjattiin koirien luokse. Ne olivat valmiiksi valjastettuina ja todellakin valmiina lähtemään. Moni pomppi ja haukkui innoissaan, osa odotti nätisti. Yksi kerrallaan jokainen valjakko ampaisi vuorollaan matkaan. 




Kävi ilmi, että meille sattui ilmeisen kiltti valjakko. Muilla koirat olivat välillä solmussa ja kaikki joutuivat pysähtymään. Edessä ja keskellä kulki Polar Lights Tourin työntekijät omilla valjakoillaan ja yksi työntekijä ajeli vielä vieressä moottorikelkalla. Missään vaiheessa ei siis tullut sellaista tunnetta, että meitä olisi jätetty omilleen, vaan he kävivät selvittelemässä koirat taas oikeille paikoilleen. Välillä mentiin pitkiä matkoja eteenpäin hyvässä vauhdissa ja välillä joku kaatoi kelkkansa kumoon lumihankeen ja taas pysähdyttiin. 

Kyydissä istuminen oli rentoa ja siinä pystyi ottamaan kuvia. Jalaksilla ohjastaminen taas oli hauskaa ja siinä oli ihan oma fiiliksensä. Maisemat vaihteli metsästä aavaan suomaisemaan. Horisontissa näkyvät tunturit loivat tunnelmaa ja väkisinkin tuli mieleen, että miten upeaa huskyvaljakolla ajelu olisikaan Alaskan tai Kanadan vuoristomaisemissa, kun jo yksittäinen kaukana näkyvä tunturi ilahdutti etelästä tulleita turisteja. 




Kymmenen kilometrin lenkin jälkeen kävimme vielä vähän tutustumassa malamuutteihin, jotka olivat epäsosiaalisuutensa vuoksi ketjuissa syrjemmällä omissa oloissaan. Myös jonkin verran muita koiria oli kauempana koppeihin kytkettyinä, kuulema esimerkiksi juuri muihin koiriin kohdistuvan aggressiivisuuden tai sen vuoksi, että ne eivät pysy tarhassa (avaavat oven, tulevat yli tms.). 

Minulla ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkä yrityksen järjestämälle huskysafarille osallistuisimme, enkä siten myöskään ollut selvittänyt erityisemmin etukäteen paikan taustoja. Suurimmaksi osaksi paikka vaikutti kuitenkin ihan hyvältä. Koiria oli 105, mutta jokainen niistä tunnettiin omalta nimeltä. Polar Lights Safari oli muuttanut nykyiselle paikalleen vasta vuosi sitten ja tarhat olivat uusia. Heillä on toiveissa aidata koko valtava alue, jolloin koiria voitaisiin liikuttaa siellä kesäkaudella turvallisesti. Niitä liikutetaan sulan maan aikaan mönkijällä, mutta lämpötilan kohotessa yli 10 asteeseen, ei koiria enää voi vedättää. Moni asia kuulosti siis ihan hyvältä. Ainoa mistä en oikein pitänyt oli, että osa koirista oli kytketty ketjuihin. Toisaalta, eipä minulla oikein ole vaihtoehtojakaan esittää, jos kyse on koirasta, joka on houdini tarhasta karkaamisen suhteen.

Rimma on kirjoittanut kriittisen postauksen huskysafareista ja vaikka en kaikkia Animalian asiantuntijan mielipiteitä allekirjoitakaan, on näitäkin kohteita kuitenkin syytä aina pohtia eettisesti. Kaikki paikat eivät ole hyviä, enkä pysty lyhyen vierailun perusteella Polar Light Toursin paikasta vetämään kovin tarkkoja johtopäätöksiä, mutta pääosin minulle jäi hyvä fiilis. Vetokoirat pääsevät tekemään niille luontaista työtä, jota ne rakastavat. Niillä on lajitovereita ja ne saavat liikuntaa. Moni kerrostaloon työpäiviksi teljetty husky, joka pääsee päivittäin ehkä tunnin kävelylenkille hihnassa, on mielestäni safareilla työskenteleviä lajitovereitaan heikommassa asemassa. Yleensä se kostautuukin sitten ongelmakäyttäytymisenä. 


Levi on hauskanpitoa


Leville tullaan nauttimaan ulkoilusta ja pitämään hauskaa. Komeiden maisemien, hyvien hiihtoreittien ja korkeiden rinteiden lisäksi Levi tarjoilee mahdollisuudet mitä parhaimpiin after ski -olosuhteisiin. Jos matkustat Leville, käy ihmeessä kurkistamassa, millainen meno tunturin laella sijaitsevassa Tuikussa on iltapäivällä ja suuntaa neljän ja kuuden välillä Vinkkariin. Muista hyvä mieli, rento elämänasenne ja unohda murheet, koska niin muutkin ovat unohtaneet. Niitä ehtii sitten miettiä sitten taas kotona.




Saa nähdä kuinka kauan tämän menneen ja tulevan Levin reissun väliin jää tällä kertaa aikaa. Pari vuotta tuntuu pitkältä ajalta. Se kuitenkin on varmaa, että viimeiseksi Levin reissuksi tämä ei jäänyt, jos se vain minusta itsestäni on kiinni,

Majoitus yhteistyössä Levin Alppitalojen kanssa.


Seuraa blogia:

Lion Sands luksussafari Krugerin kansallispuistossa

On paikkoja, jotka jäävät mieleen ja sitten on vielä paikkoja, jotka eivät koskaan unohdu. Lion Sands Narina Lodge on varmasti yksi niistä. Me etsimme matkoillamme upeita kokemuksia ja yleensä niitä tarjoilee maisemat, luonto ja eläimet. Usein kuitenkin tarvitaan ihmisen luomia mahdollisuuksia siihen väliin mahdollistamaan näiden upeiden kokemusten toteutuminen. Lion Sands Narina Lodge ja safarit siellä olivat yhdistelmä tätä kaikkea. Luontoa ja luksusta. 

Narina Lodge sijaitsee Krugerin kansallispuiston sisällä, mutta yksityisellä alueella. Samalla 5000 hehtaarin suuruisella alueella on kolme muuta Lions Sandsin safarilodgea. Sabi-joki jakaa alueen ja joen toisella puolella oleva alue on Krugerin kansallispuiston sisällä ja toinen puoli Sabi Sandsin yksityisellä alueelle. Aluetta ei ole aidattu, vaan eläimet liikkuvat vapaasti sinne ja pois, mutta ulkopuolisilla ajoneuvoilla yksityisille maille ei ole asiaa. Omilla autoilla saa ajaa vain lodgelle ja takaisin, muuten alueella liikkuu vain safariautoja ja niitäkin hyvin vähän. Tämä takaa aivan omanlaisensa tunnelman vierailijoille sekä rauhaa eläimille. Safariajeluiden välissä me vieraat saimme nauttia lodgella huippupalvelusta ja upeista puitteista.



Suurin osa Lion Sandsin neljän eri safarilodgen vieraista saapuu paikalle lentämällä Johannesburgista Skukuzan lentokentälle. Sieltä on enää 3-12 kilometrin matka Lion Sandsin eri lodgeille ja nouto tapahtuu safariautolla. Me muodostimme poikkeuksen ja saavuimme paikan päälle omalla vuokra-autolla ajeltuamme sitä ennen jo muutaman päivän Krugerin kansallispuiston yleisillä teillä. Olimme yöpyneet kolme edeltävää yötä kansallispuiston hyvin perustason mökeissä, joten Narina Lodgeen astellessa tuntui kuin olisimme saapuneet palatsiin. Tomi oli myös iloinen, ettei hänen tarvitsisi ajella seuraavina päivinä metriäkään, vaan ajamisesta huolehtisi safariopas. 

Lion Sands Narina Lodge on rakennettu Sabi-joen rannalle. Päärakennuksen molemmin puolin on kahden hengen luksusmökkejä selvästi erillä toisistaan, jotta jokaisella on selkeä yksityisyyden tunne ja kaikilla on upeat näkymät joelle. Sisätilat näissä huoneistoissa ovat 80 neliön suuruiset ja lisäksi kaikkiin kuuluu 45 neliön terassi omalla pienellä uima-altaalla. Kaiken kaikkiaan vieraita Narina Lodgeen mahtuu siis kerrallaan korkeintaan 18. Meidän ollessa siellä vieraita oli enimmillään kymmenen. Olihan nyt vielä sadekausi ja siksi hiljaisempaa. Työntekijöitä sen sijaan oli ainakin tuplasti vieraiden verran ja tämä takasi sen, että palvelua oli saatavilla jatkuvasti ja se oli ensiluokkaista. 

Meidän mökkimme oli alueen kauimmaisin ja siten myös rauhallisin. Hovimestari Darren kertoi, että se on mahtava eläinten bongaukseen, sillä usein eläimet kävelevät lodgea kohti juuri siitä suunnasta joen vartta pitkin. Olikin aika uskomaton tunne, kun mökillemme saavuttua meitä tapitti kävelysillan alta vahvasti raskaana oleva kirjoantilooppi (bushbuck). Vielä alemmas leukamme kuitenkin loksahti, kun Darren avasi meille oven ja päästi meidät sisälle "mökkiimme". Kaikki oli uutta, tyylikästä ja joelle avautuvat maisemat olivat mielettömän kauniit. Kaikkein upein oli kuitenkin kylpyhuone, jossa oli ammeesta esteettömät maisemat suoraan joelle. Ammeen ja sisällä olevan suihkun lisäksi oli vielä ulkosuihku, josta sieltäkin näkyi suoraan joelle. Aamusafarin jälkeen olikin mahtava tulla takaisin omaan mökkiin, pulahtaa altaaseen ja jatkaa eläinten ihastelua omalta terassilta. Näimme päivän aikana joella norsuja ja puhveleita. Myöhään illalla norsut tulivat isommalla joukolla joelle ja kuuntelimme pimeässä niiden pitämää meteliä ja loisketta suupielet korvissa.







All-inclusive hyvällä tavalla


Koska tälläiset yksityisillä alueilla sijaitsevat safarilodget ovat kaukana kaikesta, eikä vierailla ole mahdollisuuksia lähteä syömään muualle, nämä ovat lähes poikkeuksetta all-inclusive paikkoja. Samalla ne kuitenkin työllistävät suuren määrän paikallisia ihmisiä. Lisäksi Lion Sandsin kohdalla miellytti se, että omistajana on eteläafrikkalainen perheyritys. Täällä all-inclusive ei myöskään tarkoita notkuvia seisovia pöytiä, josta ylimääräiseksi jääneet ruoat kipataan lopuksi roskiin, vaan jokaiselle vieraalle valmistetaan annos tilauksen mukaan. 

Safareilla on tapana, että illallista syödään yleensä yhdessä suuremmalla porukalla. Mekin söimme ensimmäisenä iltana kaikille katetun illallisen yhdessä oppaamme, lodgen managerin ja kahden amerikkalaisrouvan kanssa, jotka olivat meidän kanssa samassa safariautossa. Toisena iltana söimme kahden kesken. Ruokalistalla oli aina valittavana useita vaihtoehtoja kasvis- ja kalavaihtoehdoista paikalliseen riistaan.

Safareilta ei pääse lähtemään pois nälkäisenä. Täälläkin tarjottiin ennen aamun ensimmäistä safaria hyvin kevyt aamiainen (jonka me jätimme välistä) ja safarin jälkeen tuhdimpi aamiainen (söimme hyvällä ruokahalulla). Iltapäivällä on lounasaika, jolloin tarjolla on kolmen ruokalajin lounas. Ennen iltasafarille lähtöä on vielä teehetki ja päivä päättyy luonnollisesti neljän ruokalajin illalliseen. Me kevensimme syömistämme ja söimme yleensä vain pääruoat, koska vatsalaukku ei vain venynyt moisiin huippusuorituksiin. Myös alkoholitarjoilu kuuluu Lion Sandsissa hintaan.





Ensiluokkaiset safarit


Olemme olleet jo aiemmin kahdessa eri maassa (Zimbabwessa ja Botswanassa) vastaavilla luksussafareilla. Silti Lion Sands veti tasokkuudessaan ykköseksi. Täällä safariautossa ei ollut mukana ainoastaan opas, vaan sen lisäksi myös jäljittäjä. Oppaan tehtävänä oli kertoa eläimistä ja ympäristöstä sekä ajaa safariautoa. Hyvä opas on safarilla aivan huippu. Meillä on kokemusta myös huonosta oppaasta ja sellainen voi jopa latistaa tunnelmaa. Lion Sandsissa meidän oppaamme oli Raymond, joka oli mukava ja erittäin asiantunteva. Hän oli asunut alueella koko ikänsä ja tehnyt ensin Lion Sandsissa viisi vuotta jäljittäjän töitä ja edennyt sen jälkeen oppaaksi. Sitä työtä hän oli tehnyt jo seitsemän vuotta ja tunsikin alueen kuin omat taskunsa. Jäljittäjänä toimi Rex ja hän sen sijaan istui auton keulassa ja tarkkaili maassa näkyviä jälkiä ja ympärillä näkyviä eläimiä. Näin Raymondille jäi aikaa keskittyä kysymyksiin ja auton ohjaamiseen, kun taas Rex näki keulasta kaikki maassa olevat jäljet, joita oppaan taas ei ollut kuskin paikalta mahdollista huomata. 

Olikin hienoa seurata kuinka Rex pyysi Raymondia välillä hiljentämään ja toisinaan he molemmat poistuivat autosta tutkimaan mihin suuntaan jäljet menivät. Yksityisellä alueella heillä oli lupa ajaa off-roadia Big5 eläinten perässä. Nämä viisi Afrikan suurta ovat norsu, puhveli, sarvikuono, leijona ja leopardi. Kaikki nämä tuli nähtyä neljän safariajelun aikana leijonia lukuunottamatta. Suurimmaksi osaksi ajelimme hiekkaisia teitä ja ajouria pitkin, mutta välillä ajelimme todellakin aivan ryteikössä päästäksemme esimerkiksi lähemmäs sarvikuonoja tai etsiessämme jälkien perusteella leopardia. 









Eläinten ehdoilla


Sadekaudesta johtuen heinä oli korkeaa ja pusikko tiheää. Aina jäljitettyä eläintä ei ole mahdollista löytää. Näimme kuitenkin paljon eläimiä, vaikka joskus ajelimmekin pidempiä pätkiä näkemättä mitään. Samassa safariautossa oli meidän kanssamme kaksi amerikkalaista eläkeläisrouvaa, jotka olivat ensimmäistä kertaa Afrikassa. Oli mahtavaa seurata heidän reaktioitaan ja tunteiden purkauksia, kun he näkivät ensimmäistä kertaa eri eläimiä. Kuten edellisessä postauksessakin kirjoitin, ei eläinten katseluun kyllästy koskaan. Silti siinä ensimmäisessä kerrassa, kun näkee Afrikan eläimiä luonnossa, on jotain erityisen maagista. 

Pidimme kovasti Lion Sandsin alueesta ja etenkin sen rauhallisuudesta. Myös heidän kunnioituksensa eläimiä kohtaan on esimerkillistä. Oppaat kommunikoivat toistensa kanssa radiopuhelinten välityksellä ja kertovat havainnoistaan. Täällä ei kuitenkaan tule vastaan tilannetta, jossa kaikki autot lähtisivät kaahaamaan samaan paikkaan kuullessaan leopardihavainnosta radion välityksellä. Yhden eläimen / lauman luona saa olla kerralla korkeintaan kaksi safariautoa. Tämä on pienin määrä, jonka olen missään kuullut. Näin taataan eläimille rauha ja samalla myös vierailijoille miellyttävämpi kokemus. 








Lisää kuvia safariajeluilta seuraavassa postauksessa. Luvassa myös petoja!


Yövyimme Narina Lodgessa yhteistyössä Lion Sandsin kanssa.


Seuraa blogia:

Unelmien Afrikka

10 päivän Etelä-Afrikan matka on nyt ohi ja olemme taas kotona. Eilen aamulla Johannesburgin hotellissa mietin jo lähes lopussa olevaa, kolmatta Afrikan matkaamme. Mieleeni tulvahti, etten olisi vielä 10 vuotta sitten uskonut, että elämäni voisi olla tälläistä. Lapsesta asti olen ollut äärettömän eläinrakas, katsonut kaikki eläinohjelmat, lukenut eläinkirjoja, minulla on ollut lemmikkeinä jyrsijöitä, kaneja ja viimeisen 20 vuoden ajan koiria. Haaveilin aina nuorena Afrikan safareista ja kaikenlaisten villieläinten näkemisestä maailmalla. Jotenkaan en silti nuorempana uskonut, että nämä haaveet olisivat oikeasti toteutettavissa. Nyt tuntuu, että elän unelmaani. Afrikkaan tai muualle maailman upeisiin paikkoihin matkustaminen ei ole mitenkään mahdottomuus, vaan täysin toteutettavissa oleva asia tavalliselle työssäkäyvälle aikuiselle. Se ei ole edes erityisen kallista.

Hotellin seinällä olevassa tekstissä luki jotain sen suuntaista kuin "tee elämästäsi sellainen kuin haluat sen olevan" ja toisessa taulussa, että "tee asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi". Afrikan matkalla tunsin taas kerran suunnatonta onnellisuutta. Matkustaminen ja etenkin villieläinten näkeminen luonnossa, vapaana tekee minut onnelliseksi. Tomi on minut tähän jatkuvaan matkustamiseen opettanut ja voin sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan ennen. Tällä hetkellä ei ole edes matkan jälkeistä masennusta havaittavissa, koska seuraavat matkat on jo tiedossa. Tämä elämäntyyli sopii meille molemmille ja me nautimme elämästä juuri tälläisenä.



Safareihin ja eläimiin ei kyllästy


Etukäteen mietin olisiko virhe lähteä uudelleen Krugerin kansallispuistoon, kun edellisestä kerrasta oli vain reilut kaksi vuotta. Tomiakin joutui vähän aikaa suostuttelemaan. Jälkikäteen voimme kuitenkin todeta, että päätös oli aivan oikea. Meillä oli aivan huippu loma ja olemme olleet taas onnemme kukkuloilla. Ei safarimatkailuun voi kyllästyä. Ei haittaa, vaikka paikka on sama, koska eläinten kanssa kaikki kuitenkin muuttuu. Puhvelilauma tulee vastaan eri paikassa kuin edellisellä reissulla ja leopardi voi vilahtaa tien yli milloin vain. Safarilla ajelu on yhtä jännitystä koko ajan, koska milloinkaan et voi tietää, mitä seuraavan mutkan takaa tulee vastaan.

Vietimme viikon eläinten keskellä ajellen ja jaksoimme katsella eläinten touhuiluja viimeisenä päivänä aivan yhtä ihastuneena kuin ensimmäisenäkin. Oikeastaan viimeisenä päivänä katselussa oli jopa vieläkin suurempaa hartautta, koska tiesimme, ettemme tulisi näkemään ruohoa maasta nyhtävää norsua tai lehtiä puiden oksilta hamuavaa kirahvia taas pitkään aikaan. Ja minulle pitkä aika tarkoittaa jo yhtä vuotta. Koska kyllä Afrikkaan on päästävä taas pian uudelleen. Sitä ennen koluamme kuitenkin vähän muitakin maanosia. 


Etelä-Afrikka on helppo ja monipuolinen matkakohde


Siinä missä eläimet ihastuttavat, niin jaksaa kyllä Etelä-Afrikkakin miellyttää edelleen näin kolmannellakin kerralla. Eikä tämä varmasti viimeiseksi vierailuksi tuossa monipuolisessa maassa jäänyt. Etelä-Afrikka on meidän mielestämme helppo matkailukohde. Afrikan maaksi kaikki on toimivaa ja suhteellisen länsimaalaista. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja hyviä ravintoloita on helppo löytää. Ei ole pelkoa ruokamyrkytyksestä, eikä tarvitse vetää kehitysmaaraivareita. Kellokin on ihan samassa ajassa kuin Suomessa, joten kumpaankaan suuntaan matkustettaessa ei tarvitse potea jetlagia. 

Toki Etelä-Afrikassa on omat haasteensa. Maan poliittinen tilanne ei ole ihan yhtä hyvällä tolalla kuin Mandelan aikana ja maa on melko väkivaltaisessa maineessa. Me olemme kuitenkin tunteneet siellä aina olomme ihan turvalliseksi, kun noudattaa tervettä järkeä. Tosin paluumatka Krugerista Johannesburgiin ei ollut kaikkein mukavin, kun lähtömme hieman viivästyi (eläinten vuoksi luonnollisesti) ja ajelimme viimeiset pari tuntia pimeää moottoritietä pitkin. Silloin koloistaan tuntui kaivautuneen kaikki epämääräiset kuljettajat, joista osa ajoi 40 vuotta vanhoilla, täysin pimeillä autoilla hätävilkut päällä 60 km tuntivauhtia ja samaan aikaan bemarikuskit paahtoivat toista kaistaa 160 km tunnissa. Päivisin liikenne on ollut huomattavasti hillitympää ja jos vasemmanpuoleista liikennettä ei pelkää, maa sopii todella hyvin roadtrippailuun. 


Millainen meidän loma sitten olikaan? Se oli kaikkea tätä:

Aikaisia herätyksiä ja auringonnousuja.



Norsuja keskellä tietä.



Eläinlapsukaisia tekemässä kaikkea hölmöä.



Lintuja, joiden olemassaolosta emme olleet aiemmin tienneetkään.



Hieman luksusta, kiitos yhteistyöstä Lion Sands Game Reservelle.



Neljä safariajelua yksityisellä alueella Krugerin kansallispuiston sisällä.



Satoja kilometrejä omatoimista ajelua eläinten keskellä vuokra-autolla.



Savannia ja pusikkoa. Pitkää heinää ja vehreyttä sadekaudella.



Tulvien vuoksi suljettuja teitä.



Miljoona impalaa.



Lukemattomia kirahveja ja seeproja.



Suloisia, mutta pirullisia apinoita läheltä ja kaukaa.



Unohtumaton kohtaaminen kissapedon kanssa pimeällä.



Koiraeläimiä.



Kaksi hyvin onnellista matkaajaa.



Vieläkö jollekin jäi epäselväksi, miksi Afrikkaan kannattaa matkustaa? :)



Seuraa blogia: