Sisällön tarjoaa Blogger.

Tulumin rauniot turkoosin meren rannalla - Meksikon Maya-kaupungit osa 1

Meksikossa on vain yksi Maya rauniokaupunki, joka on meren äärellä ja se sijaitsee Tulumissa. Turkoosin meren äärellä kohoaa muinaiset rakennukset, jotka nykyään tallentuvat päivittäin tuhansille turistien muistikorteille. Tulumin rauniot eivät turhaan ole yksi Meksikon Riviera Mayan vierailluimmista kohteista, ne sijaitsevat mykistävän kauniilla paikalla. Suosionsa vuoksi ne ovat kuitenkin myös yksi alueen ruuhkaisimmista nähtävyyksistä. 


Mene aikaisin aamulla


Me luimme toistuvasti joka paikasta, että jos menet Tulumin raunioille, mene aikaisin, mielellään heti klo kahdeksalta, kun portit aukeavat. Sen me päätimme tehdä. Koska suositus aikaisin raunioille raahautumisesta ei ole enää mikään tarkoin varjeltu salaisuus, muutkin hotellilla olivat hereillä ja aamupalalla juuri samaan aikaan meidän kanssamme. Tästä johtuen aamupalassa kesti ja kesti, joten olimme raunioilla perillä vasta puoli yhdeksältä. Heitimme auton parkkiin ja kipitimme juoksujalkaa viimeisen kilometrin kansallispuiston portille.

Sisäänpääsy Tulumille voisi olla kalliimpikin, mutta pääsymaksu on vain 65 pesoa eli alle kolme euroa. Tämä johtunee siitä hienosta seikasta, että kyseessä on kansallispuisto, eikä mikään yksityisessä omistuksessa oleva huvipuisto. Vain reilut viisi euroa köyhempänä kiiruhdimme takaamme vyöryvää turistimassaa karkuun kohti rantaa ja raunioita. Meillä oli niin kiire, ettemme malttaneet jäädä edes ihastelemaan yhtä nenäkarhua, joka oli paikalla kerjäämässä ruokaa turisteilta. Jälkikäteen tuo kiirehtiminen hieman harmittaa, koska emme nähneet nenäkarhuja enää myöhemmin samana päivänä ja muutenkin vain yhden tämän kyseisen yksilön lisäksi koko matkan aikana.









Parasta on kaunis ympäristö


Puoli yhdeksän jälkeen turisteja oli jo jonkin verran liikeellä, mutta ei ruuhkaksi asti. Saimme ihastella aluetta jonkin aikaa hyvinkin rauhassa. Pakko kuitenkin sanoa, että Tulumin rauniokaupunki on mielenkiintoisempi enemmän sijainnin ja ympäröivän luonnon kuin 1200-1400-luvuilta säilyneiden raunioiden vuoksi. Tämä on toki vain meidän mielipide, mutta huomattavasti vaikuttavammat rakennukset löytyvät Coban ja Chichen Itzan muinaisilta Maya kaupungeilta, joista kirjoitan myöhemmin. Tulumin raunioiden valttikortti on sen uskomattoman kaunis sijainti. Alueella on nähtävää myös eläinten ystävälle, sillä rantakallioilla elelee runsaasti iguaaneja. Ne ovat hyviä maastoutumaan kivien ja kasvuston sekaan, mutta kun jää paikalleen tarkastelemaan ympäristöä, niitä voi nähdä vähän joka puolella.

 




Aikamme iguaaneja bongattuamme suuntasimme rannalle. Kalliot kohoavat pystysuorana rannasta ylöspäin ja alhaalla on kapeahko kaistale silkinpehmeää ja vaaleaa hiekkaa. Mekin askelsimme alas rappusia, heitimme sandaalit pois jalasta ja upotimme varpaat viileään veteen. Aallokko oli marraskuussa sen verran kova, että vakaasta suunnitelmasta huolimatta emme kumpikaan sukeltaneet tyrskyihin. Nautimme kuitenkin aikamme rannalla hengailusta ja katsoimme kauhulla kuinka yläpuolellamme olevat kalliot täyttyivät turisteista.




Yhdentoista aikaan aurinko porotti jo niin kuumana ja paikka oli sen verran tukossa turisteista, että katsoimme parhaaksemme poistua paikalta. Ruuhka, joka oli sisäänmenoportilla todisti sitä seikkaa, että ehkä ennemmin jättäisin Tulumin rauniot jopa välistä kuin menisin sinne keskellä päivää samaan aikaan suurten turistiryhmien kanssa.


Huomioitavaa Tulumin raunioilla vieraileville:

  • Parkkipaikan ja puiston porttien / lipunmyynnin välinen etäisyys on noin kilometri. Väliä kulkee maksullinen shuttle "juna", jos mukana on huonojalkaisia. Tulumin alueella joutuu kuitenkin kävelemään pieniä nousuja. Itse alue ei ole kovin suuri, joten sen kiertää varmaan tunnissakin läpi.
  • Lipunmyyntitiskillä oli lappu, että vain tasaraha (65 pesoa per hlö) ja käteismaksu hyväksytään.
  • Kansallispuiston sisäpuolella ei ole mitään palveluita, ei edes vessoja. Varaa mukaasi riittävästi juotavaa.
  • Virallinen pysäköinti maksoi 70 pesoa. Halvemmallakin voi onnistua pysäköimään, jos joku epävirallista pysäköintiä tarjoava paikallinen viittoo sinulle, kuten Archie Gone Lebanon blogista käy ilmi.
  • Parkkipaikkojen luona on paljon ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.



Pysy matkassa mukana:

Miniroadtrip Tanskassa ja Saksassa

Kuten aiemmassa postauksessa kirjoitin, teimme loppiaisviikonloppuna miniloman Tanskaan ystäväperhettä moikkaamaan. Lensimme Billundiin, tuonne Legolandin kotikaupunkiin. Sieltä nappasimme alle naurettavan halvalla (20 euron vuorokausihintaan) upouuden Opel Astran farmarin vuokra-auton ja hurautimme puolen tunnin ajomatkan päähän Vejleen, jossa ystävämme asuvat kauniilla, vanhalla asuinalueella kerrostalon kattohuoneistossa. Me yövyimme kolme yötä vajaan kilometrin päässä heiltä idyllissä huoneistossa, jonka myötä menetimme Airbnb neitsyytemme, mutta se on jo toinen tarina.


Aarhus


Kun ystävämme suuntasivat perjantaina töihin (Loppiainen ei ole Tanskassa vapaapäivä), me käänsimme auton nokan kohti tunnin ajomatkan päässä olevaa, kauniiksi kehuttua Aarhusia. Kaupunki tunnettiin vielä vuonna 2010 virallisesti nimellä Århus, josta johtuen näkee kaupungista käytettävän kahta eri kieliasua.

Ajelimme aurinkoisessa säässä läpi Jyllannin maaseudun. Moottoritieltä näkyi paljon hevosaitauksia ja lehmätkin olivat ulkoilemassa kylmästä säästä huolimatta. Suomessa oli tuolloin pakkasta -20 ja tuo Siperian ilmasto oli poikkeuksellisesti vyörynyt Tanskaan asti. -7 ei lähtökohtaisesti kuulosta kovin kylmältä, mutta kun siihen yhdistetään navakka merituuli, sai se suomalaisenkin ihastelemaan maisemia mielellään ennen kaikkea auton ikkunan läpi. Tämä vaikutti hieman meidän Aarhusin kierrokseemmekin, sillä kyseessä on merenrantakaupunki.

Aarhus oli kuitenkin kylmästä säästä huolimatta todella kivan oloinen tanskalainen kaupunki, jossa olisi mielellään viettänyt vaikka yhden yön ja tutustunut siihen perusteellisemmin. Kaupungista löytyy myös Den Gamle By, joka on ulkoilmamuseo. Sieltä löytyy vanhoja rakennuksia ja keskiaikaista meininkiä. Pakkassäällä se ei innostanut, mutta kesällä vierailua siellä voisi harkitakin, kuten myös käyntiä Bellevuen uimarannalla. Nyt keskityimme kiertelemään vanhan kaupungin katuja ja kävimme syömässä ystäväni suosituksen perusteella burgerit Grillenissä. Välissä tuli piipahdettua ihastelemassa tanskalaista designia Hayn liikkeessä. 

Tänä vuonna Aarhus on Euroopan kulttuuripääkaupunki, joten nyt on aika hyvä vuosi suunnata tutustumaan, mitä kaikkea kaupungilla on tarjota. Me emme tehneet etukäteisselvittelyä ja se vähän harmittaa, koska näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut mielenkiintoista käydä ARoS Aarhus Art Museumissa. Meillä ei todellakaan ole tapana käydä, ei museoissa, eikä taidenäyttelyissä. Tämän rakennuksen katolla oli kuitenkin sen verran mielenkiintoinen ja värikäs "uloke", jossa sai kävellä, että siellä olisi ollut hauska käydä.







Vapautuneempi Tanska, mutta ei aukioloaikojen suhteen


Kävimme perjantai-iltana ruokakaupassa ja törmäsimme yllätykseksemme viinimaistiaisiin. Näistä me saamme Suomessa ruokakaupassa vain unelmoida, samoin kuin alkoholin nippuhinnoittelusta. Tanskassa sen sijaan ruokakaupassa vähän joka toinen viinipullo oli paljousalennuksessa ja montaa tarjouksessa olevaa viiniä sai tosiaan maistaa. Eihän sitä nyt sikaa säkissä voi ostaa. Hinnatkin olivat varsin maltilliset Alkoon verrattuna.

Tanskalainen meininki tuntui alkoholin myynnin suhteen todella vapautuneelta. Toista on kuitenkin aukioloaikojen syhteen. Kaupat menevät aikaisin kiinni. Viimeinenkin ruokakauppa sulkee Vejlessä ovensa klo 21 ja vaatekaupat jo puoli kuudelta. Sunnuntaisin avoinna ovat vain isot marketit ja ostoskeskus muutaman tunnin. Hygge pitää huolen siitä, että tanskalaiset arvostavat kotona olemista, ei iltamyöhään töissä olemista tai kaupoissa kiertelyä.


Flensburg - tanskalaisten Tallinna


Vejlestä on reilun tunnin ajomatka Saksan puolelle. Siellä lähin kaupunki on reilun 30 000 asukkaan Flensburg, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä rajalta. Minä, Tomi ja Heidi ajelimme lauantaina sateisessa säässä Flensburgiin suunnitelmissamme sekä shoppailla että tarkastaa miltä tuo saksalainen kaupunki näyttäisi. Asukaslukuun suhteutettuna kaupungissa oli erittäin hyvät shoppailumahdollisuudet ja kulutimmekin useamman tunnin kauppoja kierrellen.

Flensburg on selkeästi osittain turistikaupunki, koska siellä käy paljon turisteja Tanskan puolelta. Todennäköisesti myös moni ruotsalainen ja norjalainenkin saattaa pysähtyä kaupungissa palatessaan Keski-Euroopan roadtripiltään. Miksi ei myös suomalaiset, jos matkaavat Tanskan läpi Suomea kohti, mutta meikäläisiä tuolla pyörii varmasti vähemmän. En nyt lähtisi suosittelemaan Flensburgia varsinaiseksi lomanviettokohteeksi, mutta kyllä siellä päivän kulutti. Kaupungista löytyy kauniita vanhoja rakennuksia ja mukava kävelykatu.





Päivän päätteeksi suuntasimme kohti Saksan ja Tanskan rajalla olevia marketteja, jotka ovat olemassa ennen kaikkea pohjoismaalaisia varten. Näissä marketeissa pyörii samanlainen viinaralli kuin Tallinnassa, mutta täällä sitä pyörittävät ennen kaikkea tanskalaiset. Bisseä ja siideriä myydään lavoittain. Viinaosasto on suurempi kuin keskikokoisessa Alkossa ja kassalla kysytään pohjoismaalaista passia, jotta ostokset saa tax freenä.



Roadtrip Tanskassa on yhtä helppoa kuin Suomessa


Tanska on helppo lomakohde. Kaikki puhuvat englantia (tämän eron muuten huomasi heti Saksan puolelle siirryttyämme, ihmisten englanninkielentaito vain katosi johonkin). Tiet ovat hyvässä kunnossa ja liikenne suomalaiselle loogista. Nähtävää on Billundin ympäristössä ihan niin paljon kuin vain jaksaa kierrellä. Tukikohtaamme Vejleä näimme harmittavan vähän, mutta eiköhän se vielä korjaannu, kun lähdemme seuraavan kerran taas tapaamaan ystäviä. Tämä kesäinen Vejle on nimittäin vielä nähtävä!


Pysy matkassa mukana:

Suosituimmat matkablogit ja kurkkaus matkamessuille

Tällä viikolla sähköpostiin kolahti häkellyttäviä uutisia. Tämä blogi, jota on reilun kolmen vuoden ajan rakennettu rakkaudella, on tavoittanut paikan suosituimpien matkablogien Top 10 listalta. Matkablogi Vaihda vapaalle löytyy listan neljännelta sijalta ja se tuntuu suurelta saavutukselta, sillä tämä Cisionin suorittama puolueeton listaus tehdään vain kerran vuodessa. 

Top-listauksen kärkikolmikko on rautainen ja sitä edustavat Veera Bianca, Kaukokaipuun Nella ja Travelloverin Annika ovat matkablogimaailman senioreita bloggausvuosissa laskettuna, Heidän upeat bloginsa ovat ehdottomasti paikkansa ansainneet. Listalta löytyy myös monta muuta konkaria, muun muassa Meriharakka, jonka sivuille Pirkko on kirjoitellut matkajuttuja jo vuodesta 2004 alkaen. On suuri kunnia päästä tälle Cisionin listalle suosituimpien matkablogien joukkoon.

Tässä koko tämän vuoden TOP10 - onnea jokaiselle!


Kiitos tästä kuuluu juuri sinulle siellä ruudun toisella puolen. Ilman lukijoita ei voi olla suosittua blogia. Jokainen kommentti ja tykkäys ilahduttaa aina ja sen avulla jaksaa kirjoittaa joskus yön pimeinäkin tunteina. Tämän matkablogin kirjoittaminen on antanut enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa, sillä sen myötä on tullut toki muutamia upeita matkoja, mutta ennen kaikkea elämäämme on ilmaantunut ihania ystäviä (erityiskiitos Maarit ja Milla <3). Olen ihan vilpittömästi sitä mieltä, että matkabloggaajat ovat pääsääntöisesti aivan ihanaa porukkaa. Tältä Cisionin listaltakin löytyy monta ystävää ja paljon tuttuja, mukavia ihmisiä, joihin varmasti tulee tutustuttua vuosien varrella vielä lisää. 



Matkamessut 2017


Olen ollut torstain ja perjantain työmatkalla Ruotsissa, enkä parista edellisestä vuodesta poiketen päässyt osallistumaan lainkaan torstain ammattilaispäivään, joka on aina ollut antoisa päivä sekä verkostoitua että tutustua messuihin rauhassa ilman ruuhkaa. Tomi huolehti tänä vuonna tästä puolesta puolesta ja hoiti blogimme edustamisesta torstain ja perjantain ajan. Hän on isossa roolissa tässä blogissa kuvaajan, oikolukijan ja instagramin päivitysten muodossa sekä satunnaisena kirjoittajana, vaikka minä suurimman osan teksteistä kirjoitankin. Ilman Tomia en olisi ikinä matkustanut varmasti edes 20 %:iin niistä paikoista, joissa olemme käyneet, joten suuri kiitos tästä blogista kuuluu myös hänelle ja tämä todella on meidän blogi, ei minun blogi.

Tässä pieni kurkistus tämän viikonlopun (20.-22.1.) matkamessuille.

Messut on loistava paikka hakea matkainspiraatiota ja fiiliksiä. Tarjolla on tietoa ympäri maailman, mutta tänä vuonna myös Suomi on erityisen kattavasti edustettuna, lienee 100v. juhlavuosi siihen syynä.

Matkamessujen omilta nettisivuilta löydät kätevästi monipuolisen ohjelman. Tomi poimi teille laajasta valikoimasta tärpeiksi seuraavat:

Lauantai

12:30-13 Suomi-lava 'Lapin erämaille kotisohvalta käsin tai vaikka New Yorkiin saakka!' Jaajo Linnonmaa esittelee VirtualTraveller konseptiaan.

15-16 TUI Inspiration stage '#matkastoori-finaali', jossa valitaan ja palkitaan vuoden paras matkastoori. Tilaisuuden juontaa Arman Alizad.

16:30-17 Mondo-lava 'Kyllä sinne kannattaa lähteä - Maailmanympärimatkan ABC' Matkakuume.net-blogin Gia kertoo kokemuksistaan maailmanympärimatkasta miehensä ja 4-vuotiaan tyttärensä kanssa.

Sunnuntai

12-12:30 Royal Caribbean -lava 'Millainen on maailman suurin risteilylaiva Harmony of the Seas' Risteilykeskuksen Petri Sirén.

15-15:30 TUI Inspiration stage 'Maskotit lavalla' Suosikkimaskotti valitaan huutoäänestyksellä.

15:30-16 Mondo-lava 'Matka maailman ääreen: Etelämanner -93,0' Pata Degerman

Perjantaina päivällä oli jo aikamoinen tungos
Kokkolan osastolla makea pikku Fiat.
Tämän vuoden virallisen partnerimaan Turkin osastolla on useamman kerran päivässä tanssiesityksiä.
Virtuaalitodellisuus on nyt kova juttu. Monella osastolla pääsee kokeilemaan virtuaalilaseja.
Karibian fiiliksiin pääsee Royal Carribbean allasbaarissa.

Vasta kolme kuukautta sitten Helsingistä lennot aloittanut Qatar Airways ilmoitti lähes tuplaavansa kapasiteettinsa syyskuun puolessa välissä. Tällöin reitin nykyinen A320 kapearunkokone korvataan laajarunkoisella Boeing 787 Dreamlinerilla. Loistavia uutisia siis meille suomalaisille lentomatkustajille.

Ei kannata myöskään unohtaa viereisessä hallissa olevaa monipuolista Caravan-näyttelyä.


Travel Bloggers Give Back valokuvanäyttely odottaa jo viikonloppun kuvien myyntiä.


Kaiken kaikkiaan tämän vuoden messut vaikuttavat erittäin mielenkiintoiselta, suosittelemme vierailemaan. Ja ehdottomasti tulkaa mukaan osallistumaan Travel Bloggers Give Back - hyväntekeväisyystempaukseen ja hankkimaan joku (tai useampikin) meidän matkabloggaajien ottamista mahtavista reissukuvista. Tempauksen kotisivuilla ja aiemmin kirjoittamassani postauksessa lisää tietoa tapahtumasta. Me päivystämme täällä #TBGB2017 ständillä koko viikonlopun. Saa tulla nykäisemään hihasta messuilla, olisi hauska tavata juuri sinut! Monia muita matkabloggaajia voit käydä moikkaamassa myös Blogipaviljongissa, joka löytyy Tui Inspiration Stagen vierestä. Olen aika ylpeä siitä, miten hienoa pöhinää me suomalaiset matkabloggaajat olemme luoneet matkamessujen ympärille.

P.S. Meillä on muuten aika kiva reissukin (tai siis lentoliput vielä tässä vaiheessa) taas varattuna! Stay tuned. :)


Pysy matkassa mukana:

Peuroja ihastelemassa Tanskassa

Viikko sitten sunnuntaina olimme Tanskassa. Loppiainen tarjosi pitkän viikonlopun ja käytimme sen aika extempore hyväksemme. Varasimme paria viikkoa aiemmin Finnairin suorat lennot Billundiin, Tanskaan. Aika moneen ihmettelyyn jouduimme vastaamaan. Miksi ihmeessä kukaan haluaa matkustaa tammikuussa Tanskaan. Meillä oli erittäin hyvä syy, sillä menimme sinne moikkaamaan Vejlessä asuvaa ystäväperhettä.  

Kolmepäiväinen viikonloppu tuntui mukavasti tavallista pidemmältä, kun siihen yhdisti pienen ulkomaanmatkan. Eihän tammikuinen Tanska nyt varsinaisesti mikään meidän ihannelomakohde ole, mutta se nyt ei varsinaisesti ollutkaan se matkan päätarkoitus, vaan ystävien luona vierailu. Kirjoittelen myöhemmin pienen yhteenvedon visiitistämme, mutta tässä välissä haluan jakaa teille (ystävien näkemisen lisäksi) parhaimman kokemuksemme tuolta minilomalta. Harvalle blogin lukijalle tuskin tulee yllätyksenä, että se liittyy tälläkin kertaa eläimiin.

Majoituimme kolme yötä Vejlessä, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Billundista, paikkakunnalta, joka on tunnettu ennen kaikkea Legolandista. Vejle osoittautui juuri niin symppikseksi kaupungiksi kuin ystäväni Heidi oli sitä kuvaillutkin. Sää ei ollut kovin hehkeä, joten odotamme, että seuraavalla kerralla pääsisimme kyläilemään siellä huomattavasti lämpimämmässä ja aurinkoisessa säässä. Tiedän myös missä tulemme käymään uudelleen.


Vejlen Dyrehaven - eläimiä kauniissa ympäristössä


Vejlessä, Norreskovenin kauniissa lehtipuumetsässä sijaitsee Dyrehaven eli peurapuisto. Heidi oli sitä jo aiemmin kehunut ja sanonut, että meidän pitäisi ehdottomasti käydä siellä. Pilvisenä sunnuntaiaamuna minä, Tomi ja Heidi ajoimme Dyrehavenin parkkipaikalle ja avasimme portin 30 hehtaarin suuruiseen aitaukseen. Opastaulut kertoivat, että alueella asustelee kahta eri peuralajia. Tanskankieliset nimet eivät meille sanoneet mitään, mutta jos en nyt ihan väärässä ole, niin ne ovat metsäkauriita ja kuusipeuroja (joka on itseasiassa jalohirvi, ei peura nimestään huolimatta). Samoja sorkkaeläimiä, joita Suomenkin metsissä ja pelloilla viipottaa, mutta joita harvemmin pääsee kovin läheltä näkemään. Toisin oli Vejlen Dyrehavenissa!



Muutama sata metriä käveltyämme tulimme peurojen ruokintapaikalle, jossa oli vajaa kymmenkunta metsäkaurista. Muita ihmisiä ei sunnuntaiaamuna ennen kymmentä ollut liikkeellä. Aikuiset kauriit katselivat meitä hieman epäluuloisesti, mutta porukan pienin, todennäköisesti edelliskesän vasa, oli superreipas ja tunki tutkimaan ketä me olemme ja olisiko meillä kenties jotain herkkuja tarjolla. Eläimiä ei saa tuolla ruokkia kuin eläintenhoitajat, mutta Heidi oli joskus ollut paikalla samaan aikaan eläintenhoitajan kanssa ja he olivat saaneet häneltä porkkanoita peuroille annettavaksi.





Kun kuvattava tulee jo vähän liiankin lähelle, on kuvatkin sitten sen mukaisia.









Harmittaa, että meillä oli todella niukasti aikaa täällä, koska lähdimme sieltä suoraan lentokentälle. Puisto on todellakin iso ja kauempana olisi ollut myös kuusipeuroja. Mielestäni nämä kuvissa esiintyvät eläimet ovat metsäkauriita (jotka siis kuuluvat peuroihin), mutta en ole lajista aivan sataprosenttisen varma. Varmaa sen sijaan on, että palaamme tänne uudelleen seuraavalla Vejlen visiitillä.


Hyvä vaihtoehto eläintarhalle


Olen aiemmin kirjoittanut eläintarhojen eettisyydestä. Me emme enää eläintarhoissa pahemmin vieraile, mutta tälläiset puistot, jossa eläimet elävät todella suurella alueella, luonnollisessa elinympäristössään lajitovereidensa kanssa ovat mielestäni hyviä. Näissä ihmiset pääsevät kosketuksiin eläinten kanssa, mutta eläinten ehdoilla. Tässä toki on se varjopuoli, että saattaa käydä, kuten Rimmalle ja Lauralle Kööpenhaminan peurapuistossa, että eläimet jäävät kokonaan näkemättä. Se kuitenkin kertoo siitä, että paikka on eläinten kannalta hyvä, jos ne voivat halutessaan pysyä poissa ihmisten näkyviltä.

Jos olet suuntaamassa kesällä Legolandiin, kannattaa käydä myös idyllisessä Vejlessä ja täällä Dyrehavenissa. Tämä on ihan ilmainen paikka ja ympäröivä lehtimetsä on kesällä varmasti todella kaunis, koska se oli sitä nyt vuoden synkimpänäkin ajankohtana.

Edit: Meikäläisen lajin tunnistus meni ihan mönkään. Nämä kuvien eläimet ovat japaninhirviä, tunnetaan myös nimellä japaninpeura ja englanniksi sika deer.


P.s. Instagram-tilillämme voi vielä tämän päivän osallistua Matkamessulippujen arvontaan. Jaossa on kaksi kahden hengen lippupakettia.

P.p.s. Luithan jo edellisen postauksen Travel Bloggers Give Back -tempauksestamme Matkamessuilla. Järjestämme upean valokuvanäyttelyn, jonka kuvia on mahdollista ostaa ja tukea siten Laosin syrjäkylien lasten koulunkäyntia. Löydät kaikki näyttelyn kuvat täältä.


Pysy matkassa mukana:

Entä jos et osaisi lukea?

Vingutat muovikorttia ja sähköpostiisi kilahtaa viesti. Lentoliput Aasiaan. Klikkailet hieman hotellivaraussivustoilla ja pian saat toisen sähköpostin. Mukava neljän tähden hotelli merenrannalta varattu. Vielä vähän lisää surffailua, luottokortin tietojen naputtelua ja mukava vuokra-autokin on varattu. 

Hetkessä olet laittanut pari tonnia rahaa haisemaan päästäksesi toiselle puolelle maailmaa lämpimästä asunnostasi ja siististä sisäduunistasi, vain koska ulkona nyt on vähän epämukava keli. Loskaa, yök. Paikan päällä katsot kuinka paikalliset raatavat köyhyysrajan alapuolella myyden käsitöitä pilkkahintaan seitsemänä päivänä viikossa, tehden 14 tunnin työpäiviä. Samaan aikaan turistit yrittävät ostaa näitä tuotteita niin halvalla kuin mahdollista. Jokainen dollari, peso tai bahti yritetään nipistää, jotta jäisi vähän enemmän käytettäväksi ihanaan aurinkohattuiseen drinksuun, jota voi sitten siemailla aurinkotuolissa makoillen ja postata sitten kuvan siitä facebookiin. Tehdä kaverit kateelliseksi.

Joskus tämä kaikki vain tuntuu vähän pahalta.

Valitettavasti epäoikeudenmukaisuutta maailmasta ei voi ihan tuosta vain korjata. Jotkut meistä vain ovat köyhiä, toiset rikkaita, osa syntyy lämpimään, mutta köydään maahan ja toiset tänne kylmään pohjolaan. On kuitenkin yksi asia, jonka vuoksi voisimme jokainen taistella hitusen enemmän ja se on perusopetuksen tarjoaminen jokaiselle lapselle. Sitä ei täällä Suomessa tule niin kovin ajatelleeksi kuinka hieno mahdollisuus koulunkäynti onkaan. Se on ehkä vähän sama asia kuin terveys, sitä arvostaa vasta kun sitä ei ole. 

Kuva pixabay.com

Kuva pixabay.com

Monen kehitysmaan lapsen suurin haave olisi käydä koulua. Sen sijaan moni heistä tekee töitä ja auttaa vanhempiaan hankkimaan elantoa perheelle. Valitettavasti tämä usein tuomitsee lapsen elämään köyhyydessä aikuisenakin. Ilman koulutusta köyhyydestä on vaikeaa nousta. Ajattele mitä töitä voisit tehdä tämän päivän maailmassa, jos et osaisi lukea? Erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin. Tasa-arvo ei todellakaan ole itsestäänselvyys joka puolella maailmaa. Jotta siihen tulisi muutos, meidän on tehtävä töitä sen eteen.

Plan Suomi on pyrkinyt edistämään Laosissa syrjäkylien lasten koulutusta ja tasa-arvoisuutta jo parin vuoden ajan. Varoja on suunnattu Bokeon lääniin, jossa asuu paljon vähemmistökansojen edustajia ja joiden asema on selvästi heikompi kuin valtaväestön. Täällä vain alle puolet tytöistä aloittaa koulun, koska tyttöjä väheksytään ja sukupuolet koetaan eri arvoisina. Plan Suomen tavoitteena on tehdä oppimisympäristöstä syrjimätön ja varmistaa, että jokainen lapsi voisi osallistua koulutukseen turvallisesti. 


Me matkabloggaajat haluamme myös kantaa kortemme kekoon


Viime vuonna keräsimme Travel Bloggers Give Back -tapahtumalla Matkamessujen yhteydessä noin 2000 euroa Nepalin kastittomien hyväksi. Tämä mahdollisti uuden koulun rakentamisen. Tänä vuonna keräämme rahaa Bokeon läänin lasten koulutuksen hyväksi ja toimitamme kerätyt varat perille Plan Suomen kautta.

Järjestämme Matkamessujen yhteydessä valokuvanäyttelyn ja kuvia on mahdollista ostaa monessa eri koossa. Epson sponsoroi kuvien laadukkaan tulostuksen 10x15, A4 ja A3 koossa (hinnat tulosteille 5€, 15€ ja 25€). Rantapallo sponsoroi meille tilan ja Matkapörssi lahjoitti kaikkien taulun tai tulosteen ostajien kesken arvottavaksi matkalahjakortin. Kaikki kerätyt rahat toimitetaan lyhentämättöminä Laosin lasten hyväksi.

Meidän blogista myyntiin lähtee tämä pingviini-kuva, josta joskus kommentoitiin, että se sopisi tauluksi. Nyt siitä tehdään taulu ja sinäkin voit halutessasi ostaa sen omaksesi, jos olet tulossa käymään messuilla 21.-22.1. Valokuvanäyttely on esillä jo perjantaina 20.1. mutta kuvia on mahdollista ostaa käteisellä vain viikonlopun aikana.



Kaikki myynnissä olevat, matkabloggaajien ottamat upeat kuvat ja lisätietoa tapahtumasta löydät:




Me kuusi reissuleidiä, Pingviinimatkojen Milla, Archie Gone Lebanonin Inka, Maarit Helena, Siveltimellä blogin Sanna, Tarinoiden taival blogin Heini ja minä, olemme pistäneet hihat heilumaan ja mukaan projektiin on lähtenyt kuvien lahjoittamisen muodossa yhteensä 50 bloggaajaa. On hienoa olla mukana näin hienossa projektissa jo toista vuotta peräkkäin. Tulethan moikkaamaan meitä Matkamessuille Rantapallon osastolle 7m138 ja katsomaan millaisen näyttelyn ympäri maailmaa olemme saaneet aikaiseksi? Ehkä samalla ostat mukaasi myös jonkun näyttelyn kuvan ja autat laosilaisia lapsia pääsemään kouluun.

Kuva Inka Khanji

Kuva Inka Khanji

Voit seurata TBGB-projektin etenemistä Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Loppukaneettina: Vaikka joskus tuntuisikin vähän pahalta matkustaa köyhään maahan, tämä on kuitenkin se keino tarjota maan kansalaisille mahdollisuus elinkeinoon. Turismi on yksi maailman suurimmista työllistäjistä. 




Pysy matkassa mukana: