Sisällön tarjoaa Blogger.

Ensitunnelmia Star Clippersin risteilyltä

Haluan olla aivan rehellinen. Emme Tomin kanssa kumpikaan ihastuneet Star Clippersiin ensi hetkellä. Se näytti Balin Benoan satamassa jotenkin pienemmältä kuin olimme odottaneet. Purjeet laskettuina se näytti mastojen ja köysien muodostamalta sekasotkulta, eikä ankeahko satama auttanut asiaa. Sisällä meitä odotti kuvista tuttu, merihenkinen ja melko vanhahko sisustus. Paljon tummaa puuta ja tummansinistä. Ei mitään modernia tai raikasta. Hytti tuntui aiempiin risteilijöihin verrattuna pieneltä ja parvekkeen sijasta meillä oli vain pieni pyöreä ikkuna. Ulkokansilta löytyi jo parhaat päivänsä nähneet aurinkotuolit ja pienet uima-altaat. Tiedän meidän olevan jo melko vaativia risteilymatkustajia kahdeksan eri risteilyn kokemuksella ja väistämättä uutta laivaa vertaa aina aiempiin.

Vielä seuraavana aamunakaan emme aivan tunteneet olevamme Star Clippersillä kotonamme. Toimimme ohjatun aikataulun mukaisesti: Aamupalalle, pakolliseen turvallisuusharjoitukseen, kapteenin puhe, miehistön esittely jne. Oli meripäivä, joten laivasta poistumista ei ollut tiedossa. Päivä ehti jo iltapäivän puolelle, ennen kuin pääsimme kunnolla laivan keulaan ja siellä se sitten tapahtui. Ihan kunnollinen herääminen ja ihastus.

Seilasimme etummaiset purjeet ylhäällä. Tuuli sopivasti ja oli juuri niin lämmin kuin voi Indonesiassa iltapäivällä kuvitella olevan. Merellä ei kuitenkaan ollut ollenkaan liian kuuma. Kiipesimme varovasti laivan keulapuomille ja kohotimme katseet laivan purjeisiin. Huhhuh. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla. Sekunneissa iski tajuntaan miksi ihmiset hurahtavat näihin laivoihin ja miksi tälläkin risteilyllä noin puolet matkustajista on jo vähintään toista kertaa Star Clippersin laivan kyydissä. Purjeet ylhäällä seilaava tall ship on nimittäin majesteettinen ja saa tuntemaan itsensä hyvin pieneksi. 








Jalat tutisten liikuimme varovasti keulaan kiinnitetylle verkolle makoilemaan. Suojaverkon alla oli vain tyrskyävät aallot, edessä aava meri ja takanamme uljas purjelaiva. Sillä hetkellä me molemmat olimme myytyjä. Yhteisessä ymmärryksessä tiesimme, että nämä ovat juuri niitä kokemuksia, joiden vuoksi todellakin kannattaa matkustaa maailman ääriin. Tämä oli myös sellainen kokemus, jota isoilla risteilyaluksilla ei pääse kokemaan. Käsittämätöntä oli myös, että saimme olla tuolla laivan keulassa aivan kahden kesken. Tämä on ehdottomasti pienen risteilijän etuja. Juuri sillä hetkellä kukaan muu laivan tämän hetkisistä 105:stä matkustajasta ei halunnut tulla sinne samaan paikkaan. Me kyllä tiesimme jo tuolla hetkellä, että tämä tulisi olemaan sellainen paikka, jossa tulemme viettämään risteilyn aikana vielä monta hetkeä!

Hetki yllä olevien selfieiden ottamisen jälkeen alkoi tuulla voimakkaasti ja kova saderintama lähestyi uhkaavasti. Kapteeni nousi kannelle ja ryhtyi käskyttämään laivan henkilökuntaa missä järjestyksessä mikäkin purje laskettaisiin. Jokainen matkustaja joka sattui sillä hetkellä olemaan laivan kannella, seurasi herkeämättä henkilökunnan toimintaa. Star Clippersillä ei ole teatteria, täällä näytökset ovat täysin erilaisia, mutta sitäkin kiinnostavampia.

Risteilyisäntä Peter kysyi kaikkien 105 matkustajan ollessa paikalla, että kuinka moni oli ollut aiemmin jollain risteilyllä. Melkein kaikki nostivat käden ylös. Sen jälkeen hän sanoi, että nyt on sopiva aika unohtaa kaikki, mitä olette oppineet aiemmista risteilyistä. Se on aivan totta. Yhtäläisyyksiä muihin risteilyihin toki on, mutta niin on eroavaisuuksiakin. Ei ole reilua verrata purjelaivaa perinteisiin risteilyaluksiin. Nämä ovat kaksi aivan eri asiaa, eikä näiltä voi odottaa samoja asioita. Se on kuitenkin ollut yhteistä kaikilla risteilyillä, että palvelu pelaa ja voi jestas täällä on hyvää ruokaa! 

Risteilemme yhteistyössä Star Clippersin kanssa. 
 
Risteily jatkuu ja niin jatkuvat postauksetkin. 

Pysy mukana:

Indonesiassa - Kuta Beach Balilla

Tervehdys Balilta! Saavuimme tänne myöhään torstai-iltana. Lensimme Qatar Airwaysilla Dohan kautta (SAS:lla ensin Tukholmaan). Matkaan saatiin tuhrattua aikaa kotiovelta hotellille hyvinkin tarkkaan yhden vuorokauden verran. Samalla lensimme ensimmäistä kertaa Qatarilla. Tuntuu, että kaikki ovat vain kehuneet Qataria, mutta meille ehkä sattui vähän huonoa tuuria. Ruoat olivat kyllä todella hyvät molemmilla pitkillä lennoilla (Tukholma - Doha ja Doha - Denpasar). Melkoista ihmetystä kuitenkin herätti, miten lentohenkilökunta pystyi unohtamaan toisella lennolla kokonaan ruokajuomien tarjoilut monelle penkkiriville. Olimme aika ihmeissämme. Myöskään Dohan lentokenttä ei oikein vakuuttanut, kun lennot tauluilla ei meinanneet millään vaihtua, vaan siellä näkyi vain vanhoja lentoja. Jouduimme loppujen lopuksi tarkistamaan terminaalin ja portin kentän kotisivuilta, kun meidän jatkolentoa ei vielä 1,5 tuntia ennen koneen lähtöä näkynyt näyttötaululla.


Myöhäisestä saapumisajankohdasta johtuen päätimme jäädä kahdeksi ensimmäiseksi yöksi Kuta Beachille, joka on lentokenttää lähinnä oleva turistikeskittymä Balilla. Tiesimme, ettei tämä olisi ehkä se kaikkein hehkein paikka ja tarjoaisi upeinta rantaa, mutta emme yksinkertaisesti jaksaneet matkustaa keskellä yötä enää pidemmällekään. Emme myöskään halunneet vaihtaa yhden yön takia majoitusta, joten jäimme tänne kahdeksi yöksi. Tänään nimittäin noustaan jo Star Clippersin kyytiin viikoksi!


Millainen on Kuta Beach?


Tähän mennessä Balin Kutasta on tullut hyvin samanlainen fiilis kuin Phuketin Patongista. Täällä tosin ei vaikuta olevan pahemmin prostituutiota tai ainakaan se ei ole muslimimaassa näkyvästi esillä. Muuten rantaa myötäilevää pääkatua reunustaa ravintoloiden, kauppojen ja myyntikojujen meri. Ihan yhtä pahaa taksien, retkien ja tuotteiden tyrkytystä täällä ei kuitenkaan mielestäni ole kuin Thaimaassa. Huutelua on vähemmän. Sen sijaan aasialaisia; korealaisia, kiinalaisia ja jonkin verran japanilaisiakin täällä on aivan valtavasti. Etukäteen olin kuullut lukuisia kertoja, että Bali on australialaisten Kanarian saaret, mutta näistä valtavista aasialaisturistimassoista en ollut kuullut mitään. Länsimaalaiset ovat täällä ainakin tähän aikaan vuodesta todellakin vähemmistössä. Känniääliölänkkäreitä ei siis juurikaan ole tullut vastaan, mutta toisaalta aasialaislaumat saavat selvinpäinkin aikaiseksi melkoisen metelin. Kuten juuri tällä hetkellä tuossa uima-altaan reunalla.

Kuta ei todellakaan ole sitä kauneinta Balia, emmekä sitä siltä odottaneetkaan. Se mitä rantaa näimme, ei houkutellut yhtään uimaan. Aallot olivat suuria. Yksinäinen surffari taiteili aalloilla ja kauempana näkyi kyllä paljon uimareitakin. Auringonlaskun aikaan porukkaa kerääntyi rannalle kuvaamaan Indonesian hienoa auringonlaskua. Eilen se ei ehkä ollut ihan upein mahdollinen, mutta hieno siitä huolimatta. Toivon, että tulemme ikuistamaan vielä monen monta upeaa auringonlaskua tällä reissulla. Olemmehan kuitenkin seuraavan viikon merellä, joten mahdollisuudet pitäisi olla oikein hyvät.




Nämä pienet, kärryjä vetävät hevoset olivat säälittävä näky.


Vielä enemmän järkytti kuitenkin nähdä näitä rapuja (?) muovipulloissa. Tietääkö joku siellä ruudun toisella puolella, mikä tässä on taustalla?

Vaikka Kuta ei oikein sytyttänytkään, ei tämä silti pettymyskään ole ollut paitsi eläinten  kohtelun osalta. Halusimme vain lepuuttaa nämä pari päivää ennen risteilyä, emmekä sinkoilla paikasta toiseen nähtävyyksien perässä. Siihen tämä on sopinut oikein hyvin. Hotellit ovat Kutassa edullisia ja saimme 100 eurolla yö todella kivan majoituksen Alaya hotellista. Meillä on pieni terassi tässä huoneessa ja siitä käynti suoraan uima-altaalle. Ihan luksusta. Parvekkeellisia huoneita olisi saanut edullisemminkin, mutta tälläinen "pool access" on ihan mahtavaa. Palvelu on ollut niin hotellilla kuin joka paikassa muuallakin todella hyvää ja ystävällistä. Indonesialaiset vaikuttavat todella mukavilta ihmisiltä ja he puhuvat hyvin englantia, vaikkakin meillä on välillä haasteita saada selvää heidän aksentistaan.




Risteilyn jälkeen meillä on vielä pari yötä aikaa ja toistaiseksi on hieman auki, mitä tulemme silloin tekemään. Vähän vaikuttaisi siltä, ettemme tule jäämään silloin Balille, vaikka risteily tänne päättyykin. Se jää toistaiseksi kuitenkin nähtäväksi. Emme ole tehneet vielä lopullista päätöstä.


Seuraa blogia:

Australian hyvän mielen eläimet - söpöysvaroitus!

Eilen ei ollut mitenkään erityisen hyvä päivä, vaan oikeastaan aivan päinvastoin. Koska mieli oli matalana, hain piristystä Australian suloisista eläimistä. Niitä katsellessa ei vain voi olla masentunut tai surullinen. Halusin jakaa nämä kuvat ihanista eläimistä maailmanympärimatkamme Australian puolivuotiselta myös teidän kanssanne ja tuoda sitä kautta toivottavasti hieman hymyä suupieliin.  

Voiko mikään eläin näyttää enää enempää pehmeämmältä kuin koalan poikanen?




Brush tail possumit eli kettukusut tulivat monella leirintäalueella öisin kärkkymään herkkupaloja ja eräs yksilö toi melkoisen yllätyksen mukanaan, kun se kiipesi reissupakumme rappusille poikanen selässään!






Nämä kengurukaksoset oli pelastettu, koska kaksi poikasta ei mahdu emon pussiin ja niitä olisi todennäköisesti odottanut muussa tapauksessa kuolema.


Suloinen pieni kenguru (wallaby) erään metsälenkin varrella.


Voiton söpöydessä taitaa vetää quokat eli lyhythäntäkengurut. Olenkin kirjoittanut niistä aiemmin mieleenpainuneimman villieläinkokemuksemme. Nämä tyypit olivat aivan uskomattomia ja erityisesti yksi niin kesy, että se tuli syömään sylistä asti.




Toinen uskomaton kokemus oli nämä kakadut yhdellä leirintäalueella. Ne tulivat mielellään syömään hedelmiä suoraan kädestä.



Samoin sateenkaariloreja tuli ruokittua useammassakin paikassa.


Kookaburra eli isonauraja on komea lintu. Ei nyt ehkä varsinaisesti suloinen, mutta halusin ottaa sen kuitenkin tähän mukaan. Se näyttää kuvassa ruumiinrakenteensa vuoksi pikkutirpalta, mutta on oikeasti noin 30 cm korkea kuningaskalastajien heimoon kuuluva lintu. Nämä pitävät todella omalaatuista ääntä, jota on vaikea kuvailla. Se pitää kuulla. Video "nauravista" kookaburrista löytyy esim. täältä.


Australiassa ei tietääkseni ole siilejä, mutta nokkasiilejä löytyy. Tämä laji on siitä erikoinen, että se on nisäkäs, mutta munii munia. Voi morjens näitä Australian kummajaisia! Tämäkään tyyppi ei ole mikään suomalaisen siilin kokoinen, vaan monta kertaa suurempi.


Australiassa pingviinejä voi nähdä monessa paikassa, mutta yleensä ne nousevat rannalle vasta pimeän tullen. Me näimme Philip Islandille kaksi hieman eksyksissä olevaa pingviiniä keskellä päivää. Kaverit olivat aika peloissaan ja toivoimme, että ne löytäisivät pian tiensä takaisin rannalle.


Söpöyden kärkikastiin laskisin myös osan merileijonista, koska... No katsokaa nyt näitä nappisilmiä!




Oliko riittävän söpöä?


Tekisi aivan valtavasti mieli lähteä tuonne pallon toiselle puolelle ja viettää huoletonta matkailuelämää. Pitkään reissuun ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, mutta pienemmässä mittakaavassa tämä suunta kyllä toteutuukin erittäin pian. Keskiviikkona nimittäin alkaa loma ja lennämme Indonesiaan, jossa saamme nauttia takuuvarmasta lämmöstä ja toivottavasti myös auringosta. Star Clippersin viikon risteily saarilla tulee olemaan varmasti hieno elämys ja lisäksi vietämme sitä ennen ja jälkeen risteilyn pari yötä Balilla. Vähän liian myöhään havahduimme siihen, että olisi ehkä voinut yhdistää tuohon reissuun vielä viikon Australiassakin, kun ihan "nurkilla" kerran ollaan. No, ehkä joku toinen kerta. Loma täältä tullaan!

Indonesian reissua voit seurata ainakin Instagramin ja Facebookin puolella. Katsotaan, jos saisin aikaiseksi ihan videomateriaalia risteilyltä Facebookin puolelle, kun vlogi-neitsyys meni jo Oslossa. Yhteyksistä ja käytettävissä olevasta ajasta riippuen saattaa joku päivitys tänne blogin puolellekin reissusta tulla. 




Keväinen viikonloppu Oslossa

Allekirjoittaneella on käytyjä maita takana reilut 60, mutta naapurimaamme Norja on ollut käymättömien maiden listalla aivan liian kauan. Tähän tuli korjaus reilu viikko sitten perjantaina, kun lensimme Osloon Norwegianin hullun halvoilla tarjouslennoilla (29 € menopaluu) viikonloppulomalle. Oikeastaan kaikkein eniten Norjassa kiinnostaisi parin viikon roadtrip upeissa vuonomaisemissa, mutta sellainen reissu saa edelleen odottaa sopivampaa ajankohtaa. Nyt lähdimme vain katsastamaan pariksi yöksi miltä maan pääkaupunki näyttäisi. Tomi on vieraillut Oslossa ja myös muualla Norjassa useampaankin otteeseen, mutta edellisestä reissusta oli hänelläkin kulunut jo reilut kymmenen vuotta, joten hänkin lähti kiinnostuneena katsomaan miten kaupunki olisi muuttunut vuosikymmenessä.

Luin etukäteen Oslo vinkkejä ystäväni Marikan blogista. Hän on oikea Oslo-konkari, joten hyvät vinkit tulivat tarpeeseen. Meillä kävi vielä niin uskomaton tuuri, että Marika lensi miehensä kanssa meidän kanssa samalla lennolla ystäviensä luokse Osloon ja sunnuntaina takaisin Suomeen. Meillä oli siis lentokentällä oppaat, jotka ohjasivat oikeaan junaan. Lentokentältä ei nimittäin kannata ottaa kallista Flytogetia, jota kovasti mainostetaan, vaan paikallisjunalla pääsee keskustaan lähes puolet halvemmalla (10 eurolla) ja matka kestää vain muutaman hassun minuutin kauemmin. Hyvin nopeasti olimme keskellä kesäistä Osloa.



Upea Grand Hotel Oslo


Viikonloppuun ei todellakaan ehtinyt mahduttaa kaikkea, mitä Oslolla olisi tarjota, mutta aika paljon näimme kuitenkin. Majoituimme upeassa Grand Hotel Oslossa, joka on paraatipaikalla Karl Johans Gaten varrella, joka jatkuu hotellilta toiseen suuntaan kävelykatuna rautatieasemalle ja toisessa suunnassa on muutamien satojen metrien päässä kuninkaanlinna. Saimme huoneen pressihintaan huoneluokan korotuksella. Emme vain todellakaan osanneet odottaa aivan sellaista korotusta, joka meitä perillä tuossa historiallisessa ja Oslon tunnetuimmassa hotellissa odotti.




Meidät majoitettiin 72-neliöiseen Mikado sviittiin, joka käsitti eteisen lisäksi kolme huonetta, kaksi kylpyhuonetta ja pukeutumishuoneen. Lisäksi tässä kulmasviitissä oli kahdelle sivustalle jatkuva parveke, josta oli mukavat maisemat pääkadulle. Tunsimme itsemme lähes kuninkaallisiksi majoittuessamme antiikkihuonekalujen seassa tuossa valtavassa sviitissä, jossa olisi mahtunut järjestämään vaikka juhlat! Tilaa oli niin paljon, että jouduimme välillä huhuilemaan toisiamme. Heittäydyin myös ihan uudelle uralle ja tein lauantaina muutaman minuutin videobloggauksen sviitistämme. Se löytyy blogin facebook-sivuilta

Grand Hotel Oslo on vastaanottanut vieraita vuodesta 1874. Joka vuosi Nobelin rauhanpalkinnon juhlaillallinen järjestetään tässä hotellissa. Siellä on majoittunut paljon julkisuuden henkilöitä ja kieltämättä upean sviitin huoneissa vaellellessa tuli mieleen, että ketäköhän tunnettuja julkkiksia on nukkunut tuossa samaisessa sängyssä. Valitettavasti meillä ei nyt ole kertoa kokemuksia tämän hotellin tavallisemmista huoneista (jotka ovat modernimpia), mutta koko hotelli vaikutti upealta, henkilökunta oli todella ystävällistä ja aamupala erinomainen. Jos reilun 200 euron vuorokausihinta ei pelästytä (Oslossa on muutenkin kalliit hotellit), niin voimme hyvillä mielin suositella Grand Hotel Osloa. Ainoa pieni miinus tuli siitä, että sunnuntaiaamuna aamupalalla olisi voinut olla hieman enemmän henkilökuntaa. Shampanja pääsi loppumaan.



Vigelandin puiston erikoiset patsaat


Sää suosi lauantaina meitä matkailijoita ja Oslossa oli ihan shortsikelit. Kyllä siinä oli pohjoismaalaiset turistit innoissaan, kun sai jättää takin hotellille ja liikkua paitasillaan. Lähdimme aamupäivällä tutustumaan ensimmäiseksi kuninkaalinnan puistoon ja jatkoimme siitä jalkaisin matkaa Vigelandin puistoon. Se olikin täynnä hyvän sään houkuttelemia turisteja, jotka ihmettelivät erikoisia patsaita. Lisäksi puistoon oli kerääntynyt paikallisia, jotka olivat levittäneet vilttinsä laajoille nurmialueille ja yrittivät kovasti saada talven vaalentamille paljaille ihoalueille hieman tummempaa väriä.

Vaikka me emme yleisesti ottaen ole kovin kiinnostuneita patsaista, oli Vigelandin puisto kuitenkin mielenkiintoinen paikka vierailla. Puisto on maailman suurin yksittäisen taiteilijan tuottama patsaspuisto. Yli 200 eri materiaalista valmistettua Gustav Vigelandin suunnittelemaa patsasta tekevät alueesta yhden Norjan suosituimmista turistinähtävyyksistä. Bongasimme patsaiden lisäksi joutsenpariskunnan, jolla oli lammen rannalle rakennetussa pesässä munat haudottavanaan. Oli hellyttävää huomata kuinka toinen vartioi vieressä toisen hautoessa munia. Jonkin ajan päästä on siis tiedossa pikkujoutsenia lammella uiskentelemassa.








Oslon oopperatalo vetää ihmisiä puoleensa


Kävelimme illalla Oslon oopperatalolle katsomaan tuota arkkitehtuurin luomusta. Ei se nyt aivan Sydneyn oopperatalolle vertoja vedä, mutta on kuitenkin komea, valkoinen pytinki meren rannalla, kuten australialainen versiokin. Oopperatalon rappusille, katolle ja suoraan mereen laskevalle rampille oli kerääntynyt paljon paikallisia ja turisteja nauttimaan ilta-auringosta ja kesäisestä säästä. Mekin istuskelimme oopperatalon edustalla pitkän aikaa vain lämmöstä nauttien.




Kätevä Oslo Pass


Saimme viikonlopuksi Visit Oslolta käyttöömme puhelimeen ladattavat Oslo Passit. Niillä pääsee kulkemaan maksutta julkisessa liikenteessä sekä ilmaiseksi sisään Oslon museoihin. Lisäksi sillä saa alennusta useista ravintoloista ja aktiviteeteista. 24 tunnin passin normaalihinta on noin 42 euroa ja 48 tunnin 63 euroa. Se kannattaa ilman muuta hankkia, jos Oslossa aikoo matkustaa julkisilla ja käydä tutustumassa useampaan kuin yhteen Oslon hienoista museoista. Oslo passin voimin liikuimmekin niin ratikalla, bussilla kuin vesibussillakin. Julkisen liikenteen käyttö on Oslossa helppoa ja Tomi toimi matkaoppaana ihan google mapsin avulla katsoen sieltä milloin ja mistä mikäkin kulkuväline menee.



Bygdøyn museot


Sunnuntaiaamuna oli sateista, joten nautimme myöhäisen aamupalan ja hyödynsimme myöhäisen uloskirjautumisen. Iltapäivällä aurinko taas paistoi ja suuntasimme vesibussilla kohti Bygdøyn saarta, jossa sijaitsee lukuisia museoita kävelyetäisyydellä toisistaan. Meillä oli oikeastaan vain yksi museo, jossa halusimme ehdottomasti käydä ja se oli Viikinkilaivamuseo. Mieleeni oli painunut sieltä nähty kuva, jossa museon sisällä on valtava viikinkilaiva ja me molemmat halusimme nähdä sen.

Positiivinen yllätys oli, ettei museossa ollutkaan vain yhtä laivaa, vaan itseasiassa kolme. Oli hurjaa ajatella, että näillä jättimäisillä soutuveneillä on ylitetty valtameriä kovissa myrskyissä. Ajatuskin siitä tekee melko nöyräksi, kun miettii kuinka tänä päivänä possutellaan valtavilla Karibian risteilijöillä tarjoilijoiden kantaessa toinen toistaan hienompia annoksia valkoisille pöytäliinoille. Vähän kovemmasta aallokosta Itämerelläkin uutisoidaan kauhulla, jos pari lasia on sattunut tipahtamaan baarissa laivan heilahtaessa. Sitten on viikingit, jotka ovat vetäneet soutuveneellä Norjasta Amerikkaan. 




Aivan extempore päätimme käydä myös Kontiki-museossa. Ihan vain, koska Oslo Passilla meillä oli siihen mahdollisuus ja se sattui olemaan kävelymatkamme varrella. Siinä oli toinen älytön ryhmä merellä liikkujia. Museossa oli esillä Thor Heyerdahlin alkuperäinen lautta, jolla hän retkikuntineen ylitti vuonna 1947 Tyynen valtameren. Lisäksi siellä oli myös toinen lautta, Ra II, jolla Heyerdall purjehti Atlantin ylitse 1970. Tämä museo ei ollut meille niin kiinnostava, mutta tulipahan käytyä.


Oslosta jäi kaiken kaikkiaan todella mukava fiilis. Kaupunki on helposti haltuunotettavissa ja sopivan kokoinen tälläiselle maalaistytöllekin. Suurkaupunkiahdistusta ei Oslossa tarvitse pelätä. Pilvenpiirtäjät loistavat poissaolollaan, mutta kaupunkia rakennetaan kyllä kovaa vauhtia ja tuntuikin, että nostokurkia oli keskustassa joka puolella mihin katse vain osui. Vähän kuten Tesloja ja muita sähköautojakin. Verouudistusta Suomeen odotellessa.





Norjan hintataso


Olin kuullut kauhutarinoita maan kalliista hintatasosta ja hieman mietityttikin miten korkeiksi ravintolalaskut nousisivat. Lauantaina olimme niin kiireisiä kierrellessämme kaupunkia, että päätimme vetäistä pikaruokaa norjalaisessa Maxx hampurilaisketjussa. Ihan hyvät burgerit ja ranskalaiset sieltä saikin. Kaksi ateriaa dippeineen ja pirtelöineen kustansi noin 35 euroa eli aika reippaasti enemmän kuin kotimaiset mäkkäriateriat, mutta ei nyt mitään ihan sikahintaista kuitenkaan. Sunnuntaina ravintoloissa oli keskustassa ruuhkaa ja päädyimme TGI Friday'sin terassille syömään caesar salaattia ja quesadilloja. Tomi joi vielä miniloman päätteeksi yhden mojiton, eikä laskun loppusumma silti ollut kuin 55 euroa. Loppujen lopuksi Oslon hintataso ei siis tuntunutkaan niin päätä huimaavalta. En nyt silti lähtisi suosittelemaan kaupunkia budjettilomalle, mutta ei siellä ihan konkurssiinkaan tarvitse mennä. 

Vielä pari suositusta:

Aker Bryggen modernilla ranta-alueella on paljon ihania ravintoloita.



Harhaile ympäri kaupunkia ja tutustu eri kaupunginosiin. Uranienborg oli aivan ihanan oloinen!



Satamassa on Akershusin linna ja toisella puolella Aker Bryggen alue. Kaikki on lähellä.



Karl Johans Gaten varrelta löytyy paljon kauppoja ja se päättyy kuninkaanlinnalle.



Nauti (Suomeen verrattuna) aikaisesta keväästä!



Joko sinä olet käynyt Oslossa? 


Seuraa blogia: