Sisällön tarjoaa Blogger.

Tulossa kesällä: Ympäri Indonesiaa Star Clippersin purjelaivalla

Kevään pitäisi olla jo pitkällä, mutta luontoäiti hieman koettelee kärsivällisyyttämme. Tässä saattaisi olla jo hieman turhautumista ilmassa sen suhteen, tuleeko se kesä koskaan vai ei, mutta onneksi meillä on tiedossa takuuvarma kesä kuukauden päästä. Me nimittäin otamme kuuden vuoden (!!!) tauon jälkeen suunnan kohti Aasiaa. Jostain syystä kaikki viime vuosien reissut ovat suuntautuneet Amerikan, Euroopan tai Afrikan mantereelle. Nyt lähdetään itään ja aikamoiselle reissulle lähdetäänkin, sillä luvassa on risteily, joka varmasti tarjoilee jälleen unohtumattomia kokemuksia. Lähdemme risteilemään Indonesiaan valtavalla purjelaivalla! 

Tiesitkö, että risteilylle voi lähteä myös tälläisellä ei-niin-tavallisella risteilyaluksella? Star Clippersillä on kolme maailman suurinta ja korkeinta purjelaivaa ja niille voi tosiaankin lähteä kuka tahansa risteilemään.

Star Clippers.

Tai toisaaltahan tälläinen tall ship on juurikin perinteinen tapa liikkua merellä, jos katsotaan aikaa taakse päin noin sata vuotta. Harvemmin näitä merten upeita ilmestyksiä vain enää tänä päivänä näkee. Me olemme nähneet Star Clippersin laivoja pari kertaa Karibialla risteillessämme ja ne ovat todellisia katseenvangitsijoita. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tulen olemaan itse sellaisen kyydissä ja vieläpä kokonaisen viikon! Kumpikaan meistä ei ole itseasiassa ikinä ollut edes tavallisen purjeveneen kyydissä, joten mikäs tässä on purjehdusura aloittaa tälläisellä nelimastoisella ja 16 purjeisella "pikkualuksella". 

Ihan yksin me emme tällä purjelaivalla tule olemaan, sillä tälle Star Clippersin nimikkolaivalle mahtuu maksimissaan 170 matkustajaa ja miehistön jäseniäkin on 75. Tämä on kuitenkin huomattavan pieni määrä matkustajia verrattuna suuriin risteilyaluksiin, jotka nielevät sisäänsä tuhansia turisteja. Tuntuu aivan mahtavalta päästä kokemaan meille aivan uudenlainen tapa risteillä. Star Clippersin laivat edustavat yhtiön omien sanojen mukaan rentoa, mutta eleganssia tapaa kokea yksityisen huvipurren tuntua, vastakohtana "mitä-suurempi-sen-parempi" risteilyaluksille.

Sisarlaiva Star Flyer on aivan samanlainen kuin Star Clippers. Yhtiöllä on vielä kolmas laiva, hieman suurempi Royal Clipper.

Tämä risteily tulee olemaan erilainen kuin aiemmat risteilyt, joilla olemme olleet. Silti saman kaltaisuuksiakin löytyy. Luvassa on varmasti maittavaa ruokaa, hyvää palvelua ja silmiä hiveleviä maisemia sekä toivottavasti kauniita auringonlaskuja. Uskon meidän nauttivan niin Indonesian kirkkaista vesistä kuin laivan kahdesta pienestä uima-altaastakin. Voi olla että kiipeämme yhteen neljästä mastosta tai kokeilemme, miltä tälläistä laivaa tuntuu ohjata. Matkakuume kohottaa päätään täällä jo todella korkealle.

Mastosta tulee olemaan tälläiset maisemat. Pakko se on itsekin käydä vastaavanlainen kuva nappaamassa, vaikka vähän huippaisikin korkea paikka.

Star Clippersiltä löytyy tietenkin myös baari.

Ja ruokasali.

Hytit ovat tämän kaltaisia.


Risteilyjä ympäri maailmaa


Indonesia on Star Clippersille uusi kohde, mutta yhtiön kolme alusta ovat risteilleet 1990-luvun alkupuolelta lähtien ympäri maailmaa. Niillä pääsee purjehtimaan Aasian lisäksi mm. Välimerellä, Karibialla ja Kuubassa. Miltä kuulostaisi lipua purjelaivalla vaikkapa Kreikan Santorinille tai Panaman kanavan läpi? Pienet laivat mahdollistavat myös pienet satamat, joihin ei suurilla risteilijöillä pääse. Kaikki reitit ja risteilyjen hinnat löydät Star Clippersin kotisivuilta.

Odotan suurella mielenkiinnolla myös, miltä Aasia tuntuu pitkän tauon jälkeen. Indonesia on itselleni ihan uusi maa. Tomi on käynyt ensimmäisen maailmanympärimatkansa aikana Balilla, eikä ihastunut sen perusteella maahan. Toivon, että risteilyllä koettavat kohteet sykähdyttävät enemmän. Tulemme pysähtymään mm. Giligenteng Island:lla, Javalla ja Lombokilla. Toivon kovasti, että näkisimme pitkästä aikaa myös delfiinejä. Olen käsittänyt, että yksi satamista olisi niiden bongaamiseen erityisen otollinen. Eiköhän tästä hyvä reissu tule!

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että ennen Indonesian reissua on vielä luvassa viikonloppuloma Oslossa. Tälläinen tiiseri tulevasta! Miltä kuulostaa?


Risteilemme yhteistyössä Star Clippersin kanssa ja kuvat ovat heidän kuvapankistaan. 


Seuraa blogia:

Millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville

Olo Afrikan eläinten seassa on kerrasta toiseen kuin olisi toiseen maailmaan tippunut. Ensimmäinen kerta on aina upein, mutta jokaisella kerralla sitä aina joutuu vähän nipistämään itseään ja kysymään uudelleen, että onko tämä nyt totta. Sitä ei meinaa voida uskoa, että on todella paikassa, jossa nämä upeat eläimet elävät elämäänsä vapaana luonnossa, satunnaisten ihmisten läsnäolosta piittaamatta. Toivon todella, että voimme tarjota näille eläimille turvalliset elinalueet jatkossakin, koska olisi aivan liian surullista, jos nämä upeat eläimet katoaisivat maapallolta, jossa ne ovat saaneet elää tuhansien vuosien ajan.

Viime vuosikymmenten tapahtumat tuntuvat hätkähdyttäviltä. Eläinten määrä Afrikassa on pudonnut dramaattisesti, ja jo kartalta kansallispuistoja katsoessa voi nähdä kuinka pieneksi näiden eläinten elintila on supistunut. Etelä-Afrikassa suuret eläimet elävät enää ainoastaan aidatujen kansallispuistojen sisällä. Koska ihminen on rajannut ne tietyn alueen sisälle, ne eivät voi esimerkiksi siirtyä kovin pitkiä matkoja kuivalla kaudelle juomapaikkoja etsiessään. Tämä tuo ihmiselle vastuuta ja meidän on huolehdittava niistä.

Kun katsot norsun silmiin, näet viisauden. Näet eläimen, joka rakastaa ja suojelee lähimpiään. Se voi elää 70-vuotiaaksi. Silti Afrikan norsuja kuolee tällä hetkellä valtavalla nopeudella, koska niitä salametsästetään torahampaidensa vuoksi. Jos norsujen salametsästys jatkuu samaa vauhtia, laji on menetetty meidän elinaikanamme. Ajatelkaa sadan vuoden päästä ihmisiä, jotka katsovat kuvia ja videoita norsuista ja kysyvät, miten ihmeessä tämän sallittiin tapahtua 2000-luvulla?

Lisätietoa Afrikannorsun tilanteesta voit lukea esimerkiksi WWF:n sivuilta.



Safarilla näet uuden elämän kasvavan.


Näet kuinka saaliseläimet ovat lakkaamattoman valppaina. Elämää syntyy ja samalla se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä.



Sarvikuonojen turvasatama

Olimme kaksi yötä yksityisellä Lion Sands Narina Lodgella. Kuten aiemmassa postauksessa tästä paikasta kerroin, se sijaitsee Krugerin kansallispuiston sisällä, mutta alue on rajattu yksityiseen käyttöön lodgen vieraille. Siellä on hyvin vähän ihmisiä ja autoja verrattuna Krugerin yleisiin teihin. Näimme heti ensimmäisellä safariajelulla sarvikuonoja ja keskustelimme myöhemmin illallisella lodgen managerin ja oppaamme kanssa sarvikuonojen tilanteesta. Oli helpottavaa kuulla, että täällä sarvikuonot saavat olla rauhassa, eikä salametsästystapauksia ole ollut.

Lion Sandsin alue sijaitsee aivan Krugerin kansallispuiston Skukuzan pääleirin läheisyydessä, joka on myös sarvikuonojen suojelun pääkeskus. Sarvikuonojen hyväksi yritetään tehdä niin paljon kuin mahdollista ja näimme ja kuulimmekin molempina iltoina helikopterin lentelevän ympäriinsä ja tarkastelevan aluetta mahdollisten salametsästäjien varalta. Salametsästysongelma onkin keskittynyt enemmän syrjäisille alueille, joita ei ole niin helppoa valvoa. Vuonna 2016 Krugerin kansallispuistossa salametsästettiin 662 sarvikuonoa (lähde). Määrä lähti vihdoin laskusuuntaan monen vuoden nousun jälkeen ja toivottavasti se laskisi entisestään tämän vuoden aikana.

Kirjoitin sarvikuonojen tilanteesta pidemmän postauksen ensimmäisen Etelä-Afrikan matkan jälkeen. On järkyttävää, että sarvikuonoja voi ampua myös laillisesti. Voit lukea vanhan postauksen täältä.

Alla olevassa kuvassa on isosarvikuono, entiseltä nimeltään leveähuulisarvikuono. Näitä olemme nähneet Krugerissa usein. Niiden Afrikan laajuinen kanta on saatu elvytettyä 20000 yksilöön.


Lion Sandsin alueella näimme ensimmäistä kertaa myös pensassarvikuonon joka aiemmin tunnettiin nimellä suippohuulisarvikuono. Se on isosarvikuonoa selkeästi pienempi ja myös huomattavasti arempi ja aggressiivisempi. Pensassarvikuono on uhanalainen, sillä niiden kanta on kutistunut 1960-luvun 70000:sta yksilöstä nykyiseen noin 5000:en lajinsa edustajaan.



Viimeiset villikoirat


Koiraihmisenä kaikki luonnonvaraiset koiraeläimet ovat aina sykähdyttäneet erityisesti. Savannikoira tai Afrikan villikoira (African wild dog) on yksi maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä noin 6600 yksilön Afrikan laajuisella populaatiolla. Se on myös yksi niistä lajeista, jonka näkemistä odotan (isojen kissojen ohella) Afrikassa aina kaikkein eniten. Olimme nähneet villikoiria ennenkin Krugerissa sekä Botswanassa. Ne olivat kuitenkin aina olleet lepäilemässä saalistuksen jälkeen tai keskipäivän kuumuudessa. Tällä matkalla saimme nähdä niitä ensimmäistä kertaa liikkeessä. Kysyin heti ensimmäisellä safarilla Lion Sandsissa oliko alueella villikoiria. Sain vastaukseksi, että ne liikkuvat niin paljon ja laajalla alueella, ettei voi sanoa, että alueella olisi, mutta satunnaisesti niitä liikkuu alueen läpi.

Kolmannella safarilla sitten tärppäsi. Lion Sandsin oppaat kommunikoivat keskenään radion välityksellä ja saimme kuulla toiselta autolta, että he olivat kohdanneet villikoiralauman. Siinä viiletettiin melkoista vauhtia avoimen safariauton kyydissä, jotta ehtisimme paikalle ennen kuin lauma kadotettaisiin. Kun saavuimme paikalle, ymmärsin hyvin miksi meillä oli kiire. Villikoirat taivaltavat joustavalla ravilla reipasta tahtia eteenpäin ja voivat liikkua päivässä kymmeniä kilometrejä.





Mitä meille jää jäljelle, jos eläimet menetetään?


Ajatus siitä, että nämä upeat eläinlajit ovat kirjaimellisesti kuolemassa käsiimme, on musertava. Onko sadan vuoden päästä Afrikassa enää kansallispuistoja, jos ihminen on tappanut kaikki eläimet. Muutetaanko ennen eläinlaumoja täynnä olleet alueet viljelymaaksi vai jäävätkö ne ennalleen ja eläinlajien määrä vain on paljon pienempi. Tähän tuskin kukaan osaa vastata tällä hetkellä, mutta vääjäämättä olemme menossa siihen suuntaan, että eläinlajeja kuolee nopealla tahdilla. Kun yksi laji poistuu, se vaikuttaa aina muihin lajeihin ja ympäröivään luontoon.

Suomesta käsin Afrikan eläinten suojelutyön tukeminen voi tuntua melko kaukaiselta ajatukselta, jos ei ole koskaan edes käynyt Afrikassa. Mikäli jotain haluaa tehdä, voi kuitenkin lahjoittaa rahaa esim. WWF:n tai African Wildlife Foundationin kautta. Me olemme pyrkineet kantamaan oman osamme näiden eläinten suojelutyön hyväksi maksamalla kansallispuistomaksuja, lahjoittamalla paikan päällä rahaa sarvikuonojen suojeluun sekä ostamalla Krugerin myymälöistä tuotteita, joista saadut tuotot ohjataan suojelutyöhön. Menemällä paikan päälle voit vaikuttaa.


Seuraa blogia:

Elä sellainen elämä, jonka muistat

Kevät ei käynnistynyt meidän pienessä perheessämme pelkästään aurinkoisesti, vaan siihen on mahtunut myös surua, mistä syystä blogin kirjoittamiseenkaan ei ole löytynyt oikein innostusta. Jouduimme lopettamaan toisen bordercolliemme puolitoista viikkoa sitten. Yumi olisi täyttänyt ensi kuussa kymmenen vuotta, mutta valitettavasti emme päässeet juhlimaan sen kanssa pyöreitä. Kivut kävivät liian koviksi ja oli aika päästää irti, vaikka se tuntuikin äärettömän tuskalliselta. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin toisen elämästä päättäminen. Nyt talo tuntuu paljon tyhjemmältä, kun koiraa, joka makasi aina jaloissa ja seurasi jokaista askelta, ei enää ole. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja onneksi meillä on vielä Aida, joka täyttää ensi kuussa jo 12 vuotta, mutta on iästään huolimatta todella pirteä. Toivottavasti saamme nauttia sen seurasta vielä pitkään.

Kuuntelin tänään Aviciin kappaletta The Nights. Siinä lauletaan:

One day you'll leave this world behind, so live a life you will remember.


Se sai minut selaamaan matkakuvia ja miettimään tähän asti elettyä elämää taaksepäin. Olen päässyt näkemään ja kokemaan lukemattomia paikkoja, jotka voivat monelle tuntua olevan täysin ulottumattomissa. Katsoimme tässä pääsiäisen aikaan Yle Areenasta Planeettamme Maa II kolme katsottavissa olevaa jaksoa. Nämä jaksot on kuvattu uskomattoman hienosti uudella tekniikalla. Niissä matkustetaan ympäri maailmaa kuvaamassa eläimiä luonnollisessa ympäristössään. Kymmenen vuotta sitten olisin vain huokaillut ihastuksesta ja miettinyt kuinka hienoa olisikaan joskus nähdä näitä upeita eläimiä muutenkin kuin vain televisiossa tai eläintarhassa. En enää. Nyt mietin, missä järjestyksessä matkustaisin näihin paikkoihin. Mahdottomasta on tullut mahdollista, kun niin päättää.

Jokaisella meistä on rajallinen määrä aikaa (lomaa) ja rahaa käytettävissä. Toisilla meistä sitä on hieman enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen meistä päättää, mihin ne liikenevät lomat ja rahat käyttää. Kun jotain haluaa tarpeeksi paljon, sen toteuttamiseen tai hankkimiseen yleensä löytyy tarvittavat keinot. Meillä kaikilla on eri intressit elämässä. Joku haluaa panostaa uraan, toinen saada suuren perheen, joku haluaa voittaa olympialaiset. Jollekin hevoset ovat kaikki kaikessa, toiselle koirat tai kissat samaan aikaan, kun joku muu käyttää aikansa autojen kanssa puuhaillessa. Tärkeintä on, että itse pysähtyy joskus hetkeksi miettimään, mitä elämältä oikein haluaa ja onko se, mihin elämässä eniten uhraa aikaa ja rahaa, sellaista joka tekee onnelliseksi. Onko sen myötä eletty elämä sellaista, jonka muistaa, jonka haluaa muistaa.


Elämä on paljon ihanampaa, kun on jotain mitä odottaa. Jos jäisit huomenna auton alle ja halvaantuisit kaulasta alas päin, katuisitko asioita, joita olet tehnyt vai asioita, jotka olet jättänyt tekemättä? 

I just want to feel this moment

 
















Mikä tekee sinut onnelliseksi?


Seuraa blogia:

Autolla Ruotsin läpi Tanskaan ja Saksaan

Kun on tarpeeksi pähkähulluja ystäviä, saattaa vaikka saada muuttokuorman Suomesta Tanskaan suoraan kotiovelle ja vielä pari kaveria siihen päälle. Näin kävi perjantaina meidän Tanskan Vejleen muuttaneelle ystäväperheelle. Oikeasti he muuttivat tuonne eteläisimpään Skandinavian maahan jo reilu vuosi sitten, mutta nyt talvella tuli varmistus, että he jäävät sinne jotakuinkin pysyvästi. Viimeisetkin Suomeen jätetyt tavarat piti saada perille. Tässä vaiheessa me astuimme mukaan kuvioon. Tai oikeastaan Tomi, koska minun ei pitänyt lähteä Tanskaan ollenkaan. 

Kuviona oli, että Tomi vuokraa pakettiauton ja ajaa sen Tanskaan tavaroiden kanssa. Ystäväni kyllä kyseli, ettenkö minäkin voisi tulla mukaan, mutta vetosin työkiireisiin. Oikeastihan olin lähdössä mukaan, mutta eihän se olisi ollut mikään yllätys, jos siitä olisi kertonut. Siksi en voinut täällä blogin puolellakaan asiasta hihkaista puolellakaan sanalla. Kerronpa nyt kuitenkin vähän tästäkin turneesta ennen kuin voin taas keskittyä täysillä Afrikka-postauksiin.

Torstai-iltana ajelimme töiden jälkeen Turkuun vuokrapakulla ja ajoimme sen Viking Gracen ramppia pitkin laivaan. Emme olleet aiemmin käyneet Gracella ja kiertelimme laivaa uteliaana. Olihan se uusi ja siisti, mutta laiva tuotti silti pettymyksen. Laiva lähti yhdeksän aikaan liikkeelle, eikä siellä ollut ensimmäiseen pariin tuntiin yhtään mitään ohjelmaa. Lähes unohdettu Voice of Finland voittaja Mikko Sipola oli esiintymässä, mutta vasta puolen yön jälkeen. Sammutimme janon yksillä lonkeroilla ja painuimme nukkumaan. Seuraavana päivänä oli kuitenkin ajettavana rapeat 900 kilometriä ja minä tein siinä samalla vielä vähän töitäkin, sen mitä autosta käsin pystyi. Tänä päivänä se on kuitenkin aika helppoa, kun Soneran (anteeksi Telian) liittymässä toimii netti Pohjoismaissa siinä missä Suomessakin ja puhelimella voi jakaa netin läppärille.

Tukholman päässä aamulla.

Tanskassa osa puista kukki jo.


Moottoritietä ja kalliit siltamaksut


Suhautimme Tukholmasta etelään Ruotsin läpi seitsemässä tunnissa. Ajelimme jotakuinkin rajoitusten mukaan ja teimme pari lyhyttä pysähdystä. Reitti on ihan helppo ja nopea ajella, mutta aika tylsä. Ainoa hieman mielenkiintoisempi pätkä on matkan varrelle osuva Vätternin järvi, jonka rantaa tie myötäilee. Menomatkalla tosin oli niin harmaata ja sumuista, ettemme nähneet järvestä juuri mitään. Paluumatkalla sentään saimme edes pienen hetken nauttia järvimaisemistakin. 

Siltojen hinnat yllättivät meidät. Malmöstä Tanskan puolelle menevän Juutinrauman sillan ylitys maksaa yhteen suuntaan 50 euroa. Tarkistimme myös mitä olisi tullut maksamaan mennä lautalla yli Helsingborgista Helsingöriin, mutta eroa näiden välisessä kustannuksessa ei juurikaan ollut. Eroa ei todennäköisesti tule myöskään paljoa ajassa, koska vaikka lauttamatkan kanssa matka on lyhyempi kilometreissä, joutuu lauttaa kuitenkin todennäköisesti hetken odottamaan. Itse lauttamatka kestää 20 minuuttia ja niitä kulkee hieman päivästä ja ajankohdasta riippuen 10-30 minuutin välein.

Meille jäi tämän perusteella aika itsestäänselvyydeksi ylittää Ruotsin ja Tanskan välinen meri Juutinrauman siltaa pitkin. Onhan se tunnettu silta ja näyttää hienolta. Itse kokemus jäi kuitenkin harmaassa säässä aika laimeaksi, enkä nyt lähtisi tätä miksikään elämykseksi luokittelemaan. Palasimme samaa reittiä takaisin, joten lauttavaihtoehdosta ei valitettavasti ole kirjoittaa kokemuksia.

Ennen manner-Eurooppaan pääsemistä piti ylittää vielä kaksi siltaa Tanskassa, joista toinen oli maksullinen (230 Tanskan kruunua). Paluumatkalla siltamaksu oli hieman edullisempi. Ilmeisesti siitä tuli jokin alennus, kun tietyn ajan sisällä kulki sillan edestakaisin. Siltamaksuista kertyi kuitenkin yllättävän iso summa. 

Vätternin rannalla. Kuva otettu paluumatkalla, kun oli vähän kirkkaampaa.

Juutinraumansilta menomatkalla.

Viimeinen pitkä silta Tanskan puolella.


Pokemoneja ja matka kevättä kohti


Oli ihanaa seurata lämpötilan kohoamista Tukholmasta alaspäin ajellessa. Kun saavuimme Kööpenhaminaan, oli auton mittari kohonnut 18 asteeseen ja joku oli jo kanavarannassa bikineissä aurinkoa ottamassa. Kävimme Fisketorgetin hienossa ostoskeskuksessa syömässä ja pyydystämässä pari pokemonia. Jos siellä ruudun toisella puolella on joku pokemon-pelaaja, niin tämä paikka kannattaa painaa mieleen. Ostoskeskuksessa on 25 sponsoroitua pokestoppia ja niissä on luret päällä lähes jatkuvasti. En ole ennen kehdannut tunnustaa täällä blogin puolella pelaavani pokemonia, mutta tulipahan sekin nyt tässä sitten paljastettua, koska tämä oli vain aivan liian herkullinen juttu jättää kertomatta. Jos pelaat, ymmärrät miksi. Jos et pelaa, et todellakaan ymmärrä, mutta se on ihan okei. Fisketorgetilla voit silti käydä myös shoppailemassa, se on hyvä ostoskeskus. 



Yllätysvierailu


Parin tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa ja loppujen lopuksi olimme perillä Vejlessä paljon aikaisemmin kuin mitä olimme alunperin uskaltaneet toivoa. Kello ei ollut vielä seitsemääkään, kun kurvasimme ystäviemme pihaan. Sitten olikin edessä se jännittävin osuus eli ystäväni yllättäminen. Onneksi se meni enemmän kuin hyvin ja sain sekunnin sadasosassa kaulaani yllättyneen ja ilahtuneen ystävän. Jätimme illaksi miehet lastenvahdeiksi ja painuimme Vejlen iltaan shoppailemaan. Kaupungissa sattui juuri sopivasti olemaan Ladies Night ja kaikki kaupat olivat klo 22 asti avoinna ja lähes jokaisessa oli 20-25 % alennukset. Vejle on aivan ihana kaupunki ja siellä on kiva kävelykatu, jonka varrella on paljon hyviä kauppoja. Valitettavasti pääsimme niin myöhään liikkeelle, että aika vain loppui kesken.

Tämäkin tyyppi ilahtui meidän saapumisesta. <3


Päiväreissu Saksaan tuliaisostoksille


Lauantaina ajelimme monen tanskalaisen tavoin Saksan puolelle Flensburgiin tekemään kesän juomaostoksia. Kirjoitin paikasta jo tammikuussa, jolloin kävimme siellä ensimmäisen kerran. Tällä kertaa pystyimme hyödyntämään edulliset juomien hinnat, koska olimme liikeellä autolla. Tuntui, että vähintään puoli Tanskaa ja kenties myös vähän ruotsalaisia oli liikkeellä ja viinamarketeissa sai edetä suurinpiirtein kyynärpäätaktiikalla. Kyllähän siinä porukka vähän sekoaa, kun kuuden pullon viinilaatikot maksaa halvimmillaan 15 euroa. Saattoi pari viinilaatikkoa meidänkin autoon eksyä. 


Perinteinen vierailu peurapuistossa


Voikohan jo sanoa, että teimme perinteisen reissun Vejlen peurapuistoon, kun tämä oli toinen kerta? Sanon joka tapauksessa, koska aiomme käydä siellä vastaisuudessakin. Edellisen postauksen paikasta löydät täältä. Tällä kertaa vierailu tosin jäi todella lyhyeksi, koska aurinko laski kovaa vauhtia ja valo oli kuvaamiseen vähissä. Meillä ei tällä reissulla edes ollut mukana muuta kameraa kuin pieni Olympuksen E-M10 markII, jonka olen ostanut käsilaukkukameraksi. Jätimme kerrankin isot Canonit ja painavat linssit kotiin. Siksi kuvatkaan ei ole kummoisia. 

Paikka oli edelleen ihana, mutta ihmisten käytös raivostutti. Yksi auto oli pysähtynyt peurojen kohdalle. Kun menin kävellen siihen viereen, auto lähti liikkeelle. Ihmettelin mitä peurat syövät maasta ja huomasin, että autosta oli heitelty niille raakaa spagettia! Ei ole taas ihmisen itsekkyydellä mitään rajaa, kun pitää saada eläimet lähelle, vaikka sitten sillä hinnalla, että syötetään niille täysin sopimatonta ruokaa, joka vielä turpoaa eläinten vatsassa. Peurojen ruokkiminen on tuolla kiellettyä, mutta jos sitä ei pysty mitenkään vastustamaan, voisi sitten syöttää edes jotain eläimille sopivaa ruokaa.




Pidimme Vejlestä paljon jo tammikuussa siellä vieraillessamme. Nyt kaupunki sykähdytti entistä enemmän, kun siellä oli kevät jo huomattavasti Suomea pidemmällä. Ei Vejlessäkään vielä ollut lehtiä puissa, mutta metsissä kukki jo valkovuokot ja nurmikot olivat paikoitellen vihreänä (olivat olleet kuulema koko talven). Kaupunki on muutenkin todella idylli ja suosittelen kyllä käymään siellä esim. Legolandin vierailun yhteydessä.







Mitä maksaa mennä auton kanssa lautalla Ruotsiin ja siitä Tanskaan


Jos suunnittelet kesällä (tai miksei muinakin vuodenaikoina) matkaa autolla Ruotsin läpi Tanskaan, kustannuspuolikin voi kiinnostaa. Lauttamatkat maksoivat yhteensä 171 euroa. Meillä oli inside double/comfort hytti, joka oli 20 euroa halvinta hyttiä kalliimpi. Volkswagen Transpoint nieli dieseliä välillä Tuusula - Turku - Tukholma - Kööpenhamina - Vejle (ja sama reitti takaisin) 207 euron edestä. Diesel on halvempaa Tanskassa kuin Ruotsissa. Siltamaksuihin meni 156 euroa. Kaikkinensa Tanskaan hurauttaa siis dieselsyöttöisellä autolla noin 530 eurolla. Meillä summaan tuli vielä lisäksi pakettiauton vuokra. Nämä mainitut kustannukset toki ohjautuivat meidän tapauksessa ystäväperheellemme, koska veimme heille muuttokuorman. Halusin nämä kuitenkin avata tähän postaukseen, koska siitä käy ilmi, ettei autolla Eurooppaan ajaminen todellakaan ole ihan halpaa puuhaa. Etenkin siltamaksut voivat tulla yllätyksenä monelle.



Oletko sinä ajellut Ruotsin läpi manner-Eurooppaan tai onko tälläinen roadtrip kenties suunnitelmissa?


Seuraa blogia: