Sisällön tarjoaa Blogger.

Seurasaari talvella

Toinen meistä on paljasjalkainen pääkaupunkiseutulainen ja allekirjoittanutkin on asustellut täällä kehäkolmosen tuntumassa jo reilut kymmenen vuotta. Silti meistä kumpikaan ei ollut käynyt seurasaaressa (Tomi ehkä joskus lapsena, mutta ei siten, että siitä olisi muistijälkiä), ei ennen kuin eilen alkuillasta. Myönnettäköön, että tälläkään kertaa emme lähteneet matkaan historiallisten rakennusten puoleensavetämänä, vaan lähdimme pähkinät repussa katsomaan tulisivatko pörröhäntäiset oravat ja pikkulinnut syömään kädestä, kuten niin monissa näkemissämme kuvissa.

Parkkipaikalle saavuttuamme vastassa oli hyytävä merituuli, joka sai meidät melkein kääntymään kannoillaan. Sitkeästi taivalsimme kuitenkin pitkän sillan yli saaren puolelle. Oli ilahduttavaa huomata, että saaren toisella puolella olimmekin täysin tuulelta suojassa ja auringon pilkottaessa pilvien raosta, oli suorastaan lämmin. Kiersimme saarta myötäpäivään ja tulimme ensimmäisenä museoalueelle, jossa esitellään suomalaisia rakennuksia 1600-1900-luvuilta. Monet rakennuksista on tuotu muualta Suomesta. Ulkomuseo on talvella suljettuna ja aukeaa vasta toukokuun puolessa välissä (lisätietoja aukioloajoista täältä). Alueelle ei sen vuoksi ole myöskään pääsymaksua talvella. Rakennukset ovat siis suljettuja, mutta itse alueella saa kyllä liikkua vapaasti muutamia suljettuja piha-alueita lukuunottamatta. Kauniina talvipäivänä alue tuntui olevan ennen kaikkea ulkoilijoiden käytössä, eikä ihme, koska Seurasaari on todella viihtyisä alue ulkona liikkumiseen.  








Linnut ja etenkin oravat on pyritty ohjaamaan pois Seurasaaren museoalueelta puistoalueen puolelle, koska oravat ovat hampaineen saaneet jonkin verran tuhoa aikaiseksi vanhoissa rakennuksissa. Löysimme ensimmäisen ruokintapaikan vain todetaksemme sen aivan tyhjäksi. Jätimme vähän pähkinöitä kippoihin, koska ne olivat lähes tyhjät. Seuraavakin ruokintapaikka oli aivan autio. Missään ei näkynyt vilaustakaan oravista. Linnunlaulua sentään kuului sieltä täältä puista, kun kävelimme eteenpäin. Maisemat sentään olivat oikein kivat ja viihdyimme kyllä alueella ilman eläinten näkemistäkin, mutta niitä me kuitenkin olimme oikeastaan tulleet katsomaan. 

Sitten aivan viimeisellä ruokintapaikalla meitä onnisti. Ei vieläkään oravien suhteen, mutta useampi talitintti ja sinitiainen ruokintapaikalta löytyi. Ei mennyt minuuttiakaan, kun ensimmäinen pikkutirppa jo kävi hakemassa maapähkinöitä suoraan kädestä. Pian tuli seuraava ja sitä seuraava. 






Edellisen kerran taisimme ruokkia luonnonvaraisia lintuja Australiassa vuonna 2011, jossa luonnonvaraiset sateenkaarilorit ja kakadut laskeutuivat kädelle syömään omenoita. Täytyy sanoa, että se oli sikäli mukavampaa, että valokuvatessa sormet eivät muuttuneet pakkasesta tunnottomiksi ja ehkä papukaijoissa oli vähän enemmän myös eksotiikkaa kuin talitinteissä. 

Yleisesti ottaen luonnonvaraisten lintujen tai muiden eläinten ruokkimiseen ei voi kannustaa, mutta tälläiset paikat, jossa lintuja ja oravia ruokitaan säännöllisesti ja oikealla ruokavaliolla, on eri asia. Eläimet tottuvat siihen ja osaavat odottaa ruokkimista, mutta siitä ei ole niille haittaa, kun ruokkiminen on jatkuvaa. Jos ruokinnan lopettaisi yhtäkkiä, se voisi tuottaa eläimille vaikeuksia, sillä ne eivät välttämättä osaisi enää itse etsiä ruokaa itselleen.

Meille jäi Seurasaaresta positiiviset fiilikset. Saari on sopivan kokoinen, jotta sen jaksaa kiertää ympäri ja sieltä löytyy sopivassa suhteessa mukavia maisemia, vähän historiaa ja vähän eläimiä. Oravat tosin nyt piilottelivat meiltä. Täytynee palata takaisin keväällä tai kesällä, josko meillä silloin olisi parempi tuuri näiden pörröisten eläinten suhteen!


Seuraa blogia:

11 kommenttia

  1. Seurasaari on tosi kiva paikka ihan kaikkina vuodenaikoina. Ihania kuvia olit ottanut ja mukavaa että teitä onnisti lintujen kanssa. Kun me kävimme siellä, niin oli monta oravaa ja ne tulivat hakemaan pähkinöitä ja veivät niitä jemmaan =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja me kun niitä oravia nimenomaan oltaisiin haluttu nähdä. :D Mutta kyllä nuo linnutkin oli suloisia ja oli hauskaa, kun ne niin rohkeasti tulivat hakemaan pähkinöitä kädeltä. Täytyy varmaan ottaa tavoitteeksi käydä tuolla kaikkina vuoden aikoina katsomassa, millaisena paikka milloinkin näyttäytyy.

      Poista
  2. Ihana talviretki! En ole minäkään käynyt Seurasaaressa, mutta ihan ehdottomasti pitäisi mennä. Me käytiin tänään tosin pitkällä ratsastusretkellä Raffen kanssa iltapäivän auringossa, joten ei pöllömpi ulkoilupäivä sekään ollut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pitäisi todellakin! :) Ratsastusretki aurinkoisessa talvimaisemassa kuulostaa kyllä tosi ihanalta.

      Poista
  3. Ihania nuo kesyt talitintit. Minä olin onnessani kun kerran Lapissa retkeillessä Kuukkeli istahti kädelle hakemaan murkinaa. Upea Lapin lintu! Oletko nähnyt sellaista? Kuulemma tulevat usein paikalle jos on nuotio.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nähnyt kuvia noista kesyistä Lapin kuukkeleista, jotka tulevat myös hakemaan ruokaa kädeltä, mutta valitettavasti ei ole vielä omakohtaista kokemusta niistä. Maaliskuussa on tiedossa Levin reissu eli ehkä silloin. :)

      Poista
  4. Syntyperäisenä helsinkiläisenä oon käynyt seurasaaressa vaan koulun kanssa "työ hommissa" ja itelleni myös Suomenlinna on sellanen missä en ole käynyt viimeksi kuin päiväkodissa, joten siitäkään muista juuri mitään. Parina vuonna on pitänyt käydä, mutta oliskohan se sitten vihdoin tämä vuosi. Kertakäyttögrilli ja piknik eväät vaan mukaan :)
    Noi lintu kuvat on tosi onnistuneet ja ihanat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tykkään itsekin noista lintukuvista, mutta vähän enemmän olisi saanut olla valoa, ettei niistä olisi tullut noin rakeisia. Kesällä sitten uusiksi. Seurasaaressa oli muuten ihan piknik-paikka grillillä. Vähän harmitti, ettei tajuttu ottaa sinne eväitä mukaan. Suomenlinna on kyllä kanssa kiva paikka, vaikkakin aika ruuhkainen kesällä. Kyllä siellä silti kannattaa ehdottomasti käydä! Ja eväiden kanssa tottakai!

      Poista
  5. Mulla tulee käytyä Seurasaaressa vähän väliä, kun se sijaitsee tuossa naapurissa ja tarjoaa hyvät lenkkimaastot, ja harva se kerta mietin että pitäisikö itsekin joskus koittaa tehdä lähempää tuttavuutta siellä asuvien eläinten kanssa. Ehkä kuitenkin odottelen kesää, niin ei tartte sormet kohmeessa yrittääkään kuvata.

    Ihanan talvitunnelman ootte saaneet taltioitua kuviin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka! :) Sulla on kyllä upeat lenkkimaastot. Kesä on tosiaan kuvauksen kannalta vähän miellyttävämpi ajankohta eläinkohtaamisille. :)

      Poista
  6. Tykkään Seurasaaresta paljon ja usein teenkin niin, että pyöräilen pohjille pidemmän lenkin ja käyn lopuksi vielä hölkkäämässä Seurasaaren ympäri. Siellä on ihan oma tunnelmansa ja helppo tapa päästä vähän "pakoon" kaupunkimeininkiä. Ihania lintukuvia ootte saaneet taltioitua :)

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)