Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun amstaffi hyökkää

Oletko koskaan miettinyt kuinka elämä voi muuttua sekunneissa? Yksi valinta johtaa toiseen ja näiden seurauksena jokin muu päättääkin elämäsi suunnan, jonka jälkeen mikään ei ole ennallaan.

Tämä blogi kertoo ennen kaikkea matkailusta, mutta myös eläimistä. Blogin alkuaikoina kirjoitin postauksen Vaaralliset koirat - saalistajat. En silloin uskonut kuinka lähelle tuo postaus vielä tulisikaan, enkä todellakaan olisi sitä halunnut. Nyt tuo kirjoitus kuitenkin saa tässä blogissa jatko-osan ja hieman erilaisen ystävänpäiväkirjoituksen, jotta voin kertoa teille siitä, miten ystäväni elämä muuttui yhdessä hetkessä. Hänen elämänsä sai erittäin valitettavan käänteen vuosi sitten naapurinsa amerikanstaffordshirenterrierin hampaissa. Tänään asiaa käsiteltiin oikeudessa ja tapauksen käsittely jatkuu edelleen, niin oikeudessa kuin kirurgin pöydällä.

Kerron kohta siitä, mitä Lauralle tapahtui ja kuinka hän päätyi teho-osastolle viideksi päiväksi, mutta keskitytään sitä ennen hieman tarkemmin siihen:


Miksi koira puree?


Koiralla on kolme käyttäytymisen liikemallia:

  1. Vaaran välttämiskäyttäytyminen
  2. Saalistuskäyttäytyminen 
  3. Lisääntymiskäyttäytyminen

Kun koira puree, se johtuu todennäköisimmin vaaran välttämiskäyttäytymisestä. Koira puree karkottaakseen, oli alkuperäisenä syynä sitten pelko tai puolustuskäyttäytyminen. Näin suurimmassa osassa tapauksia, mutta poikkeuksiakin on.


Amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi. Kuvan koiralla ei ole osuutta tapahtuneeseen. Kuvalähde pixabay.com


Saalistuksen liikemalli


Susi on koiran esi-isä ja suden saalistus muodostuu seuraavasta liikemallista:


Etsiminen (nenä/silmät/kuulo) --> Katse --> Vaaniminen --> Jahtaaminen --> Kiinni pureminen --> Tappopureminen



Eri koiratyypeillä nämä liikemallin osa-alueet ovat jalostuksen suunnasta riippuen joko vahvistuneet tai heikentyneet. Esimerkiksi paimennus on pelkkää etsimistä, katseen käyttöä, vaanimista ja jahtaamista. Pureminen on jalostettu paimenkoirista pois, koska kukaan paimen ei halua paimenkoiransa vahingoittavan paimennettavia. Kiinni pureminen saattaa esiintyä näykkimisenä, mutta sen tavoitteena ei ole kohteen tappaminen, eikä tappopuremista saalistuksen liikemallista tyypillisesti esiinny paimenkoirilla.

Seisovilla metsästyskoirilla taas saalistuksen liikemalli on hyvin typistetty: Etsiminen --> katse ja kun metsästäjä on ampunut saaliseläimen, koira noutaa saaliin (kiinni pureminen). Kaikkien koirien saaliskäyttäytymistä ohjaa tietynlainen saalistuksen liikemalli. Koirarodun tai -tyypin alkuperä määrittelee millainen tämä liikemalli on.

Valitettavasti Lauraa ei purrut paimenkoira, vaan amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi, joka on taistelukoira. Tämän rodun taustat ovat bull-tyyppisissä koirissa, jotka on jalostettu härkätaisteluihin, tappamaan suurta riistaa ja myöhemmin, 1800-luvulta alkaen koiratappeluihin. Viimeisten sadan vuoden aikana amstaffeja on jalostettu pelkästään seurakoiriksi, mutta perimä kulkee mukana aivan samalla tavalla kuin vaikka collieilla. Taistelukoiran koiran saalistuksen liikemalli on hyvin lyhyt:


Katse --> tappopureminen


Taistelukoira ei siis pure välttääkseen vaaran, se puree koska se kuuluu sen saalistuksen liikemalliin, joka on sille sisäsyntyistä. Kun saalistuksen liikemalli käynnistyy, sitä on vaikea pysäyttää. Tämä tekee taistelutaustaisista koirista niin vaarallisia. Ne eivät reagoi kohteen alistusmiseleisiin, koska kyse ei ole tavallisesta aggressiosta, vaan ne toimivat saaliskäyttäytymisen ajamina. Lisäksi niillä on fyysinen kapasiteetti aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.


Kuvan koiralla ei ole osuutta tapahtuneeseen. Kuvalähde pixabay.com


Hyökkäys - kun kaikki muuttui


27.1.2016 Laura lähti kahden koiransa kanssa lenkille. Sitä ennen hän lähetti asiasta tekstiviestin naapurilleen ja varmisti näin, ettei naapuri olisi metsässä oman, koira-aggressiivisen amstaffinsa kanssa. Tämä käytäntö oli otettu käyttöön amstaffin omistajan toiveesta, koska se saattaisi karata muiden koirien luokse. Reitti oli selvä. Amstaffi haukkui naapurin ikkunassa, kun Laura lähti oman talonsa pihasta takapihalta alkavaan metsään. Puoli tuntia myöhemmin, kun hän palasi koirien kanssa lenkiltä, amstaffi oli ulkona. Heppoinen aita ei tällä kertaa pidellyt amstaffiurosta, vaan se pääsi karkaamaan omalta pihalta ja tuli nyt Lauran ja tämän kahden koiran luokse. Syntyi tappelu amstaffin ja Lauran belgianpaimenkoiran välille.

Laura sai oman, suojelussa MM-tasolla kilpailevan koiransa käskytettyä tilanteesta pois, sillä seurauksella, että amstaffi hyökkäsi nyt perheen yhdeksän kuukauden ikäisen saksanseisojauroksen päälle, joka ei pystynyt puolustautumaan aikuista amstaffiurosta vastaan. Laura huusi niin lujaa kuin pystyi ja hetkessä tilanne muuttui. Amstaffi irrotti otteensa, kääntyi ja hyökkäsi Lauran päälle.

Koiratappeluissa menestyvän koiran tulee olla valmis puremaan toista niin kauan, että tämä kuolee. Usein tappelut on kuitenkin keskeytetty jo ennen tätä ja sen vuoksi koirat on pystyttävä irrottamaan toisistaan. Ne eivät ole saaneet kohdistaa aggressiota ihmiseen. Kokeneena koiraihmisenä Laura ei osannut odottaa amstaffin kohdistavan aggressiota itseensä. Amstaffi oli hänelle ennestään tuttu. Se oli ollut monet kerrat hänen kainalossaan rapsutettavana naapurissa vierailun aikana. Nyt koira ei kuitenkaan ollut se sama ihmisystävällinen perhekoira, vaan sillä oli tappovaihde päällä ja sen päivän kolmanneksi uhriksi valikoitui Laura.


Rodun suosio kasvussa


Amerikanstaffordshirenterrieri oli vielä 2000-luvun alussa suhteellisen tuntematon rotu Suomessa. Pentuja rekisteröitiin ennen vuosituhannen vaihdetta vuodessa vain muutamia kymmeniä. Viime vuosina rodun suosio on kuitenkin noussut merkittävästi ja pentujen rekisteröintimääristä puhutaan jo sadoissa. Lisäksi Suomessa on yhä kasvava määrä pitbulleja, jotka eivät kuulu Suomen kennelliiton rekisteriin. Pitbull on oma rotunsa (monen mielestä sekarotuinen), joka on hieman amstaffia korkeampi ja hieman kevyempirakenteinen. Maallikon on usein vaikea erottaa näitä rotuja toisistaan ja ne sekoitetaankin usein keskenään. Tanskassa molemmat rodut on kielletty vuodesta 2010 alkaen 11 muun rodun ohella, eikä niitä saa pitää, kasvattaa tai tuoda maahan. Ennen rotukieltoja syntyneillä koirilla on oltava julkisella paikalla kuonokoppa ja niiden tulee olla kytkettyinä alle kahden metrin mittaiseen talutushihnaan.


Vakavat puremahaavat kasvoihin


Lauralla kävi huono tuuri. Amstaffi hyökkäsi suoraan kiinni hänen kasvoihinsa. Koska koiran käyttäytymistä määritteli sen perimä, se puri vahvalla otteella kiinni ja ravisti, eikä päästänyt irti. Amstaffin omistajan miesystävä selvisi paikalle jonkin ajan kuluttua, mutta ei saanut koiraa irrottamaan. Laura yritti huutaa ohjeita irrotukseen koira kasvoissaan roikkuen. Hän tiesi, että ellei amstaffia saataisi irrottamaan otettaan, kasvot repeäisivät entistä pahemmin. Valitettavasti amstaffin omistajan miesystävällä ei ollut osaamista tälläisen koiran irrottamiseen. Tästä johtuen Laura menetti kokonaan osan kasvoistaan. Puolet hänen ylähuulestaan ja osa nenän sieraimesta repeytyi ja jäi tapahtumapaikalle, kun amstaffi vedettiin irti sen purressa kasvoja.

Laura vietti seuraavat viisi päivää teho-osastolla, joista kaksi ensimmäistä nukutettuna vakavien vammojen vuoksi. Sen lisäksi, että noin puolet hänen huulestaan ja sieraimestaan irtosi, häneltä murtui myös nenä ja ihoa irtosi otsaa myöten. Tätä postausta kirjoittaessani Lauralle on tehty viisi leikkausta (kukaan ei tiedä kuinka monta on vielä edessä) ja hän on viettänyt useita viikkoja sairaalassa. Töistä hän on ollut pois kuukausia.

Alla olevasta videosta voit katsoa millaista tuhoa nämä koirat saavat aikaiseksi.





Millaisen koiran sinä haluat?


Jokainen voi hetkeksi pysähtyä miettimään millainen koettelemus kasvojen menettäminen näin väkivaltaisella tavalla on. Toivon, että sitä miettisivät ennen kaikkea ne henkilöt, joilla on tai jotka harkitsevat ottavansa koiran, jonka perimä on koiratappeluissa tai suurriistan, kuten villisian metsästyksessä. Nämä koirat miellyttävät ulkonäkönsä ja luonteensa puolesta monia ihmisiä ja ne ovatkin suurimmaksi osaksi mukavia perhekoiria. Valitettavasti näillä koirilla on myös kyky aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa toisille koirille tai ihmisille. Kun niiden kanssa menee jotain pieleen, se menee pieleen todella pahasti.

Amstaffi, joka puri Lauraa oli osoittanut aggressiivisuutta jo edellisiä omistajiaan kohtaan tilanteessa, jossa sitä oli estetty hyökkäämästä toisten koirien kimppuun. Mm. tästä syystä edelliset omistajat olivat päätyneet luopumaan koirasta. Aggressiivisesti käyttäytynyttä koiraa ei kuitenkaan lopetettu, vaan se päätyi uudelle omistajalleen Lauran naapuriin, jossa se ehti asua reilun vuoden ennen kohtalokasta tammikuista iltapäivää.

Edellämainittu käytös ei kuulu amstaffin luonteeseen. Rodun edustajat eivät saisi osoittaa aggressiivisuutta ihmistä kohtaan. Silti tätä tapahtuu. Olen seurannut amstaffien keskustelupalstaa jo pidemmän aikaa ja aina silloin tällöin koiran omistajat kyselevät siellä, miten heidän tulisi menetellä, kun oma koira yrittää hyökätä joko vieraiden tai saman perheen jäsenten päälle. Jokin aikaa sitten siellä keskusteltiin tapauksesta, jossa vanhempi naishenkilö oli kaatunut ja perheen amstaffi oli hyökännyt tämän kimppuun repien tältä ison palan päänahkaa irti.

Amerikanstaffordshirenterrierikasvattaja ja ongelmakoirakouluttaja Siru Heinikoski tunsi Lauran päälle käyneen amstaffin ja kommentoi tapausta (koiran nimi muutettu Mustiksi) ja rotua seuraavasti:
Tapasin Mustin keväällä 2012, jolloin menin auttamaan koiran hihnakäytöskessä, ohittamisessa ja rauhoittumisessa. Mustia voi kuvata hyvin impulsiiviseksi koiraksi, joka ei pystynyt käsittelemään tunteitaan. Mustin kaltaisten koirien kanssa impulssikontrolli on kaiken kouluttamisen perusta. Impulssiivinen koira ei kykene laskemaan tunnetilaansa takaisin normaaliksi, ilman että kohdentaa tunntetilasta aiheutuneen stressin johonkin, tässä tapauksessa puremalla lähimpään kohteeseen. Impulsiivisia koiria on eri asteisia, kouluttajana niitä tulee vastaan harva se päivä. Rodusta riippumatta. Tälläisen koiran koulutus ja arki pitää olla kontrolloitua koko ajan, vaikka koulutuksella päästäisiin eteenpäin, on kyseessä koiran tunnetilojen hallinta jolloin tulevaisuuden ennkointi on vaikeaa. Mustilla oli tapana kiihtyä toisista koirista hyvin nopeasti, johon liittyi epävarmuutta, koira-aggresiota ja tunnetilojen kontrollin puutetta. Mustin tapauksessa oli myös nähtävissä merkkejä pako-refleksin puuttumisesta, jolloin koira käytti puremista tilanteen ratkaisuna, jos koki olevan uhattuna. Tähän riitti ihmisen käden läheisyys pään aluella. Koiran kynnys purra ihmistä alenee joka kerta kun näin käy, yleensä koirat oppivat myös näin pääsemään pois epämiellyttävästä tilanteesta.
Tämän kaltaiset tapukset ovat rodusta riippumatta hyvin surullisia, eikä niitä pitäisi tapahtua. Amstaffi rotuna ei ole koskaan ollut, eikä pitäisi olla ihmisaggresiivinen eikä edes tappelun keskellä vaihtaa kohdetta ihmiseen. Amstaffien purematapauksia on viimeisen 4 vuoden aikana ollut muutama vakava. Tämän kaltainen käytös ei kuulu Amstaffiin rotuna, ja juontaa juurensa epävarmuudesta, huonoista hermoista, toimintakyvyttömyydestä sekä flight and fight refleksin häviämisestä. Kautta aikojen ihmisiin kohdistuvaa aggresiota ei olla hyväksytty, eikä sitä pitäisi hyväksyä tällä hetkelläkään. Kasvattajien sekä omistajien vastuuta peräänkuuluttaisin, jos koira käyttäytyy epävarmasti ihmisiä kohtaan tai kierrokset nousevat niin että koiran purkaa tunteensa vain puremalla lähintä kohdetta. Tälläisissa tapauksissa pitäisi hyvin tarkkaan miettiä onko koiran paikka tässä maailmassa. Jos omat tai kasvattajan tietotaito ei riitä, olisi hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Amstaffi rotuna on erittäin ihmisrakas ja yksi parhaimpia perhekoiria, eikä tämän asian pitäisi muuttua. Amstaffin kuuluu olla luonteltaan rohkea, utelias, avoin ja sinnikäs terrieri jolla on kova taistelutaho. Marginaali tapaukset, niinkuin tämä kuitenkin luovat täysin päinvastaisen käsityksen rodusta. Amstaffi usein on hyvinkin koira-aggressiivinen rotu, jonka jokaisen omistajan pitäisi tiedostaa, tämä ei kuitenkaan tee koirasta sen vaarallisempaa ihmiselle. Pentuna aloitettu tapakoulutus ja koiran toimintojen tunnistaminen on ensiarvoisen tärkeää, jolloin koirasta saadaan kunnon koirakansalainen. Epävarmuutta ei saada opetettua koirasta pois, mutta koira voidaan opettaa selviytymään asioista joissa se kokee epävarmuutta. Siltikään kaikki koirat, eivät ikävä kyllä ole pelastettavissa.


Tiedä miten irrotat kiinni purevan koiran


Jokaisen, amstaffin, staffin ja pitbullin omistajan tulisi tietää, miten saada koiransa irrottamaan otteensa, kun se puree. Tässä videossa kerrotaan kuinka pitbullin ote irrotetaan metallikepin (break stick) avulla. Pelkästään paljain käsin näiden koirien irrottaminen toisesta koirasta tai ihmisestä on hankalaa, kuten esim. viime viikolla uutisoidusta tapauksesta ilmenee (kyseinen koira oli muuten amstaffi, ei pitbull). Vetämällä kiinni purrut koira pois kohteesta aiheutetaan usein pahimmat ruhjeet, koska silloin lihaskudosta repeää laajalta alueelta. Tämän vuoksi koira pitää saada avaamaan leukansa, eikä se tee sitä yleensä vapaaehtoisesti. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin ennakointi. Nämä koirat eivät saa päästä puremaan toisia koiria tai ihmisiä!

Kuvan koiralla ei ole osuutta tapahtuneeseen. Kuvalähde pixabay.com


Olisitko valmis elämään sen kanssa, että koirasi tappaa toisen koiran tai ihmisen?


Moni sanoo, että mikä tahansa koira voi purra. Toki se on totta, mutta siinä on eroa millainen koira puree ja miten se puree. Pureeko se karkottaakseen vai tappaakseen, koska jos kyse on jälkimmäisestä, eikä paikalla ole apua, sillä koiralla on ihan hyvät mahdollisuudet onnistua. Tämän postauksen tarkoitus ei ole mustamaalata amstaffeja. Suurin osa rodun edustajista on mukavia perhekoiria, jotka eivät ole koskaan olleet millään tavalla aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Tällä postauksella minä ja myös Laura haluamme kuitenkin tuoda suurempaan tietoisuuteen sen riskintekijän, jonka nämä koirat sisältävät. Jokaisen amstaffin tai pitbullin hankkivan ihmisen tulisi tiedostaa se, mitä nämä koirat pahimmillaan voivat saada aikaiseksi, jotta he osaisivat pitää koiraa sen mukaisesti ja reagoida tarvittaessa ensimmäisiin merkkeihin koiran aggressiosta ja huonoista hermoista.

Pitbull on rotu, joka jakaa valtavasti mielipiteitä. Toiset vannovat rakkauttaan rotuun ja toiset ovat huolissaan rodusta. Faktoja ei kuitenkaan pääse pakoon ja vuosien 2005-2015 aikana pitbullit ja pitbull-tyyppiset koirat ovat tappaneet USA:ssa 232 ihmistä eli yhden ihmisen noin joka 17 päivä (lähde), ja tässä on mukana vain kuolemat, ei tapaukset, joissa joku on loukkaantunut vaarallisesti. Suomessa nämä koirat eivät ole vielä tappaneet ketään. Ei kuitenkaan ollut kovin kaukana, että Laurasta olisi tullut ensimmäinen esimerkki, tosin amstaffin hampaissa. Jos puremakohta olisi sijoittunut kaulalle kasvojen sijaan, se olisi voinut olla hengenvaarallinen.
Jokainen voi itse valita millaisen koiran kanssa haluaa elää, mutta muulla ympäristöllä ei ole siihen vaikuttamisen mahdollisuutta. Huolehdithan sinäkin, ettei koirasi aiheuta kenellekään mitään haittaa. Kannattaa muistaa, että kaikkia koiria ei tarvitse yrittää pelastaa. Jos joutuu pelkäämään, että oma koira voi purra vieraita ihmisiä tai itseä, on aika luovuttaa, eikä siirtää ongelmaa seuraavalle ihmiselle. 

Lauraa purrut amstaffi lopetettiin viisi päivää tapahtuneen jälkeen.


Seuraa blogia:

81 kommenttia

  1. Voi apua :D Amerikanääliöt ottaa koirarotuja joita eivät osaa kouluttaa, kohtelevat niitä väkivaltaisesti, epäjohdonmukaisesti ja jatkuvasti provosoiden. Yllätys yllätys, niin kohdellut koirat saattaa olla melekosen kiukkusta porukkaa ihmistä kohtaan.

    Harva kullinjatketta etsivä ihminen ottaa kultsua rähisemään ja hihnasta reuhdottavaksi.

    Suomen amstaffeihin tuota porukkaa ja koiria on täysin turhaa, typerää ja uhallaan provosoivaa verrata. Tähän postaukseen asti pidin sua ihan fiksuna tyyppinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä estää kotimaisia ihmisiä kohtelemasta ja jalostamasta amstaffia rotuna huonompaan suuntaan? Koira oli vielä kodinvaihtaja ja mitä enemmän koiria, sen enemmän riskit kasvavat. Ei kovin fiksu kommentti.

      Poista
  2. Kuinka pahasti "Musti" oli purrut edellistä omistajaansa?

    VastaaPoista
  3. Onpa todella todella ikävä tapahtuma :(
    Jäin miettimään tuota käyttäytymisteoria-asiaa. Purevatko amstaffit ja muut vastaavan tyyppiset rodut todella saaliskäyttäytymisen takia? Oma ajatukseni puoltaisi enemmän puolustuskäyttäytymistä, sillä saaliskäyttäytymiseen tarvittaisiin viettiärsyke, eli todennäköisimmin liike. Toisaalta myös puolustuskäyttäytyminen tarvitsee ärsykkeen, eli sitä varten koiralla pitäisi olla jotain puolustettavaa. Kokeeko se muut koirat uhkaksi oman reviirinsä tai epävarmuuden takia? Toki kyse voi olla myös tunneoppimisesta, mutta siltikin ensimmäisessä/ensimmäisissä tilanteissa on pitänyt olla joko saalis- tai puolustusvietin viettiärsyke.
    Puhutaan asiasta vähän eri termeillä, mutta uskoisin sisällön olevan sama. Eikä ole tarkoitus kyseenalaistaa, vaan puin pohdintani sanoiksi, kun en liiemmin ole tämäntyyppisten tilanteiden syitä ja teoriapohjaa miettinyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saaliskäyttäytymisestä ei ole ollut kyse, siinä määrin mitä saalistusketjusta puhutaan. Edes amstaffeilla kyseinen ketju ei ole täydellinen. Toki amstaffinkin saalistus alkaa kohteen etsinällä, vaanimisella, takaa-ajolla ja loikalla ja viimeiseksi tapporavistus.
      Kyseessä ollut epävarmuudesta kumpuava käytös jolla jo oppimishistoriaa jonkin verran, eli puolustukseen mennään, koska aiemmin ollut havaittavissa yvin puuteelline pako-refleksi, jolloin koira on päätynyt hyökkäämään.

      Poista
  4. Ekalle kommentoijalle: eikös tämäkin purrut koira ollut ihan suomalaista alkuperää, suomalaiselta kasvattajalta? Silloinhan sitä voi juuri verrata Suomen amstaffeihin "ja siihen porukkaan". Vaikka tuo eka kommentti olikin varmaan provo / trolli, kun oli niin huonosti kirjoitettukin.

    VastaaPoista
  5. "Pureminen on jalostettu paimenkoirista pois, koska kukaan paimen ei halua paimenkoiransa vahingoittavan paimennettavia. Kiinni pureminen saattaa esiintyä näykkimisenä, mutta sen tavoitteena ei ole kohteen tappaminen, eikä tappopuremista saalistuksen liikemallista tyypillisesti esiinny paimenkoirilla."

    Niin, mitenkäs sitten esimerkiksi Malinoisit suojeluharrastuksessa tai poliisikäytössä? Opetetaan nimenomaan puremaan ja ihmistä. Ei tarvitse varmaan linkittää juttuja joissa malinois purrut sivullista.
    Todella surullinen onnettomuus ja paino sanalla onnettomuus. Harmillista kun tässäkin syyllinen on kaivetaan aivan väärästä paikasta kuten tässä rotu jota selkeästi halutaan mustamaalata. Koiraihmisenä varmasti tiedät millaista jälkeä esimerkiksi Malinois- rotuinen koira voi saada aikaan purressaan. Ja kun kyse eläimestä joka voi syystä tai toisesta käyttäytyä arvaamattomasti on rodun
    Syyttäminen tällöin aivan turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka belgianpaimenkoira onkin alkujaan paimenkoira, käyttölinjaista malinoisia ei voi enää rinnastaa paimenkoiriin, sillä se on nykyisellään jalostettu virkakäyttöön ja sen saaliskäyttäytyminen on harvinaisen "aukoton ketju" eli se sisältää saaliskäyttäytymisen jokaisen osa-alueen reaktiosta saalistamisen kautta puremiseen, toisin kuin paimenkoirat tai esimerkiksi noutajat, joilla ketju on jostain kohtaa typistynyt.
      Suojelukoiria ei opeteta puremaan ihmistä, vaan ne kohdistavat purunsa tiettyyn esineeseen, kuten esimerkiksi suojeluhihaan. Suojelukoira ei pure maalimiestä mihin sattuu, vaan sen ajatuksena on päästä puremaan hihaa, joka käytännössä on vain suuri lelu.
      En tiedä mihin onnettomuuteen viittaat, mutta kannattaa muistaa, että jokaisen rodun sisällä on hyvin erityyppisiä yksilöitä. Malinoisin vilkkaus ja terävyys voi johtaa siihen, että se reagoi nopeasti ja helposti esimerkiksi liikkeeseen. Tällä ei taas ole mitään tekemistä suojelukoulutuksen kanssa, vaan se tulee koiran perimästä. Suojelukoirat ovat pääasiassa erittäin hyvin koulutettuja ja hyvin hallinnassa, kuten tuosta Elinan alkuperäisestäkin jutusta käy ilmi.

      Poista
    2. Halusin nimenomaan tuoda tämän esille että miksi tässäkin onnettomuudessa on mitenkään validia mikä rotu on kyseessä? Varta vastenko haluttu tuoda vanha koiratappelurotu huonossa valossa esille. Fakta on se että minkä vaan rodun edustaja olisi voinut olla tuon amstaffin tilalla. Ja kuka yhtään tietää esimerkiksi malinoisin puruvoimasta, tietää että rumaa jälkeä siitäkin tulee.

      Poista
    3. Aivan oikeassa olet. Paimenkoiraryhmästä ainoastaan joku bordercollie täyttää tuon kriteerin. Kaikki muut entiset paimenkoirat, paimenpystykorvat ynnä muut vastaavat osaavat kyllä purra, saalistaa ja tapporavistaa oikein hyvin.

      Poista
  6. Jätän tämän vain tähän..
    kun Belgianpaimenkoira hyökkää:

    http://m.iltalehti.fi/uutiset/200701085565997_uu.shtml

    http://yle.fi/uutiset/3-8758354

    http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/67981-koira-puri-pojan-sairaalakuntoon

    http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000501245.html








    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mielenkiintoista kuulla näiden tapaturmien taustat. Mitä tilanteessa on ihan oikeasti tapahtunut. Yksikään koira ei vain "juokse paikalle ja hyökkää kimppuun", vaan joku syy käytökselle pitää olla. Medialta toivoisi parempaa uutisointia eikä vain kohuhakuista tekstiä, jonka pohjalta koirista ymmärtämättömät ihmiset vetävät johtopäätöksiä. (Tämä ei ole viittaus tähän keskusteluun, vaan yleinen huomio.) Yhtä kaikki, kamalia tapaturmia, joita ei pitäisi päästä tapahtumaan.

      Poista
  7. Olipa valitettava tapaus. Saalistuskäytösteoria tosin ei ole noin kuin kirjoitit, katse-tappopureminen. Koko teoria, kuten tuo Malinois esimerkkikin todistaa, on hyvin kyseenalainen. Murheellista kirjoituksessasi on myös pelon ja vihan lietsonta. Koiraihmisten toivoisi tukevan ja ymmärtävän toisia. Tässäkin valitettavassa tapauksessa luulisi sinun koiraihmisenä ymmärtävän, että vika ei ole rodussa vaan yksilössä ja sen olosuhteissa. Koira on koira, rodusta riippumatta. Eroavaisuudet rotujen välillä käytöksen suhteen eivät ole kovinkaan erilaisia, fyysiset ominaisuudet vaikuttavat enemmän. Ja eniten se onko koira terve ja kenen käsissä elämänsä viettänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiraihmisenä tuenkin ja ymmärrän toisia koiran omistajia. Tässä tapauksessa heitä, jotka ovat huolissaan omien koiriensa ja jopa itsensä puolesta, koska siihen on syytä. Vai pitääkö koiraihmisen vain suvaita kaikki toisten koirien ja ihmisten puremistapaukset? Vikaa on toki yksittäisissä koirayksilöissä, mutta toiset rodut ovat perimänsä puolesta vaarallisempia kuin toiset. Tällöin omistajan vastuu korostuu entisestään.

      Poista
  8. "Laura sai oman, suojelussa MM-tasolla kilpailevan koiransa käskytettyä tilanteesta pois, sillä seurauksella, että amstaffi hyökkäsi nyt perheen yhdeksän kuukauden ikäisen saksanseisojauroksen päälle, joka ei pystynyt puolustautumaan aikuista amstaffiurosta vastaan. Laura huusi niin lujaa kuin pystyi ja hetkessä tilanne muuttui." Tässä kohtaa ei vielä tuo katse - tappopuru köyttäytyminen ollut käynnistynyt? Vai miten noiden koirien kävi? Miten kutsutaan oma koira tappopurennasta pois? Tai miten huudetaan niin että tappopuru irtoaa saksanseisojauroksesta? Valitettava tapaus, mutta aika provosoivasti ja rotuvihaan yllyttäen kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lauran omat koirat eivät onneksi saaneet pahoja vammoja tapauksen yhteydessä. Laura sitten sitäkin enemmän. Mielestäni tämä on vähän enemmänkin kuin valitettava tapaus.

      Poista
  9. Riskirotuja on olemassa monia. Ihmiset ei vaan tunnu tajuavan sitä. Ei kaikkea tälläistä käyttäytymistä voi puolustella sillä että koiria on kohdeltu huonosti. On paljon koiria joita kohdellaan väkivaltaisesti, muttei ne silti hyökkää ihmisen tai muiden koirien päälle tuolla tavalla. Pitäisi myös ymmärtää, ettei kaikista koirista ole eläjäksi tässä yhteiskunnassa. Ei ole kaikista ihmisistäkään. Kaikkia ei voi eikä pidä yrittää pelastaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Olen aivan samaa mieltä. En nyt mitenkään erityisen tarkasti tunne tämän tässä käsitellyn amstaffin taustoja, mutta sitä ei käsittääkseni oltu kohdeltu mitenkään kaltoin.

      Poista
  10. Tärkeä aihe. Ja erittäin surullinen tapaus.
    Kaverin koiran kimppuun hyökkäsi viimetalvena amstaffi lenkillä. Koira oli hyvin koulutettu, eikä se ollut aikaisemmin ollut koira-agressiivinen. Lisäksi vielä kyse ei edes ollut ohitustilanne vaan koira repi itsensä irti taluttajalta ja juoksi kauempaa kaverin koiran kimppuun. Onneksi tämä koiravanhus selvisi, ja onneksi tilanne ei päättynyt kuten Lauran.

    Vaikka rotu olisi miten rakas pitää silti ymmärtää mitä pahimmillaan sen kanssa voi tapahtua. Pikkuisen huimaa kun katsoo miten amstsffista ja piteistä on alettua puhua 'joka jampan koirina'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kaikkein hurjinta, jos tälläinen koira on niin huonosti hallinnassa, että se saa see revittyä itsensä irti ulkoiluttajaltaan ja hyökkää toisen kimppuun. Amstaffi ei todellakaan ole joka jampan koira ja toivottavasti sen tajuaisi moni, joka rotua harkitsee. Koira-aggressiivinen koira tuo omistajalleen mukanaan ison vastuun huolehtia, ettei sen kanssa pääse tapahtumaan mitään tuon kaltaista.

      Poista
  11. Kiitos kaikille kommentoineille. Vastaan tavoistani poiketen näin yleisesti, enkä jokaiselle yksitellen, koska minun on lähdettävä töihin ja tiedän keskustelun käyvän kuumana työpäivän aikana, enkä voi siihen itse osallistua.

    Moni on kyseenalaistanut saalistuksen liikemallin. Sen saa toki kyseenalaistaa, mutta korostaisin, ettei kyse ole minun keksinnöstäni, vaan sen ovat löytäneet ja asiasta kertoneet minua paljon viisaammat ihmiset, jotka ovat tutkineet koirien käyttäytymistä vuosikymmeniä. Aiemmin kirjoitetusta postauksesta "Vaaralliset koirat - saalistajat" löytyy siitä paljon enemmän tietoa ja se kannattaa lukea.

    Vaikka saalistuksen liikemalli ei uskoisikaan, poistaako se sen faktan, että amstaffien ja pitbullien historia on härkätaisteluissa ja koiratappeluissa ja niillä on sitä myötä aivan erilainen kapasiteetti aiheuttaa vakavia puremavammoja ja että ne ovat vahingoittaneet ihmisiä vakavasti (pitbullien kohdalla aiheuttaneet satojen ihmisten kuoleman)? Ei.

    Mitä taas tulee siihen, että belgianpaimenkoirakin voi puraa pahasti, niin kyllä todellakin voi. Tekeekö se amstaffien aiheuttamat purematapaukset jotenkin hyväksyttävämmäksi tai liittyykö se millään tavalla tähän? Ei. Aivan samoin kuin englanninbulldoggi-ihmiset rodun terveydestä keskustellessa vetoavat siihen, että saksanpaimenkoiratkin ovat sairaita, on näköjään tässä amstaffi-ihmisten tapa puolustaa rotua. Valitettavasti se nyt vaan ei mene niin, että jos jossain toisessa rodussa on ongelmia, voi ummistaa silmänsä oman rodun ongelmilta.

    Tämä ei edelleenkään ole vihapuhe rotua kohtaan. Kuten postausksessa kirjoitin, kyseinen käytös ei kuulu amstaffille, eikä varmasti kukaan rodun harrastaja halua sen yleistyvän. Ongelmia kuitenkin on, eikä niistä vaikeneminen vie asiaa eteenpäin. Sekä tämän blogin instagram-tilillä että facebook-sivuilla on kerrottu kahdesta muustakin tapauksesta, jossa amstaffi on hyökännyt ihmisen päälle. Tässä ei ole kyse yksittäistapauksesta, vaan rodun sisällä on ongelmia, jotka toivoisi rodun harrastajan tiedostavan, eikä vain puolustelevan ja syyttävän muita rotuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvä kirjoitus, Elina! Hienoa, että uskalsit ottaa aiheen puheeksi.

      Se nyt vain on niin, että faktoilta ei voi ummistaa silmiään ja JOKAIKINEN näistä "onnettomuuksista" (voiko niitä onnettomuuksiksi sanoa, kun ihmiset a) tietoisesti ottavat aggressiivisia koiria/rotuja ja b) eivät pysty hallitsemaan niitä) on täysin turha ja olisi jäänyt tapahtumatta ilman tällaista, arvaamatonta ja erittäin aggressiivista koiraa.

      Oman (joka kerta hihnassa olevan) koirani päälle hyökkäsi aikoinaan KOLME kertaa sama belgianpaimenkoira (tästäkin rodusta minulla on vain ja ainoastaan huonoja kokemuksia ja sekin on fakta - en ole ikinä tavannut yhtään hyväkäytöksistä kyseisen rodun edustajaa, ja olen tavannut niitä paljon). Siinäkään tapauksessa ei olisi voinut kutsua tapahtunutta enää onnettomuudeksi/vahingoksi, kun käytös oli toistuvaa ja omistaja tiesi sen, mutta kielsi joka kerta sanoen, että ei tämä yleensä tällaista tee(!!??)...

      Poista
  12. Tosin kuin moni yllä, en minä mitenkään saa tästä kirjoituksesta irti minkäänlaista rotuvihaa, pelon lietsomista tai mustamaalaamista. Päinvastoin. Useammassa kohtaa mainittiin, kuinka keskiverto amstaffi on ja PITÄISI olla hyvä perhekoira, eikä niiden tulisi osoittaa aggressiota ihmistä kohtaan.

    Samalla korostettiin vain lähinnä sitä, kuinka tämänkaltaisten koirien omistamiseen liittyy aina hivenen isompi vastuu, koska tietyt käytösmallit on niihin kuitenkin sisäänrakennettu, eikä collie näykätessään tasan saa samaa vahinkoa aikaan, kuin amstaffi tai pitbull purressaan.

    Nämä rodut halutaan tiettyjen piirteidensä ja ulkoisen olemuksensa takia, eikä niiden omistajille yleensä vaihtoehdoksi käy vaikka villakoira. Jos ja kun X-rotuinen koira halutaan tiettyjen ominaisuuksiensa takia, miksi ne ominaisuudet katoavat ja muuttuvat "yksilön ominaisuuksiksi" silloin, kun jotain sattuu?

    Tässäkin on ihminen menettänyt kasvonsa, joutunut useaan leikkaukseen ja pitkälle sairasjaksolle, eikä elämä taatusti koskaan palaa täysin ennalleen. Vai kuinka moni haluaisi luopua omista kasvoistaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentistasi. Kiteytit hyvin sen viestin, jonka halusin tuoda postauksella esille.

      Poista
  13. Ärsyttävää, että ihminen joka ei ole asiantuntija yrittää kirjoittaa niin kuin olisi. Tässä tekstissä on todella monta asiavirhettä. Myös lähteet ovat puutteellisia. Haluaisin muun muassa nähdä, että kuinka monta kysymystä sieltä amstaffifoorumilla oikeasti muka on siitä, että amstaffi käyttäytyy aggressiivisesti ihmistä kohtaan.
    Niin kuin jo aiemmat kommentoijat ovat tuoneet ilmi, kyse ei ollut saaliskäyttäytymisestä vaan puolustuksesta. Kyllä myös "taustelukoirat" voivat purra pelosta ja puolustuksesta, ei läheskään aina saaliskäyttäytymisen mukaisesti.
    Lisäksi minusta on todella outoa, että kokenut koiraihminen on passittanut puolustuskykyisen koiransa tilanteesta pois ja jäänyt itse tilanteeseen pennun kanssa. Ymmärrän, ettei tilanteessa osaa välttämättä toimia niin kuin teoriassa pitäisi, mutta minusta tuo on jo melkoista typeryyttä jäädä tilanteeseen pennun kanssa. Laura ilmeisesti tiesi kuinka amstaffin puruote irrotetaan, joten miksei hän irrottanut amstaffia omasta koirastaan esimerkiksi hihnalla kuristamalla? Kuulostaa oudolta reagoinnilta tilanteeseen.
    Kirjoituksessa selkeästi mustamaalataan koko rotua, eikä puhuta yksittäistapauksesta. Pitää ymmärtää, että amstaffi on voimakas koira, joka ei sovi jokaiselle. Rotu ei kuitenkaan itsessään ole pahansuopa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkein surullisinta on täsdä muutaman kommentoijan tapa syyllistää uhria. Jos lukisit tekstin uudelleen huomaisit ehkä, että siellähän sanotaan, että tämä käytös ei ole tyypillistä amstaffille. Silloin vastuu on vain ja ainoastaan koiran omistajalla sekä kasvattajalla. Rodun ongelmia ei voida vaieta piiloon selittämällä hyökkäävistä belkkareista, villakoirista ja laulavista lintukoirista.
      Toivon todella, että koiran omistaja joutuu oikeudessa vastuuseen törkeästä laiminlyönnistä ja välinpitämättömyydestä, koska siitähän tässä rodun ongelmien lisäksi kyse. Tässä on uhri varmasti jo joutunut maksamaan liian kovan hinnan tästä. Ei tiettyjä rotuja ole huvikseen kielletty monissa maissa ja olisi jo aika, että Suomessakin seurattaisiin esim.Tanskan mallia. Täällä kun ei näytä monista kommenteista päätellen olevan tarpeeksi hyviä omistajia näille vaativille roduille.

      Poista
    2. Arvasin, että täältä löytyy tällainen kirjoitus. Juu, en minäkään tunne ko. rotua. Oikeastaan minulla ei ole koiraa ollenkaan. Mutta googlaamalla kiellettyjä koirarotuja, niitä löytyy paljon ja monesta maasta. Jotenkin niissäkin maissa pärjätään ilman tstkoiria. Mitä niiltä ihmisiltä muka puuttuu elämästään? Naapureitten ei tartte pelätä, siinä kaikki.

      Poista
  14. Kuten jossain ylempänä sanottiin, ei voi verrata suomen pitbulleja/amstaffeja amerikkalaisiin tapauksiin. Itse katsoin (tuleekohan vielä joltain kanavalta uusintoina) sellainen ohjelma kuin "ehdonalaisvangit koirankouluttajina", alkuperäiseltä nimeltään "Pitbulls and parolees" ja siitä itselleni on tullut positiivinen kuva bull-koirista. Toki rotuja katseltaessa pitää ottaa selvää rodun ominaisuuksista ja historiasta, mutta todella paljon tekee myös omistajan koulutus ja tässä jutussa ei voi tietää miten edellisllä omistajalla on mennyt. Mutta postauksessa mainittu ammattilainen totesi että kyseinen yksilö on hankala kouluttaa vaarallisesta tavasta pois, pitäisi hälytyskellot lyödä ja tehdä jotain esim lopettaa. Meillä on paimenkoira joka menee mun jalkojen taakse piiloon ja haukkuu/vuhvuttaa sieltä käsin (siinä meillä varsinainen lammaskoira). Omasta mielestäni on ristiriitaista sanoa että tappohyökkäys ei kuulu rotuominaisuuteen, mutta silti korostaa sitä, minkä verran amstiffit/bullit ovat ongelmia aiheuttaneet, ja että "niitä rotuja ei pitäisi olla ollenkaan". Mikäli se ei kuulu rotuomianisuuteen, on mielestäni turha yleistää/korostaa. Toki sitten aina pitäisi olla tietoinen rodun ominaisuuksista ja taustasta, ja tässä tapauksessa tappelukoirana käyttäminen on varmasti asiaan vaikuttanut. Ja tosiaan jutussa ei käy ilmi (ja tuskin kirjoittajakaan sitä tietää) millaisista oloista koira on peräisin ennen naapuriin muuttoa. Vaikka minulla (äidilläni) on paimenkoira (joka muuten on myös välillä näykkinyt lähinnä miehiä pelosta) niin esimerkiksi emme ole saaneet opetettua sitä tottumaan esimerkiksi hesarin tipahtamiseen luukusta. Eli jos jokus vielä koiran otan, en taatusti ota sellasta jota on vaikea ja haastavaa kouluttaa tai jota en jaksa pitää hihnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara kommentistasi. :) Se on hyvä lähtökohta koiran hankinnalle, että ottaa sellaisen koiran, jota ei ole liian vaikeaa tai haastavaa kouluttaa. Ei kannatakaan tehdä elämästään liian vaikeaa ja todellakin sen kokoinen koira, jonka jaksaa pidellä on huomattavasti helpompi hallita.

      Poista
  15. Herää kysymys miksi Tanskassa on kielletty kyseunen koirarotu ja 10 miuta. Heillä on varmaan enemmän kokemusta asioista ja ovat edelläkävijöitä turvallisen ympäristön luomiseen ihmisille. Kyllä se niin vaan on että riski on tietyillä koiraroduilla olemassa suurempi ihmisille kohdistuville hyökkäyksille kuin toisilla. Kannatan ehdottomasti Tanskan mallia. En antaisi lasteni olla tiettyjen koirien lähellä ilman että olisin mukana. Järjetöntä puolustella tapahtuneita tapauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä mistä Tanskan malli on alunperin lähtöisin, mutta johonkinhan nämä kiellot aina perustuvat. Myös Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Norjassa on rotukieltoja, mutta toisissa maissa ne koskevat vain tiettyä alueita. Siihen miten hyvin ne toimivat tai onko kieltäminen oikea ratkaisu, en osaa ottaa kantaa, kun en ole tutustunut aiheeseen kovin kattavasti.

      Poista
  16. Sinä et saa Suomessa kantaa, agressiivisen koiran varalta, kaasusumutinta ilman asiaa kuuluvaa lupaa, mutta osaamattomat isännät ja emännät, aivan vääristä syistä taistelukoiran itselleen ottaneet, saavat juoksuttaa tappajakoiria keskuudessamme. Montako kuollutta lasta tarvitaan, ennen kuin siirrytään Tanskan malliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen turvasumutetta. Maksaa 25-30€, maaliton versio on suunniteltu myös koirahyökkäyksiä silmälläpitäen. Vaikuttavina aineeba mm. menthol. Ei tarvita lupaa, ja toimii. Testattu on :)

      Poista
  17. Täytyy olla tosi voimakas omistaja, että saa koiran irrotettua saaliista - videon mukaan!!
    Ei ole tarpeellinen rotu, koska on paljon muitakin vaihtoehtoja täällä Suomessa.

    VastaaPoista
  18. Vika on aina omistajassa, piste. Toivon, että amstaffin omistaja saa tuntuvan tuomion oikeudessa. Tämä henkilö on vastuussa toisen elämän pilaamisesta.

    VastaaPoista
  19. Kaikki sympatia hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle naiselle. Mutta vuosi tapahtumien jälkeen, en näe tälle blogikirjoitukselle muuta syytä, kuin provokaation ja tiettyjen rotujen vastustamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Millä tavalla kirjoitus olisi ollut relevantimpi heti tapahtuneen jälkeen?

      Poista
  20. Niinkuin blogin kirojittaja on tekstissään maininnut ei amstaffin normaaliin käytökseen kuulu agressiota. Niin ei myöskään pittbullin, argentinon tai bullterrierin. Saatikka minkään muunkaan koirarodun. Omistaja itse aiheuttaa koiran agression tai epävarmuuden joka ilmenee agressiivisena käytöksenä huonolla koulutuksella ja epäjohdonmukaisuudella, näin jokaisesta koirasta voi tulla agressiivinen jopa siitä ihanasta puudelista. Oli koiran historia koiratappelut tai seurakoirana oleminen niin silti kaikki ovat koiria ja tarvitsevat johtajan eli ihmisen joka opastaa ja opettaa miten pitää milloinkin käyttäytyä. Kyllä enemmän näkee niitä "suloisia" pikkukoiria jotka ovat heti omassa nilkassa ja minun koirassa (bullterrieri) kiinni, kuin pittbullia joka räyhäisi remmissä. En sano etteikö näitäkin löytyisi, mutta suurin osa remmiräyhääjistä on muita koiria kuin näitä "tappajakoiria". Oma bullini ei onneksi provosoidu yhtään toisten koirien räyhäämisestä tai puremisista vaan luulee että ne leikkii, joten vahinkoja näillä suloisille puudeleille ei ole minun koirani toimesta käynyt. Lähinnä hain kirjoituksellani takaa sitä että vain koska aina "tappakoirien" tekemät iskut pääsevät lehtiin, ei se tarkoita että koko rotu pitäisi kieltää tai että kaikki tämän rotuiset koirat ovat huonokäytöksisiä. Koska oikein koulutettuina ja kohdeltuina ne ovat mitä suloisimpia ja kilteimpiä koiria mitä olen tavannut. Jokaisesta rodusta löytyy niitä ongelmatapauksia joten ei syrjitä koiria rotujen takia. Tässä vielä muutama linkki mitä kannattaa lukea jos haluaa tietää asioiden oikeaa laitaa :) http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/omistajalla-on-vastuu-jos-koira-hyokkaa/2796562
    http://www.sathy.fi/mediamyytti.htm
    http://amstaffiyhdistys.net/amstaffi/luonne/
    http://finnamstaff.webs.com/amstaffi-koirana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On myös koiria, jotka ovat aggressiivisia toisia koiria tai ihmisiä kohtaan ilman, että omistaja on sitä mitenkään aiheuttanut. Kaikki ei ole aina omistajan syytä. Sen sijaan omistajalla on vastuu tälläisestä koirasta ja se tarkoittaa sitä, että hänen tulee varmistaa kaikin mahdollisin tavoin, ettei mitään vahinkoa pääse tapahtumaan, joskus se tarkoittaa jopa koiran lopetusta.

      Media uutisoi aivan varmasti jokaisesta riittävän vakavasta koirapurematapauksesta riippumatta siitä, mikä koiran rotu on.

      Poista
  21. Mielestäni kirjoitus ei pyri millaan tavalla syyttämään tiettyä koirarotua tai koiraa, vaan nimenomaan jakamaan tietoa ja muistuttamaan _ihmisen_ vastuusta. Se vain on fakta, että kyseisessä tapauksessa pureva koira oli amstaffi. Kyllähän jokainen sen ymmärtää, että tietyt rodut kykenevät tekemään purressaan enemmän tuhoa, kuin toiset, jo ihan fysiikan lakien vuoksi. Monen kommentoijan teksteistä myös paistaa, ettei olla ymmärretty tai haluttu ymmärtää luettua. Juttu on kirjoitettu hyvinkin puolueettomasti näin tunteita herättävästä aiheesta. Silmiinpistävää tässä keskustelussa on myös se, että kirjoittajan asiantuntijuutta kyseenalaistetaan, mutta suurin osa ei ole valmis kommentoimaan ja seisomaan omien sanojansa takana omalla nimellään, vaan kirjoitetaan anonyyminä. Anonyymeinä jätettyjä kommentteja ei voine pitää kovin uskottavina.

    VastaaPoista
  22. Kiinnitän toistuvasti huomiota myös siihen että näiden koirien ihmisystävällisyyttä nostetaan jalustalle, jopa niissä tilanteissa kun koira yllättäen on käynyt toisen koiran päälle ja saanut aikaan pahat vammat. Siinä ei ihmisystävällisyys tai "suloisuus ja kiltteys" paljon lämmitä jos omalla koiralla on poski riekaleina. (Puhumattakaan siitä että koira on repinyt ihmisen kasvot pilalle!) On itsestään selvää että kaikissa roduissa on ongelmakoiria, toisten rotujen aiheuttama tuho on vain vähän eri luokkaa kuin toisten. Jokainen purematapaus on liikaa ja sille ei tulisi hakea hyväksyntää kommentoimalla että "kyllä muutkin puree".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Sitäpaitsi suurin osa koiraroduista kuitenkin on ihmisystävällisiä, eivät nämä rodut kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellisen ihmisystävällisiä verrattuna vaikka muihin terriereihin.

      Poista
  23. Sukulaisilla oli suloinen ja ihana, suht iso koira, kunnes... Perheeseen syntyi vauva ja jossain vaiheessa koira hyökkäsi ja puri pientä vauvaa kasvoihin. Ei siinä jääty kauaksi aikaa pohtimaan selitystä käytökselle, yrittää kouluttaa ja muovata arvojärjestystä, pitämään näitä eri tiloissa, ja samalla odottamaan mahdollista seuraavaa hyökkäystä, tai siirtämään ongelmaa eteenpäin seuraavalle omistajalle ja muiden ihmisten vaaraksi. Koira lähti lopulliselle matkalleen. Suvussa oli ollut muutama aggressiivinen yksilö, joten se saattoi vaikuttaa vaikeaan, mutta vastuulliseen päätökseen. Ehkäpä vakavammilta tilanteilta vältyttiin. Tämä oli mielestäni myös blogikirjoituksen yksi pääviesti, vaaraa ei saa sivuuttaa.

    VastaaPoista
  24. Valitettavasti nämä vaarallisen rodun maineessa olevat ja tappelukoirarodut vetoavat juuri niihin ihmisiin, joiden käsiin tuollaisia koiria ei pitäisi päästää.

    Toinen juttu on se, että mikä tahansa koira saattaa jopa aivan yllättäen purra. Silloin on paljonkin väliä, minkä rodun edustaja tämä purija on. Ja nämä tässä kirjoituksessa mainitut rodut ovat pahimpia mahdollisia (koska puruvoima on valtava ja juuuri tuo taipumus olla päästämättä irti jne). Näistä koirista tekee vaarallisia jo pelkkä potentiaali, joka niissä on, vaikka yksittäinen koira ei ikinä olisi ilmaissut pienintäkään aggressiota.
    Tähän kohtaan sopinee oma kokemus maailman lempeimmästä ja kilteimmästä saksanpaimenkoirasta, joka vanhoilla päivillään hyökkäsi ensin toisen koiramme kimppuun ja pian sen jälkeen melkein perheenjäsenen päälle vaikuttaen olevan sekavassa tilassa. Koira lopetettiin heti - ja sen aivoista löytyi kasvain.

    Kun yhtälöön lasketaan vielä vastuuttomat tai sekopäät omistajat, niin ei hyvä seuraa (kykenemättömyys kouluttaa, aggressioon kannustaminen, tai ihan se ettei heti ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen vie koiraansa lopetettavaksi).

    Kuonokoppapakko ei ainakaan olisi täysin hullu idea Suomessakaan. Tosin eipä nämä eräät "sankarit" noudata koirien kiinnipitomääräyksiäkään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos fiksusta kommentistasi. Kurja juttu tuo saksanpaimenkoiranne juttu, mutta hyvä, että koiralle tehtiin ruumiinavaus ja syy selvisi sitä kautta. Kipu on tosiaankin myös yksi syy koiran puremille.

      Poista
  25. Tarinan kirjoittaja on pihalla kuin lumiukko. Kaikin puolin hassua tekstiä... Tuossa tilanteessa ei olisi tullut antaa IPO koiralle irrotus käskyä, jos mukana oli juniorikin. Aika aloittelijamainen virhe ja koko touhu koirien ulkoiltuksen suhteen on ääliömäinen. Amstaffi ojennukseen, ei sen kummempaa. Noihan on tollasia pieniä rääpäleitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti olet kovinkin ylpeä tästä rakentavasta kommentistasi. Olisit varmaan kommentoinut samalla tavalla myös siinä tapauksessa, että vierasta koiraa olisi ollut ulkoiluttamassa lapsi? Luuletko todellakin, ettei Laura ole miettinyt miljoona ja taas miljoona kertaa miten tilanne olisi voinut mennä toisin. Mutta onhan se hienoa, että juuri sinä olisit osannut hoitaa tilanteen toisella tavalla ja vain laittaa amstaffin ojennukseen, ei sen kummempaa. Uhrin syyllistäminen on näköjään todella helppoa. Kirjoituksen pointti vain meni sinulta ohi niin, että humisi. Kenenkään ei pitäisi joutua miettimään, miten tuollaisessa tilanteessa tulisi toimia, koska näitä tilanteita ei pitäisi päästä tapahtumaan!

      Poista
  26. Järkyttävää!Kaikki sympatia Lauralle. Miettikää hieman uhria, staffinpuolustajat. Mitä olisitte itse tehneet Lauran tapauksessa? Joka tapauksessa ko koiran käytös ei ole normaalia eikä tervettä.Blogikirjoitus oli erittäin hyvä eikä lainkaan provosoiva, kannattaa lukea ajatuksella eikä angstilla silloin siitä saa todellisen sanoman irti. Tietoa on hyvä jakaa jotta tällaisilta hirmuteoilta vältyttäisiin. Voimia Lauralle.

    VastaaPoista
  27. Eräs anonyymeistä sanoo "Olisi mielenkiintoista kuulla näiden tapaturmien taustat. Mitä tilanteessa on ihan oikeasti tapahtunut. Yksikään koira ei vain "juokse paikalle ja hyökkää kimppuun", vaan joku syy käytökselle pitää olla. "

    En nyt ihan tiedä mitä tässä haetaan, jotainko että koiraa on jotenkin erityisesti provosoitu. Vai onko henkilöllä äärimmäisen pumpulinen kuva koirien käyttäytymisestä. Kyllä koirat useinkin vaan "juoksee paikalle ja hyökkää". Ainakin uhrin näkökulmasta. Toki siihen nyt _joku_ syy aina on, mutta ei sen tarvitse olla sen erityisempää kuin, että koira on ylisuojeleva esim. omaa pihaa kohtaan, vihaa toisia koiria tai pitää huppupäisiä ihmisiä uhkana. Tiedän tapauksen, jossa koira vaan jostain syystä päätti, että pihan ohi ajanut polkupyöräilijä piti pysäyttää - karkasi pihalta ja kävi kiinni (oli aiemmin ollut täysin vailla aggressiota). Nykyinen naapurinkoira elelee 2 metriä korkean aidan takana - josta silti yrittää säännönmukaisesti päästä yli - ja käyttäytyy äärimmäisen aggressiivisesti kaikkia pihan ohi käveleviä kohtaan - ihan vaan koska ne nyt ei saisi sen mielestä kävellä siinä.

    Ja ei - en ole koiravihamielinen tai vihaa tiettyjä rotuja.
    Se ei myöskään tee tämän blogin kirjoittajasta rotuvihamielistä, että kertoo tosiasioista. Kuten joku toinenkin sanoi, on aika huolestuttavaa, jos vaativia - omistajalta taitoa vaativia - koiria aletaan esittää lupsakoina "jokamiehen" perhekoirina. Koirien kasvattajilla pitäisi tietysti olla vastuuta - mutta kyllähän se tiedetään, ettei sitä kaikilta riitä (oli rotu mikä tahansa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se tosiaan on, että uhrin näkökulmasta tilanne tosiaan on usein se, että koira vain juoksee paikalle tai riistäytyy taluttajaltaan ja puree. Uhrilta ei myöskään voi mielestäni odottaa yhtään sen suurempaa ymmärrystä tai edes kiinnostusta siihen miksi koira teki kuten teki. Harvemmin myöskään toimittajat ymmärtävät koirien käyttäytymistä ja sen vuoksihan uutisoinnissakaan ei yleensä keskitytä syihin. Koiran omistajien toki pitäisi ymmärtää miksi koira käyttäytyy kuten käyttäytyy ja estää omaa koiraansa aiheuttamasta ympäristölle mitään harmia.

      Poista
  28. Kirjoitin tuon lainaamasi kommentin, joten tarkennan ajatustani vielä. Minulla ei missään nimessä ole pumpulista kuvaa koirien käyttäytymisestä. Päinvastoin, pyrin ymmärtämään asiat koiran näkökulmasta ja käsittämään, minkä takia koira käyttäytyy niin kuin käyttäytyy.
    Kirjoitit, että "Kyllä koirat useinkin vaan "juoksee paikalle ja hyökkää". Ainakin uhrin näkökulmasta." Tämä onkin ongelma koirista käytävässä keskustelussa. Asioista puhutaan ihmisen näkökulmasta. Ihminen kokee, että koira hyökkää ilman syytä, joten koirat leimataan helposti vihaisiksi ja epäluotettaviksi. Koira on eläin, eikä sen käyttäytymistä pidä inhimillistää. Koiran käytös tulee tulkita koiran näkökulmasta ja ymmärtää, että eläimellä on tietyt vaistot/vietit/käyttäytymismallit, joiden mukaan se toimii. Terve koira, tai muukaan eläin, ei vain yhtäkkiä hyökkää päälle, vaan taustalla on aina joku syy koiran reaktioon ja käyttäytymiseen. Tilanteessa on aina ollut joku asia, joka on aktivoinut koiran käytöksen. Usein se voi olla koiran kokema uhka tai saaliskäyttäytymisen käynnistävä tapahtuma. Usein julkisessa puheessa vihaisiksi määriteltyjen koirien käyttäytymisen taustalla on todellisuudessa joko epävarmuus tai saaliskäyttäytyminen. Joskus mukana voi olla myös tunneoppimista tai opittua käyttäytymistä, kuten esimerkiksi Siru kertoo tuolla aiemmissa kommenteissa.
    Toivottavasti tämä avasi paremmin aiempaa kommenttiani. Koirat eivät siis reagoi syyttä suotta, vaan koirien käyttäytymiselle on aina joku laukaiseva tapahtuma. Koirasta ja tilanteesta riippuen laukaisijana saattaa toimia huutaen kohti juokseva lapsi tai liian läheltä suhahtava pyöräilijä. Haluan vielä korostaa, että puremistapaukset ovat aina valitettavia, eikä niitä pitäisi päästä tapahtumaan. Yleinen keskustelu kuitenkin inhimillistää koiria liikaa, ja aiheuttaa jopa turhaa kuohuntaa. Keskustelussa soisi tuotavan enemmän esille sitä, kuinka koirien kanssa tulisi käyttäytyä niin, että eri tilanteet voitaisiin mahdollisesti välttää. Enkä nyt halua missään nimessä syyllistää uhreja, vaan nostaa esille tietoisuutta siitä, kuinka (vieraiden) koirien läheisyydessä kannattaa käyttäytyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ymmärtäväni erittäin hyvin mitä haet takaa ja ihannemaailmassa toimittaisiin niin. Valitettavasti tuohon on aika vaikea, ellei mahdoton päästä. Minulla on itselläni ollut hyvin reaktiivinen ja huonohermoinen hollanninpaimenkoira, jonka kanssa sai liikkua silmät selässä. Elämä sen kanssa ei ollut kovin rentouttavaa. Koskaan se ei yrittänyt ketään purra, mutta se reagoi helposti rähisemällä, joka ei ole kovin mukavaa. Silti ei koskaan tullut mieleenkään, että muiden ihmisten tulisi muuttaa käyttäytymistään. Toki olisin toivonut, että esimerkiksi lapset eivät olisi juosseet kadulla yhtäkkiä meidän ohitse, mutta ympäristön käyttäytymiseen ei vain voi vaikuttaa. Ainoa, mihin koiran omistaja voi vaikuttaa on oman koiran hallinta, tilanteiden ymmärtäminen, ennakointi ja koiran koulutus.

      Koiraihmisille ja rodun harrastajille, sekä tottakai koiran omistajalle, on siis toki tärkeää ymmärtää mistä koiran käyttäytyminen johtui jos se puri. Muille ihmisille sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä, koska sitä puremaa ei vain olisi saanut tapahtua, harvaa random lukijaa kiinnostaa syyt taustalla. Varmaan siitä syystä tätä asiaa ei yleensä myöskään käsitellä mediassa.

      Poista
  29. Kun koira on väärissä käsissä... on ongelma. Amstaffi ei sovi ensimmäiseksi koiraksi ellei sitten ole todella asiaan paneutuva tyyppi. Mulla ei ole kokemusta Amstaffeista mutta staffi makaa tuossa sohvalla.. suurella rakastavalla sydämellä :) Rotu ei ole koirapuistokoira ja leikkii vain tuttujen kanssa, lenkillä ohitetaan muut koirat hienosti ja rähisemättä, toisin kun monet muut koirat..Vastuullisuutta kaikkien koirarotujen omistajille, koira on eläin.
    Toivottavasti kirjoittaja ei saanut porukkaa lynkkausmielialaan, se on on niin helppoa. Koira on kuitenkin viaton, ihminen on se pahis. Staffit ovat parhaimmillaan ihania perhekoiria niinkuin mikä tahansa terrieri. Jos koiralla on luonneongelmia niin lopettaminen on oikea vaihtoehto, vaikka ongelmat olisikin ihmisen aikaansaannos..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa kaikki olisivat vastuullisia koiran omistajia, kuten sinä. :) Amstaffi ei tosiaan ole kovin sopiva ensimmäiseksi koiraksi, joten toivottavasti kasvattajat valitsevat pennun ostajat tarkkaan. Lynkkausmielialaa tällä postauksella ei tosiaan haettu, eikä toivottavasti tästä sellaista kehkeydykään.

      Poista
  30. Jenkeissä tuo pitbull-nimitys pitää sisällään n. 10 eri rotua ja niiden risteytykset, eli jos tuodaan esiin pitbullien puremisia, olisi reilua myös mainita tuo, että tilastointitapa tuo yksittäistä rotua esiin.

    Bulliroduissa on myös erilaista purukäyttäytymistä rodun käyttötarkoituksesta riippuen, catch dog -tyyppinen rotu pitää vain kohteen paikoillaan, tarkoitus ei ole tappaa sitä ravistamalla hengiltä. Olisi aika huono farmiapuri, jos koira yrittäisi jatkuvasti listiä nautoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän tuosta löytyisi tietoa, että pitbull-nimitys sisältää noin 10 eri rotua. Sitä on jotenkin hankala uskoa. Sen ymmärrän, jos samaan on niputettu esim. rekisteröimättömät amstaffit. Ne luokitellaan Saksassakin pitbulleiksi.

      Ja aivan, bullmastiffihan taitaa olla malliesimerkki tuosta, että sen on ollut tarkoitus pitää kohde paikallaan, ei purra.

      Poista
  31. Aivan kamala tapahtuma :(

    Vaaralliset koirat pitää ehdottomasti pitää kiinni, eikä niitä saa päästää muiden koirien (tai ihmisten) lähelle. Olen myös sitä mieltä mieltä, että jokainen koira ansaitsee toisen mahdollisuuden (aivan kuten ihminenkin), vaikka se olisi jo kertaalleen ehditty "pilata" (ihmisen toimesta). Käytösongelmista kärsiviä koiria voi kouluttaa ja niillä täytyy olla asiaan paneutuneet omistajat. Tärkeintä on varmistaa ettei koirasta ole muille haittaa ja tietenkin hengenvaarallisten koirien ainut mahdollisuus lienee tarhalla asuminen, jossa ne eivät pääse vahingoittamaan ketään.

    Olen työskennellyt Espanjassa ja täällä Ranskassa koirien pelastustarhalla ja vastaan on tullut monenlaisia tapauksia ja koska en koe olevani mikään koiraexpertti, niin olen suosiolla pysytellyt kaukana niistä pelottavimmista tapauksista...Toisaalta olen vähän aikaa sitten vienyt lenkille juurikin samannäköistä pelokasta kaveria, kuin tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa ja kieltämättä tämän postauksen jälkeen vähän puistattaa...

    Mutta joka tapauksessa kannustan ihmisiä mieluummin adoptoimaan kodittomia koiria, kuin ostamaan ja ylläpitämään tätä hullua koirabisnestä. Ihminenhän alun perin on jalostanut mitä kummallisimpia rotuja, joista jotkut ovat vaarallisia, toiset sairaita ja jotkut vaan hassunnäköisiä otuksia. Sudesta ollaan tultu pitkä matka....

    Oman uuden rescuen korvat lurpattavat, häntä on typistetty pois ja luonne on vähän itsepäinen tarhalla vietetyn 7 vuoden jälkeen, mutta parempaa patikkakaveria saa hakea. Tietenkin olisi helpompaa, jos koirakaveri osaisi kulkea muiden koirien ohi vetämättä ja kulkea välillä vapaanakin, mutta koulutus tepsii pikkuhiljaa... Niiden kilttien ja hyvätapaisten koirien omistajilta toivoisin myös ymmärrystä näiden rescuekoirien suhteen, etteivät antaisi koiriensa tulla liian lähelle, kun omani on kuitenkin hihnassa koko ajan. Ranskassa tosi monet koirat kulkevat vapaana ja ihanaahan sitä riemua on seurata, mutta mieluummin nyt vähän etäämmältä.... En ole vielä päässyt selville haluaako meidän papparainen vain kovasti leikkiä muiden kanssa vai haastaako se muita koiria, mutta namikoulutuksella on saatu jo tuloksia aikaan.

    Kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä niin upeaa, että teette hyvää työtä kodittomien koirien tarhalla ja adoptoitte itsellenne vanhan koiran, joka tuskin olisi muualta kotia löytynyt. Vähän joudun kuitenkin olemaan eri mieltä siitä, että jokainen koira ansaitsee toisen mahdollisuuden. Tai siis toki ansaitsisi, mutta kun niitä kodittomia koiria on monissa maissa enemmän kuin koirien ottajia. :( Siitä syystä olisi ihan fiksua miettiä mille koirista on järkevää etsiä kotia ja mille ei. Osaavia koiria ottavia ihmisiä on kuitenkin rajallinen määrä. Briteissa ja Jenkeissä ainakin tehdään joillain tarjoilla sinne tuleville koirille testejä sen suhteen kuinka ne käyttäytyvät eri tilanteissa ja sen mukaan päätetään koiran kohtalosta. Jos koira käyttäytyy selvästi aggressiivisesti, se lopetetaan. En itse oikein näe mitään mieltä siinä, että koiraa ei uskalleta sijoittaa eteenpäin, mutta aktiivinen koira pidetään elossa pienessä häkissä loppuelämänsä.

      Ilman muuta on todella hieno juttu, että halutaan tarjota koti kodittomalle koiralle. Sekin pitää kuitenkin tehdä järkevästi ja valita sellainen koira, jonka kanssa pärjää. Ihan kuten te olette tehneet ja lopputuloksena on tyytyväinen koira ja uudet omistajat. :)

      Poista
  32. Voimia Lauralle!

    Itse pitbull-tyyppisen rotukoiran (jota Kennelliitto ei tosiaan ole roduksi hyväksynyt) omistajana olen huolissani siitä, miten heppoisin perustein ja taustoja tutkimatta ihmiset tämän tyyppisiä koiria itselleen hankkivat.

    Omaa koiraani etsiessäni perehdyin mahdollisimman tarkasti sukutauluihin, sukulaisten kasvattajiin, sukusiitosprosentteihin, yms. tekijöihin, joihin kiinnitän rodusta riippumatta huomiota, jos koiraa olen hankkimassa. Lisäksi halusin koiran, joka on rekisteröity (ulkomaiseen) kennelklubiin - jotta minulla on vakuus siitä, että koirani on juuri sitä, mitä sen pitikin olla. Toki papereitakin voi väärentää, mutta taustatutkimus on tässäkin isossa osassa. Oman koirani kohdalla tutkin mahdollisimman tarkasti, etten vahingossakaan ottaisi koiraa, jonka lähisuvussa on tappelutaustaisia koiria. Oma rotuni on ns. seurakoirarotu, varustettuna miellyttämishalulla ja kovalla luonteella. (Koiraihmiset ymmärtävät, mitä "kovalla" tarkoitan, en mitään badass-koiraa.) Rodun taustalla on pitbullia, mutta myös muita rotuja. Koska tiedän, mihin alun perin tämän tyyppisiä koiria on paljolti käytetty, tiedän, että tarpeeksi taaksepäin sukutaulua kahlattaessa tappelukoiriakin tulisi väkisin vastaan oman koiranikin kohdalla. Varsinaisia "game bredejä" jotkut ehdoin tahdoin etsivät muka jonkin sortin periksiantamattomuuden vuoksi. Jos joku ottaa oikeasti tappelusukuisen koiran, jonka lähisukulaisia on ko. sairaassa toiminnassa käytetty ja siihen vartavasten jalostettu, mitä ihminen oikein odottaa? Loihtivansa tuollaisista lähtökohdista peräisin olevasta koirasta helposti yhteiskuntakelpoisen perushaukun? Tuskinpa. Vähän kuin yrittäisi tehdä tiikeristä kotikissaa.

    Geenien lisäksi suuren suuri merkitys on kasvatuksella. Oma koirani on ollut ensimmäisestä päivästä asti haastava ja sen kunnioitus ja luottamus on pitänyt ansaita johdonmukaisella ja oikeudenmukaisella käsittelyllä. Sen kasvuun ja kehitykseen kuuluva, kenties tavanomaista kovempi rajojen kokeilu on saanut kyllä kiukun välillä kihisemään, mutta pinnan venyttämiseen on pitänyt puuttua oikeilla keinoilla ja rauhallisella mielellä. Voin vain kuvitella, miten tällaiseen koiraan valmistautumaton omistaja voi näissä tilanteissa reagoida. Vääränlainen kasvatus tekee ison loven luottamukseen. Ei varmaankaan tarvitse alleviivata, että minkä vain rotuisen koiran saa varmasti tehtyä hulluksi käsittelemällä sitä väärin. (Tällä selostuksella en nyt tarkoita Lauran tapauksen amstaffia. En tiedä, mistä sen aggressio on ollut peräisin, enkä sitä spekuloi. Puhun näin yleisesti tämän tyyppisten rotujen tilanteesta.)

    Valitettavasti tämän tyyppisiä koiria otetaan monesti hetken mielijohteesta - tutustumatta siihen, millaista koiraa on hankkimassa. Jos ei selvitä rodun vaatimuksia ja peilaa omaa soveltuvuuttaan niiden täyttämiseen, hankaluuksilta ei voi välttyä. Ja pahimmassa tapauksessa joku menettää henkensä. Myös kasvattajat tai itseään kasvattajiksi kutsuvat voisivat kantaa vastuunsa. Jos omistajaehdokas itse ei tajua havittelevansa täysin väärää rotua, kasvattajan pitäisi se tajuta ja olla myymättä koiraa. Harmi, että aina vastuuta ei oteta.

    Itse selvitin asiat ja etsin juuri sen, mitä halusin. Näen vaivaa tehdäkseni koirastani kunnollisen koirakansalaisen - niin pitäisi jokaisen koiranomistajan tehdä rodusta riippumatta. Oma koirani on lempeä perhekoira, uskollinen ja älykäs. Se tarvitsee aktiviteetteja ja ohjausta, kuten kaikki muutkin koirat. Ennen kaikkea se on kuitenkin koira, ei rotu.

    Ennen kaikkea toivon, että tällaisten tapausten uutisoiminen herättää ihmisiä miettimään, millaisen koiran hankkivat - vai kannattaako koiraa hankkia ollenkaan. Toivon, etteivät ihmiset vedä näistä tapauksista johtopäätöksiä, joiden vuoksi yhteiskunta alkaa osoittaa syyttävällä sormella jokaista samannäköistä yksilöä - vaikka ne olisivat syyttömiä yksittäisten yksilöiden tekoihin.

    Nykypäivänä rasismi on polttava puheenaihe. Älkää ihmiset hyvät sortuko tähän koirarotujenkaan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hienosti kirjoitit ja toivoisin niin kovasti, että kaikki toimisivat koiran hankinnan suhteen samalla tavalla yhtä perusteellisesti. Sinulla on selvästi oikea asenne ja varmaankin myös osaaminen haastavan koiran omistamiseen. Se mikä kuitenkin hieman huolettaa on, että riittääkö kaltaisiasi vastuullisia ja asioista selvää ottavia omistajia kaikille niille haasteellisille pennuille, jotka etsivät kotia. Nämä rodut vielä vetävät puoleensa ihmisiä, joilla ei pitäisi olla koiraa ollenkaan. :/ Siinä on todellakin kasvattajilla iso vastuu.

      Poista
  33. Noille saaliskäyttäytymisen epäilijöille toivoisin mahdollisuutta päästä todistamaan joskus kun koira menee saaliille "ilman syytä", sellaista äkkivilkaisulta "tuijota>tapa"-ketjulta näyttävää reaktiota siis jossa se tuijotuskin voi olla sellainen puolikkaan sekunnin kestävä hetki. Sellaista reaktiota mistä normi saalistavan koiran eleet ovat kaukana ja joka ei kaipaa perinteistä poispäin liikkuvaa saalisärsykettä aktivoituakseen(esim. tietynlainen äänikin voi riittää). Tällaisiin tapauksiin mistä puhun liittyy yleensä tietty eleettömyys/ilmeettömyys ja siitä suoraviivainen voimakas puru tapporavistuksineen - ei ihme että tällaisten koirien kohdalla tilanteet ovatkin niin vaikeasti tulkittavia ja puhututtavia. Onneksi kuvailemani kaltaisia koiria on ihan todella vähän. Sellainen on aika eri verrattuna vaikka koiraan joka jäykkänä harja pystyssä, matalasti muristen ja irvistellen viestittää kilometrien päähän omat tuntemuksensa ennen kuin tekee mitään.

    Mielestäni on irrelevanttia sinänsä että onko tässä tapauksessa koira ollut aggressiolla/puolustuksella vai saaliilla, mutta on totaalista sinisilmäistä hölmöyttä uskotella ja kuvitella etteikö näissä tämän tyyppisissä roduissa esiintyisi jonkun verran myös tätä tietynlaista saaliskäyttäytymistä joka tekee niistä hyökätessään aivan erityisen vaarallisia. Rodun ja muidenkin tämän tyyppisten rotujen harrastajista antaa paljon paremman kuvan kun näihin juttuihin suhtaudutaan asianmukaisella vakavuudella ja en ymmärrä muutenkaan mikä on funktio sille että hullunlailla yritetään markkinoida amstaffeja jne. rotuja nimenomaan juuri maailman parhaimpina sylihalimussukoina. Totta kai ne ovat parhaimmillaan mitä upeimpia perhekoiria, mutta fakta on että osalla yksilöistä löytyy ominaisuuksia jotka asettavat tiettyjä vaatimuksia omistajan taidolle ja edellyttävät erityistä vastuunottoa koiran koulutuksessa eikä sitä sovi unohtaa. Nykyään ihmiset ottavat niin helposti omiin taitoihinsa nähden aivan liian haastavia rotuja että vaaleanpunaisen pumpuli-ihkujeejee-kuvan antamista kannattanee hetki miettiä.

    Joku oli vielä(erittäin typerään sävyyn suoraan sanottuna) kritisoinut uhrin toimintaa tappelutilanteessa - itse taas pystyn ymmärtämään toiminnan. Etenkin kun miettii että ajatuksenjuoksu ei tuollaisessa tilanteessa välttämättä ole terävimmillään. Kahden raivokkaasti tappelevan koiran irroittaminen toisistaan on todella paljon haastavampaa kuin irroittaa vain sitä yhtä halukasta tappelijaa toisesta, ei tappelunhaluisesta osapuolesta. Ja pääpointtina ennen kaikkea se, että kenenkään ulkopuolisen ihmisen perussivistykseen ei kuulu tietää kuinka toimia jos koira hyökkää tai miten irroittaa amstaffi/sakemanni/mali/pitti/kultainennoutaja/terrieri/younameit turvallisimmin - omistajan on ennakoitava tilanteita ja hallittava koiransa niin ettei ulkopuolisille aiheudu vaaraa. Omasta kädettömyydestä tai virhearvioinneista ei yksinkertaisesti voi eikä saa syyttää muita vaikka se kuinka helpolta tuntuisikin.

    Täytyy kuitenkin todeta vielä tähän loppuun, että ilo on lukea kyllä muutamia, todella asiantuntevia ja vastuullisia kommentteja mitä on rotuharrastajilta myös tänne tullut! Teidän kaltaisenne antavat mielestäni ehdottomasti paremman mielikuvan rodun harrastajista kuin uhreja syyttelevät, koiristaan aivan yltiöpositiivista kuvaa maalailevat ihmiset.

    Tämä oli ihan kamala tapaus ja ikävä onnettomuus, toivon kovasti voimia uhrille tapauksesta toipumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kattavasta ja fiksusti kirjoitetusta kommentistasi. :)

      Poista
  34. Hyvää keskustelua aiheesta !

    En kannata minkään rodun kieltämistä, mutta auttaisi asiaa jos koiraporukka olisi oikeasti vastuullista !

    Miten on mahdollista että naapurin piha oli sellainen, että koira pääsi pihalta pois Lauran kimppuun ?
    Kyllä siitä pihasta pystyy tekemään aika idiootti varman jos haluaa mutta se kysyy rahaa, mitä omistajalla ei ilmeisesti ollut ? Miten tällainen koira voi olla vapaana pihalla ? Miksi vain naapurin miesystävä tuli paikalle ?

    Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää,että alko yms.ja tälläiset koirat tällä historialla eivät sovi yhteen ? Toivottavasti alkolla ei ollut osuutta tähän tapaukseen.

    Miksi koiran saa ottaa ilman että tietää laumanjohtajuusasioista mitään ? Tarinan koira olisi voinut olla mikä hyvänsä koira ! Jälki ei välttämättä olisi ollut yhtään kauniimpaa, valitettavasti.

    Jokainen raatelu ja puremishomma on turhaa.

    Miksi pikkukoirien puremiset eivät ylitä uutiskynnystä ?

    Miksi meillä on niin huono eläinsuojelulaki ?

    Koirakuiskaajana minulla on paljon kysymyksiä,joita esitän itselleni ja muille.
    koirakuiskaajateitaauttaen.weebly.com / Mikaela Saikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Alkoholilla ei tässä tapauksessa ollut tietääkseni mitään osuutta asiaan ja amstaffi oli ihan tavallisilla ihmisillä, joilla oli ennestäänkin kokemusta koirista. Paikalle tuli vain amstaffin omistajan miesystävä, koska hän oli ainoa, joka oli kotona. Tapahtumapaikka oli syrjäinen, eikä siellä ollut muita ihmisiä.

      Ihan mikä tahansa koira ei olisi kyllä samanlaista jälkeä saanut aikaiseksi, varmaankaan juuri siitä syystä pikkukoirien puremiset eivät ylitä uutiskynnystä. Vaikka ne eivät uutiskynnystä ylittäisikään, niin turhiahan nekin tosiaan ovat, eikä mikään koira saisi purra, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

      Poista
  35. Valitettava ja surullinen tapaus kaikinpuolin. Tästä huolimatta, mielestäni kirjoittaja voisi tarkistaa lähteensä hieman tarkemmin, ennen kuin julkaisee kirjoituksena. Omat tai tutun tuttujen anekdootit tällaisista tapahtumista vain ruokkivat epätietoisuutta. Turhan pelonlietsominen ei auta asiassa yhtään mitään, kuten "Olisitko valmis elämään sen kanssa, että koirasi tappaa toisen koiran tai ihmisen?", kun massiivisen suuri valtaosa näistä eivät koskaan tee mitään.

    Otetaan esimerkkinä tuo "pitbull tappaa joka 17. pv". Kyseisen sivun perustaja on itse joutunut pitbullin (tarkempaa kuvausta eksaktista rodusta ei ole) hyökkäämäksi ja neljä kuukautta hyökkäyksen jälkeen tämä perusti kyseisen sivun selvällä agendalla. Alunperin sivuilla luki (vapaasti suomennettuna), että se perustettiin, jotta "vaaralliset rodut tunnistetaan naapurustossa, näiden rotujen omistajuudelle tulee asettaa rajoituksia ja omistaja on ovat juridisessa vastuussa koiransa teoista (viimeisen allekirjoitan täysin)". Nykyään sivusto myöntää avoimesti ajavansa pitbullkieltoja. Sivuston tarkoitus ei alun perinkään ollut valistaa ihmisiä relevantilla ja oikealla tiedolla, vaan vaikeuttaa näiden rotujen omistamista.
    Itse lähteen statistiikasta voi sanoa, että "pitbull" käsittää hyvin monta eri rotua, mukaan lukien kirjoittajan amstaffinkin, eikä yhtäkään ole sen kummemmin eroteltu. Kyseisissä sivuston tapauksissa on "pitbull-kuolemiin" lisätty kaikki sekarotuiset koirat, joiden veressä on ollut edes hieman pitbullia. Tällainen johtopäätelmä sysätä syyllisyys vain tiettyyn osaan koiran genetiikkaa ei ole luotettavaa tietoa. Lisäksi kuolemiin on lisätty tapaukset, joissa on ollut useita eri rodun koiria osallisena ja olosuhteet ovat olleet hämärät. Luku on siis mielestäni, ainakin hieman ellei paljon, yläkanttiin ammuttu, jos tarkoituksena on saada tarkka luku nimenomaisesti pitbullien aiheuttamista kuolemista.

    Kommenteissakin ehdotettu Tanskan kieltomalli ei toimi, jos asiasta on lukenut. Vaikka Tanska ei ole kiellosta luopunut (heti ensimmäisen vuoden jälkeen kiellosta johdanneet luvut eivät olleet toivottuja, tosin vuoden seurantajakso ei kerro vielä tarpeeksi) lukuisat maat, kuten Espanja, Hollanti, Saksa (vain tietty maanosa), Italia ja Skotlanti ovat luopuneet rotukielloista. Monien vuosien ja tuloksien seurannan jälkeen, lukuisien asiantuntijoiden ja eläinjärjestöjen avulla, maat ovat päätyneet samaan lopputulokseen: rotukielto ei toimi, sillä "vaarallisia rotuja" ei erikseen ole olemassa ja koiran käytökseen vaikuttaa ennen kaikkea omistaja sekä koulutus, ei niinkään rotu.

    En ymmärrä, miksi kirjoittaja kirjoittaa, ettei kyseinen käytös kuulu amstaffille, mutta sitten kuitenkin ristiriitaisesti lähes samaan hengenvetoon sanoo, että hyökkäykset ovat erityisesti niiden ongelma. Se, että pitbullin purema aiheuttaa todennäköisemmin suurempaa tuhoa kuin pikkukoiran, ei tee hyökkäyksistä erityisesti pitbullien ongelmaa. Se tarkoittaa, että tällaisilla koirien omistajilla on huomattavasti suurempi vastuu koiran vahtimisessa ja kouluttamisessa, kuten rotukielloista luopuneiden maiden tutkimustulokset kertovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeampi termi olisi siis, että pitbullit ja pitbull -tyyppiset koirat tappavat USA:ssa ihmisen joka 17. päivä. Kiitos tarkennuksesta! Sillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, mikä sivuston kirjoittajan motiivi on, koska tiedot ovat kuitenkin aivan oikeita ja todellisia. Jos sinulla on esittää jotain muuta statistiikkaa, näkisin mielelläni.

      Poista
  36. En ole sama kirjoittaja kuin tuossa yllä, mutta tutkin hieman tätä sivustoa, jolta tiedot pitbullien aiheuttamista kuolemista ovat tässä kirjoituksessa peräisin. Uhrilistan lopussa on seuraava teksti:

    DogsBite.org contains verifiable information about U.S. citizens killed by dogs including the name and age of each victim, location of attack, dog breed and up to 18 other factors. Information was gathered through news reports that were available at the time of the attack or found through Internet archival services. Each fatality also lists "source citations," which links to its related citations.

    Tästä tekstistä voidaan päätellä, että kaikki tiedot kyseiseisistä roduista eivät perustu esim. poliisiraportteihin vaan uutisointeihin hyökkäyksistä - esim. silminnäkijähavaintoihin. Viime vuoden puolella (kesällä) Kanadan Montrealissa tapahtui koiran hyökkäys, joka johti naisen kuolemaan. Tästä uutisoitiin alkuun pitbullin tekemänä hyökkäyksenä. Tämä tappajapitbullhysteria johti siihen, että Montrealissa yritettiin kieltää pitbullit (eli staffit, amstaffit, amerikanpitbullterrierit ym.) - vailla vedenpitävää näyttöä. Koiran DNA-testi osoitti, että koira oli rottweilerin, kultaisennoutajan ja mastiffin sekoitus. Ei siis pitbull, kuten silminnäkijät sanoivat.
    (Tässä eläinsuojeluyhdistyksen virallinen juttu tästä aiheesta: http://www.spca.com/?p=13169&lang=en )

    Näin ollen en alleviivaisi dogsbite.org -sivuston tappolukumääriä ja käyttäisi niitä faktalähteenä, joita kaikki lukijat eivät osaa itse tarkistaa. Pahimmassa tapauksessa he tosiaan uskovat, että Yhdysvalloissa pitbullit ovat tappaneet ihmisiä n. joka 17. päivä. Lisäksi mietin, miten pitbullien tekemät hyökkäykset liittyvät tähän kirjoituksessa käsiteltävään amstaffin hyökkäykseen? Vaikka amstaffia voidaan pitää pitbullin tyyppisenä rotuna, kyseessä ei ole tässä tapauksessa ollut pitbullin tekemä hyökkäys.

    Mutta tosiaan, ihmisten pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miten koiriaan kasvattavat ja mistä ne ovat peräisin. Genetiikka ei määrittele kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo itse postauksessakin kirjoitin, tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole mustamaalata yhtään rotua, vaan herättää tämän tyyppisten koirien omistajat, kasvattajat ja näistä roduista haaveilevat ajattelemaan, mitä pahimmillaan voi tapahtua ja onko valmis kantamaan siitä vastuun. Amstaffi ja pitbull on hyvin samalla käyttäytymiskaavalla perimänsä puolesta käyttäytyviä rotuja. Sen vuoksi pitbullien tekemät hyökkäykset kuuluvat tähän postaukseen.

      Olisi hienoa, jos jokin puolueeton instanssi keräisi näistä tietoa. Suomessa tämä voisi olla esim. Kennelliitto, jonne myös koirien omistajat itse voisivat ilmoittaa näitä tapauksia. Nythän tosiaan yleiseen tietoon tulee lähinnä ne tapaukset, joista media uutisoi, joka ei ole koko totuus. Tämänkin postauksen myötä tuli ilmi pari amstaffin ihmisiin kohdistamaan purematapausta, joita ei ole uutisoitu missään, koska toinen kohdistui oman perheen jäseneen ja toinen koiraa hoitaneeseen ihmiseen.

      Poista
  37. Kirjoittajalta hieman erikoista että jokainen "vastapuolen" kommentti koetaan niin että uhria syyllistetään. Eiköhän tämä ole ihan jokaisen mielestä todella hirveä onnettomuus jota ei olisi pitänyt tapahtua. Valitettavasti onnettomuuksia sattuu silloin tällöin eikä aina syyllinen niissä
    ole niin selvä (enkä nyt viittaa tähän tapaukseen).

    Se että kirjoituksesi faktoja kyseenalaistetaan on kaiketi sallittua kun kyseessä on julkinen kirjoitus? Et selkeästi halua myöntää asiavirheitä joita täällä
    useampi bongannut. Hieman yksipuolista jos "toisen puolen" kommentteja ei noteerata samalla tavalla, teksti on tällöin puolueellista ja myös minusta provokatiivista. Ja ei, minulla ei ole Amstaffia tai vastaavaa rotua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin yhden kirjoittamani vastauksen, jossa kommentoin sitä, että uhrin syyllistäminen on todella vastenmielistä. Olin myös täysin varautunut siihen, että tämä postaus kerää paljon ns. negatiivisia kommentteja, joten se ei tullut yllätyksenä. Olen kuitenkin julkaissut jokaisen kommentin ja yrittänyt vastata mahdollisimman moneen. Toki toivoisin, että jokainen kommentoija voisi seistä sanojensa takana omalla nimellä, kuten itsekin teen, mutta yleensä negatiiviset kommentit tulevat aina anonyymeiltä kommentoijilta.

      Faktoja saa kyseenalaistaa, mutta mihinköhän asiavirheisiin viittaat? Ilmeisesti tuohon dogsbite.org sivustoon. Kuten olen aiemmin jo vastannut, niin mielelläni lukisin muita tilastoja koirien puremista, mutta kukaan kommentoijista ei ole sellaisia esittänyt, joten tähän mennessä se on paras mahdollinen saatavissa oleva lähde.

      Poista
  38. Elina, muotoilin huonosti lauseeni. Ei tietenkään ihan pikkukoira saa aikaiseksi aivan vastaavaa, mutta tuon kokoluokan koirista moni saa.

    Kirjoitin koirakuiskaajan näkökulmasta facebookin Sekarotuiset kunniaan ryhmän Ville Malmström in aloittamaan ketjuun "3/4 päätti ilmoittaa että mun paikka..Etc" -ketjuun tämän tapahtuman syyt. Kannattaa käydä lukemassa,Koetan ehtiä kopioimaan tekstini myös tänne.
    /Mikaela Saikko

    VastaaPoista
  39. Hirveä tapaus, tuo on ihan totta ja hyvä että kirjoitat aiheesta! ihmiset jotka omistavat -pull koiria täytyisi pystyä pitämään koiransa aisoissa ja miettiä tarkkaan minkä rotuisen koiran ottaa. Maailmalla on jo liikaa tapauksia myös koirista jotka on tappaneet lapsia.
    Minun lapsuudenperheessä oli kultainennoutaja, joten en alunperin osannut pelätä koiria.. Matkoilla olen kuitenkin nähnyt todella vihaisia koiria välillä. Belgiassa oli yksi pull -koira jolla oli punaiset silmät ja se oli erityisen isokokoinen. Oli vieläpä yhdessä asuntotoimistossa ja kierteli siellä ikkunassa kyttäämässä uhreja. No kerran oven luona koira yritti hyökätä ja juuri ja juuri ehti sulkea oven! koira oli täysin raivoissaan ja omistajana pienikokoinen mies joka ei oikein pärjännyt suurelle ja voimakkaalle lemmikilleen. Vasta sen jälkeen opin että joitain koiria joutuu pelkäämään. Niin vuosi sitten näin kesyjä katukoiria, joista toinen oli ihan ylikiltti ja toinen näytti hampaita tehden hyökkäysliikkeen täysin yllättäen, se toinen oli siis myös pull -seropi ja toinen kiltimpi oli noutaja seropi. Tämän jälkeen olen joutunut alkamaan miettimään että väistän vastaan tulevia suurikokoisia pull -koiria, koska niistä ei vaan näe koska saavat raivokohtauksen

    VastaaPoista
  40. Niin ja yksi päivä tässä matkaillessa näin jonkun pull-seropikoiran pentunsa kanssa, vaikuttivat ihan kesyiltä ja kilteiltä. Mutta rodun ominaisuuksiin kuuluu se ettei tiedä koska koira saa "kohtauksen" joten en ainakaan hyökkää silittämään vieraiden pull-koiria. Emo vahti tarkasti pentuaan ja pää hötkyili siinä ettei kukaan vieras tule koskemaan/viemään pentua

    VastaaPoista
  41. Hei ja kiitos Elina erittäin hyvästä blogikirjoituksesta. Yli kymmenen vuotta amerikanpitbullterrierien ja pitbull-tyyppisten koirien kanssa toimineena voin allekirjoittaa lähes kaiken. Mahtavia koiria, mahtavia persoonia, mutta joillakin yksilöillä ruuti on liian kuivaa ja omistaja ymmärtämätön reagoimaan ennen räjähdystä. Kauhulla olen seurannut tätä pitbull-rescuebuumia ja sitä, kuinka aikuisia pb-tyyppisiä koiria tuodaan Espanjasta Suomeen yleensä naisihmisille, jotka tahtovat vain pelastaa maailman eivätkä ymmärrä, että esimerkiksi koira-aggressiivisuutta ei voi kasvattaa tällaisesta koirasta pois vaan se on ominaisuus, jonka kanssa pitää osata toimia. Osaamattomissa käsissä vietikäs ja energinen amstaffi, apbt, amerikanbully ja näiden sekoitukset voivat olla todella vaarallisia. Jokaisen tämän tyyppistä koiraa halajavan tulisi ymmärtää mitä ne voimakkaat leuat saavat aikaan ja myös osata puuttua ajoissa ongelmakäyttäytymiseen.

    Mutta niin hyvä teksti kuin olikin, niin yksi iso virhe sieltä löytyy ja siihen onkin jo muutama muukin reagoinut. Amerikanpitbullterrieri on rotu, josta amstaffikin on aikanaan erkaantunut. Yleisesti rodusta on käytetty nimitystä pitbull MUTTA Amerikan Yhdysvalloissa pitbull tarkoittaa ennen kaikkea koiraTYYPPIÄ. Pitbull on siis yleensä sekaroituinen, jossa osin voi olla mukana rotuja kuten apbt, ast, stb, bt, amerikanbulldoggi tai amerikanbully. Tai sitten jotain aivan muuta. Toivoisin, että tämä kohta muutetaan, koska valitettavasti nyt blogitekstissä amerikanpitbullterrierista annetaan virheellinen kuva. Apbt ei ole sen vaarallisempi kuin amstaffikaan. Lisäksi huomioimisen arvoista on se, että Yhdysvallat ovat TÄYNNÄ pitbull-tyyppisiä koiria. Paljon ihmisiä, paljon tuon tyyppisiä koiria, paljon vahinkoja. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Päivitin tuohon kohtaan 'pitbul-tyyppiset' koirat. Vaikuttaa valitettavasti siltä, että etenkin nämä tämän tyyppisten rotujen sekoitukset ovat kovasti yleistymässä myös Suomessa.

      Poista
  42. Tässä oma aiemmin lupaamani ja nettiin kirjoittamani analyysi tapahtumien syistä, niiden estämis -ja lieventämismahdollisuuksista.

    Viimeiksi eilen pohdin, miksi en tapauksesta kuultuani vain, huolimatta haasteellisesta elämäntilanteestani perheen äitinä, ottanut autoani ja ajanut tapauksen vakavuuden huomioonottaen pyyteettömästi satoja kilometrejä pyytämättä ja kyselemättä Lauran ja naapurin luokse puhumaan järkeä heti, kun kuulin tilanteesta ? Olisinko kuitenkin voinut tehdä sen ? Ehkä ajamani kilometrit, ottaen huomioon äidin roolini, olisivat kuitenkin pysäyttäneet Lauran ja hänen naapurinsa kuuntelemaan minua vaikka vain hetken ja olisin silloin saanut heidät tajuamaan että nyt on tosi kyseessä ?. . . . ja raatelua ei olisi koskaan tullut !

    Lauran kohtalo inspiroi minua jatkamaan työtäni vastuksista välittämättä. Tähti taivaalla. Sillä traagisinta ehkä tässä tapahtumasarjassa kuitenkin oli, että ongelmakoirakouluttaja Siru Heinikoski tunsi Lauran päälle käyneen amstaffin ja ei kyennyt ohjaamaan omistajaa riittävästi oleellisilta osin oikeaan tapahtumasarjan estämiseksi! ! ! Koiralle oli siis haettu apua ? Mutta omistaja oli saanut vääränlaista apua, vaikka tehdyt huomiot koirasta sinällään oikeita olivatkin, mikä nyt ei käytännössä varmaankaan Lauraa lohduttanut, sillä ne huomiot koirasta eivät tulleet kenties aivan arkeen, auttaneet raatelun estämistä . . . . Ne olivat mielestäni koirakuiskaajana ikäänkuin kokonaisuuden kannalta turhia vaikkakin sinällään mielenkiintoisia ja oikeita nippelitiedon omaisia tietoja koirayksilöstä. Mielestäni väärä toimintatapa ja tietämättömyys asioista, mikäli ao koirakorjaajan antamia ohjeita oli noudatettu, ja voidaan kohtuudella tuomioistuimen mielestä katsoa, että hänen olisi tullut pystyä kertomaan nämä asiat naapurille jonka koira amstaffi oli, myös hänen puoleltaan osaltaan edesauttoivat mielestäni tapahtuman syntyä. Mikä on myös edellämainitun yrittäjän, mikäli hän on yrittäjä, moraalinen vastuu näissä tilanteissa, jos sitä on, sen päättää tuomioistuin. Olkoonkin, että tapahtuma oli monen yhtälön summa.

    _Yst.ter Mikaela Saikko, koirakuiskaaja

    VastaaPoista
  43. Koirankorjausnäkökulmastani katsoen koira ei kuulu ihmisen sänkyyn,sohvaan tai tuoliin ihmisen tasolle.Lauman alimmaisena sille kelpaa hyvin patja,peitto,matto tms.lattiatasolla.

    Kokemukseni mukaan yksikin pomotustapa jota ei ymmärretä kitkeä sellaisena jättää koiran pomoksi.Reilun pomon kanssa elämä ei suinkaan välttämättä ole epämiellyttävää ihmisen näkökulmasta, mutta vaarallista se kyllä on ihmisille, halusipa sitä itselleen myöntää tai ei.

    Pomolla on nimittäin koirien mielessä täysi oikeus jopa tappaa laumassa alimmainen mikä ei tokikaan tarkoita että kaikki käyttäisivät tuota oikeuttaan. Pomo saa myös tappaa omalle reviirilleen tulevat tai sitä lähestyvät uhat lauman turvallisuuden nimissä. Se on oikeastaan jopa ja oikeasti niiden velvollisuus, jos ne ovat koirien mielestä vahvoja laumanjohtajia.

    Tämä aiheuttaa ongelmia. Ks.täälläkin jaettu Lauran tapaus amstaffin kanssa (blogiteksti.)Raatelu olisi helposti ollut vältettävissä. Päähän kohdistuva pureminen,kasvopurenta,on juuri merkki tästä tappopuremasta. Alue oli amstaffin päässä joko sen oma tai se halusi sen omaksi.Tästä syystä se kävi koiriin käsiksi ja Lauran suojellessa koiriaan laumanjohtajan tavoin, äkkäsi Lauran olevan johtaja (mahdollisesti se oli ajatellut ensin ison koiran olevan johtaja,koska kävi ensin sen kimppuun), josta syystä se kävi Lauran kimppuun. Laurahan oli kilpailevan lauman johtaja.

    Pidän kuitenkin todennäköisempänä, tapausta ja Lauraa lähemmin tosin tuntematta, että Lauran vanhempi koira luovutti johtajuuden Lauralle saatuaan siihen tilaisuuden Lauran irtikäskyttämisen myötä. Entinen laumanjohtaja puikki pakoon, hyökkääjä kävi seuraavaksi arvoasteikossa ylempänä olevan (koiran) kimppuun ja Lauran tullessa väliin laumanjohtajan tavoin sitten Lauran kimppuun.

    Koska en tunne Lauraa henkilökohtaisesti enkä tiedä hänen tapojaan pitää koiriaan, en ole täysin varma tämän analyysin lopun oikeellisuudesta, vaikka sen oikeellisuus onkin mielestäni loogisin syy amstaffin käytökseen.

    Tilanne oli siis täysin ennustettavissa.

    Jos Laura olisi tiennyt laumanjohtajuudesta perusasiat, hän tuskin olisi ulkoillut tässä metsässä. Edelleen hän tilanteessa olisi toiminut toisin, jos olisi tiedostanut olevansa lauman alimmainen koirien näkökulmasta, ja pelastanut kasvonsa.

    Pääongelma Lauran tapauksessa oli kuitenkin naapuri, joka salli joko tietäen tai tietämättään tai väärän tiedon kanssa amstaffin lauman johtajuuden perheessään ymmärtämättä mitä se väistämättä tarkoittaa tämän koiran kohdalla.

    Rohkenen sanoa totuuden:minäkin olin kuullut Lauran tilanteesta hänen tutuntuttunsa tai tuttunsa kautta e n n e n onnettomuutta ! Olin kauhistunut ja koettanut puhua tuon kaverin kanssa, mutta hän oli niin löyhä nettituttu käsittääkseni Lauralle, ettei uskonut Lauran kuuntelevan minua huomioon ottaen Lauran oman koiraharrastuksen tason. En myöskään saanut häneltä Lauran yhteystietoja. En siis voinut auttaa.

    Ikävä ja täysin turha tilanne kaikkien osapuolten kohdalta! Ikävää että amstaffi ei saanut olla laumansa alimmainen ja elää! Mutta sellaista se on luonnossa.

    Tämän tekstin saa jakaa Lauralle.

    Toivon, että tämä analyysi tapahtuneesta jaetaan niin pitkälle, että se tavoittaa asianomaiset, sillä se vastaa mielestäni heidän moniin kysymyksiinsä.

    -Yst.ter Mikaela Saikko, koirakuiskaaja

    VastaaPoista
  44. Hei! Voimia Lauralle! En ole koiraihmisiä, enkä tunne eri rotujen luonne-eroja tai historiaa. Ehkäpä silti voisin sanoa jotain? Koiraihmiset ovat sanoneet minulle, että koiran ongelmakäyttäytyminen on aina omistajan vika. Kyllä minun on voitava liikkua ilman pelkoa ja tietoa siitä, minkälaisen käyttäytymisen mikin koirarotu kokee uhkaavaksi. En satunnaisena ohikulkijana voi millään perehtyä jokaiseen lähistön koirayksilöön. Entä jos kohteena olisin ollut ollut minä, eikä Lauran kaltainen kokenut koiraihminen? Kommentoida saa sähköpostiin mailini@mail.com; toivon siis voimia Lauralle ja tänne tasokasta keskustelua. Ilkka

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)