Sisällön tarjoaa Blogger.

Uimassa kilpikonnien kanssa - Akumal Bay, Meksiko

En tiedä sinusta siellä ruudun toisella puolella, mutta me olemme aina halunneet snorklata vapaana meressä elävien kilpikonnien kanssa. Tänään toteutui taas yksi haave!


Saavuttuamme Meksikoon, ostimme snorkkelit heti toisena päivänä. Olin lueskellut upeista snorklauspaikoista ja etenkin huomioni oli kiinnittynyt Akumalin kilpikonnarantaan. Ihmisillä oli sieltä hienoja kokemuksia kilpikonnien kanssa snorklailusta ja ne kokemukset mekin halusimme omiksemme. Suunnitelmissamme oli snorklailla myös monessa muussa paikassa, mutta meri on ollut täällä näin marraskuussa kovin aallokkoinen. En tiedä onko täällä ympäri vuoden näin aallokkoista.

Tulimme eilen Akumaliin ja toivoimme kovasti, että täällä snorklaus vihdoin onnistuisi - koska halusimme todella paljon nähdä kilppareita meressä! Akumalin rannalle johtavalla tiellä oli vastassa jos jonkinlaista snorklausretken kaupittelijaa ja maksulliset pysäköintipaikat. Iskimme auton parkkiin tavoitteenamme tutustua hieman alueeseen ja saada samalla murua rinnan alle. 

Olimme liikkeellä iltapäivällä ja rantaan päästessämme totesimme sen olevan erittäin kansoitettu. Se ei kuitenkaan ollut mikään ihme, vastassamme oli nimittäin ensimmäinen ranta koko matkan aikana, jossa ei ollut isoa aallokkoa. Aallot tasoittuivat kauempana ja olivat hyvin pieniä rantaan osuessa. Söimme rannassa hieman ylihintaisen, myöhäisen lounaan, mutta se mikä palvelussa ja hintatasossa hävisi, tuli takaisin maisemissa. Meren rannalla on aina mukava syödä. Katselimme pari tuntia turkoosia merta, jota täplitti uimarit ja snorklaajat.




Omatoiminen snorklausreissu kilpikonnien sekaan


Tänään aamulla olimme paikalla uudelleen jo yhdeksän aikaan. Nyt rannalla oli vain kymmenesosa siitä ihmismäärästä, jonka näimme edellisenä iltapäivänä. Suuntasimme Akumal Dive Centeriin, josta vuokrasimme pelastusliivit ja tallelokeron. Sitten sukelsimmekin jo veteen etsimään kilppareita. 

Aurinko "vähän" häikäisee, eikä snorkkelit ehkä muutenkaan nyt niin hirveästi pue meikäläistä. :D

 Olimme tällä ensimmäisellä snorklausreissulla vedessä niin kauan kuin vain tarkenimme tai siis minä tarkenin. Arviolta reilun tunnin verran. Onnistuimme kuitenkin näkemään vain yhden kilpikonnan, mutta lisäksi näimme rauskun ja melko paljon kaikenlaisia kaloja. Tomi näki myös pienen mustekalan! Gopro ei ihan meren syvyyksiin kaikkiin havaintoihin ylttänyt, mutta tässä joitain (epätarkkoja) kuvia.



Välissä vietimme pitkän aikaa rannalla, palmujen alla varjossa makoillen. Yleisiä rantatuoleja täälläkään ei ole vuokrattavana, mutta pyyhkeen saa levittää mihin vain ja palmujen alta löytyy varjopaikkoja.




Kun kyllästyimme makoiluun, suuntasimme etsimään lisää kilpikonnia. Tällä toisella snorklauskerralla suuntasimme aivan toiselle puolelle lahden poukamaa kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt kilpikonnia löytyikin melkein heti ja vielä useampia! Kävi nopeasti selväksi, että kilpikonnia kannatti etsiä alueelta, jossa oli jonkinlaista vesiheinää, jota konnat pupelsivat kitusiinsa. Niitä ei kiinnostanut yläpuolella kelluvat snorklaajat lainkaan. Täällä kilpikonnat ovat todennäköisesti erittäin tottuneita ihmisiin, pari kertaa kilpikonnat nimittäin nousivat pintaan aivan vierestä. Jopa niin läheltä, että sitä hieman säikähti, kun iso hahmo ui yhtäkkiä pohjasta ihan viereen.

Oli todella hienoa seurailla kuinka kilpparit söivät pohjassa ja nousivat välillä pintaan hengittämään. Olimme toisellakin kerralla vedessä varmaan tunnin verran, Tomi vielä hieman minua kauemmin. Kokemuksena Akumal Beach oli ihan huippu! Turisteja täynnä toki, mutta helposti sinne sekaan mahtui ja alue on niin valtava, ettei missään vaiheessa tullut sellaista tunnetta, että muut snorklaajat olisivat liian lähellä.





Olemme tällä hetkellä toista yötä idyllisessä Boho Eco-Chic Boutique Resortissa. Täältä on 4,5 kilometriä Akumalin rannalle. Sisustus hivelee meikäläisen silmiä (ei niinkään Tomin) ja pihapiirikin on oikein kiva. Täältä löytyy uima-allas, jota tosin en ole nähnyt kenenkään käyttävän ja aamupalakin kuului 70 € vuorokausihintaan. Mitään tässä ei kyllä ole lähellä eli en ehkä lähtisi suosittelemaan paikkaa ilman autoa liikkuvalle tai yöelämää kaipaavalle (sitä tosin ei taida muutenkaan Akumalista löytyä).





Faktaa ja ohjeita Akumaliin matkustaville


Saapuessasi Akumaliin, sinulle yriteään myydä opastettua snorkkeliretkeä. Jopa opastauluissa sanotaan, että opas on pakollinen snorklatessa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ranta on julkinen ja kuka tahansa saa uida ja snorklata siellä. Pelastusliivit ovat kuitenkin pakolliset, jos poistut merkityiltä alueelta rannan tuntumasta ja haluat kyllä poistua, jos aiot nähdä kilpikonnia. Voit vuokrata tarvittavat välineet (snorkkelit, liivit, tallelokero) esim. Akumal Dive Centeristä. Meidän pelastusliivit ja tallelokero maksoivat 275 pesoa (noin 14 €).  


Mene aikaisin aamulla, jos haluat välttää ihmispaljouden. 

Pysäköinti maksaa 50 pesoa (2,50 €) päivä tai valkoisen, ison hotellirakennuksen jälkeen vasemmalla puolella 20 pesoa / tunti.

Käytä vain biohajoavaa aurinkorasvaa! Tavalliset aurinkorasvat ovat myrkkyä kilpikonnille.

Kilpikonniin ei saa koskea ja niihin tulisi pitää vähintään kolmen metrin etäisyys (joka tosin oli välillä vaikeaa, kun ne uivat ihan viereen!). Meinasin saada raivarin vedessä, kun yksi espanjaa puhuva tyttö koski pintaan noussutta kilpikonnaa. Älä sinä vain tee mitään niin tyhmää. Kilpikonnat ovat villieläimiä ja ansaitsevat olla edes sen verran rauhassa, ettei niitä sörkitä.

Snorklata voi myös Half Moon Bayn puolella. Siellä on myös kilpikonnia, mutta huomattavasti vähemmän ihmisiä, koska ranta ei ole yhtä kaunis ja se on kivikkoisempi. Me emme onnistuneet yrityksistä huolimatta löytämään julkista reittiä sille rannalle. 


Pysy matkassa mukana:

Meksikon Jukatanin niemimaa - matkalla ristiriitaisin tuntein

Olemme olleet tätä postausta kirjoittaessa nyt tasan viikon perillä täällä Meksikossa. Sinä aikana olemme nähneet niin Cancunin, Isla Mujeresin, Puerto Morelosin, Playa del Carmenin ja nyt viimeisenä Tulumin. Olemme siirtyneet pikku hiljaa Jukatanin niemimaata Cancunista etelään. Jokainen edellä luetelluista paikoista eroaa erittäin suuresti toisistaan. Cancun on suuri kaupunki, Isla Mujeres saari, Puerto Morelos pieni kalastajakylä, Playa del Carmen valtava turistikeskittymä ja Tulum, noh sitä voi kai sanoa pienemmäksi turistikeskittymäksi.

Säät ovat olleet ihan mukavat, suurimmaksi osaksi on paistanut aurinko, välillä on ollut vähän pilviä ja muutama sadekuurokin on tullut, mutta kauaa ne eivät ole kestäneet. Päivisin lämpötila nousee vakiona 28 asteeseen ja iltaisin laskee reilun parinkympin tuntumaan. Olemme nautiskelleet rauhallisista päivistä uima-altaalla, käyneet rannalla ja shoppailemassa. Ruoka on hyvää ja paikoittain edullistakin, vaikka hinnat ovatkin meksikolaisittain kalliita näillä turistialueilla. Mitä etelämmäs olemme ajelleet, sitä edullisemmaksi on ruokien hinnat tippuneet. Viimeisin ravintolalasku oli alkupaloineen ja juomineen noin 20 euroa.

Meidän ihana majoitus Puerto Morelosin lähellä, Senses Riviera Maya by Artisan.

Puerto Morelosin rantaidylli.

Ihan paratiisiksi en tätä aluetta silti nimittäisi. Vähän ennen matkalle lähtöä luimme Tomin serkulla vieraillessamme 90-luvulla kirjoitettua Meksikon opaskirjaa. Jo tuohon aikaan oli kirjoitettu, että Jukatanin niemimaa ei ole enää sellainen paratiisi kuin se on ennen ollut. Rouva Kepponen taas kommentoi meille instagramissa, että vuonna 2000 Playa del Carmen oli pikkukylä ja Tulumin alueella oli yksi hotelli. Vajaassa kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut valtava muutos. Nyt Playa del Carmenia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua enää pieneksi kyläksi ja ajelimme tänään Tulumin hotellialueen ohi kulkevaa tietä. Siellä on kymmeniä hotelleja vieri vieressä.

Se mikä kaikkein enitin kuitenkin hiertää on se, että olemme ajelleet rannikkoa alaspäin 150 kilometriä aina Sian Ka'anin luonnonsuojelualeelle ja olemme nähneet rantaa ehkä parin kilometrin verran. Nämä ovat olleet pieniä pätkiä siellä täällä, kuten Cancunin julkisella rannalla, Puerto Morelosissa ja Playa del Carmenissa. Meksikon puoleinen Jukatanin niemimaan rannikko on vallattu valtaville all inclusive hotelleille, joilla on valtavien muurien ja suurten porttien takana hehtaarien alueet vehreää aluetta ja oma ranta. Suurin osa näistä sijaitsee kaukana kaikesta, eikä ympärillä ole mitään muuta kuin ohikulkeva moottoritie. Samalla myöskään sen moottoritien varrella ei ole oikein mitään muuta kuin näitä jättimäisiä all inclusive resortteja sekä erilaisia suuryhtiöiden omistamia teemapuistoja. 

Näiden jättiresorttien näkeminen kilometri toisensa jälkeen on tehnyt aika surulliseksi. Meren äärelle ei pääse. Sinne emme päässeet me, mutta eivät sinne pääse myöskään paikalliset. Voisi kuvitella, että meren äärellä oleskelusta nauttisi myös paikallinen väestö. Nyt tuntuu siltä, että se on evätty heiltä lähes täysin. Joka puolella on vastassa portit ja kysymys siitä, mihin resorttiin olet menossa. Edes Playa del Carmenissa rannat eivät ole vapaasti kaikkien käytössä. Mitään rantapromenadia ei ole, vaan rantaa reunustaa hotellit ja heidän rantatuolinsa. Ellet ole rantahotellissa, et saa rantatuolia. Pyyhkeen voit toki levittää (melkein) mihin vain. 

Playa del Carmenin ranta aamuauringossa.

Playa del Carmenin ranta aamuauringossa.

Kaipaisin idyllejä kyliä rannan varrella, joissa pistäytyä (sellainen oli Puerto Morelos, mutta se olikin ainoa). Kaipaisin rantapromenadia, rantakahviloita ja -ravintoloita, yleisiä rantoja suojaisissa poukamissa. Monessa lämpimässä maassa rantaan on helppo päästä, kadut kulkevat rannassa ja myös paikalliset, taloudellisesta asemasta riippumatta, nauttivat meren läheisyydestä. Mieleen ei tule yhtään toista maata, jossa tilanne olisi suoraan sanottuna näin kamala. Ei tunnu kestävältä kehitykseltä, että lähes kaikki rantatontit ovat ulkomaalaisten suurten yritysten omistuksessa, jotka tuovat paikalle vain all inclusive-turisteja, eivätkä paikalliset yritykset pääse hyötymään turisteista. Toki nämä hotellit kyllä luovat työpaikkoja alueelle.

Näiden resorttien järkyttävää määrää ja vallatun alueen suuruutta ei edes ymmärrä ellei aja Cancunista Tulumiin kulkevaa tietä päivänvalossa ja yritä löytää reittiä rannalle. Kaipaisin myös autolla ajaessa kivoja maisemia ja ei-niin-kaupallisia paikkoja, joissa vierailla. Kaupallisuuskaan ei häiritsisi niin paljon, jos vähän joka paikka ei tarjoaisi delfiiniuintia ja papukaijojen kanssa poseerausta. Niitä paikkoja emme aio rahoillamme tukea. Täällä on aivan valtavat määrät delfinaarioita ja paikkoja, jotka tarjoavat delfiinien kanssa uintia onnettoman kokoisissa altaissa. Vaikka vuosikymmenien kuluessa kehitystä on tapahtunut, ei se ole ulottunut vielä eläinten oikeuksiin.  

Rentoutumista Playalla. :)

Tämän iltainen auringonlasku meidän hotellin rannalta.

Nyt saatuani avautua, voin sanoa, että olemme kyllä nauttineetkin lomasta. Playa del Carmenissa tosin kohtasimme todella yllättäviä ja ikäviä vastoinkäymisiä, mutta niitä en jaksa tähän jo valmiiksi negatiivissävytteiseen postaukseen raapustaa. Muuten kaikki on mennyt hyvin. Meillä oli aivan ihanat pari päivää Puerto Moreloksen lähellä pienessä hotellissa ja pidimme kovasti myös Playa del Carmenin keskustasta vilkkaine kävelykatuineen kaikesta turistisuudesta huolimatta ja vähän myös juuri siksi. Olemme lähinnä laiskotelleet tämän ensimmäisen viikon, tosin paikkoja vaihdellen. Tämä tuleva ja jälkimmäinen viikko tulee olemaan enemmän täynnä erilaisia aktiviteetteja, kuten maya raunioita, snorklausta, kajakointia ja toki taas uusia paikkoja. Toivottavasti myös eläinkohtaamisia ja paljon aurinkoa!


Pysy matkassa mukana:

Cancun - Meksiko

Terveisiä täältä Meksikosta! Blogiin tuli muutaman viikon ennalta suunnittelematon tauko, mutta nyt se on ohi! Saavuimme keskiviikkoiltapäivänä Cancuniin ja nyt on siis jo kolme yötä takana Meksikossa. Olemme viettäneet nämä päivät tutkien Cancunia ja käyneet Isla Mujeresin saarella (siitä lisää toisessa postauksessa). Tänään on aika jatkaa etelään päin tutkimaan Yucatanin Niemimaata. Lämpö hellii ja aurinko paistaa, mutta pieniä varjojakin on ollut matkassa. 




Cancun - Meksikon Las Vegas


Cancunista on tullut mieleen ennen kaikkea Las Vegas. Tämä on jenkkituristien leikkikenttä, jossa on valtavia hotellikomplekseja, amerikkalaisia ketjuravintoloita, yöelämää ja todella pitkä rantakaistale. Tiesimme, että Cancunista ei kannata lähteä etsimään rauhallisia rantoja tai luontoelämyksiä, mutta silti paikan vegasmaisuus tuli pienenä yllätyksenä. Tämä koskee siis Cancunin Zona Hoteleraa - kapeaa kaistaletta, joka on noin 10 km päässä kaupungin varsinaisesta keskustasta. Tänne hotellialueelle on muodostunut turistien oma keskusta, jossa juuri mikään ei pääse muistuttamaan amerikkalaisia siitä, että he ovat matkustaneet oman maansa ulkopuolelle.

Hard Rock Cafe löytyy Zona Hoteleralta sekä hotellin että ravintolan muodossa.


Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, mihin olimme astumassa, kun päätimme mennä syömään Senor Frogsiin.

Älyttömin ravintola ikinä - Senor Frog's. Ainakin perjantai-iltana. Hetki kuvan oton jälkeen mekin istuimme ilmapallopäähineet päässämme. Musiikki raikasi ja meno oli melkoista. Ihan mielenkiintoinen kokemus.

La Isla Shopping Village Zona Hoteleralla. Täältä löytyy valtavasti kauppoja ja myös ravintoloita.

La Isla Shopping Villagen rantapromenadi.

Kapeaa Zona Hoteleraa halkoo yksi tie, jonka toisella puolella on hotellit ja niiden takana hieno hiekkaranta. Rantaa ei suurten hotellien takaa kuitenkaan näe kuin parista kohdasta. Yksi tälläinen kohta on Playa Delfines, joka on yleinen ranta. Tälle rannalle voivat saapua nekin turistit, jotka ovat päättäneet majoittautua jossain muualla kuin Zona Hoteleralla. Parkkipaikkoja on vähän, mutta paikalle pääsee helposti myös bussilla.


Playa Delfines


Auton vuokraus Cancunissa


Me olemme liikkuneet autolla. Liikenne on kohtalaisen rauhallista, mutta siinä missä kehä kolmosella annetaan kohteliaasti kanssa-autoilijoille tilaa ja käytetään vilkkua, ei täällä ole moisista kohteliaisuuksista tietoakaan. Tilaa saa se, joka röyhkeimmin tunkee väliin ja olemme nähneet tasan yhden auton käyttävän vilkkua. Poliisit sen sijaan ajavat joka paikkaan vilkut päällä. Niitä ei kai silti tarvitse väistää ennen kuin niiden autosta lähtee vilkkuvien valojen lisäksi myös ääntä. Autokanta on osittain hyvin vanhaa ja erittäin lommoista. Meidän vuokra-autossakin, jolla on ajettu 40000 km on jos jonkin näköistä naarmua ja lommoa.

Liikennejärjestelyt on Cancunin keskustassa hieman sekavia. Yksisuuntaisia katuja on paljon ja risteykset eivät ole ihan samanlaisia kuin mihin länsimaissa on totuttu. Zona Hoteleralla ajeleminen on helppoa (joskin siellä joutuu tekemään vähän väliä sallittuja u-käännöksiä), mutta Cancunin Downtowniin ei ihan kokemattoman kuljettajan kannata välttämättä lähteä seikkailemaan. Kyllä siitäkin selviää, mutta se voi olla hieman hermoja kiristävä kokemus. Toisaalta, Cancun Downtownissa ei kyllä ole myöskään mitään erikoista nähtävää, miksi sinne kannattaisi lähteä.

Meidän vuokra-auto, Hyundai Sonata, Sina Suitesin parkkipaikalla.

Perusmeininkiä Meksikossa.


Majoitus Cancunissa


Majoituimme kolme yötä Suites Sinassa. Se sijaitsi hieman Zona Hoteleran ulkopuolella, rauhallisella asuinalueella. Sina ei ole mikään ylellinen majoituspaikka, mutta sillä on oikein kiva allasalue ja huoneistot ovat edullisia. Emme myöskään halunneet mihinkään valtavaan hotellikompleksiin, josta joutuisi vaeltamaan pitkiä käytäviä ja kulkemaan kymmenen kerrosta hissillä ennen kuin pääsisi huoneeseen tai huoneesta altaalle. Sinassa meillä oli 65 neliöinen huoneisto, joka oli kylläkin hieman karulla tavalla sisustettu, mutta siisti ja toimiva. Omalta terassilta oli matkaa altaalle vain 15 metriä ja auton sai pysäköityä suoraan huoneiston oven eteen.

Hieman huolta aiheutti huoneiston ulko ovi, jonka reunasta näki läpi ja lukko oli niin heppoinen, että isompi mies olisi varmasti päässyt sisälle hieman hartiavoimia käyttäen. Huoneistossa ei myöskään ollut tallelokeroa, vaan pienet lokerot löytyivät respasta. Sinne ei kuitenkaan mahtunut esim. läppäri tai iso 100-400 mm Canonin linssi. Emme siis kokeneet paikkaa ihan niin turvalliseksi kuin olisi toivoa voinut, mutta muuten tykkäsimme kyllä. Ilman autoa paikka olisi kuitenkin liian syrjässä. Kävelyetäisyydellä ei ole oikein mitään.

Sina Suitesin allasalue.


Niin ja sitten ne varjopuolet. Lähdin jo Suomesta matkaan flunssaisena ja täällä onnistuin nappaamaan heti ensi alkuun matkaseuralaiseksi jonkin lievän ruokamyrkytyksen. Sinkkitabletit ja nenäsuihke onneksi selätti flunssan, mutta noin puolitoista päivää sain "nauttia" kivuliaista vatsakrampeista. Yksi päivä kului siis pelkkää Gatoradea litkien. Nyt vaikuttaisi siltä, että suht helpolla selvisin. Onneksi kyse ei ollut mistään niin vakavasta, että olisin ollut ihan veto pois tai ettei olisi uskaltanut poistua vessan lähettyviltä mihinkään. Olimme liikkeellä koko ajan, vaikka vähän toki vauhtia himmaillen. Yhtään en tiedä mistä tuo ruokamyrkytys tuli, mutta se oli ihan aiheellinen muistutus siitä, että kannattaa vähän miettiä, mitä täällä suuhunsa laittaa.

Tänään lähdemme ajelemaan kohti Puerto Morelosia ja odotukset rauhallisempien paikkojen suhteen on korkealla.