Sisällön tarjoaa Blogger.

Autolla ympäri maailmaa - ohjeita ja vinkkejä roadtripille

Kun huristelimme viimeisimmällä matkalla pitkin Argentiinaa ja Chileä erinäisillä pikkukipoilla, tuli mieleen laskea missä kaikkialla sitä onkaan autoiltu. Saimme vihdoin laskusuorituksen toteutettua ja päädyimme kaiken kaikkiaan neljäänkymmeneen maahan. Lisäksi voisi vielä laskea mukaan muutamia itsehallintoalueita, kuten Aruba ja Caymansaaret. Neljäkymmentä maata taitaa olla aika paljon. Se on vajaa puolet kaikista niistä maista, joissa olemme (joko minä, Tomi tai me molemmat) käyneet. Voisi siis kai sanoa, että taidamme olla aika kovia roadtrippaajia. Onhan Jenkeissäkin tullut  tehtyä yhteensä kahdeksan roadtrippiä ja toukokuussa starttaa yhdeksäs! Minulle se tosin on vasta viides. Kokemuksia on silti karttunut jo melkoisesti ja ne ovat erittäin positiivisia.


Mikä roadtrippailussa niin kovasti viehättää?


Merkittävin plussapuoli omalla tai vuokra-autolla liikkumisessa on vapaus. Ei ole aikatauluja. Kukaan ei hoputa (paitsi minä Tomia aamuisin), harvoin on kiire. On mahdollisuus pysähtyä milloin vain (paitsi keskelle moottoritietä) ja jatkaa matkaa silloin, kun siltä tuntuu. Auto mahdollistaa myös reittimuutokset. Ilman autoa olisi jäänyt moni kansallispuisto näkemättä sillä tavalla kuin niihin olemme saaneet tutustua.


Biisoneiden keskellä Kanadan puolella.

Monet Australian teistä ovat tikkusuoria.
Vuokra-autolla Kauriinkääntöpiirillä Botswanassa.

Montanan maisemia.

Ulurulla aka Ayers Rockilla Australian keskiosassa.


Ammattikuljettaja matkassa tuo turvallisuutta


Länsimaissa liikenne on hyvin järjestäytynyttä, mutta kun siirrytään muille mantereille, liikennekulttuurikin muuttuu aivan toisenlaiseksi. Autojen ja mopojen seassa voi kulkea kaikkea kanoista ja lehmistä aasikärryihin. Maaseudulla haasteena voi olla tielle tunkevat kotieläimet, kun taas kaupungissa lisähaasteen tuovat raitiovaunut ja valtava määrä muuta liikennettä monimutkaisine reitteineen. Jos minun pitäisi istahtaa rattiin ja lähteä sukkuloimaan liikenteen sekaan suurkaupungissa, julkiset kulkuvälineet olisivat varmasti turvallisempi vaihtoehto. Mutta Tomi ajaa työkseen ja tuntuu olevan ratin takana kotonaan kaikilla mantereilla. Tomi on aiemmassa työssään kuljettanut myös turistiryhmiä Ruotsin läpi Norjaan sekä Keski-Eurooppaan.


Kapin Niiemimaalla Etelä-Afrikassa. Huomaathan millä puolella kuljettaja seisoo.

Yksi upeimmista reiteistä ikinä. Going to the Sun Road Glacierin kansallispuistossa.


Älä pelkää - haasteista selviää


Kun on sumun keskellä Swasimaan vuoristossa ja navigaattori pyytää kääntymään epämääräiselle kärrypolulle, voi joskus tulla ajatelleeksi, että olisihan sitä olemassa helpompiakin tapoja matkustaa. Silti sitä taas seuraavana aamuna lähtee innoissaan liikkeelle ja yrittää ymmärtää mihin suuntaan kartan mukaan pitäisi seuraavaksi kääntyä. Aina ei todellakaan ole helppoa. Meillä on hajonnut rengas Australiassa ja Bahrainissa. Australiassa hajosi toisella kerralla itseasiassa koko auto. Slovakiassa paikallinen pysäköinninvalvoja muisti meitä rengaslukolla. Jenkeissä poliisi on pysäyttänyt, kuten myös Zimbabwessa. Lesothossa korruptoitunut poliisi sakotti meitä ja uhkaili oikeuteen joutumisella. Selvisimme kuitenkin puhumalla ja maksamalla 2,50 € sakkoa. 

Nämä eivät olleet erityisen mukavia kokemuksia juuri sillä hetkellä, mutta jälkikäteen ne ovat juuri niitä juttuja, jotka jäävät mieleen. Kun ajaa rajoitusten mukaan ja noudattaa liikennesääntöjä (jotka ovat pitkälti hyvin samat joka maassa), pääsee pitkälle. Länsimaiden ulkopuolella on turvallisempaa välttää pimeällä ajamista, jos vain mahdollista.  


Tyhjä rengas vuokra-autossa Bahrainissa. Meni minuutti ja ystävällinen paikallinen pysähtyi paikalle auttamaan (ei sillä, etteikö tuosta olisi ilmankin selvitty).

Slovakiassa pysäköinninvalvoja muisti meitä rengaslukolla.

Joskus vain käy tosi huonosti, kuten meille Australiassa. Olimme ostaneet auton vain muutamaa viikkoa aiemmin.

Onneksi australialainen automme Reino saatiin kuntoon (rahaa tosin paloi aika paljon). Tomi suutelemassa asfalttia yli 1000 km hiekkatiepätkän jälkeen Australian punaisessa keskustassa.


Rajan ylitykset vuokra-autolla


Jos olet ylittämässä rajan vuokra-autolla, varmista ensin vuokraamosta, että se on sallittua (Autoeuropen vuokraehdoissa nämä on yleensä suoraan mainittu). Ei ole itsestäänselvää, että vuokra-auton saa viedä maasta pois. Monissa maissa on myös rajoituksia sen suhteen, mihin naapurimaihin autolla saa mennä, ja mihin ei. Esimerkiksi Yhdysvalloista Meksikoon vuokra-autoa ei saa viedä, mutta auton vieminen Kanadaan on hyvin yksinkertaista. Etenkin Afrikassa autoillessa rajojen ylityksistä on hyvä ilmoittaa vuokraamoon jo reilusti ennen kuin vuokra-auto haetaan, jotta vuokraamo tietää tehdä tarvittavat rajanylitykseen vaadittavat paperit valmiiksi. Siitä huolimatta rajanylitys voi olla todella tuskaista, kuten meillä Beitbridgessä Etelä-Afrikasta Zimbabween tai se voi sujua aivan mutkattomasti, kuten Botswanasta Etelä-Afrikkaan.

Yhdensuuntaisen vuokrauksen jättömaksu


Joskus sitä haluaa ajaa vähän pidemmän pätkän, eikä palata enää takaisin lähtöpisteeseen. Mekin olemme yhdellä USA-roadtripillä vuokranneet auton Miamista ja palauttaneet sen New Yorkiin. Olemme myös vuokranneet auton Los Angelesista, ajaneet Kanadaan ja palauttaneet auton lopulta New Yorkiin. Yleensä auton palauttaminen eri toimipisteeseen onnistuu saman maan sisällä, mutta siitä tulee yhdensuuntaisen vuokrauksen lisämaksu (oneway fee). Saman osavaltion sisällä auton palautus eri toimipisteeseen onnistuu usein ilman jättömaksua, mutta pitkien matkojen ollessa kyseessä, tulee vuokrahinnan päälle jättömaksu. Yleensä se on noin 200-300 dollaria. Euroopassa voi tiedustella mahdollisuutta palauttaa auto myös toiseen maahan.


Milloin missäkin pusikossa vuokra-autolla.

Autossa yöpyminen on yksi vaihtoehto. Teltta-autoja näkee etenkin Australiassa ja Afrikassa.

Yhdysvalloissa yleisimpiä majapaikkoja roadtrippaajalle ovat motellit.


Vuokra-autolla liikkuminen suurkaupungissa


Viimeisimpänä ajelimme vuokra-autolla Santiagossa. Voisin kuvitella, ettei moinen ihan ensimmäisenä tule jokaiselle lomalaiselle mieleen, mutta ei se nyt ollenkaan huono vaihtoehto ollut. Paikallisten taksikuskien englanninkielentaito olisi varmasti ollut vähintäänkin kyseenalainen, joten koimme omalla autolla liikkumisen ihan varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Liikenne ei ole edes Etelä-Amerikan suurkaupungeissa loppujen lopuksi juuri sen kummallisempaa kuin Helsingissäkään.

Esimerkiksi New York on loppujen lopuksi hyvin helppo kaupunki ajaa autolla. Nopeasti siellä ei pääse etenemään, mutta liikkuminen on hyvin loogista, kun joka toisella poikkikadulla liikenne menee toiseen suuntaan kuin toisella. New Yorkissa tosin ei kannata autoa vuokrata ellei aio lähteä pois kaupungista tai sitten saavu sinne autolla, kuten me. Kaupungissa on niin hyvä julkinen liikenne, että sitä kannattaa hyödyntää. Asia on aivan toinen vaikkapa Los Angelesissa, jossa auto on lähes välttämättömyys, jos haluaa saada kunnollisen käsityksen koko laajalle levinneestä kaupungista. Ruuhkiin on kuitenkin hyvä varautua. 

Ovet on hyvä pitää lukittuina ajon aikana. Uusimmissa autoissa ovet yleensä menevätkin automaattisesti lukkoon liikkeelle lähdettäessä. Kukaan ei ole koskaan pyrkinyt autoomme sisälle missään maassa, mutta aina liikennevaloihin pysähdyttäessä siihen on mahdollisuus olemassa. Johannesburgissa, Etelä-Afrikassa ohjeistettiin jopa ajamaan pimeällä punaisia päin, koska pysähtyminen olisi niin riskialtista. Muissa maissa tätä ei kannata kokeilla. Monissa maissa liikennevaloissa kulkee myös kerjäläisiä tai kaupustelijoita myymässä erinäistä tavaraa. Emme ole koskaan ostaneet mitään, mutta pari kertaa olemme antaneet rahaa liikennevaloissa.


Kaupustelija liikennevaloissa Etelä-Afrikassa.


Minne ei kannata lähteä autolla


Tomi olisi valmis lähtemään autolla ihan mihin tahansa, mutta myöntää toki, ettei ihan joka paikkaan ehkä kannattaisi lähteä itse ajelemaan. Tälläisiä ovat esim. Aasian kaoottiset suurkaupungit. Monissa niissä myös taksit ja julkiset kulkuvälineet ovat niin edullisia, ettei autonvuokraus siksikään kannata. Emme myöskään lähtisi ajelemaan autolla maihin, joissa poliisiin ei voi luottaa. Tosin voisimme lähteä uudelleen Lesothoon, vaikka siellä jouduimmekin poliisin kiristämäksi. Emme pitäneet sitä erityisen vaarallisena tilanteena ja olimme tietoisia riskistä jo etukäteen. 

Loppujen lopuksi niitä paikkoja, jonne emme voisi ajatellakaan lähtevämme autolla on huomattavasti vähemmän kuin paikkoja, joissa voisimme mielellämme autoilla.


Intian liikenteessä on kaikenlaista kulkijaa. Emme vuokranneet Intiassa autoa, vaikka Tomi sanoikin, että haluaisi ajaa siellä autoa. Ei tarvitsisi välittää mistään liikennesäännöistä, vaan voisi vain tunkea sinne, missä sattuu olemaan tilaa.


Mitä vuokra-autoa varatessa kannattaa ottaa huomioon?


Jos olet menossa ajelemaan vuoristoon, älä sniiduile vuokra-auton kanssa. Fiat 500 näyttää toki söpöltä, mutta hymy hyytyy yhtä nopeasti kuin auto ensimmäiseen ylämäkeen. Jos on kyse pidemmästä matkasta ruohonleikkurin moottorilla varustettu auto on yleensä ihan oikeasti hidaste. Toki bensakuluissa säästää, kuten myös auton hinnassa, mutta hermoja se ei välttämättä säästä. Isompi auto on yleensä myös turvallisempi ja kuljettaja tykkää muutenkin, jos kaasua painamalla auto ihan oikeasti liikkuu eteenpäin.

Kaupunkiajoon taas pienempi auto on kätevä, eikä tehoilla ole niin väliä. Pieni auto mahtuu helpommin kadunvarteen parkkiin ja kääntyy pienemmässä tilassa. Ota kuitenkin huomioon se miten matkatavarat mahtuvat kyytiin. Kova, iso matkalaukku takapenkillä on äkkijarrutustilanteessa todellinen riski ja tulee niskaan tappavalla voimalla. Jos on pakko laittaa matkatavaroita takapenkille, ne tulisi köyttää kunnolla turvavöihin kiinni, niin hassulta kuin se voikin tuntua.   

Etenkin Amerikassa auton vuokraus on niin halpaa, ettei erotus ison ja pienen auton välillä ole suuri. Keski-Euroopan roadtripille lähtiessä taas kannattaa tarkistaa myös naapurimaiden hintataso. Esimerkiksi Sveitsistä auton vuokraaminen maksaa maltaita verrattuna Saksaan. Etäisyydet ovat kuitenkin lyhyet ja rajanylitykset huomaamattomat.


Älä lähde Fiat 500:lla vuoristoon, kuten me teimme.

Häämatkalla Alaskassa. Aivan mielettömän upea osavaltio autoiluun. Teitä ei tosin ole liiemmin, mutta eipähän eksy.


Mistä kannattaa vuokrata auto?


Yleensä halvimmalla auton saa vuokrattua Autoeuropen kautta. Se on palvelu, joka näyttää kulloisessakin paikassa toimivien kaikkien vuokraamoiden hinnat. Sieltä pystyy myös kätevästi valitsemaan mitä lisäpalveluita tarvitsee. Olemme yleensä ottaneet vakuutukset, johon kuuluu nollaomavastuulla myös lasit ja renkaat. Toinen vaihtoehto on ottaa Autoeuropen vakuutus nollaomavastuuhyvityksellä, jolloin tulisi vahingon sattuessa maksaa omavastuu ensin omasta pussista ja ne voi jälkikäteen periä takaisin Autoeuropelta.

Jenkeissä auton vuokraus on halpaa. Alle 25-vuotiaille autonvuokraus on kalliimpaa. Nuori kuljettaja katsotaan ilmeisesti kasvaneeksi riskiksi, joten nuorelle kuljettajalle tulee tämän vuoksi lisämaksu.


Autolla pääsee moneen paikkaan, mutta varo, ettet jää jumiin. Hwangen kansallispuistossa se ei ollut kaukana.

Esimerkiksi Krugerin kansallispuistossa, Etelä-Afrikassa autolla pääsee suoraan eläinten keskelle.

Joskus on fiksumpaa ottaa ihan kunnon maastoauto.


Yleisiä vinkkejä auton vuokraukseen


Kansainvälinen ajokortti on hyvä olla olemassa, mutta loppujen lopuksi aika harvassa maassa sitä tarvitsee. Voit tarkistaa maat, jossa se on välttämätön Autoliiton sivuilta.

Kaikilla suurilla lentokentillä on autovuokraamot. On yleensä hyvin helppoa kävellä terminaalista vuokraamoon ja noutaa auto. Myös palauttaminen on yhtä helppoa, eikä tarvitse huolehtia lentokenttäkuljetuksista. Opasteet lentokentillä on yleensä selkeitä ja aina löytyy joku joka opastaa.

Huomioi hotellia varatessa pysäköinti. Suosimme hotelleja varatessa booking.comia ja ainakin sieltä näkee kätevästi onko hotellilla pysäköintiä ja onko se maksullista.

Aja niin hitaasti kuin miltä tuntuu (älä kuitenkaan kuuttakymppiä moottoritiellä). Ei ole syytä kiirehtiä, jos on hukassa tai miettii minne pitää kääntyä. Jos joku tööttää, niin siinähän tööttäilee. Älä kuitenkaan pysähdy paikkoihin, joihin ei saa pysähtyä.

Tietulleihin kannattaa varautua. Tiedustele etukäteen vuokraamosta, miten niihin maksetaan. Monissa maissa maksu tapahtuu käteisellä tai kortilla, mutta myös elektronisia tietulleja löytyy lukuisista maista. 

Muista, että sää voi muuttua ja vuoristossa tulla lunta kesälläkin. Kannattaa seurailla millaista säätä luvataan ja ottaa se huomioon ajomatkan suunnittelussa. Monissakaan maissa Pohjoismaiden ulkopuolella ei käytetä talvirenkaita. Olemme ajaneet useampaan otteeseen Amerikassa vuoristossa lumisateessa kesärenkailla, eikä se ole varsinaisesti kovin kivaa.




Älypuhelin on oikeasti fiksu. Olemme pärjänneet viime vuosina joka paikassa (jopa Afrikassa) puhelimen google mapsin avulla. Kannattaa käydä reitti puhelimella läpi paikassa, jossa on wi-fi, silloin kartta latautuu puhelimeen ja se näyttää ilman nettiyhteyttäkin missä menette. Emme ole kokeneet navigaattorin vuokrausta tarpeelliseksi.


Lopuksi, muista, että auton kanssa voi aina sattua ja tapahtua. Ei kannata jättää viimeiselle päivälle, ennen paluulennon lähtemistä, ajettavaksi 500 kilometrin matkaa. Toisaalta ei kannata myöskään laskea sen varaan, että ensimmäisenä päivänä ajaisi 500 km, koska myös lento voi olla myöhässä. Älä tee liian tiukkoja ajosuunnitelmia, joissa ei ole yhtään pelivaraa. Mutta ennen kaikkea, älä stressaa liikaa,. Asiat järjestyy. Nauti maisemista ja kerää ihania kokemuksia!  

Jos olet lähdössä Balkanin roadtripille, tuoreita vinkkejä sillä suunnalla ajelemisesta löytyy Rimman ja Lauran blogista. Me emme ole siellä suunnalla vielä käyneet lainkaan. Meidän menneistä roadtripeistä löytyy juttuja roadtrip -tägin alta.


Mitäs muuta? Kommenttiboksi on avoin kysymyksille ja lisävinkeille!  



Pysy mukana:

Falklandinsaaret osa 2 - Volunteer Pointin pingviiniparatiisi


Falklandinsaarten Volunteer Pointilla näkee vain onnellisia ihmisiä. Voisin väittää, että jokainen joka siellä kävelee, kuljeskelee ympäriinsä naurettavan leveä hymy naamalla. Sillä eihän kukaan voi katsoa pingviinejä hymyilemättä?! Nuo taapertavat, kömpelöt, mustavalkoiset tyypit ovat niin vietävän suloisia, ettei niitä voi olla rakastamatta. Tässä kaikille kevätmasennuksesta kärsiville hieman pingviiniterapiaa ruudun täydeltä!





Ennen uimaan menemistä täytyy saada sulat kuosiin.




Ja sitten menoksi. Kolmen porukassa on hyvä liikuskella.




Meressä odottaa ruoka, mutta niin odottaa myös merileijonat, joiden ruokavalioon pingviinit kuuluvat. Pingviinit pitivät pienen tuumaustauon ennen kuin sukelsivat mereen. Olisi hauska tietää mitä niiden päässä tuossa(kin) tilanteessa liikkuu.




Sitten menoksi!




Ja niin maalla kahdella jalalla liikkuva, lentokyvytön pingviini näyttää yhtäkkiä laineilla samanlaiselta vesilinnulta kuin kaikki muutkin.




Alan kallistua sen kannalle, että pingviinit ovat esteetikkoja. Järjestäen kaikki paikat, joissa olemme pingviinejä nähneet, ovat olleet hyvin kauniita. Falklandinsaarten Volunteer Point rynnii silti ykköseksi, jättäen Etelä-Afrikan Boulders Beachin täpärästi jälkeensä. Olin joitain kuvia paikasta nähnyt jo etukäteen ja tiesin odottaa rantaa (kuten nyt yleensä paikoissa, joissa pingviinejä näkee, daa), mutten silti ollut perehtynyt asiaan niin hyvin, että minulla olisi ollut kokonaiskäsitys alueesta. Se oli suuri. Rantaviivaa on 3,2 kilometriä. Sen takaa alkaa ruohikkoinen alue, jonne pingviinit kerääntyvät omiin ryhmiinsä.

Volunteer Pointilla elää kolmea eri pingviinilajia, kuningaspingviinejä (king penguin), patagonianpingviinejä (magellanic penguin) sekä valkokulmapingviinejä (gentoo penguin). Niitä ei näe alueella juurikaan sekaisin paitsi silloin, kun ne vaeltavat rantaan tai sieltä pois. Muuten lajit pitävät visusti etäisyyttä toisiinsa ja hengaavat omissa yhdyskunnissaan. Patagonianpingviinejä olimme nähneet paljon jo muutamia päiviä aiemmin Punta Tombossa. Hyvä niin, sillä Volunteer Pointissa ne olivat alueella, jonne ei olisi päässyt kuin kävelemällä ranta päästä päähän, eikä meillä valitettavasti ollut siihen aikaa. 






Valkokulmapingviinit


Kuningaspingviinien lisäksi myös alla olevissa kuvissa näkyvät valkokulmapingviinit olivat meille uusia tuttavuuksia. Niitä elelee Falklandinsaarilla noin 132000 lisääntyvää paria, joista noin 1000 pitää Volunteer Pointia kotinaan. Falklandinsaaret ovat tälle lajille yksi tärkeimmistä asuinpaikoista. Laji on lievästi uhanalainen.







Kuningaspingviinit


Kuningaspingviinejä on elellyt Falklandinsaarilla siitä asti (ja varmasti kauan kauan sitä ennen), kun ihminen on ensimmäisen kerran astunut jalallaan saarille. Niiden määrä kuitenkin laski dramaattisesti 1800- ja 1900-luvuilla, kun niitä metsästettiin niiden öljyn ja sulkien vuoksi. Vuonna 1971 Volunteer Pointilla eli enää 30 lisääntyvää aikuista ja alle kymmenen poikasta. Onneksi ihminen joskus myös viisastuu ja näitäkin upeita lintuja ryhdyttiin suojelemaan. Tänä päivänä kuningaspingviinien tila on vakaa, eivätkä ne ole uhanalaisia. Ihminen onnistuu onneksi tekemään myös hyvää ja korjaamaan omia virheitään.






Suurin kuningaspingviiniyhdyskunta Falklandinsaarilla


Volunteer Pointilla elää tällä hetkellä yli 1000 lisääntyvää kuningaspingviiniparia. Vuosittain aikuiseksi kasvaa noin 400-500 poikasta. Yhdyskunta on Falklandinsaarten suurin. Muillakin rannoilla voi nähdä kuningaspingviinejä, mutta pienempinä ryhminä. Falklandinsaarilla kuningaspingviinit ovat elinalueensa äärirajoilla, eivätkä voisi elää lämpimämmässä paikassa. Etelämpänä ja vielä eristäytyneempänä sijaitsevalla Etelä Georgian saarella elää huomattavasti suurempi yhdyskunta kuningaspingviinejä.

Volunteer Pointin yhdyskuntakin oli kuitenkin hyvin vaikuttavan näköinen meille, jotka emme ole lajia koskaan ennen nähneet. Ovathan ne huomattavasti suurempia kuin mitkään ennen näkemämme pingviinit, noin 70-100 cm korkuisia. Kaukana taustalla siintää meri. Kaikki pingviinit ovat selkä aurinkoon päin kääntyneenä. Niistä lähtee hassu honottava ääni.





Poikasia ei ollut tähän aikaan vuodesta paljoa, mutta muutamia näimme.




Kaikki aikuiset pingviinit eivät tuntuneet olevan kovin lapsirakkaita ja pikkupingu sai pysytellä visusti vanhempansa kyljessä välttyäkseen muiden teräviltä nokilta.





Aivan liian pian meidän täytyi lähteä jo pois. Olisimme voineet ihastella pingviinejä tuntikausia, mutta valitettavasti meillä oli aikaa vain reilu tunti. Volunteer Point lukeutuu niihin paikkoihin, jonne olisi mahtava palata joskus uudelleen ajan kanssa. Kaukainen sijainti kuitenkin hankaloittaa asiaa. Toisaalta tuo sijainti myös suojelee näitä lintuja. Vuosittain Volunteer Pointilla vierailee noin 3000 turistia. Kuljettajamme kertoi, että seuraavana päivänä Falklandinsaarille oli tulossa kaksi suurta risteilijää ja Volunteer Pointillakin tulisi olemaan huomattavasti enemmän turisteja. Loppujen lopuksi aika pieni osa turisteista kuitenkaan on valmis lähtemään sinne hankalan matkan vuoksi. Pingviinejä ajatellen tämä on vain hyvä asia. Niiden luona vierailemista myös rajoitetaan ja vain 70 autoa päivässä sallitaan alueella. Meidän siellä ollessa autoja oli alle 10. Kun ihmiset vielä levisivät laajalle alueelle, tuntui todella siltä, että Volunteer Pointilla sai kävellä vain pingviinien keskellä ilman muita ihmisiä. Paikka on todella vaikuttava.




Voiko pingviini enää reppanammalta näyttää?




Onneksi tuokin yksilö piristyi hetkessä ja lähti viipottamaan puolelta toiselle keikkuen.




Kuten yleensäkin, paluumatka tuntui sujuvan nopeammin kuin menomatka. Silver Spirit tuli näkyviin lähestyessämme Stanleytä ja pysähdyimme ottamaan kuvan laivasta Falklandinsaarten edustalla.




Ehdimme vielä ostamaan pakollisen jääkaappimagneetin ja lähetimme kortit vanhemmillemme. Pian sitä jo istuttiinkin taas Silver Spiritin pelastusveneessä matkalla takaisin laivalle.




Laiva lähti liikkeelle klo 20 illalla. 98% matkustajista oli tuolloin illallistamassa, mutta me emme malttaneet. Auringonlaskua Falklandinsaarilla emme tulisi ehkä koskaan enää näkemään ja se näytti todella kauniilta. Ei tullut kyseeseen viettää tuota hetkeä syömässä.





Toisaalta The Grill ravintolassa illallistajilla oli melkoisen upeat maisemat. Iso osa ruokailijoista oli kietoutunut viltteihin, vaikka lämpölamput toivat hieman lämpöä. Viileä tuuli kuitenkin puhalsi siihen malliin, että me päätimme mennä myöhäiselle illalliselle pääruokasaliin, kun auringonlasku oli kuvattu. 




Lyhyt visiitti Falklandinsaarilla oli ohi. Ihan pinon päällimmäisenä Falklandinsaaret ei uudelleen vierailtavien paikkojen listalla ole sen hankalan sijainnin vuoksi, mutta mikäli joskus elämässä rahaa tulisi olemaan enemmän kuin tarpeeksi, lähtisin erittäin mielelläni tuolle kaukaiselle saariryhmälle uudelleenkin. Mielelläni yhdistäisin samaan reissuun myös Etelä Georgian.



Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa.


Pysy mukana: