Sisällön tarjoaa Blogger.

Puoli miljoonaa pingviiniä Punta Tombossa

Risteilymme ohjelmassa oli Buenos Airesista lähdön jälkeen kaksi meripäivää. Ne menivät yllättävän nopeasti, eikä kolmaskaan meripäivä peräkkäin Silversean kyydissä olisi tuottanut pienintäkään tuskaa. Silti tuntui mahtavalta nähdä vaihteeksi maata ikkunasta. Olimme tilanneet aamupalan huoneeseemme, jotta pääsisimme mahdollisimman aikaisin maihin. Hovimestarimme tarjoili meille aamupalan sviittimme oleskelutilaan valkoiselle pöytäliinalle. Syödessämme aamu valkeni Argentiinassa. Parvekkeelta näkyi Puerto Madryn.


Valdesin Peninsula - eläimiä joka lähtöön


Lähes kaikki Puerto Madrynissa vierailevat käyvät Valdesin niemimaalla, joka tunnetaan luonto- ja eläinkohteena. Mekin olimme kuulleet siitä ja pohdimme menisimmekö sinne. Olimme etukäteen lueskelleet, että siellä sijaitsee toinen paikka maailmassa, jossa on mahdollista nähdä miekkavalaiden metsästävän merileijonia suoraan rannalta! Jos kuulostaa ihan liian uskomattomalta, niin kurkkaa tämä video. Tutkimme aikamme asiaa ja harmiksemme nyt ei ollut ollenkaan otollinen aika tuon erikoislaatuisen metsästystapahtuman näkemiseen. Suurin todennäköisyys nähdä tämä mykistävä näky on maalis-huhtikuussa ja yleensä vain nousuveden aikaan. Kumpikaan ei täsmännyt. Onpahan syy palata tuonne joskus takaisin.

Valdesin niemimaalla on mahdollista nähdä merileijonien lisäksi pingviinejä. Rannalta käsin voi nähdä delfiinejä sekä oikeaan aikaan vuodesta valaita. Loka-joulukuussa Puerto Madryn onkin täynnä turisteja, jotka tulevat sinne katsomaan valaita. Ryhävalaita on silloin alueella aivan valtavasti ja niiden näkeminen on taattua.


Ystävällisiä paikallisia


Olimme päättäneet vuokrata auton ja suunnata joko Valdesiin tai päinvastaiseen suuntaan katsomaan suurta pingviiniyhdyskuntaa. Laivasta ulos lähteminen sujui ilman pienintäkään ruuhkaa. Iloinen yllätys oli, että Silversea tarjosi gangwayn (poistumistie laivasta) luona vesipulloja mukaan satamaan. Tälläiseenkään palveluun emme olleet aiemmilla laivoilla tottuneet. 

Astelimme Silver Spiritin rappusia ulos ensimmäisten joukossa jo seitsemän jälkeen aamulla. Vastassa oli hyytävä tuuli ja totesin lähteneeni aivan liian kevyellä varustuksella liikkeelle. Tuulen pitävä takki olisi ollut tarpeen. Olimme tulleet pitkän matkan etelään Buenos Airesista ja liikkuneet koko ajan pois päin päiväntasaajasta. +30 asteen helteet olivat enää etäinen muisto. Päätimme kuitenkin luottaa siihen, että päivän mittaan aurinko alkaisi lämmittää enemmän. Nyt hytisimme kävellessämme pitkin valtavan pitkää Puerto Madrynin laituria. Silversea olisi tarjonnut ilmaisen bussikuljetuksen keskustaan, mutta me halusimme kävellä. Olimme kuulleet, että merileijonat tulevat usein laiturin rappusille makoilemaan. Nyt mitään eläimiä ei kuitenkaan ollut näköpiirissä. Vain autio ranta. Hiekka oli tummaa, mutta vesi todella kirkasta. 




Kohtasimme laiturin päässä ensimmäisenä retkien myyjät. 220 dollarilla olisimme saaneet viideksi tunniksi taksin vuokralle. Kuljettaja olisi vienyt meidät Valdesin niemimaalle ja takaisin. Se ei kuitenkaan tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä meillä ei olisi ollut lainkaan yhteistä kieltä kuljettajan kanssa. Köpöttelimme tien yli autovuokraamolle ja kohtasimme lukossa olevan oven. Kello näytti puolta kahdeksaa ja vuokraamon ovi pysyisi kiinni vielä pitkään. Lähdimme kävelemään kaupungille ja pian totesimme saaneemme seuraa. Suloinen, hyvin syönyt sekarotuinen koira otti iloiset puheemme liian todesta ja seurasi meitä pitkin katuja häntä heiluen. Se pysähtyi kanssamme odottamaan valojen vaihtumista ja lönkytteli kanssamme turisti-infolle. Se jäi oven suuhun odottamaan meitä, kun menimme sisälle ja oli ilahtunut, kun muutama minuutti myöhemmin tulimme taas ulos. Mietimme mitä autovuokraamo sanoisi koirasta takapenkillä.

Meille oli jo selvinnyt, että autovuokraamot avaisivat ovensa vasta yhdeksältä, joten menimme rannalle odottelemaan. Hetken kuluttua meillä oli jo kokonainen koiralauma seurana. Iloiset kulkukoirat juoksentelivat pitkin rantaa ja leikkivät keskenään. Meidät hyväksyttiin mukaan, vaikka kaksi koirista suhtautuikin ensin meihin hieman varautuneesti. Pian nekin kuitenkin uskalsivat jo tulla moikkaamaan.






Melkein harmitti, kun kello läheni yhdeksää ja meidän piti suunnata autovuokraamon ovelle. Nyt meillä oli mukana jo kaksi koiraa. Toinen karkasi jonkin miehen mukaan, mutta alkuperäinen oli edelleen mukana. Se kävi vuokraamon ovelle makaamaan, kun me menimme kirjoittamaan papereita. Kymmenen minuuttia myöhemmin tuntui sydäntä raastavalta katsoa tuota sakemannisekoitukselta näyttävää nappisilmää, joka tuijotti meitä noustessamme sisälle vuokra-autoon. Olimme köyhtyneet melkein 100 euroa ja auto oli nähnyt parhaat päivänsä yli 100 000 km sitten.

Vuokraamon persoonallinen nainen oli ylipuhunut meidät unohtamaan Valdesin niemimaan. Emme olisi ehtineet kahdeksassa tunnissa kiertää sitä kunnolla, joten nyt suuntasimme Chevrolet Classicin nokan kohti Punta Tomboa, jossa meitä odottaisi puoli miljoonaa pingviiniä.


Vuokra-autolla Argentiinassa

Emme oikeastaan voi suositella autonvuokrausta ja ajomatkaa kauas satamasta risteilyn yhteydessä. Emme etenkään vanhalla autolla ja vielä hiekkateillä. Juuri sen me olimme silti tekemässä. Olimme ajamassa 2,5 tunnin matkan päähän, kun laivamme oli lähdössä samana iltana kuudelta. Auto ei tuntunut kovin luotettavalta ja edessä oli melkoinen matka asfalttia ja lisäksi pätkä hiekkatietä. Jos jotain menisi auton kanssa pieleen, olisimme kusessa. Yritimme aktiivisesti välttää ajattelematta asiaa ja keskittyä sen sijaan edessä olevaan. Välillä asfaltoidussa tiessä oli syvemmät urat kuin mitä olimme koskaan nähneet. Välillä taas tie oli oikein loistavassa kunnossa. Moottoritiessä oli kummallisia mutkia, mutta vain toisella puolella. Vastaantulijoiden kaistat olivat tikkusuoraa tietä. Matka oli puuduttava. Reitin varrella ei ollut oikeastaan mitään nähtävää. Nukahdin. Tomi kuskina onneksi sentään sinnitteli hereillä. Heräsin, kun auton renkaat alkoivat raapia hiekkaa ja edessä oli vielä parisenkymmentä kilometriä hiekkatietä. Tässä vaiheessa matka kävi hieman jännittävämmäksi, koska pian tien sivussa näkyi guanakoja!





Guanako on laaman kantamuoto. Niitä elää luonnonvaraisena monissa Etelä-Amerikan maissa, mutta 90% kannasta on Argentiinassa. Oletin, että Punta Tombossa näkisimme vain pingviinejä, joten oli mukava yllätys, kun näimme sekä ajomatkalla että myös rannalla, jopa pingviinien seassa (!!!) rauhallisesti käyskenteleviä guanakoja.


Punta Tombo - puoli miljoonaa pingviiniä


Meillä oli hyvin heikot etukäteistiedot Punta Tombosta, joten emme osanneet oikein odottaa muuta kuin näkevämme valtavasti pingviinejä kauniissa ympäristössä. Odotimme jotain samankaltaista kuin Etelä-Afrikassa eli boardwalk, jonka varrelta pingviinit näkyisivät. Siksi hieman yllätyimme, kun meitä odotti kolmen kilometrin pituinen reitti. Kyllä täälläkin boardwalk löytyi, mutta nämä linnut elelivät hieman laajemmalla alueella, kuin Afrikan serkkunsa. Olihan niitä paljon enemmänkin. Nämä pingut ovat lajiltaan patagonianpingviinejä ja Punta Tombossa elää kyseisen lajin suurin yhdyskunta.

Patagonianpingviinit (magellanic penguin) olivat kotonaan. Ihmiset olivat kylässä. Sen vuoksi mekin väistelimme pingviinejä. Ne olivat välillä linnoittautuneet kävelyreiteille ja niitä joutui ohittelemaan aivan vierestä. Pingviinit olivat selvästi tottuneita ihmisiin ja vain muutamat näyttivät hieman säikkyvän ihmisiä. 








Olimme paikalla puolen päivän aikaan, eikä enää tarvinnut palella, päinvastoin. Meillä oli aikaa olla perillä vain noin 1,5 tuntia, jotta ehtisimme hyvissä ajoin takaisin Puerto Madryniin. Puolitoistatuntia oli Punta Tombon kaltaiseen paikkaan tälläisille pingufriikeille aivan liian vähän. Olisimme mielellämme jääneet sinne pitkäksikin aikaan vain penkille istumaan ja ihastelemaan vaappuvia pikkuolentoja, joita ei voi katsoa hymyilemättä. Pingviinit ovat ehkä parasta positiivisuusterapiaa ikinä.


Patagonianpingviineitä uhkaa monet vaarat


Valitettavasti näimme ikävämmänkin näyn. Katselimme korkealta katselutasanteelta alas rannalle pingviinejä ja yhtäkkiä ne tekivät rannalta ryntäyksen veteen. Suuri lintu jahtasi niitä ja kauhuksemme huomasimme, että se sai yhden pingviineistä kiinni. Emme olleet tulleet ajateelleeksikaan, että joku toinen lintu söisi pingviinejä, mutta niin vain näytti olevan. Pingviini pääsi välillä karkuun, mutta sitten sen kimppuun hyökättiin taas isommalla porukalla. Lopulta pingu taisi päästä kuitenkin karkuun, mutta ei varmasti kovin hyvässä kunnossa. 








Patagonianpingviinit voivat elää luonnossa 25-vuotiaiksi. Vankeudessa ne voivat saavuttaa jopa 30-vuoden iän. Laji on uhanalainen, vaikka niitä elääkin luonnonvaraisina useita miljoonia. Punta Tombon yhdyskunta on maailman suurin, mutta näitäkin pingviinejä uhkaavat öljyvuodot, jotka tappavat vuosittain kymmeniätuhansia pingviinejä. Myös kalakantojen väheneminen on uhka pingviineille, koska ne joutuvat uimaan yhä pidempiä matkoja merelle saadakseen ruokaa. Nyt pingviinejä oli nähtävillä paljon. Toivottavasti tulevatkin sukupolvet saisivat ihastella näitä ihastuttavia lentokyvyttömiä lintuja taapertamassa ympäriinsä luonnollisessa asuinpaikassaan. 








Kunpa olisimmekin voineet viettää Punta Tombossa pidemmän aikaa, mutta laiva ei valitettavasti odota. Sormet ristissä palasimme autolle ja toivoimme sen kuljettavan meidät takaisin Puerto Madryniin. Matkalla näimme ainakin viisi autoa tien sivussa konepelti ylhäällä ja toivoimme, ettei meitä odottaisi sama kohtalo. Loppumatkasta Chevy alkoi pitää hieman tavallisuudesta poikkeavaa ääntä, mutta pääsimme kuitenkin perille. Ehdimme vielä ennen laivaannousua käydä ostamassa jääkaappimagneetin ja tallailla hieman rantakadulla, joka oli nyt aamusta poiketen täynnä elämää. Ranta ei enää ollut autio, vaan siellä tuntui olevan koko Puerto Madryn viettämässä aurinkoista perjantai-iltaa rannalla. Ei ollenkaan huono vaihtoehto!





Tiirailimme jälleen merileijonia laiturin rappusilta. Niitä ei näkynyt ennen kuin pääsimme Silver Spiritin luokse. Laivamme etukölille oli majoittunut muutama pullea tyyppi, joille tulisi pian lähtö.





Meille jäi Puerto Madrynistä oikein kiva fiilis. Itse kaupunki ei mitenkään sykähdyttänyt (koiria lukuunottamatta), mutta alueella olisi ollut moneksi päiväksi nähtävää ja koettavaa. Olisimme halunneet käydä Valdesin niemimaan lisäksi Punta Lomassa katsomassa merileijonia ja varmaan jotain muutakin kivaa alueelta olisi löytynyt. Ehkä palaamme sinne vielä joskus, kun aika miekkavalaiden näkemiseen olisi otollinen.


Risteilemme yhteistyössä Silversean kanssa.


Risteilymme jatkuu, pysy mukana:

Sviitissä laivalla - Silversean tyyliin

Buenos Airesin satamaa ei voi sanoa kauniiksi. Se on oikeastaan kaikkea muuta. Silver Spirit oli laiturissa rumien konttien ympäröimänä. Siksi aavistus hohdokkuudesta puuttui, kun nousimme ensimmäistä kertaa Silversean varustamon laivan rappusia ja astuimme laivan kannelle. Tätä oli edeltänyt helpoin check-in ikinä. Jonoista ei ollut tietoakaan. Silversea oli yllättänyt meidät jo Suomessa. Meille oli saapunut kotiin matkalaukkuihin kiinnitettävät, valmiiksi printatut nimilaput, joiden perusteella henkilökunta toimittaa laukut suoraan hyttien, tai tässä tapauksessa sviittien ovelle. Lisäksi Silversea lähetti meille hopean väriseen rasiaan pakatun, nimikoidun Travel Journal - kirjan, jossa oli meidän risteilymme ohjelma ja matkalippumme.

Laivassa saimme heti shampanjalasit käsiimme. Kävimme luovuttamassa passimme laivayhtiön tilapäishallintaan ja hetken päästä meidät jo opastettiin sviittiimme. Täällä sviitissä nytkin näpyttelen konetta ja ajattelin esitellä tämän reilun parin viikon majoituspaikkamme teille ja kertoa millaista palvelua tähän kuuluu.





Meidän sviittimme kuuluu Silver Spiritin toiseksi edullisimpaan sviittiluokkaan. Kuvista sviitti ei näyttänyt etukäteen katsottuna mitenkään erityisen poikkeavalta aiempiin laivojen hytteihin verrattuna. Livenä tilanne oli kuitenkin toinen. Kaikki täällä on hieman tilavampaa kuin mihin olemme laivalla tottuneet. Oleskelualue on iso ja säilytystilaa on paljon. Se mikä on kuitenkin vielä merkittävämmin erilaista, on kylppäri. Ensimmäistä kertaa meillä on laivalla kylpyamme. Ei sillä, että olisimme sitä vielä ehtineet käyttää, mutta varmasti sekin hetki vielä tulee. Ammeen lisäksi on erikseen suihkukaappi, joten kylppäri on erittäin tilava. 

 




Saippuat, hoitoaineet ja kosteusvoiteet, jotka laivayhtiö tarjoaa, ovat Bvlgaria. Lakanoillakin oli jokin oma trademark. Enemmän olin kuitenkin kiinnostunut tyynymenusta, josta sai valita yhdeksän tyynyn joukosta mieleisensä. Niitä saa luonnollisesti vaihdella risteilyn aikana, jos ei heti löydy sopivaa.


Käytännöllinen vaatehuone ja piilotetut TV:t


Sviitissä on myös walk-in-closet. Kutsun sitä kyllä ihan vaatimattomasti vaatehuoneeksi ja se on ihan mahtava! Näin pitkällä risteilyllä, jossa sää vaihtelee helteestä kylmään viimaan, vaatetta tarvitsee paljon. Etenkin, kun myös juhlavampaa vaatetusta on oltava mukana. Meillä on paha tapa jättää laivalla tai hotellissa ollessa vaatteita lojumaan sinne sun tänne, mutta täällä ne on helppo kerätä vaatehuoneeseen säilöön. Silloin, kun joku vaatekappale jää lojumaan sohvalle, löytyy se yleensä siivoojan käynnin jälkeen siististi viikattuna siitä paikasta, johon se on jätetty. 




Pitkillä risteilyillä telkkaakin tulee ehkä katseltua. Sviitistämme löytyy kaksi TV:tä. Molemmat on upotettu peileihin. Tätä tapaa en ole ennen nähnyt, mutta se on hyvin kätevä. TV:t eivät vie yhtään ylimääräistä tilaa. Lisäksi huoneesta löytyy kaksi puhelinta. Toinen sängyn vierestä, jos vaikka haluaa tilata ruokaa sänkyyn, eikä millään jaksa nousta ylös. Sisustus hivelee ehkä hieman vanhempien matkustajien makua enemmän kuin meidän, mutta niin on varmasti tarkoituskin. Näimme tänään esittelyn vuoden päästä valmistuvasta Silver Musesta ja täytyy sanoa, että sen laivan kohdalla sisustus hivelee kyllä nuorempaakin silmää!

Sisustuksen pientä vanhanaikaisuutta lukuunottamatta ainoa negatiivinen asia on pistokkeiden puuttuminen sängyn viereltä. Olisi kiva ladata puhelinta yön aikana, mutta pistokkeita on vain toisella puolella huonetta. Kunnon first world problem. Aito, kauniisti kukkiva orkidea sohvapöydällä hyvittää kuitenkin tämän puutteen. Orkideoita on muutenkin ripoteltuna ympäri laivaa.

Ja tietenkin sviitin kruunaa oma parveke!




Siivoojan ja hovimestarin palvelut


Sviitti siivotaan kerran päivässä, yleensä aamupäivällä. Iltaisin hovimestari käy "avaamassa sängyn", siistii huonetta ja jättää sviittiin seuraavan päivän ohjelmalehtisen sekä suklaata. Tämän lisäksi hovimestari huolehtii mm. juomapuolesta, hyttiin tarjoiltavista ruoista ja ravintolavarauksista. Hän myös meidän poissa ollessamme puhdistaa pöydälle jätetyt aurinkolasit ja kietoo ne Silversean silmälasienpuhdistus pyyhkeeseen. Hovimestari myös lankkaa miesten juhlakengät pyytämättä.

Hovimestari tarjoutui myös ensimmäisenä iltana purkamaan laukut puolestamme. Kieltäydyimme kohteliaasti. Sen sijaan hovimestarimme on varannut meille ravintolapöytiä, tarjoillut aamupalan sviittimme ja täyttää päivittäin baarikaapin etukäteen tiedusteltujen mieltymystemme mukaan. Lähtiessä hovimestaria voi pyytää myös pakkaamaan laukut. Emmeköhän me silti pakkaa laukkumme tälläkin kertaa aivan itse, vaikken pakkaamisen ystävä olekaan. Ainoa palvelu verrattuna erääseen premium luokan varustamoon, jota tänne kaipaisin, on hedelmäkori huoneeseen. Varmasti sellaisen saisi, jos vain kysyisi, mutta eihän suomalainen halua olla vaivaksi… Ei edes, kun sitä lähestulkoon odotetaan.




Kuuden tähden palvelua merellä


Silversean palvelukonsepti on melkoinen, kuten huomata saattaa. Hovimestari kuuluu jokaiseen sviittiluokkaan. "All guests are pampered equally" eli kaikkia vieraita hemmotellaan tasapuolisesti, kerrotaan Silversean sivuilla ja se tuntuu pitävän paikkansa. Palvelua täällä saa pyytämättäkin, mutta jokainen erityistoive varmasti pyritään toteuttamaan. Suuria risteilijöitä kutsutaan joskus kelluviksi kaupungeiksi. Silversea puolestaan haluaa tarjota kuuden tähden hotellin palveluita merellä ja meidän mielestämme onnistuvat siinä hyvin. Tämä on ultraluksusta.


Risteilemme yhteistyössä Silversean kanssa.


P.s. Ensimmäiset pingviinit on nähty, kuten instagram-tiliämme seuraavat jo tietävätkin. Pian näemme toivottavasti kuningaspingviinejä, jos vain päästään ankkuroitumaan Falklandin saarille! Sää siellä on niin tuulinen, ettei sinne aina pääse. Pitäkäähän peukkuja, että meitä onnistaisi!

Ensitunnelmia Silversean risteilyltä

Vain merta näkyvissä! Täällä sitä seilataan Atlantilla, Etelä-Amerikan edustalla ja ajattelin kertoa teille ihan tuoreet fiilikset ja ensitunnelmat Silversean laivalta. 

Olemme matkalla kohti mantereen eteläisintä kärkeä. Nousimme Silver Spiritin kyytiin maanantaina. Tiistai-iltaan asti laiva oli paikallaan Buenos Airesin satamassa ja mekin vietimme tiistain vielä kaupungilla nauttien sen mukavan rennon rosoisesta tunnelmasta. Myöhään tiistaina irtaannuimme Buenos Airesin laiturista. Eilen oli meripäivä, kuten on myös tänään.





Meripäivä = kiire


Jos nyt ihan totta puhutaan, olin etukäteen hieman huolissani miten ihmeessä saisimme kulumaan kaikki näin pitkällä risteilyllä olevat meripäivät. Nyt eilisen meripäivän jälkeen, olen huolissani, ehdimmeko me missään välissä kunnolla rentoutua ja olla hetki tekemättä mitään! Tekemistä riittää yllättävän paljon, vaikka tältä laivalta puuttuvatkin vesiliukumäet, kiipeilyseinät ja kaikenlaiset simulaattorit. Täällä on viinimaistiaisia, luentoja, esityksiä, pelejä ja trivioita sekä jatkuvasti täytyy rientää aamupalalta lounaalle ja pian taas illalliselle. Ehdimme juuri ja juuri eilen hetkeksi poreammeeseen lillumaan. Koko laivaa emme ole ehtineet vielä edes kiertämään (tiedämme, että täällä on jossain kasino, muttei mitään havaintoa sen sijainnista), vaikkei tämä mikään järin suuri alus olekaan. 



 


Vain sviittejä


Ulkomitoiltaan Silver Spirit on kotoisten ruotsinlaivojen kokoluokkaa. Siihen ne yhtäläisyydet sitten päättyvätkin. Sisus on hyvin erilainen. Silversealta ei löydy autokantta ja matkustajia laivalle mahtuu vain reilut 500 henkeä. Henkilökuntaa on lähes saman verran. Valtaosan tiloista kaappaavat laivan sviitit. Hyttejä täällä ei ole, vaan kaikki matkustajat asuvat sviiteissä. (Meilläkin on oma sviitti!) Yleensä suurilla laivoilla on kaksi hyttikäytävää, mutta täällä on vain yksi, koska sviitit ovat suuria ja näin melkein kaikille on saatu myös omat parvekkeet. Laivalta löytyy myös muutamia parvekkeettomia sviittejä, mutta niissäkin kaikissa on ikkuna. Niin sanottuja sisähyttejä, ei ole lainkaan.

Tilat laivalla on jaettu siten, että suurin osa yleisistä tiloista sijoittuu laivan takaosaan, kun taas sviitit ovat laivan etuosassa. Meidän sviittimme on erittäin kätevästi keskellä laivaa, joten meillä on lyhyt matka joka puolelle. Olemme edelleen, neljännen päivän alussa, onnistuneet pitämään kiinni lupauksestamme olla käyttämättä hissiä tämän risteilyn aikana. Kaikki on melko lähellä ja rappusia ravatessa tulee hieman liikuntaa. Niin, ja ottaen huomioon laivan ikäjakauman ja matkustajien yleiskunnon, emme oikein kehtaisikaan varata hissiä itsellemme liikkuessamme kerrosten välillä.


Matkustajien keski-ikä on korkea


Meille on tultu jo useamman kerran sanomaan, että olemme varmasti laivan nuorin pariskunta. Onhan se tullut itsekin huomattua. Vallitseva hiustenväri täällä on harmaa. Veikkaamme, että 80% matkustajista on eläkkeellä ja loput hyvin lähellä eläkeikää. Vanhimmat matkustajat puolestaan ovat varmasti 80 vuotta ylittäneitä. Rollaattorit ja kävelykepit ovat yleinen näky Silversean käytävillä. Hyvin iso osa matkustajista tuntuu olevan laivalla "koko kierroksen". He ovat siis nousseet kyytiin jo Fort Lauderdalesta, Floridasta, risteilleet Karibialla ja sen jälkeen alas Etelä-Amerikan pohjoisrannikkoa. Matka jatkuu Etelä-Amerikan kärjen ympäri ja meidän hypätessämme kyydistä Valparaisossa, he jatkavat vielä ylös Etelä-Amerikan länsirannikkoa ja palaavat Panaman kanavan kautta takaisin Floridaan. Näin matkapäiviä tulee yhteensä 66. Melkoinen risteily. Reilut kaksi kuukautta täysihoitoa, uusia tuttavuuksia ja hienoja maisemia. Monet ovat tulleet puolisonsa kanssa, mutta osa myös yksin. Jos sinä olisit varakas eläkeläinen, viettäisitkö pari talvikuukautta mieluummin kotona kylmässä vai tälläisellä matkalla? Meille valinta ei olisi ollenkaan vaikea. 




Tässä nopea katsaus ensitunnelmiin laivalta. Meillä on rajallisesti nettiaikaa käytössä (ja satelliitin kautta netti toimii huomattavasti tavanomaista hitaammin), mutta yritän postailla täältä useamman kerran risteilyn aikana. Perusteellisemmat postaukset tulevat kuitenkin sitten vasta, kun päästään takaisin Suomeen. Kiitos kaikista jo nyt matkan aikana tulleista kommenteista! Jokainen kommentti ilahduttaa meitä aina. Tällä hetkellä harmittaa, ettei ole rajallisen nettiajan vuoksi mahdollisuutta vastata kaikkiin kommentteihin, mutta jokainen niistä luetaan huolella ja arvostamme niitä kaikkia! 


Risteilemme yhteistyössä Silversean kanssa.


Norsuparatiisi

Ennen Etelä-Amerikan juttuihin siirtymistä pieni paluu Afrikan paahtavan auringon alle ja Zimbabween. Ensimmäinen safarietappimme syksyn Afrikan kierroksella sijaitsi Hwangen kansallispuiston kupeessa. Olimme odottaneet safarille pääsyä jo pari kuukautta ja nyt ajaneet tänne ensimmäiseen safaripaikkaan kolme päivää. Olimme siis lievästi sanottuna innoissamme, ollessamme vihdoin perillä matkan ensimmäisessä etapissa. 

Yövyimme blogiyhteistyössä  kaksi yötä Khulu Ivoryssa, joka on all-inclusive safarilodge. Se kuuluu yhdessä vanhemman Ivory Lodgen kanssa Amalinda Collectioniin, jolla on Zimbabwessa kolme lodgea. Kurvasimme aivan ensimmäisenä Ivory Lodgen pihaan, sillä Khulu Ivoryyn pääsisi vain nelivedolla, eikä meidän vuokrabiilimme omannut sellaisia ominaisuuksia. 

Jos nyt aivan totta puhutaan, niin ensimmäinen ajatus Ivory Lodgen pihassa oli, että tänne me haluamme jäädä! Päivien ajamisen jälkeen edessämme avautuva näky sai melkein itkemään ihastuksesta. Piha-alue oli kaunis ja hyvin hoidettu, mutta sen kruunasi hieman kauempana oleva juomapaikka, jossa norsut käyskentelivät rauhallisesti.






Meitä oltiin tulossa noutamaan alle kilometrin päässä sijaitsevalle sisarlodgelle, mutta saimme tilaisuuden tutustua myös Ivory Lodgen piiloon. Alue on aidattu, joten norsut eivät pääse kovin lähelle rakennuksia, mutta alueen reunalle on rakennettu piilo, josta norsuja pääsee ihastelemaan välillä hyvinkin läheltä. Sieltä kuului juuri lasten kiljahtelua ja näimme norsujen siirtyvän kauemmaksi, mutta päätimme silti käydä tutustumassa ensimmäistä kertaa tälläiseen piiloon. Nämä maisemat sieltä avautuivat:




Ja tältä siellä näytti. Melko makea piilo vai mitä?






Norsut olivat olleet jokin aika sitten aivan piilon luona, mutta ne olivat säikähtäneet jotain. Nyt ne pysyttelivät kauempana ja melko pian ne saivat jo juotua tarpeeksi ja lähtivät jatkamaan matkaa. Mekin palasimme takaisin päärakennukselle ja pohdimme pitääkö meidän tosissaan siirtyä toiselle lodgelle, koska tämä vaikutti niin hyvältä. Eihän mikään voisi olla enää ihanampi paikka, vai voisiko?

Meidät kyydittiin lyhyt matka hiekkatietä ja saavuimme Khulu Ivoryyn. Enää emme epäilleet kummassa paikassa haluaisimme viettää seuraavat pari yötä. Khulu Ivoryssä juomapaikka oli paaaljon lähempänä ja ratkaisevana erona näiden kahden lodgen välillä oli aidattomuus.




Sisustuskin näytti oikein kivalta.




Khulu Ivory on all-inclusive, kuten niin monet tasokkaat safarilodget. Myös alkoholi kuuluu hintaan. Täällä oli itsepalvelu ruoka-aikoja lukuunottamatta.




Parasta oli kuitenkin kärsälliset vieraat.




Netistä löydetyt kuvat altaasta vettä ryystävistä norsuista olivat syynä siihen, miksi halusimme vierailla juuri tässä lodgessa. Paikan manageri oli juuri ehtinyt toivottaa meidät tervetulleeksi, kun allasta kohti alkoi vaappua hitaasti ympäristöä tarkkailevia norsuja. Näitä kermaperse-elefantteja houkutteli puhdas vesi. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, ettei norsu haluaisi juoda mutaista vettä ellei sen ole pakko. Tämän ja monta muuta asiaa opin Hwangen vierailumme aikana.

Me kermaperseturistit puolestamme saimme nauttia näistä vieraista aivan kahden kesken. Olimme nimittäin juuri kuulleet olevamme paikan ainoat vieraat. Siis ihan oikeasti! Heittäydyin aurinkotuoliin ja yritin olla mahdollisimman paikallani, etten pelottaisi näitä jättiläisiä tiehensä. Tomi oli hieman kauempana yhtä hiljaa ja liikkumatta. Voi morjens mikä paikka!








Sanomattakin on selvää, ettei tässä ihmisille tarkoitetussa uima-altaassa, joka on muotoutunut norsujen juomakupiksi, käytetä klooria. Olen nähnyt myös sellaisen kuvan Khulusta, jossa melkein kaikki vesi on hörpitty ja pohjalla on jäljellä enää lukuisista mutakärsistä likaantunutta vettä. No, jos nyt hieman valoitetaan tulevaa, niin pääsimme me sellaisen lähes tyhjän altaankin näkemään myöhemmin tuolla ollessamme. Toisena iltana norsuinvaasio nimittäin iski alueelle ja ryysti yön pimeinä hetkinä koko altaan kuivaksi. Me tietenkin tarkkailimme tilannetta oman mökkimme korkealta terassilta ja pidättelimme hengitystä, kun valtavat norsut kulkivat pimeässä aivan metrin päästä meistä. Ihan mieletön tunne. Niitä kuvia ja tunnelmia lisää kuitenkin toisella kertaa.




Khulu Ivoryssa majoitutaan aiemmista postauksista tuttuihin "telttamökkeihin". Täällä mökkimme ei ollut mitenkään erityisen luksus, mutta todella hyvätasoinen kaikin puolin. Suihkuja oli kaksi. Toinen sisällä ja toinen ulkona. Ulkosuihku oli sijoitettu siten, että se oli katseilta suojassa, mutta siinä oli avonainen seinä juomapaikalle päin. On siis mahdollista olla suihkussa ja katsella samalla eläimiä. Häämatkalaisten sviitissä oli suihkun lisäksi vielä ulkokylpyamme! Ajattele, että istuisit ammeessa ulkona ja norsut vaeltaisivat juomapaikalle ohitsesi. Eläimiä tuolla nimittäin riitti. Olisimme viihtyneet Khulu Ivoryssa pidempäänkin. Tuntui, että päivät menivät yhdessä hujauksessa, kun aamuisin ja iltaisin oli safariajelu sekä yksityisillä mailla että Hwangen kansallispuiston rajojen sisäpuolella. Niistäkin lisää myöhemmin!





Ivory Lodge:
Sopii lapsiperheille. Turvallinen aidattu alue. Kaikki ruokailut ja alkoholittomat juomat kuuluvat hintaan, kuten myös safariajelut. Hinta noin 150 € / hlö / vrk.

Khulu Ivory:
Sopii aikuisille tai lapsiperheille, joissa lapset ovat jo vanhempia, esim. teini-ikäisiä. Pieniä lapsia ei oteta alueelle, koska sitä ei ole aidattu. Kaikki ruokailut ja alkoholi kuuluu hintaan, kuten myös safariajelut. Hinta noin 300 € / hlö / vrk.

Nämä lodget sijaitsevat kätevästi lähellä Hwangen kansallispuiston sisäänkäyntiä Victoria Fallsin ja Bulawayon välillä kulkevan tien varrella. Victorian putouksilta näille lodgeille ajaa noin kolmisen tuntia.

Onko jollain safarikuume?

Pysy mukana: