Sisällön tarjoaa Blogger.

Glacier Adventure - jäätikköretki ja lasisillalla kävelyä

Jäätä silmänkantamattomiin. Kirkkaalta taivaalta paistava aurinko. Tummat aurinkolasit silmillä himmentämässä auringonheijastusta lumesta. Suunnaton ihmetys ja itsensä pieneksi tunteminen. Jotakuinkin tälläiseksi kuvittelin kokemuksemme jäätikköretkestä. Mutta miltä tuntui todellisuus?

Saavuimme Columbia Icefieldsin alueelle myöhään illalla. Athabascan jäätikkö näkyy tielle hyvin ja se näytti pilvisellä säällä, kivikkoisten vuorten ympäröimänä melko luotaantyöntävältä. Sinne meidän oli kuitenkin määrä mennä seuraavana aamuna. Matka taittuisi ensin jäätikköbussin kyydissä ja sitten tepastelisimme jäällä muiden turistien seurassa tuota luonnonihmettä ihastellen. Raahatessamme matkalaukkujamme noin sadan metrin matkan Glacier View Inn hotellille naama tuntui jäätyvän jäätiköltä puhaltavan hyytävän tuulen voimasta. Kevytuntuvatakki ei tuntunut lämmittävän lainkaan ja harmittelin, ettei aamulla Calgaryssa tullut vedettyä pitkiä kalsareita jalkaan. Laukussa sellaiset odottivat kuitenkin seuraavan päivän varalle, kuten myös pipo ja sormikkaat. Saatuamme ylipirteiltä hotellin vastaanottohenkilöiltä huoneen avaimen ja kammettuamme jetlagissa matkalaukkumme huoneeseen sisälle olimme molemmat vakaasti sitä mieltä, ettemme enää koskaan matkusta mihinkään kylmään kohteeseen. Oli ensimmäinen matkapäivämme tämän kertaisella Kanadan reissulla.

Uni tuli nopeasti, mutta nopeasti se loppuikin. Neljältä aamuyöllä katselimme molemmat jo kelloa. Ennen seitsemää olimme jo autolla ja elättelimme Afrikan safarityyliin toiveita, että siihen aikaan aamusta olisi paras aika bongata villieläimiä. Ensimmäiset jäätikköretket lähtisivät liikkeelle vasta aamulla kymmenen aikaan, joten meillä oli monta tuntia aikaa tapettavana. Aurinko sarasti vuorten ja pilvien takaa ja näytti siltä kuin laavapurkaus olisi valumassa minä hetkenä hyvänsä vuorenrinnettä alas. Satoi vettä, kun ajelimme vailla päämäärää jotain mielenkiintoista nähtävää etsien. Kävimme katsomassa paria vesiputousta, mutta muuten mitään erikoista ei ollut näköpiirissä.




Sää ei näyttänyt kovin lupaavalta aamun osalta. Venytimme jäätikköretkemme klo 11 lähtöön, koska siihen aikaan sääennusteen mukaan saattaisi aurinkokin pilkahtaa. Ja niinhän se pilkahtikin. Kun istuimme tavallisen bussin kyydissä, joka kuljetti meitä hotellilta jäätikköbussien luokse, aurinko paistoi ja sinistä taivasta oli näkyvissä. Vaihdoimme hetken päästä massiiviset renkaat omaavaan jäätikköbussiin ja edelleen sää näytti lupaavalta. Katselimme kuinka jäätikkövaellukselle lähtenyt ryhmä eteni hitaasti, mutta varmasti jonossa pitkin jäätikköä. Heillä oli opas mukana. Ilman opasta jäätikölle ei suositella mentävän, koska syvät railot ovat vaarallisia. Jäätikkö on paikasta riippuen noin 90-300 metriä syvä. Useampia turisteja on kuollut Athabascalla tiputtuaan railoihin, joten jäätiköllä kävelyyn on syytä suhtautua vakavasti, eikä lähteä seikkailemaan sinne omin päin. Katselimme vaellusryhmää ihan tyytyväisenä lämpimästä bussista. Pystyimme hyvin aistimaan sen kylmän viiman, jota vastaan vaelluksella olleet tarpoivat. Emme kadehtineet heidän urakkaansa hetkeäkään.

Jäätikkö hotellin pihasta kuvattuna.

Athabasca ei ole kaunis jäätikkö.

Opastettu jäätikkövaellus.

Jäätikölle oli tehty ikäänkuin aurattu alue, jonne bussit ajoivat ja parkkeerasivat. Meillä oli vajaat puolisen tuntia aikaa olla jäätiköllä. Etukäteen se tuntui lyhyeltä ajalta, paikan päällä pitkältä ajalta. Matkalla oli nimittäin alkanut sataa ja tuuli oli todella kova. Heti ensimmäiset sekunnit ulkona muistuttivat siitä, että nyt ei olla missä tahansa, vaan ihan oikeasti jäätiköllä ja sääolosuhteet sen mukaiset. Siellä täällä oli oransseja työmaatötteröitä osoittamassa paikkoja, joissa oli vaara vajota veteen. Mitään järveä tämän jäätikön alla ei ole, vaan pelkkää vuoren rinnettä, mutta siellä täällä oli sulempia kohtia, joissa oli pieni uppoamisen vaara. Turisteja ei kuitenkaan tuoda busseilla alueelle, jossa olisi syviä railoja. Merkityllä alueella pysyminen on kuitenkin enemmän kuin suotavaa, jos jäätiköltä haluaa vielä turvallisesti poiskin. 

Me todellakin halusimme jäätiköltä pois. Piiskaava sade ja jäätiköltä puhaltava tuuli tekivät vierailusta ikimuistoisen kokemuksen, mutta kovin nautinnollinen tuo muisto ei ole. Mietimme onko jäätiköllä aina yhtä kamala sää ja olisin ehkä lähes vakuuttunut siitä, ellemme olisi ajaneet jäätiköstä ohitse pari päivää myöhemmin ja nähneet kuinka sininen taivas oli, eikä ainakaan hotellilla tuullut lainkaan.








Jäätikkö jota ei kohta enää ole


Athabascan jäätikkö sulaa jatkuvasti. Näimme kuvia jäätiköstä vuosikymmenten takaa ja ero nykyiseen on merkittävä. Oppaana toiminut bussikuski kertoi, että vastaavia jäätikköretkiä arvioidaan voitavan jatkaa vielä noin 30-40 vuotta. Sen jälkeen jäätikkö on niihin liian pieni. Athabasca on Pohjois-Amerikan vierailluin jäätikkö ja vaikka se ei olekaan mikään kaunein näky, tuntuu melko surulliselta, että tulevat sukupolvet näkevät sen ainoastaan vanhoista valokuvista.


Glacier Skywalk - lasisilta 280 metrin korkeudessa

Jäätiköltä meidät kuljetettiin bussilla suoraan Skywalkille, joka on lasinen silta 280 metrin korkeudessa. Sieltä on hulppeat näkymät syvään joenuomaan ja ympäröivään vuoristoon. Täällä sääolosuhteet olivat huomattavasti siedettävämmät. Auringon paistaessa oli jopa lämmin. Maisemat olivat hienot. Me molemmat olemme hieman korkeanpaikankammoisia, joten etukäteen mietitytti kuinka selviytyisimme lasisillalla kävelemisestä. Suoraan alaspäin katsominen aiheutti pieniä pakokauhun ensitunteita, mutta kun piti katseensa horisontissa ja ihasteli maisemia kaiteen yli, kuten missä tahansa sillalla, ei kokemus ollut lainkaan pelottava. Osa porukasta kulki sillan päästä päähän kaiteita halaillen, mutta suurin osa ihmisistä kävelivät aivan kuin alla ei olisi mitään pudotusta näkyvissäkään. Automaattisesti kaikki tuntuivat kuitenkin pysähtyvän sillalla rautapalkkien kohdalle, eivätkä pelkän lasin päälle.







Jatkoimme iltapäivällä matkaamme kohti pohjoista. Palasimme pari päivää myöhemmin samaa tietä takaisin ja näimme Glacier Skywalkin ja Athabascan jäätikön kirkkaassa auringonpaisteessa. Emme voineet olla miettimättä olisiko meidän jäätikköretkikokemuksemme ollut hieman miellyttävämpi, jos olisimme tehneet sen tuollaisella kauniilla ilmalla, hyvin todennäköisesti! Toisaalta jäätiköllä näytti olevan myös paljon enemmän porukkaa hyvän sään houkuttelemana.




Glacier Adventuren järjestää Brewster Travel Canada. Meille tämä kokemus tarjottiin pressivierailuna, mutta olisimme menneet tänne 85 CAD (57 € tämän päivän kurssilla) maksavalle retkelle myös omakustanteisesti. Retkelle ei ole mitään ikärajaa, mutta aivan pienimpiä matkustajia en veisi jäätikölle palelemaan, vaikka osalla näkyikin vauvoja viltteihin käärittynä mukana.

Aamu on rauhallisin aika mennä jäätikölle ja Skywalkille. Paikalle saapuu paljon isoja aasialaisryhmiä puolen päivän aikaan / jälkeen, jolloin paikka on ruuhkainen. Mukaan kannattaa ottaa vedenpitävät, ei kovin liukkaat jalkineet ja kunnolla lämmintä vaatetta. Takkia saa aina auki ja pipon voi ottaa pois päästä, jos tulee kuuma, mutta paleleminen on ikävää. Talvisin jäätikköretkiä ei tehdä, vaan paikka on suljettuna noin lokakuun puolesta välistä huhtikuuhun asti. Talvella pakkasta voi olla jäätiköllä jopa yli -50 astetta.

Lähtisitkö sinä jäätikölle? Mene vielä kun voit!


Pysy meidän matkassa mukana:

14 kommenttia

  1. Musta tuntuu, että joku päivä saatan vierailla Kanadassa...
    Upean näköistä, vaikka pilvistä keliäkin on!

    Tiedän muuten tuon tunteen, kun päättää, ettei ikinä enää kylmiä kohteita. Tosin mä päätän yleensä myös, ettei ikinä enää mitään kuumia kohteita. Tykkään enemmän viileästä kuin lämpimästä. Mutta aina niihin vaan palaa, ei ikinä opi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! :) Kanada on ihan mahtava maa.

      Me taas tykätään molemmat enemmän kuumasta kuin kylmästä. Optimi lämpötila olisi jotain 25-30 asteen luokkaa lomalla. Mutta vuoret vaan vetää puoleensa. :D

      Poista
  2. Jäätikkö kuulostaa paikalta joka jää mieleen. Hyvässä tai pahassa.

    VastaaPoista
  3. Jopa on ollut karut olosuhteet teillä tällä retkellä. Tuo skywalk vaikuttaa mielenkiintoiselta. Maisemat ovat kerrassaan upeat, mutta en tiedä lähtisinkö tuolle retkelle. Mulle jäi kammo jo Islannin viimasta ja kylmyydestä muutama vuosi takaperin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuonne Skywalkille voi onneksi mennä ilman jäätikköretkeäkin, jos kylmä ja viima kovasti kammoksuttaa (tai jäädä siellä jäätiköllä bussiin). Mutta ou nou tuota Islannin kokemusta! Meillä on se maa vielä käymättä, mutta halutaan toki sinnekin. :D Se siitä, ettei enää matkustettaisi kylmiin kohteisiin.

      Poista
  4. Ihan järkyttävän upeita maisemia tarjolla. Niin karua ja siksi niin kaunista. Ihanaa lähteä aina teidän mukana "nojatuolimatkalle".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, kun lähdet mukaan "nojatuolimatkalle"! :)

      Poista
  5. Banff ja Jasper on omissa Pohjois-Amerikan suunnitelmissa korkealla, joten luen innolla näitä teidän Kanadan-reissun juttuja. Jäätikkö ei tämän perusteella herättänyt valtavaa innostusta, mutta toki sekin kiinnostaisi jos matkan varrelle osuu. Surullista, että se sulaa. Nuo lasilattiat on jänniä paikkoja. Muistan yhä miltä tuntui kokeilla sellaista CN Towerissa, järki lupasi lattian kestävän, mutta silti aluksi jännitti. Ja hetken päässä siinä voikin jo pomppia ihan huoletta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa taitaa tosiaan olla enemmän sulavia kuin kasvavia jäätiköitä. :( Itse olen tainnut nähdä vain yhden jäätikön, joka suurenee. Niitä pieneneviä on sitten nähty senkin edestä. Lasilattia tosiaan vaatii sen hetken totuttelun ja sitten ei enää tunnu (paljon) missään. :)

      Poista
  6. Mä kyllä todellakin lähtisin jäätikölle ennen kuin sitä ei enää ole - kylmyydestä viis ja sitten jälkikäteen varmaan katuisin! :D Ei vaan oikeasti mä olen kyllä ihan mykkänä näiden sun esittelemien upeiden maisemien edessä - tuonne on siis pakko joskus päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oota vaan, parhaat maisemat on vasta tulossa! :D Kiva kuulla, että tykkäät jo näistäkin.

      Poista
  7. Jäätikkö sellaisenaan ei minua erityksesti kiinnosta, mutta tuolta sillalta vaikuttaa olevan aivan uskomattomat näkymät. Sillalle lähtisin kyllä. Kylmistä olosuhteista tuli mieleen, että minun tekisi mieleni takaisin Grönlantiin, ja tällä kertaa haluaisin nähdä sen talvella. Eihän sinäkään kai mitään järkeä ole, mutta saahan ihmisellä olla toiveita. :)

    VastaaPoista
  8. Hrr! Kylmä tuli jo tätä lukiessakin, mutta varmastikin hieno kokemus, jonne voisin lähteä itsekin. Kai sieltä edes jostain sai minttukaakaon tai rommitotin palkinnoksi? Meilläkin oli ajatuksissa Uudessa-Seelannissa käydä jäätiköllä, mutta sinne ei olisi päässyt kuin helikopterilla ja kelikin oli huono, joten unohdettiin koko juttu. Vaikea jotenkin ajatella, miten isoja nuo jäätiköt ovat, mutta pikkiriikkiset bussit jäätikön reunalla antavat kyllä hyvät mittasuhteet massiivisuudelle. Luonto on mykistävä, tästä sen taas huomaa.

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)