Moni Helsingin Rautatientorin ohitse eilen ja tänään kulkenut, on saattanut vilkaista kummissaan taivaalle. Korkeuksiin on nimittäin nostettu nosturin nokassa useita kertoja päivässä soikion mallinen pöytä, jonka ympärille on sijoitettu 22 tuolia. Tuoleissa istuu joka suuntaan kuvailevia ihmisiä ja pöydän keskelläkin häärii porukkaa. Mitä siellä oikein tapahtuu? Kyseessä on tietenkin Dinner in the Sky. Konsepti, joka nostaa ihmisiä jo 55 maassa nauttimaan viiniä ja fine diningia 50 metrin korkeuksiin. Me kävimme tänään Dinner in the Skyn kutsumana testaamassa miltä maistuu kolmen ruokalajin lounas korkeuksissa Top Chef voittaja Akseli Herlevin luotsaamana. Etukäteen ajatus viidenkymmenen metrin pudotuksesta jalkojen alla sai polvet tutisemaan ja mielen pohtimaan saisiko ylhäällä alas palaakaan gourmet ruoista.
Oikukas sää haasteena
Suomalaiset puhuvat säästä kenties enemmän kuin yksikään toinen kansa maailmassa, mutta hitto vie säällä on merkitystä. Luin Meriharakka -blogista kokemuksia heidän eilen nauttimastaan lounaasta ja katselin kuvia, joissa on kirkas sininen taivas ja selkeät näkymät. Samaan aikaan katselin huolestuneena sääennustetta tälle päivälle. Rankkaa vesisadetta. Tänään meidän lähestyessä autolla Helsingin keskustaa, taivas oli yhtä harmaata pilvilauttaa ja vesi ropisi Saabin tuulilasiin. Kluuvin parkkihallista löytyi iloiseksi yllätykseksi Q-parkin lainasateenvarjo kotiin unohtuneen tilalle. Selvisimme siis sateesta huolimatta tukka kuivana Rautatientorilla olevalle suurelle Dinner in the Skyn tyylikkäästi sisustetulle teltalle, mutta miten meidän kävisi ylhäällä lounasta syödessä?
Katetulla ja lämmitetyllä teltalla saimme heti tervetuliaisdrinkit käteemme. Juomat olivat vahvuudeltaan selvästi tarkoitettu rentouttamaan jännityksestä kärsiviä vieraita.
Turvallisuus ja viihtyisyys ennen kaikkea
Lyhyen turvallisuusbriiffin jälkeen saimme päällemme lämpimät takit, koska säätä ei voinut kutsua varsinaisesti aivan otolliseksi. Takeissa oli jopa lämmitys, mutta sille ei todellakaan ollut tarvetta. Istuessamme pian ylös nouseville tuoleille, huomasimme, että pöydän yllä olevassa katossa oli jopa lämpölamput. Kaikki oli selvästi loppuun asti mietittyä ja ympärillemme kiinnitetyt turvavyöt olivat niin tiukassa, ettei tippumisesta ollut pienintäkään pelkoa. Kun kaikki oli kyydissä ja lähdimme nousemaan, jäin koko ajan odottamaan milloin korkeanpaikankammo iskisi, mutta ei se vain iskenyt. Tunne oli hyvin samantyyppinen kuin kuumailmapallolennolla. Tasainen nousu suoraan ylös ei tehnyt ollenkaan pahaa. Tavaratkin pysyivät pöydällä paikallaan, eikä pöytä heilunut lainkaan.
Kun pääsimme 50 metrin korkeuteen alkoi vihmova tuuli ja vettä lensi vaakatasossa. Lähinnä nauratti, mutta silmälaseihin olisi kaivannut tuulilasinpyyhkimiä. Maisemat olisivat olleet hienot, jos näkyvyyttä olisi ollut enemmän.
Lounas alkoi viinitarjoilulla. Pian sen jälkeen Akseli Herlevi nappasi lautastemme päältä kuvut ja päästi meidät alkupalaturskan kimppuun. Oli tosin vaikeaa keskittyä syömiseen, kun teki mieli pyöriä tuolilla ja kuvailla joka suuntaan. Jalkojen alla oli jalkatuki, mutta jos tuolilla halusi kääntyillä, oli jalkojen alla mukavasti pelkkää tiputusta. Sää oli ehkä surkein mahdollinen, joten laskeuduimme välillä hieman alemmaksi, jotta tuuli ei olisi niin paha ja saisimme syötyäkin kunnolla. Parinkymmenen metrin korkeuserolla tuntui olevan melkoinen vaikutus tuulen voimakkuuteen.
Olin etukäteen jotenkin käsittänyt, että ruoka valmistettaisiin ainakin osittain yläilmoissa, mutta näin ei ollutkaan. Onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää, mutta silti olin odottanut edes ruoan tuoksua. Nyt annokset olivat kylmiä, mutta ihan maittavia kylläkin. Herlevi ottaa paljon vaikutteita japanilaisesta keittiöstä. Alkupalaksi oli miso-turskaa, katsuo-maustettua munakoisoa ja miso-bataa kastike. Pääruoaksi puolestaan Beef Tataki, japanilaista salaattia ja ponzu-salsaa. Jälkkäriksi oli Matcha-juustokakkua, yuzulla maustettuja kesän marjoja, mutta oma annokseni oli pelkkiä marjoja ilman juustokakkua, koska olin ilmoittanut laktoosittoman ruokavalion.
Meidän kolmen ruokalajin lounaamme kesti vajaat 40 minuuttia ja tuntui viideltä minuutilta! Aika yläilmoissa kului ihan hujauksessa ja siellä olisi ollut mieluusti kauemminkin sateesta huolimatta. Missään vaiheessa ei ollut kylmä (yleensä palelen aina alle 24 asteen lämpötiloissa) ja ihan ylintä korkeutta lukuunottamatta päällämme ollut katos blokkasi kyllä sateen yllättävänkin tehokkaasti. Aurinkoisella säällä kokemus olisi ollut nautinto, nytkin se oli hieno kokemus ja lähtisin ilman muuta syömään yläilmoihin uudelleenkin. Mietimme, että tämä voisi olla hieno kokea jollain ulkomaan reissulla. Jostain syystä ensimmäisenä mieleen tuli Kapkaupunki. Ehdottomasti haluaisin mennä illallistamaan auringonlaskun aikaan, mutta ne ajat lienevät kaikkein varatuimpia. Ainakin Suomessa nostoja on pitkin päivää, jopa kymmenen nostoa päivän aikana.
Helsingissä tämä elämys on mahdollista päästä kokemaan vielä muutaman päivän ajan tämän vuoden puolella. Dinner in the Sky on Rautatientorilla 3.-8.8. ja lippuja voi varata heidän kotisivuiltaan. Lounaiden ja illallisten lisäksi on myös brunssi-, coctail- ja
shampanjanostoja. Edullisin on Coctail in the Sky, joka maksaa kahdelle
hengelle 98 euroa. Kallein taas illallinen, jonka hinnaksi tulee 318
euroa kahdelle. Illallisella tarjoillaan neljä ruokalajia ja sen kesto
on hieman pidempi kuin meidän lounaamme. Akseli Herlevin lisäksi Suomen nostoilla huippukokkina toimii Filip Langhoff, jonka hienostuneelta menulta löytyy esimerkiksi siikaa ja lammasta.
Jäimme lounaan jälkeen vielä hetkeksi Helsinkiin pyörimään ja kuvailimme muita iltapäivän nostoja.
Miten on, maistuisiko sinulle brunssi, lounas tai illallinen yläilmoissa?
Pysy matkassa mukana:
Ei hitsi, olin jo ehtinyt unohtaa tämän! Sattui kyllä tosiaan harmaa sää.. Supervauhtia olet postauksen saanut ulos, huippua! Varmasti maistuisi ruoka yläilmoissa, mutta oon ehkä väärä henkilö ymmärtämään että tekisikö se yläilmoissa olo ruokailusta sen parempaan tai vastaavasti tekisikö se ruokailu maisemien katselusta yläimoissa sen hienompaa. Ehkä en omalla rahalla lähtisi, vaan pitäisi nuo kaksi aktiviteettia erillään. Ääni saattaisi tietysti muuttua jos joskus hienossa säässä tuollaisen kokisi. :)
VastaaPoistaIhan hyviä pointteja. Syöminen ja maisemien ihastelu korkealta on molemmat kivoja aktiviteetteja, mutta en minäkään ole ihan sata varma tekeekö toinen toisesta hienompaa. Toisaalta taas aika moni tuntuu olevan, kun miettii maisemaravintoloiden suosiota ja toki sitä itsekin tykkää syödä paikoissa, joista on kivat maisemat. :) Itse ehkä menisin kaikkein mieluiten shampanja- tai coctail-nostolle, jolloin maisemien ihailu voisi olla enemmän pääroolissa.
PoistaTämä on käynyt mielessä silloin tällöin, mutta ei ehkä koskaan hirveän vakavasti, koska en jotenkin innostunut ajatuksesta tarpeeksi. Kuitenkin tämän juttusi luettua mieli alkoi selvästi kallistua kiinnostuksen suuntaan :). Eli voisin hyvinkin mennä kokeilemaan! Kiitos kivasta postauksesta :).
VastaaPoistaTää tuntuisi kyllä ihan sun jutulta. Jos vaan et pelkää korkeita paikkoja, ainakaan pahasti. :) Kiva jos alkoi kiinnostaa aiempaa enemmän!
PoistaEn pelkää korkeita, joten no problem, vaikka saattaahan tuo vähän jännittää :P.
PoistaMinä olen muutaman noston katsellut ja miettinyt, että jos menisin, niin alkaisiko minua ahdistamaan ylhäällä. Jotenkin ajatus siitä, että istuisin muutamaa minuuttia pidempään tuollaisessa härvelissä on epämukava. Ehkä pitäisi ensin käydä kokeilemassa kuumailmapallolento ja jos se menee hyvin, niin sitten dinner in sky.
VastaaPoistaSe unohtui postauksesta mainita, että tuolta pääsee kyllä kesken kaiken poiskin, jos oikein alkaa ahdistaa. Saa sanoa missä vaiheessa vaan, että haluaa pois ja jälkiruoat haetaan joka tapauksesta maan tasolta ennen kuin noustaan takaisin ylös. Omasta mielestä ajatus noista tuoleista tyhjän päällä oli pelottavampi kuin mitä kokemus oli. Mutta kuumailmapallolento on ihan hyvä aloitus. Sellainen nyt syksylle tai keväälle ja sitten olet valmis Dinner in the Skyhin ensi kesänä. ;)
PoistaOlin samalla nostolla oikealla puolellanne istuneen ystäväni Marjon kanssa. Sade osui harmittavasti juuri lounaamme aikaan, mutta hauskaa oli kuitenkin. Aika tosiaan meni aivan hujauksessa. Ajattelin etukäteen, että yläilmoissa voisi vähän jännittää, mutta meno oli niin tasaista, että rohkaistuin jopa kallistamaan istuinta.
VastaaPoistaNo mutta hei vaan! :D Eipä näyttänyt teitäkään tosiaan pelottavan. Mikäs siinä oli tasaisessa menossa istua ja ihmetellä. Sade olisi tietenkin voinut jäädä välistä, mutta muutenhan meillä oli ihan mukava nosto yläilmoihin. :)
PoistaAika kallista lystiä, mutta ehkä joskus "spesiaali päivänä" sen voisikin pulittaa... Jos siis uskallan, vaikka en varsinaises mikään korkeanpaikan kammoinen olekkaan. Mullakin on ollut oletus että edes esim pihvit paistetaan ylhäällä. Enkä tiiä uskaltaisinko penkkiä kääntää :D
VastaaPoistaJoo, ei nämä ihan mäkkärin hinnoissa ole. :D Taitaa olla konseptin mukaistakin, että näitä ostetaan spesiaalipäiviksi, kuten häälahjaksi tms. Olin itsekin ihan varma, etten uskaltaisi kääntää penkkiä, mutta niin vaan olisin halunnut kääntää sitä enemmänkin kuin turvavyöt antoi myöten!
PoistaAivan mahtavan informatiiviset kuvat! Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaHienoa, jos kuvista oli iloa! Kiitos kommentistasi. :)
PoistaNo johan sää sattui :O Ei ihan paras mahdollinen, mutta tosi mielenkiintoista kuulla keinoista, joilla kokemuksesta on silti saatu mukava! Olen itse vuosia sitten käynyt juomassa skumpat yläilmoissa ja olin myös siinä uskossa, että näissä ruokailuversioissa siellä ihan kokataan. Kiinnostava juttu kaiken kaikkiaan! :)
VastaaPoistaEi sentään teillekään niin huono sää osunut että koko lounas olisi peruuntunut. Aika hyvin nuo ovat varautuneet säähän, mutta pakkohan se on, jos jotain Helsingissä yrittää tehdä :-)
VastaaPoistaMekin olisimme mieluiten tyytyneet vaan drinkkeihin yläilmoissa, mutta tällä kertaa nyt sitten näin, meilläkin. Kiitos linkkauksesta!