Sisällön tarjoaa Blogger.

Ushuaia osa1 - maailman lopun tunnelmaa ja villieläimiä

Jos olimme odottaneet Falklandinsaarilla vierailua, niin kyllä Ushuaiakin oli ollut mielessä monia kertoja. Kyseinen kaupunki on maailman eteläisin. Siellä käy lähes jokainen turisti, joka suuntaa kulkunsa Etelämantereelle laivalla, yli myrskyisän Draken salmen. Meillä tuota matkaa ei (valitettavasti) ollut edessä, mutta Ushuaiassa laivamme silti pysähtyi.

Kun raotin aamulla sviittimme verhoja Silver Spiritillä, oli vielä hämärää. Horisontissa näkyivät kuitenkin jylhät, teräväkärkiset vuoret, jotka saivat minut jo intoilemaan tulevasta päivästä. Stoppi oli risteilyn pisin. Silver Spirit viettäisi Ushuaian laiturissa yli vuorokauden.




Vedin nopeasti vaatteet ylle, herättelin unista matkaseuraani ja kirmasin laivan kannelle suunnitelmissani kuvata Patagonian maaginen auringonnousu. Täytyy myöntää, että hieman tyrmistyin, kun laivan toisella puolella ei näkynytkään lisää upeita vuoria ja sarastava aurinko, vaan näkymän peitti valtava laiva. Royal Caribbeanin huomattavasti suurempi alus oli toisella puolella laituria ja laivasta virtasi jo turisteja ulos keskeytymättömänä tulvana. Pieni takaisku. Emme saisikaan Ushuaiaa "itsellemme", vaan kaupungissa ja viereisessä kansallispuistossa tulisi olemaan meidän lisäksemme tuhansia turisteja. Aina pieni laiva ei siis takaa sitä, että satamissa ei olisi niin ruuhkaisaa.




Myös edessämme oli risteilijä, mutta hyvin pieni sellainen. Ponant varustamon luksusalus oli tulossa tai menossa Antarktikselle.




Aamupalan jälkeen vedimme pitkät kalsarit ulkoiluhousujen alle ja toppatakit niskaan. Sää näytti lämpimältä, mutta ei ollut sitä. Kesälämpötila Ushuaissa oli aamulla +6 astetta ja meri toi mukanaan tuulen.





Jälleen autoilua Argentiinassa


Kävelimme läheiseen turistitoimistoon ja selvitimme autovuokraamojen sijainnit. Ensimmäinen ei tuottanut tulosta. Autoja ei ollut lainkaan vapaana, mutta seuraavassa onnisti. Pian kurvailimme jo toistamiseen tällä reissulla pitkin Argentiinan hiekkateitä.

Ushuaian suosituin kohde lienee Tierra del Fuegon kansallispuisto. Sinne mekin suunnistimme autollamme. Matka ei ollut ollenkaan pitkä. Ohitimme matkalla todennäköisesti maailman eteläisimmän golf-kentän, jonka reunamilla laidunsi hevosia. Osa hevosista oli aivan tien vieressä. Niillä ei ollut riimuja, eivätkä ne olleet aitojen sisällä. Pakko sitä oli pysähtyä ottamaan näistä komistuksista pari kuvaa.




Taustalla kohosi korkea vuori. Jopa minä olisin voinut harkita golf-kierroksen pelaamista, jos meillä olisi ollut useampia päiviä aikaa. Nyt sitä ei kuitenkaan ollut, vaan halusimme ehtiä kansallispuistoon hyvän sään aikana. Sääennusteiden mukaan iltapäivällä alkaisi sataa, eikä se loppuisi ennen kuin seuraavana päivänä, jos silloinkaan.


Tierra del Fuegon kansallispuisto ja maailman loppu 


Maksoimme itsemme sisälle kansallispuistoon ja saimme käsiimme alueen kartan. Emme olleet tehneet kovinkaan paljon etukäteisselvittelyä ja päätimme ajaa ensimmäisenä "maailman loppua" kohden. Kansallispuiston sisällä on nimittäin Amerikan mantereen eteläisin kohta, jonne pääsee autolla. Sen jälkeen vastassa on vielä iso saari, mutta tuon jälkeen etelämmäs mentäessä seuraava manner on Etelämanner. Sanomattakin on selvää, ettemme olleet koskaan ennen olleet näin etelässä. Afrikan eteläisin kärki  ja Australiakin jää reilusti pohjoisemmaksi. Pysähdyimme matkalla kohti maailman loppua kuvailemaan kauniita maisemia. 




Maailman loppua oli tullut ihmettelemään muutama muukin. Saavuimme parkkipaikalle, joka oli täynnä turistibusseja. Jotenkin onnistuimme kuitenkin osumaan paikalle sellaiseen aikaan, että suurin osa ryhmistä oli lähdössä pois. Kävelimme muutamia satoja metrejä puista kävelysiltaa pitkin ja siinä se sitten oli meidän edessä, maailman loppu. Tältä se näytti:







Lämmintä maailman lopussa ei ole. Ei edes kesällä. Keskilämpötila kesäkuukausina on viiden ja yhdeksän asteen välillä. Siihen kun lisätään tuuli, pipo ja kunnollinen takki ei ollut ollenkaan liioittelua. Toisaalta näimme myös yhden miehen, joka oli varustautunut t-paidalla ja shortseilla, eikä vaikuttanut ollenkaan palelevalta. En ymmärrä tuollaisia ihmisiä. Tai siis olen vähän kateellinen. Alan palella heti, kun lämpötilaa laskee alle 25 asteen. Omistan varmasti keskimääräistä enemmän erilaisia villapuseroita.

Maailman lopun maisemat eivät tehneet mitään lähtemätöntä vaikutusta. Maisemien vuoksi tuohon kansallispuiston ruuhkaisimpaan pisteeseen ei kannata matkustaa. Lähdimmekin etsimään kauniimpia paikkoja toisaalta, koska uskoimme niitä puistosta löytyvän. Ajellessamme turistibussin perässä tietä takaisinpäin olimme hetken närkästyneitä, kun bussi pysähtyi yhtäkkiä keskelle tietä. Ikkunasta nakattiin jotain pihalle ja silloin huomasin heinikon seassa jotain ruskeaa. Kojootti! Joku turisti oli heittänyt sille ikkunasta jotain syötävää, jota se nyt mussutti heinikossa. Ei vaan voi käsittää näitä ihmisiä, jotka tuollaista tekee!

Bussi jatkoi matkaansa, mutta me emme. Olimme taas kerran erittäin tyytyväisiä siihen, että meillä oli alla vuokra-auto, joka mahdollisti sen, että pystyimme jäädä kuvaamaan tuota villieläintä. Emme meinanneet uskoa hyvää tuuriamme. Tuo ruskeanharmaa eläin oli hyvin suloinen.






Kovin montaa hyvää kuvaa emme eläimestä saaneet, koska se liikkui korkean kasvillisuuden seassa. Elimme pidemmän aikaa siinä uskossa, että kyseessä on kojootti, mutta tarkemman googlettelun perusteella kyseessä taitaa olla Etelä-Amerikan harmaakettu. Jos joku siellä ruudun toisella puolella pystyy identifioimaan lajin tarkasti, olisi kiva kuulla.

Kettu pyöri automme lähistöllä muutaman minuutin ajan. Tomi meni ulos kuvaamaan sitä, eikä se lähtenyt karkuun. Lopulta se jolkotteli läheiselle leirintäalueelle. Todennäköisesti kyseinen yksilö oli tottunut dyykkaamaan ruokaansa roskiksista. Tierra del Fuegossa näkyi aika paljon rinkka selässä liikkuvia vaeltajia ja puistossa oli monia leirintäalueita. Patagonian ilmasto on sen verran raaka, ettei itselle tullut kyllä yhtään minkäänlaista kaipuuta leirintäalue-elämään.


Tierra del Fuego näytti meille vielä vaikka mitä mahtavaa, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.


Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa. 



Pysy mukana:

20 kommenttia

  1. Oikeastaan maailmanloppu näyttää ihan mukavalta. :) Ja samoin kettu myös. Tarkempaa lajimääritystä en yritä tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei nyt sinänsä hassummalta tämä maailman loppu näytä. :D

      Poista
  2. Hih, olipa ihanaa nähdä, miltä maailman loppu näyttää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kovin dramaattinen maailman loppu kylläkään. :D

      Poista
  3. Mulla kanssa ihan hirveä raivo nykyään eläinten ruokkijoita kohtaan. Etenkin, kun jengi syöttää jotain pähkinöitä murmeleille, ja itse tietää, että murmelien rasvavarastot menee pähkinöistä sen verran sekaisin, ettei ne välttämättä niitä mussutettuaan kykene heräämään talviunilta... Aina välillä tulee ärähdettyä aiheesta kunnolla.

    Upeita nuo vuoret. Tuo eteläisin piste on Amazing Racesta tuttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset tekee tietämättömyyttään ja toiset ihan piittamattomuuttaan paljon typeriä juttuja. :/ Mun pitää kaivaa jostain tuo Amazing Racen jakso!

      Poista
  4. Mulle tuli ihan vilu tästä postauksesta. Olen samanlainen palelija. :) Mutta ihanat hummat, niistä tuli ihan Islanti-vibat. Vuorilla olisi varmaan siistiä ratsastaa. Ja enpä muuten olisi uskonut, että tuollakin pyörii Royal Caribbeanin paatit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä todella kelpaisi ratsastella noissa maisemissa ja käsittääkseni se on ihan mahdollistakin. Ushuaiassa taitaa käydä kaikkien suurimpien varustamoiden laivat. Yleensä tuo Etelä-Amerikan kärjen kierros on kai sellainen kerran pari kaudessa tehtävä reitti.

      Poista
  5. Mukavan näköinen maailmanloppu ja toden totta kuvien perusteella näyttää paljon lämpimämmältä kuin mitä sitten todellisuudessa oli! Sievältä näyttää Ushuaiakin :) Ja voi miten suloinen kettu! Tuo on kyllä todellakin hyvä puoli siinä, että on oman autonsa herra, että voi pysähdellä kuvaamaan noita kavereita. Kohta kuukauden verran vuokra-auto alla, jeejeejee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se autolla matkustaminen vaan niin kätevää. Voi jestas miten upea teidän roadtripistä tuleekaan!

      Poista
  6. Näyttää kylymältä, ei mitenkään poukkeuksellisen hienon näköistä, mutta paikanpäällä varmasti toista, etenkin kun tietää alueen sijainnin. Miten hepat osaakin olla niin söpöjä kaikkialla.. Ja ihana sattuma, että näitte tuon ketun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hepat vaan osaa näyttää niin hauskoilta. :D En meinaa uskoa miten huipputuuri oli tuon kettubongauksen suhteen!

      Poista
  7. Onhan luonto aina omalla tavallaan kaunis, kuten tuollakin. Ehdottomasti minäkin olisin halunnut nähdä, millaista on eteläisimmässä paikassa, johon ilman merimatkaa Etelämantereelle voi päästä. Pari vuotta sitten ajattelimme kiertää Etelä-Amerikan laivalla, mutta merenkäynnin pelossa vaihdoimme suunnitelmaa ja menimme Panaman-risteilylle. Samalla risteilyllä oli tuon kierroksen tehneitä, ja kuvaukset pahoinvoinnista sen verran ilmeikkäitä, että olin iloinen omasta valinnastamme. Millainen merenkäynti teidän risteilynne aikaan oli? Koska laivakin pienempi, se keikkuu aalloilla aika kivasti... Myönnän muuten tyhmyyteni: olen jotenkin aina ajatellut, että tuo eteläkärki kuuluu Chilelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä postauksessa avasinkin vähän meidän kamalinta meripäivää. Aallot oli melkoiset ja oksennuspusseja oli levitelty käytävien kaiteille. Onneksi pahoinvointipillerit toimi, eikä tullut huono olo, mutta vähän sellainen koomainen olo niistä tulee eli ei mitään nautintoa ollut se päivä. Muuten ei paljoa keikuttanut eli ei nyt mielestäni mitenkään kovin pahat kelit ainakaan meille sattunut. Vuonoissahan on sitten hyvinkin tyyntä.

      Poista
  8. Ushuaia ja Tulimaa herättävät jo niminä ajatuksia seikkailusta. Mielenkiintoista nähdä, mihin maailma loppuu. Mielikuvat taitavat kuitenkin olla paljon todellisuutta dramaattisempia. Mukavia maisemia näyttäisi silti olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tapauksessa tosiaan ainakin nimien tuomat mielikuvat ovat melko dramaattisia, mutta maisemat suhteellisen tavalliset. Toki tuolta kansallispuistosta sitten niitä paljon hienompiakin maisemia löytyi.

      Poista
  9. Tuleeko näistä maisemista mieleen Norja? Yhtäkaikki, hyvältä ne kuitenkin näyttää, joskaan ihan Uuden-Seelannin veroisilta ei. Mutta onhan siinä oma fiiliksensä olla maailmanlopun maisemissa, todellakin. :)

    Golfia olisi muuten ollut kiva päästä tuonne testaamaan, tykkään kokeilla vähän erilaisia kenttiä, ja yleensä jos on mahis tuppaan menemään palloa lyömään. En voinut vastustaa kiusausta Himalajan golfkentälläkään.

    Ja voihan Kelju K. Kojootti! Mahtavaa kun antoi noin päästää kuvaamaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikein uskalla tuohon Norjaan kommentoida, kun en ole käynyt koko maassa. Noloa, tiedän. Takana on noin 60 valtiota ja maailman lopun maisemat, mutta naapurimaassa en ole käynyt, vain rajalla joskus lapsena. :D

      Poista
  10. Kartalta paikka on tuttu ja vuosien takaa jostakin matkaesitteistä. Kuvien perusteella tuo maailmanloppu ei innostanut. Kun tosiaan miettii Kapin Niemimaata ja Afrikan loppua, niin siellä maisemat on kyllä toista luokkaa. Kaiken kaikkiaan olette kyllä upeissa paikoissa tällä risteilyllä olleet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti Kapin niemimaa vie sen kärjen osalta voiton. Kuitenkin tuolta kansallispuistosta muualta löytyy todella hienoja maisemia. Molemmat ehdottomasti käymisen arvoisia paikkoja.

      Poista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)