Sisällön tarjoaa Blogger.

Koirat maailmalla - Kathmandu, Nepal

Moni on varmasti ajatellut miten erilaista elämä olisi, jos olisi syntynyt johonkin toiseen maahan. Elämä Suomessa eroaa merkittävästi siitä millaista se olisi Papua-Uudessa-Guineassa tai Etiopiassa. Harvempi on tullut ajatelleeksi miten erilaista elämää koirat elävät eri maissa. Siinäkin kun on eroa kuin yöllä ja päivällä onko syntynyt sylikoiraksi New Yorkiin vai kulkukoiraksi Intiaan.

Minulle koirat ovat näytelleet varhaisesta teini-iästä lähtien suurta osaa elämässäni. Sain pitkän kinuamisen jälkeen ensimmäisen koirani 13-vuotiaana. Siitä lähtien koiraharrastus on täyttänyt valtavan osan vapaa-ajastani ja oli parin vuoden ajan myös työni. Ei siis varmasti yllätä, että myös matkoilla olen kiinnittänyt paljon huomiota koiriin ja niiden elämään eri maissa ja mantereilla. Ajattelinkin nyt aloittaa pienimuotoisen sarjan koirien elämästä eri maissa. Ensimmäiseksi maaksi valikoitui Nepal, jossa koiria näkyy katukuvassa valtavasti.






Nepal nousi viimeksi ihmisten huulille ja ruokapöytäkeskusteluihin voimakkaan maanjäristyksen jälkeen tämän vuoden huhtikuussa. Kuten tuolloinkin kirjoitin, maa on erittäin köyhä, yksi maailman köyhimmistä. Se näkyy kaikkialla katukuvassa ja ymmärrettävästi myös koirien oloissa. Me kävimme Nepalin vierailullamme vain Kathmandussa ja kaikki kuvissa olevat koirat on kuvattu viiden päivän reissullamme Kathmandun laaksossa. Siellä elää arvion mukaan yli 25000 katukoiraa. Ne ovat koiria joilla ei ole kotia.

Hindulaisuus ja buddhalaisuus näkyvät Nepalin katukuvassa vahvasti. Uskonto näyttelee merkittävää osaa arjessa ja juhlassa. Temppeleitä ja palvontapaikkoja on joka puolella. Vaikka sitä ei heti tule ajatelleeksi, tämä liittyy myös koiriin. Esimerkiksi Romaniassa, jossa on suuri kulkukoiraongelma, koiriin suhtadutaan hyvin negatiivisesti. Nepalissa suhtautuminen on huomattavasti sallivampaa nimenomaan uskonnon vuoksi. Hindut ja buddhat uskovat jälleensyntymiseen. Koska ihmiset ja koirat elävät niin lähellä toisiaan, uskotaan ihmisen syntyvän usein seuraavassa elämässä koiraksi. Koirilla on kerran vuodessa myös oma juhlapäivänsä, Kukur Tihar. Silloin ihmiset palvovat koiria. Pukevat ne seppeleisiin ja tuovat niille ruokaa.

Koiriin suhtaudutaan siis melko sallivasti. Poikkeuksen tähän on muodostanut Kathmandun hallinto, joka järjesti aiemmin vuosittain 10000 koiran joukkomyrkytyksiä. Tästä on onneksi kuitenkin luovuttu ja koirat voivat nukkua jälleen luottavaisemmin mielin kaduilla.



Tällä koiralla on panta kaulassa. Sillä saattaa siis olla myös omistaja.






Rotukoirat harvassa


En nähnyt Kathmandun vierailun aikanamme ensimmäistäkään rotukoiraa. Kaikki olivat sekarotuisia. Hyvin yleinen väritys tuntui olevan mustaruskein merkein. Kenties väritys tulee tiibetinmastiffilta. Ne ovat perinteisesti mustia ruskein merkein ja rotu on yksi harvoista suosituista Nepalissa. Tiibetinmastiffeja on perinteisesti käytetty vuoristossa kotieläinten vartioimiseen leopardeilta ja huomattavasti harvinaisemmilta lumileopardeilta sekä myös ihmisiltä. Rodulla onkin alkuperäisalueillaan pelottava maine. Sen sijaan kulkukoirat ovat yleensä välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Niistä kuitenkin kehkeytyy kenen tahansa kavereita, jos niille vihjaisee pienimmästäkin mahdollisuudesta saada ruokaa.

Vaikka suurin osa koirista onkin kodittomia, myös kaulapannalla varustettuja koiria näkyi. Paljon oli myös koiria, jotka makoilivat aina tietyn kaupan rappusilla. Osalla näistä saattaa olla siis ihan oikea koti, jossa joku huolehtii niistä.








Koirien elämä näyttää leppoisalta ja osittain varmasti sitä onkin. Ne viettävät vapaata elämää. Niiden ei tarvitse mennä aamuisin yöunien jälkeen heti takaisin nukkumaan käytyään pikaisesti ulkona tarpeillaan ja odotella koko päivää omistajiaan töistä jalat ristissä päästäkseen tunnin lenkille. Nämä koirat tekevät mitä haluavat ja milloin haluavat. Yksi lempipuuhista näytti olevan apinoiden jahtaaminen. Niitä Kahtmandussa riittää. Näimme parillakin temppelialueella kuinka ne jahtasivat apinoita (jotka vedättivät koiria 6-0).


Tämä hieman ajokoiraa muistuttava nuorekas kaveri jahtasi apinoita temppelialueella.





Katukoiran elämä ei ole helppoa


Katukoiran elämä on kuitenkin paljon muutakin kuin juhlaa. Kathmandun liikenne on kaaottista ja koirat ovat jatkuvassa vaarassa joutua auton tai skootterin töytäisemäksi. Myös sairaudet vaivaavat. Suomi on ollut vapaa rabieksesta eli raivotaudista vuodesta 1991 lähtien. Nepalissa asiat eivät kuitenkaan ole näin hyvin ja tämä heijastuu myös ihmisiin. Vuosittain 200 ihmistä kuolee rabiekseen. Rabieksen voi saada myös apinan puremasta, joka onkin todennäköisempää matkailijalle. Apinoita liikkuu paljon temppelialueilla, eivätkä ne ole samalla tavalla tottuneita ihmisten lähestymisyrityksiin kuin koirat, vaan vastaavat herkästi puremalla.

Rabiestä yleisempi katukoiria vaivaava sairaus on kapi. Henkäisin syvään, kun näin ohitsemme kulkevan säälittävän laihan ja lähes karvattoman koiran. Nyt tuskin oli kyseessä rotutyypillinen ominaisuus (vrt kiinanharjakoira), vaan pitkälle edennyt kapi tai jokin muu sairaus.




Kadulle syntyneiden pentujen elämä on taistelua elämän ja kuoleman välillä. Niitä uhkaa monet vaarat ellei joku ota niitä hoitaakseen.


Vain muutaman viikon ikäinen koiranpentu temppelialueella.
Kathmandussa toimii kaksi järjestöä, jotka auttavat katukoiria:

Kathmandu Animal Treatment Centre eli KAT steriloi, rokottaa ja hoitaa kaikin tavoin koiria. Järjestö on antanut rabies-rokotteen jo 25000 koiralle.

Hieman pienemmällä organisaatiolla toimii Street Dog Care, joka rokottaa, madottaa ja hoitaa sairaita koiria. Tämän järjestön toimintamalliin ei kuitenkaan kuulu steriloida koiria.

Molemmilla järjestöillä on myös rescue-toimintaa ja heidän kauttaan on mahdollista adoptoida koiria.


Kiinnitätkö sinä matkoilla huomiota paikallisiin koiriin ja koirakulttuuriin?


Seuraa blogia:

Risteile kuin norjalainen

Ajatelkaa sitä fiilistä, kun edessänne on hieno Karibian risteilijä odottamassa laivaan astumistasi. Palmut huojuvat, on lämmin, ellei jopa aavistuksen kuuma ja pirteä karibialainen musiikki soi. Se tunne on mahtava.

Kävimme eilen Tomin kanssa Karibian risteilijällä. Katselimme, kun se odotti ylväänä edessämme satamalaituriin kiinnitettynä. Tihkutti hieman vettä ja oli kylmä. Musiikki soi. Se oli suomihumppaa. Olimme Hernesaaren satamassa Helsingissä.

Vaikka ihan Karibian tunnelmaan ei eilen päästy, oli silti mahtavaa päästä tutustumaan jälleen yhteen uuteen laivaan. Norwegian Star oli Helsingissä käymässä. Laiva oli tuotu Karibialta kesäkaudelle kuljettamaan turisteja Euroopan satamakaupunkien välillä. Nyt Star oli lähtenyt Kööpenhaminasta  Itämerelle parisen tuhatta turistia kyydissään. He olivat jo tutustuneet Tallinnaan ja Pietariin ja nyt oli Helsingin vuoro. Sillä välin, kun turistit olivat suunnanneet Kauppatorille (ja osa Porvooseen asti) shoppailemaan ja ihastelemaan kaunista pääkaupunkiamme, me tutkimme Travel Specialist Groupin kutsumana heidän tilapäistä majoitus-, kuljetus- ja viihdekeskustaan.


Norwegian Star Hernesaaren satamassa


Norwegian Star - vaikka Panaman kanavan läpi 


Norwegian Star on Panamax-luokan alus. Se tarkoittaa, että alus on juuri sen kokoinen, että se mahtuu vielä Panaman kanavasta läpi. (Pian tämä termi tosin saattaa jäädä unholaan, kun uusi Panaman kanava aukeaa ja suuretkin laivat mahtuvat kulkemaan sen läpi). Vieraita Starille mahtuu reilut pari tuhatta. Laiva on rakennettu "jo" vuonna 2001, mutta kävi tämän vuoden alussa läpi uudistuksen. Pintamateriaaleja oli vaihdettu ja tehty hieman suurempiakin uudistuksia, kuten vaihdettu ainakin yhden ravintolan paikkaa yms.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä vertailun vuoksi miltä Norwegian Star näytti ennen uudistusta. Nyt se näytti kokonaisuudessaan tyylikkäältä, kun vertaan sitä kahteen hieman uudempaan Carnivalin risteilijään, joilla olemme vierailleet. Vertailu uusiin Royal Caribbeanin laivoihin ei olisi reilua, koska kyse on aivan eri kokoluokan laivasta. Aivan jokainen sen neljästätoista ravintolasta ei ollut sisustuksellisesti ihan makuuni, mutta valinnanvaraa tämänkin kokoiselta laivalta löytyy.



Yksi pääruokasaleista.

Sushi-ravintola



Freestyle risteily


Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Norwegianin laivalla. Tomi on risteillyt kahdeksan vuotta sitten Havaijilla Norwegianin laivalla (Hernesaari ei ihan päihittänyt Honolulun tai Hilon satamaa), mutta paljon on muuttunutkin sen jälkeen. Ehkä merkittävin muutos on Freestyle -konsepti. Se tarkoittaa, ettei Norwegianin laivoilla ole enää lainkaan perinteistä illallistamiskonseptia, jossa syödään joka päivä samaan aikaan samassa ravintolassa. Pääruokasaleja ja aikaa voi vaihdella risteilyn aikana omien mieltymysten mukaan. Myös muodollisesta pukeutumisesta on luovuttu ja asu on vapaa. Jos kuitenkin haluaa pukeutua fiinisti, kukaan ei varmasti katso kieroon. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että monet suomalaiset jopa mieluummin karttavat juhlavahkoihin tamineisiin pukeutumista lomalla kuin nauttivat siitä. Mitä mieltä sinä olet?


Uima-allas vajaakäytöllä sateisena päivänä Helsingissä.

Allasbaari

Pilkahti se aurinkokin pilviverhon raosta ja melkein olisi tehnyt mieli pulahtaa lämmitettyyn porealtaaseen.

Kasino ja Karibian risteilijät kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Kuntosalilla saa ehkäistyä risteilykilojen kertymisen.


Laivan käytävillä oli myynnissä olevaa taidetta esillä.




Tälläinen oli Norwegian Star muutaman tunnin "miniristeilyn" perusteella. Neljän ruokalajin lounaan jälkeen koitti jälleen paluu harmaaseen arkeen. Kytemään jäi kuitenkin ajatus hieman pidemmästä risteilystä tyyliin #CruiseLikeaNorwegian. Tiedä vaikka varaisin matkan pian aukeavasta Risteilykeskuksesta!


Seuraa blogia:

Merileijonia Kengurusaarella

Syksy tuntuu hiipineen Suomeen aurinkoisen loppukesän (vai alkusyksyn?) jälkeen. Tämän viikon sää on ollut tuulinen ja sateinen. Sen vuoksi mieli on hiipinyt pimenevissä illoissa valoisiin ja lämpimiin muistoihin.

Parisen viikkoa sitten tuli viisi vuotta täyteen siitä, kun pakkasimme rinkkamme ja hyvästelimme Suomen vajaaksi vuodeksi suunnatessamme maailmanympärysmatkalle. Tuosta ajasta suurimman osan vietimme Australiassa ja sinne jäi suuri kaipuu, joka nousee vähän väliä uudelleen pintaan. Tänä syksynä aussikaipuu on ollut pinnalla vielä ehkä normaaliakin enemmän, sillä yksi Tomin parhaista ystävistä lähti tyttöystävänsä ja veljensä kanssa tuohon mahtavaan kengurumaahan vuodeksi tai jopa kahdeksi. Voitte uskoa, että meillä kotona on käyty parikin keskustelua siitä olisiko meillä mahdollisuus lähteä moikkaamaan heitä. Tänä talvena tilaisuutta siihen tuskin tulee, mutta kenties ensi talvena? Se jää nähtäväksi. 

Melkein huomaamatta eksyin selailemaan ulkoiselta kovalevyltä aussikuviamme. Tulen todennäköisesti palaamaan tuohon maahan tässä blogissa aina silloin tällöin, koska monet parhaimmat matkamuistoni sijoittuvat sinne. Yksi hienoimmista paikoista, jossa kävimme Australian puolivuotisemme aikana, oli Kangaroo Island eli suomalaisittain Kengurusaari.


Eurooppalaiset lajit uhkana australialaisille


Australiassa vierasperäiset lajit ovat ongelma. Brittien mukanaan tuomat ketut ovat todellinen uhka Australian kotoperäisille lajeille, koska maassa on vain vähän petoeläimiä. Myös kanit kuuluvat haittaeläimiin, mutta eri syystä. Kangaroo Island on vapaa näistä vierasperäisistä lajeista ja siellä kotoperäiset lajit ovat saaneetkin elää rauhassa. Ne ovat melko pelottomia ja eläimiä näkee paljon. Yksi paikka saarella oli kuitenkin ylitse muiden - Seal Bay, jossa elää suurin Australian merileijonayhdyskunta.


Kaksivärisiä naaraita ja poikanen




Joskus muinoin turistit saivat kävellä vapaasti rannalla merileijonien seassa. Nyt toiminta rannalla on kuitenkin rajoitetumpaa, joka on varmasti ihan hyvä asia eläinten kannalta. Innostuksemme oli huipuissaan, kun suuntasimme pienen ryhmän ja oppaan kanssa hiekalle rakennettua kävelysiltaa pitkin rantaa kohti. Vuosienkin päästä on helppo muistaa se fiilis, joka iski vastaan, kun näki pitkän rannan täynnä merileijonia ja sitä seisoi itse sillä samalla rannalla. Mitään sellaista en ollut kokenut ennen sitä, enkä ole kokenut sen jälkeenkään (suurten hyljeyhdyskuntien näkeminen on ollut hienoa, mutta ei herättänyt samanlaista tunnetta). Yhdyskunta on Australian suurin ja käsittää noin 800 yksilöä. Oppaamme kertoi, että niistä noin kolmasosa oli tuolla hetkellä paikalla. Samaan kuvaan niitä oli mahdoton saada kerralla.




Feikkihylkeitä - koirien sukua


Vedessä merileijonat ovat elementissään, mutta olin yllättänyt siitä kuinka aktiivisia ne olivat myös maalla. Merileijonat kuuluvat hylkeisiin, mutta ne eivät ole samalla tavalla "todellisia" hylkeitä, kuten esimerkiksi saimaannorppa, koska merileijonat viettävät suunnilleen saman verran aikaa maalla kuin meressä. Ne elävät kolmen päivän sykleissä. Ne kalastavat kolme päivää ja palaavat sen jälkeen rannalle lepäämään kolmeksi päiväksi.

Australian merileijonien uskotaan kehittyneen samasta esi-isästä suden kanssa. Tätä ei ehkä ihan ensimmäisenä tulisi uskoneeksi, mutta kun seurasi niiden elämää rannalla, ne todellakin muistuttavat koiria, niin uskomatonta kuin se onkin. Merileijonat leikkivät hyvin samantyylisesti kuin koirat, toisiaan jahdaten sekä painien. Muutenkin niiden toiminta oli jotenkin koiramaista. Enpä olisi etukäteen uskonut. Merileijoniin oli koiraihmisen helppo ihastua! 


Urosten ja naaraiden kokoero on valtava.




Katselimme näitä upeita otuksia 45 minuutin kierroksen aikana onnesta soikeana. Kahdeksaa metriä lähemmäs ei saanut mennä. Sillä varmistettiin rauha eläimille. Välillä tuo välimatka tosin oli koetuksella, koska osa merileijonista oli raahautunut pitkällekin rannasta. Ne saattavat könytä kömpelöstä liikkumisestaan huolimatta jopa kahden kilometrin matkan mereltä sisämaahan etsiessään mukavan lämmintä lepopaikkaa. Merileijonat voivat kuulema ihan oikeasti palella maalla ollessaan.

Kierroksen loputtua jäimme vielä pitkäksi aikaa seuraamaan merileijonien elämää kävelysillalta, jonne pääsi kuka vain. Monet turistit kävivät paikalla nopeasti napsimassa kuvat ja lähtivät pois. Me taas emme olisi halunneet lähteä lainkaan pois. Merileijonia ihastellessamme näimme yhtäkkiä kauempana merellä suuren delfiiniparven. Siinä vaiheessa, kun sen seassa näkyi nousevan pintaan myös merileijonia olo oli aivan epätodellinen. Maailmassa todella on monta ihmeellistä asiaa. 







Minulle Kangaroo Island oli unelmien täyttymys. Saarella elää eläimiä merileijonista ja hylkeistä nokkasiileihin ja pingviineihin. Puissa näkyy papukaijoja ja todella tuntuu siltä, elämä hymyilee. Näimme saarella paljon eläimiä, upeita rantoja ja sinne sijoittuu runsaasti hyviä muistoja. Ajattelin kirjoittaa myös yleisemmän postauksen tästä valloittavasta Kengurusaaresta, koska sen muistelemisesta tulee aina hyvälle tuulelle. Toivon, että postaukset voivat tarjota jollekin onnelliselle vinkin loistavasta matkakohteesta tai ainakin iloa kuvien katselun muodossa.





Seuraa blogia:

Carcassonne - muutakin kuin lautapeli

Siitä taitaa olla kymmenisen vuotta, kun ystäväni suosittelemana palasin eräältä kauppareissulta kotiin Carcassonne-lautapeli kainalossa. Sen jälkeen sitä on pelattu useaan otteeseen ja monessa eri seurassa. Viime vuosina peli on saanut lähinnä vain pölyttyä muiden lautapelien kanssa vaatekaapin ylimmällä hyllyllä, ei ole tullut niin paljon pelailtua, mikä hieman harmittaa. Tuo edellä mainittu lautapeli kuitenkin palautui mieleen siinä vaiheessa, kun Pyreneiden roadtrippiämme suunnitellessa sen nimi osui silmiin karttaa tutkiessamme. En ollut tiennyt, että Carcassonne on ihan oikea kaupunki Ranskassa. Kun tämä asia upposi tietoisuuteeni ja googlen avustamana olin sivistynyt sen verran, että tiesin siellä sijaitsevasta upeasta linnakaupunginosasta, hyppäsi Carcassonne matkareitillemme. Sitä päätöstä ei tarvinnut katua.

Vietimme Carcassonnessa yhden vuorokauden ja se oli meille juuri sopiva aika tuossa kaupungissa. Saavuimme sinne aamupäivällä 90 kilometrin päässä sijaitsevasta Toulousesta ja ylittäessämme autolla kaupungin uuteen ja vanhaan puoleen halkovan Aude-joen, saimme ensisilmäyksen tästä kaupungin vetonaulasta. Vastassamme oli vanhakaupunki ja sitä vartioi korkeammalta epätodellisen näköinen, suuri linnoitus.




Keskiaikainen linnakaupunki vailla vertaansa


Linnoitusta ei suinkaan ole alunperin suunniteltu turistivetonaulaksi, vaan muurien on ollut tarkoitus toimia keskiajoilta lähtien konkreettisesti suojana. Vuosisajoten varrella hallitsijat ovat vaihtuneet, rakennuksia on rakennettu eri aikakausilla, purettu ja taas kunnostettu. Tänä päivänä Carcassonnen keskiaikainen kaupunki on Euroopan mittakaavassa vailla vertaansa. Se on erinomaisesti säilynyt, suuri ja vaikuttava. Ei siis ole lainkaan ihme, että tämä linnakaupunki tai paikallisittain La Cite, kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.




Keskiaikaiseen kaupunkiin astellaan sisälle vaikuttavista porteista. Ylitimme vallihaudan, mutta satujen krokotiilit loistivat poissaolollaan. Emme nähneet myöskään lipunmyyntikojuja missään. Yllättävää kyllä, mutta tämä kolme miljoonaa turistia vuosittain puoleensa vetävä nähtävyys on ilmainen. Parkkipaikasta olimme kyllä ehtineet jo maksamaan ja hieman myöhemmin löysimme itsemme kaivamassa kuvetta (8 €) päästäksemme linnoituksen sisällä olevaan linnaan sekä uloimmalle muurille kävelemään. Itse alue on kuitenkin maksuton.

Vanhakaupunki on sekä muurien ulko- että sisäpuolelta näkemisen arvoinen. Tänä päivänä muurien sisäpuolella asuu enää muutamia kymmeniä ihmisiä. Asuntojen sijaan katujen varrella on ymmärrettävästikin lukuisia kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Kaikki liikkeet eivät todellakaan myy pelkkää keskiaikakrääsää. Minäkin tingin itselleni eräästä kaupasta uudet suojukset iphoneen.

Carcassonnen vanhankaupungin kadut ovat luonnollisesti mukulakiveä, joten jalkaan kannattaa varata mukavat kengät. Me kävelimme muutaman tunnin aikana paljon. Ravasimme tornista toiseen ja muurilta ylös ja alas. Maisemat Carcassonnen kaupunkiin olivat hienot ja olimme erittäin tyytyväisiä toukokuiseen parinkymmenen asteen lämpötilaan ja puolipilviseen säähän. Heinä- elokuun helteissä visiitti ei ehkä olisi ollut aivan yhtä miellyttävä.


Tänne linnaan maksoimme sisäänpääsyn ja sieltä pääsi kiertämään ulointa muuria.

Carcassonnen keskiaikaisesta kaupungista löytyy 53 tornia.








Päivällä nähtävää sisäpuolella, illalla ulkopuolella


Olimme varanneet majoituksen aivan linnoituksen kupeesta. Muurien sisäpuolellakin voi yöpyä, mutta hintaa sille tulee reilusti enemmän. Muutenkin olimme päättäneet olla pimeän tullen linnoituksen ulkopuolella, emme sisällä. Carcassonnen keskiaikainen kaupunki valaistaan upeasti pimeällä. Paras näkymä on Aude-joen ylittävältä sillalta. Auringon laskiessa sillalle kerääntyikin meidän lisäksi reilut kymmenkunta turistia kameroinensa. Linna kävi läpi muodonmuutoksen harmaasta punaiseen ja vihdoin taivaan tummuessa se loisti ylväänä yössä.






Toinenkin Unescon maailmanperintökohde


Seuraavana aamuna lähdimme ajelemaan kohti Barcelonaa, mutta ennen sitä halusimme vielä käydä katsomassa toisen Carcassonnen maailmanperintökohteen. Miten yhdessä pienessä kaupungissa niitä riittääkin useita?! Tämä tosin on siitä erikoisempi maailmanperintökohde, että se kulkee useamman kaupungin läpi. Kyseessä on Canal du Midi, joki, joka on historiallisesti merkittävä. Se on ollut tärkeä kanava tavaroiden liikutteluun. Me halusimme kuitenkin nähdä Canal du Midin sen paljon kehutun kauneuden vuoksi. Carcassonnen esitteissä sitä mainostettiin kovasti. Valitettavasti emme löytäneet mistään tarkkaa sijaintia juuri sille monissa kuvissa esiintyvälle hienolle joenuomalle. Bed & breakfast paikan emäntäkään ei osannut meitä auttaa, joten suunnistimme summa mutikassa. Löysimmekin ihan kauniin paikan, jonne jäimme hetkeksi ihastelemaan ohitse lipuvia veneitä.




Lennot yhdellä vaihdolla reilut 200 euroa


Carcassonne ei ehkä ole ensimmäinen matkakohde, joka Ranskasta tulee suomalaisille mieleen. Se on meille verrattain tuntematon. Osittain varmasti siksi, ettei tuonne vajaan 50000 asukkaan kaupunkiin kulje meiltä suoraa lentoyhteyttä. Jos matka Carcassonneen kiinnostaa, vilkaisin, että alle 100 kilometrin päässä sijaitsevaan Toulouseen lentää Helsingistä KLM:n siivillä reilulla 200 eurolla. Myös Toulouse on mukava kaupunki ja sieltä pääsee helposti junalla Carcassonneen. Toinen reittivaihtoehto kulkee Lontoon kautta, josta Ryanair lentää edullisesti Carcassonneen. Samaan reissuun voi yhdistää esimerkiksi Andorran, joka sijaitsee alle 200 kilometrin päässä.





Seuraa blogia: