Sisällön tarjoaa Blogger.

Safarimaniaa osa Kruger ja paljastus tulevasta

Vietimme viime marraskuussa Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuistossa reilut neljä päivää. Olen kirjoittanut parista ensimmäisestä päivästä, mutta en päivistä niiden jälkeen. Ajattelin, ettei kukaan jaksa viikosta toiseen toistuvia safaripostauksia. Toinen syy miksi en postannut niistä heti, oli ajatus säästellä niitä ja ripotella ihania safarikuvia myöhemmin tänne aina silloin tällöin. Mutta tuolloin en tullut ajatelleeksi sitä, että taistelen muutenkin jatkuvasti aikapulan kanssa ehtiä postamaan menneistä matkoista ennen tulevia. Ja sitä en todellakaan tiennyt, että lähtisimme safarille uudelleen alle vuoden kuluttua edellisestä. 

Kyllä vain, me lähdemme kahden kuukauden kuluttua jälleen Afrikkaan! Olemme viimeiset pari viikkoa käännelleet ja väännelleet Afrikan karttaa edessämme ja nyt on sellaiset suunnitelmat, että hieman itseäkin hirvittää, mutta samalla innostuttaa aivan valtavasti. Luvassa on jälleen ainakin runsaasti eläinkohtaamisia sekä kaikkien aikojen junamatka. Kunhan saamme reitin lyötyä  jotenkuten lukkoon, kerron enemmän.

Nyt palaan muutaman postauksen verran Etelä-Afrikkaan ja Krugerin kansallispuistoon. Sattuneesta syystä juuri nyt tekee nimittäin mieli katsella marraskuisia kuvia omatoimiselta safariltamme. Nämä kuvat on kaikki otettu yhden aamupäivän aikana. Lähdimme aikaisin aamulla liikkeelle Sataran leiristä. Meillä oli mielessämme reitti, jota köröttelisimme vuokra-autollamme, mutta siihen tuli heti muutos. Vastaantulevasta autosta viittoiltiin pysähtymään ja kerrottiin, että "läheisellä" (noin 10 km päässä olevalla) juomapaikalla oli lauma leijonia. Yksittäisiä leijonia olimme onnistuneet jo näkemään, mutta emme kokonaista laumaa, joten pitihän sellaista lähteä katsomaan. 10 kilometriä on pitkä matka, kun nopeusrajoitus on 50 km/h ja määränpäässä joko on lauma leijonia tai sitten tyhjä juomapaikka. Leijonat kun tuskin turisteja odottelevat. Sellaista se on eläinten kanssa. Niiden näkemisestä ei oikein ole takuita ellei olla eläintarhassa ja onneksi nyt ei oltu. 

Maltoimme pienestä kiireestä huolimatta pysähtyä kuvaamaan matkalla norsuja. Aamulla niistä jaksoi taas innostua. On uskomatonta, että ne syövät aivan kuivalta ja kuolleelta näyttäviä oksia. Vieläpä hyvin teräviä sellaisia. Norsuilla taitaa olla melkoisen paksunahkainen ruokatorvi.




Köröteltyämme kymmenisen kilometriä juomapaikalle (samalle jossa olimme edellisenä päivänä nähneet lauman norsuja), kävi ilmi, ettei meillä olisi ollut mikään erityinen kiire paikalle. Lauma leijonia olivat saalistaneet siellä aiemmin sinä aamuna ja nyt ne lepäilivät kaikessa rauhassa ilman pienintäkään aikomusta liikahtaa mihinkään. Nämä suuret kissathan nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta.




Etäämpänä oli lauma gnu-antilooppeja, jotka olisivat ilmeisesti halunneet tulla juomaan, mutta lauma leijonia esti niiden aikeet. 




Laumasta flegmaattisia leijonia ei kovin pitkäksi aikaa iloa riittänyt, joten lähdimme ajelemaan takaisin. Näimme matkalla paljon norsuja, mutta varsinaisesti innostuimme vasta kirahveista. Niitä näkyi Krugerissa ihan kyllästymiseen asti, mutta kun ne tulivat tielle asti, niistä jaksoi innostua taas aivan uudella tavalla. On ne vain valtavan korkeita ja ihmeellisiä otuksia!




Huomaattehan tällä alla olevalla nuorella, ja vielä aika pienellä kirahvilla mukana roikkuvan kaverin. Näitä lintuja näki etenkin kirahvien kyydissä paljon. Linnut matkaavat suurten eläinten mukana ja puhdistavat niitä punkeista ja muista ötököistä. Win-win tilanne sekä linnulle että isäntäeläimelle.




Poikkesimme aamupäivän aikana pois asfaltoidulta päätieltä ja jouduimme väistämään etuajo-oikeudellista vastaantulevaa liikennettä.






Antilooppien kaksintaistelu. Lintu toimi puunoksalla tuomarina.




Pari autoilevaa turistia ei antilooppeja häirinnyt, mutta impalan astelu näyttömälle pysäytti shown hetkeksi.




Myös seeproilla oli omat taistelunsa käynnissa.




Tosin ne taisivat olla oikeasti ihan kavereita.





...Ainakin hetken aikaa.




Petojen keskellä on tärkeää, että on kavereita, jotka varmistaa selustasi.





Koska petoja Krugerissa riittää joka lähtöön.




Poikettuamme jälleen päätieltä jäimme melkein pienen norsulauman alle, joka rynni yhtäkkiä pusikon keskeltä automme eteen. Norsut eivät piitanneet meistä (tai vastaantulleesta mersusta) pätkääkään, vaan suuntasivat hyvin määrätietoisesti kohti metsän keskeltä löytyvää juomapaikkaa.




Aikuiset imivät kärsänsä täyteen vettä joen penkalta käsin, mutta pikkunorsu sukelsi turhia kainostelematta suoraan sukelluksiin.





Aamupäivä oli todellakin norsujen täyteinen. Törmäsimme ties kuinka monetta kertaa norsuihin blokkaamassa liikennettä.




Mutta kyllä Krugerissa näkee norsuakin pienempiä eläimiä, kun vain pitää silmät auki. Tosin ei tämä alla näkyvä lisko ihan sieltä pienimmästä päästä ollut...





35 kommenttia

  1. Siis jos näiden kuvien perusteella jo on norsujen ja kirahvien näkeminen henkeäsalpaavan upeaa, niin voin vaan kuvitella miten mieletön kokemus se on luonnossa. Ja te pääsette pian uudestaan kokemaan kaiken tuon! Upeeta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se näiden eläinten kohtaaminen luonnossa tosiaan on, mieletöntä. Krugeriin ei tulevalla reissulla olla menossa _tämän hetkisen_ suunnitelman mukaan, joten saa nähdä millaisia kohtaamisia on seuraavaksi luvassa. :)

      Poista
  2. Voi ei, mä en kyllä nyt pysy yhtään housuissani... Mihin te ootte menossa?! :D Ehkä osutte johonkin meidän Afrikka-kierroksen reiteille, laita mailia, jos voin jotenkin auttaa jossain suunnitteluissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Lueskelin jo aiemmin sun kommentteja vanhempiin postauksiin ja sellaisille huudeille ollaan näillä näkymin suuntaamassa, missä tekin olette käyneet. Kiitos avuntarjouksesta! Arvostan sitä kovasti ja kunhan tosiaan saataisiin lyötyä reitti lukkoon, niin saatan hyvinkin pistää meiliä. :)

      Poista
  3. Hienot kuvat! Vau, seuraava Afrikan reissu tulossa. Odottelen kiinnostuneena matkasuunnitelmaanne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Yritän saada matkasuunnitelmamme pian valmiiksi ja lyötyä lukkoon, jotta pääsisin jakamaan sen teidän kanssanne. :)

      Poista
  4. Upeita kuvia. Tuonne olisi joskus päästävä...Niin kauan kun elukoita on ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niinhän se valitettava totuus vain on, että tätä menoa näitä upeita eläimiä ei enää ole :( Nytkin ne on jo ajettu hyvin pienille alueille verrattuna siihen missä ne ovat vain pari vuosisataa sitten vaeltaneet. Onneksi niiden pelastamiseksi kuitenkin nähdään vaivaa, vaikka samanaikaisesti toiset ihmiset vain haluavat tapaa niitä. :(

      Poista
  5. On kyllä varmaan aivan huikeaa nähdä näitä upeita eläimiä livenä!! Upeat kuvat!
    Mukavaa matkasuunnittelua....)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Eläinten näkeminen luonnossa on ihan parasta.

      Poista
  6. Norsu vauvat on niin söpöjä!! Mielenkiinnolla odotan kuulla teidän matkasuunnitelmia, kuulostaa jo nyt hienolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pikkunorsut on niin hurmaavia. Tavallaan jo ihan kopioita aikuisista, mutta silti ihan minejä.

      Pian ne suunnitelmat paljastetaan... :)

      Poista
  7. Nämä Afrikkajutut eläimineen on kuin sadusta, huoh..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi nämä vielä tällä hetkellä ovat ihan todellisuutta. :)

      Poista
  8. Yhdyn edelliseen. Kuvat ja tilanteet on kuin kauniista sadusta jossa ei ikinä sada muuta kuin pikkuisen vilvoittavaa vettä, aurinko paistaa juuri sopivasti ja kaikki ovat hyvällä tuulella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää muistaa seuraavassa postauksessa muistuttaa niistä pitkistä, pitkistä hetkistä, kun missään ei näy yhtään eläintä, pelkkää puskaa vaan... :D Mutta kyllähän Kruger on kuin sadusta. Tai enemmänkin Avarasta luonnosta. Uskomaton paikka.

      Poista
  9. Krugerin vierailustamme on jo kohta parikymmentä vuotta ja sen jälkeen olemme tehneet safariajeluja Tansaniassa ja Botswanassa. Serengeti on tähän asti näkemistäni mielestäni upein - sorry vaan, mutta siihen verrattuna Kruger tuntui jotenkin ihan pieneltä kaupunkipuistolta :-) Botswanassa eläimiä pääsee katsomaan veneestä käsin yllättävänkin läheltä.
    Meilläkin on vielä loppuvuodesta safariajeluita tiedossa, sillä joulun alla on tarkoitus kiertää lenkki Ruanda, Uganda ja Kenia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä postauksessa nyt ei ollut millään muotoa tarkoitus vertailla eri kansallispuistoja, mutta voin uskoa, että Serengeti _tuntui_ isommalta. Onhan se suureksi osaksi laajaa savannia, kun taas Krugerissa on paljon korkeampaa kasvillisuutta, eikä siellä näe usein kovinkaan kauas. Tuota vertaustasi pienestä kaupunkipuistosta taas en ihan ymmärrä. Krugerhan on Serengetiä suurempi! Ymmärrän, että erilainen maasto ja kasvillisuus hämäävät, mutta Kruger on melkein 20000 neliökilometriä ja Serengeti vajaat 15000 neliökilometriä. Molemmat todella suuria kansallispuistoja, mutta Kruger yhdistyy Zimbabwen ja Mozambikin rajalla vielä näiden kansallispuistoihin ja muodostaa niiden kanssa yhdessä Greater Limpopon kansallispuiston, jonka koko on yhteensä noin 35000 neliökilometriä. Käsitän kyllä, että Serengetissä on aivan omanlaisensa fiilis, kun siellä näkee yhdellä silmäyksellä valtavasti eläimiä ja toivoisin joskus itsekin pääseväni sinne. :) Silti tuo Krugerin kuvaus pienenä kaupunkipuistona tuntuu lievältä loukkaukselta Krugeria kohtaan, joka on Afrikan ensimmäinen ja yksi suurimmista kansallispuistoista.

      Upean kuuloinen joulunalusreissu teillä tulossa! Monta mielenkiintoista maata.

      Poista
    2. Ehkä myös aika on Krugerin osalta tehnyt tehtävänsä :-) Vanhemmat kokemukset tuntuvat pienemmiltä kuin uudemmat! Ja sorry, en todellakaan edes tiennyt, että Kruger on isompi kuin Serengeti, siis selvästikin menin kommentissani vaan fiilis-pohjalla, joka johdatti harhaan!

      Poista
  10. Afrikan-matka on ollut unelmissa jo pitkään, vaikka eihän se vaadi muuta kuin että pistää toteuttaen :). Teillä on varmasti upea reissu tulossa, jään innolla odottelemaan postauksia. En tosin tiedä uskallanko lukea niitä, tai noita vanhempia Kruger-postauksia, ettei tää safarimatkakuume äidy ihan hallitsemattomaksi =D. Tohon Pirkon kommenttiin liittyen piti vielä sanoa, että mä taas olen kuullut monen pitäneen nimenomaan Krugerin-safaria antoisampana kuin Serengetin, eli makuasioita kai nämäkin. Itse en osaa sanoa, kun en ole kummassakaan käynyt, mutta olen kuullut Krugerista todella paljon hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli tosi pitkään Afrikan matka vain haaveissa ja unelmissa. Se tuntui jotenkin paljon haastavammalta toteuttaa (omatoimisesti, ryhmämatkallehan nyt olisi ollut helppo lähteä, jos olisi ollut tarpeeksi ylimääräistä rahaa) kuin muut mantereet. Mutta kerran kun sinne lähti, niin seuraava kerta tuntuu näemmä hirveän paljon helpommalta. :D

      Minä en tosiaan Krugeria ja Serengetiä osaa vertailla, mutta kovin erilaisia ne varmasti ovat. Toivottavasti joskus pääsen vertailemaan ihan livenä. Krugerista on oikeastaan vain positiivista sanottavaa ja siellä on helppoa ja edullista vierailla itsenäisesti. En (vielä) tiedä onko samoin Serengetin laita.

      Poista
  11. Ihania safarikuvia, näitä on aina ilo katsella! Huomasitko eilen tuli luonto-ohjelma tuolta Krugerin kansallispuistosta? Oli tosi mielenkiintoinen, siinä seurattiin kahta valkoista leijonanpentua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos ohjelmavinkistä! Huomasin sen yle areenasta, mutten vielä ehtinyt katsomaan sitä. Täytyy yrittää ensi viikolla katsella jossain välissä. :)

      Poista
  12. Ihana värimaailma tuossa ekassa norsukuvassa! Jäin oikeen tosi pitkäksi aikaa sitä tuijottelemaan, ihan kuin jostain unesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on sellaiset oikein perinteiset kuivan kauden safarin värit. Hyvin maanläheistä :D

      Poista
  13. No vau, hienoa!! Löysin muuten juuri vanhan päiväkirjani, jota pidin viime vuosituhannen lopussa ja jonka aikana kävin mm. Masai Marassa safarilla. Monta sanaa en ollut kirjoittanut, lähinnä listannut nähdyt eläimet, harmi. Ei silloin vielä ollut blogeja eikä edes digikameroita, joilla olisi voinut räpsiä rajattomasti kuvia, joten ihan erilailla tuli laitettua asioita muistiin. Pitäisi kai lähteä uudestaan, että saisi kuviakin muistoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Vanhat päiväkirjat on ihania ja kamalia ;) Kyllä sun nyt ihan selvästi pitää lähteä uudelleen safarille, kun noin heikot oli muistiinpanot!

      Poista
  14. Nämä safaripostaukset jaksavat kyllä ihastuttaa joka kerta! Upeita eläimiä ja upeita kuvia! Ihanaa, että teillä on käynyt hyvä onni ja olette monenlaisia eläimiä bongailleet! Odotan innolla lisää kuvia tulevalta reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos jaksavat ihastuttaa, koska näitä on nyt tulossa varmaan kyllästymiseen asti. ;)

      Poista
  15. Todella upeita kuvia. On aivan ihanaa että jaat nämä teidän matkat meidän kanssa, pääsemme mekin mukaan, näin jälkikäteen =D. Näitä sinun kuvia on kyllä aina niin ihanaa katsella. Ja upeaa, että pääsette näin pian jo taikaisin Afrikkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nämä tulee kyllä todella paljon jälkikäteen, mutta en tiedä onko sillä loppupeleissä oikeastaan merkitystä :D

      Poista
  16. Ihana vauvanorsu sukeltamassa! <3 Ihan mahtavaa, että pääsette uudestaan safareille, ei lopu heti nää sun mahtavat eläinkuvapostaukset. :D

    VastaaPoista
  17. Siis nää on niin mielettömiä kuvia! Heti piti alkaa tuolle matkapartnerille selittään, että kun pitäis Afrikkaan päästä self drive safarille :D Innolla odotan uusia seikkailuja ja jos teette sen junamatkan minkä luulen, niin voi jee!!

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)