Sisällön tarjoaa Blogger.

Barcelonasta vuorten yli Andorraan

Andorraan voi ajaa Barcelonasta nopeasti tai sitten hitaasti. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Ajelimme pieniä teitä ja läpi idyllisten espanjalaisten maalaiskylien. Kävimme matkalla ruokakaupassa ostamassa eväitä ja etenimme hitaasti, koska nopeasti ei ollut vaihtoehto niillä teillä. Näin jälkikäteen en kuitenkaan suosittelisi aivan samaa reittiä kuin mitä me ajoimme. N-260 on tuskaisen kiemurainen ja hidas (kts. kartta postauksen lopussa). Se mutkittelee kyllä ihan kivojen kukkuloiden rinteillä, mutta ei sen kummempaa. Ihan kiva ei riitä. Parhaat maisemat alkavat vasta sen jälkeen ja niin alkavat tämän postauksen kuvatkin. Lumihuippuisia vuoria lähdimme katsomaan ja useiden tuntien ajelun jälkeen niitä oli vihdoin horisontissa.




Tuntien ajamisen jälkeen halusimme hetkeksi jaloittelemaan ja ehkä myös syömään. Kartalla näkyi Puigcerda niminen kaupunki ja kaupungin laidalla vesialue. Päätimme lähteä tutkimaan mitä sieltä löytyisi. Haaveissani siinsi kaunis, kirkasvetinen lampi, jonka taustalla näkyisivät vuoret. Ajelimme aution kaupungin läpi. Oli siesta. Jäimme vaille vatsantäytettä, eikä silmänruokakaan ollut aivan sellaista kuin olin toivonut. Seesteisen rauhallisen paikan me silti löysimme ja nousimme verryttelemään jalkoja.





Hilfigerin ihanat lasit sponssasi reissuun Specsavers.


Llivia - pala Espanjaa Ranskassa


Reittiä suunnitellessamme, Tomi bongasi kartalta Espanjan ja Ranskan rajan tuntumassa oudon maapläntin. Llivia niminen kunta kuuluu Espanjalle, mutta on Ranskan rajojen sisäpuolella. Se on siis Espanjan eksklaavi. En ollut kuullutkaan sanasta ennen, koska en ollut tullut ajatelleeksi, että pala yhtä maata voisi olla toisen sisällä. Samalla kyseessä on myös enklaavi, jollainen oli myös Lesotho, jossa vierailimme marraskuussa.

Tottahan tälläisessä eksklaavi/enklaavissa piti päästä käymään. Ihan sama vaikka koko syy sinne matkustamiselle olisikin vain yllä mainittu eriskummallinen sijainti. Onneksi reittimme kulki melkein Llivian ohi joka tapauksessa, eikä koukkaus tehnyt suurta mutkaa. Totesimme paikan olevan siestan aikaan unelias, mutta melko kaunis kyläpahanen. Ajelimme pitkin kapeita katuja näkemättä ristinsielua. Talvisin paikka on todennäköisemmin eläväisempi läheisten laskettelurinteiden ansiosta.




Jo Llivian keskustaan ajettaessa olin bongannut tien viereltä isohkon hevosaitauksen, jossa oli useita tammoja varsoineen. Palasimme hevosten ohitse Llivian suuren kyläkierroksen jälkeen. Samaan aikaan kuljettaja valitteli painavia silmäluomiaan ja päätin suoda hänelle tilaisuuden niiden lepuuttamiseen. Vietin mukavan vartin ihastelemalla näitä komeita ja kauniita kavereita samalla, kun kuski veti pikapäikkärit. Kuka osaisi kertoa minkä rotuisia nämä hepat ovat?




En ollut koskaan aiemmin nähnyt hevosilla lehmänkelloja kaulassa. En edes tiennyt, että niitä pidetään hevosilla. Miksi ihmeessä? Aitauksen vierellä oli melkoinen kellojen kakofonia, koska siellä missä hevoset, siellä myös kärpäset. Ja kun hevoset ravistelivat päitään, kolisivat kellot. Luulisi, että herkkäkorvaisten hevosten on ikävä kuunnella tuollaista meteliä päivästä toiseen.

 Olen varmastikin keskimääräistä huolehtivaisempi mitä eläinten suhteen tulee, mutta tuolla 30 asteen helteessä olisin toivonut, että näilläkin hevosilla olisi ollut mahdollisuus päästä puun tai muun suojan alle varjoon. Nyt sellaista ei ollut missään. Vettä kyllä oli ja kauniit maisemat.







Hepojen ihastelun jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa Ranskan puolella, kuski edelleen hieman väsynein silmin. Pian väsymys kuitenkin kaikkosi silmistä, kun mutkittelimme kauniissa keväisissä maisemissa ja vehreiden puiden takaa pilkotti upean näköiset vuoret. Emme me kovin pitkälle ehtineet ajaa ennen kuin oli jälleen pysähdyttävä. Näin aikaisessa vaiheessa matkaa ei todellakaan voinut vastustaa kirkasvetistä vuoristojokimaisemaa. Oli päästävä kuljeskelemaan jalkaisin joenvartta.






Ranskan puolen parhaat maisemat ennen Andorraa löytyivät vajaasta kahdesta kilometristä, Col de Puymorensin kohdalta. Tässä vaiheessa oli jälleen aika vetää Fiat parkkiin ja hypätä ulos hengittämään raitista vuoristoilmaa. Aurinko lämmitti ja maisemat hiveli silmiä.








Ja mistäs suomalaiset innostuvat kesälomalla? No lumesta tietenkin! Ei talvesta nyt niin pitkää aikaa ollut, etteikö tuo valkoinen massa olisi ollut vielä tuoreessa muistissa, mutta harvemmin eteläsuomalainen pääsee shortseissa lumella tepastelemaan - siis palelematta.




Tokihan se on ihan selfien arvoinen paikka!




On tämä alla oleva kuva hieman ylivalottunutkin, mutta kyllä ne kalkkunankoivet ihan oikeastikin oli väriä vailla...




Col de Puymorensilta ei enää ollut pitkä matka Andorran puolelle. Maisemat olivat upeat ja tässä vaiheessa olimme enemmän kuin tyytyväisiä loppupään reittivalintaamme. Ajoimme myöhemmin Andorrasta eteläänpäin, joka olisi suorin reitti Barcelonaan, eikä siellä päässyt nauttimaan lähellekään samanlaisesta vuoristosilmänruoasta kuin tuolla "yläreitillä". Suosittelisin siis ajamaan alkupätkän matkasta suorempaan kuin me, mutta sen jälkeen kannattaa koukata tuolta Puigcerdan suunnalta. Meille kilometrejä kertyi tällä reitillä 273 km.

Andorra itsessään on aika makea paikka, mutta se on kokonaan oma juttunsa!



Postauksen kuvat Canon 60D ja 7D MarkII

Aurinkoista juhannusta!


21 kommenttia

  1. Vuorihuuma - check! Kyllä huokailtiin tuolla Norjan reissullakin tuhat ja yksi kertaa, että miksei, voi MIKSEI Suomessa ole vuoria! Vaan eihän niitä varmaan sitten pitäisi niin paljon minään jos niiden keskellä olisi tottunut asumaan.

    Komiat on olleet maisemat tuollakin suunnalla! :) Ihania heppoja ja ihan paras tuo kuva minkä oot napannut Tomista ottamassa lumiselfietä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomesta tosiaankin puuttuu jotain ja se on vuoret. Ne vaan tekee maisemalle ihmeitä, eikä niitä väsy ihastelemaan. En suostu uskomaan, että edes silloin, vaikka olisi kasvanut niiden syleilyssä. :D

      Poista
  2. Voi mitä möllyköitä nuo pollet! :D Ranskassa on paljon työhevosrotuja, jotka on tosi samantyyppisiä.. Mulle tulee mieleen värityksen perusteella Boulognen hevonen.

    Ihania maisemia ja kuvatkin on oikein onnistuneet. Pikkuteitä on kyllä useimmiten parasta ajaa jos ei sitten oo ihan ehdoton kiire siirtyä paikasta toiseen. Siellä on hyvä pysähdellä evästauoille ja kuvailemaan. :)

    Meillä oli reissussa vähän sama juttu, että siellä lumihuipuilla oli sitten hauskaa. Oltiin patikoitu itsemme väsyksiin ylöspäin vuorilla ja mua pelotti välillä aika paljon ne jyrkät ja liukkaat rinteet. Jouduttiin tulemaan takaisi samaa reittiä kun todettiin reitti liian vaaralliseks jatkaa meidän varusteillla ja kokemuksella mutta alaspäin tulo oli sitten ihan hullun hauskaa kun keksin laskee pyllymäkeä :D Voi sitä riemuu, Oli vähän housut märät sen lystin jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kelpaa kyllä hevostyypiksi ihan ranskalainen työhevonen :D En ole ollenkaan niin tarkka heppojen kanssa kuin koirarotujen ;) Boulognen hevonenkin hyväksytään!

      Voi vitsit teidän kanssa! Seuraavalle reissulle kannattaa ottaa liukurit mukaan ;)

      Poista
  3. On kyllä vuorimaisemat, eikä niihin varmaan kyllästy ikinä! Varmaan osittain tiestysti just siksi ettei niitä löydy Suomesta. Harmillisesti. Kuten Maaritkin sanoi, niin aikamoisia möllyköitä nuo pollet :D Ei hajuakaan rodusta. Pikkutiet ovat kyllä parhaita. Samalla välttää vielä useassa maassa tietullitkin, niin mikäs sen parempi! Oliko se teidän auto muuten Fiat500? Mä niiiiin haluaisin sellaisien pikkuruisen reissuauton Italian pikkuteille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan jos Andorraan olisi körötellyt suorinta reittiä, olisi matkalle osunut maksullinen tunneli, joka on kallis. Tavallaan siis säästettiin, mutta eiköhän me bensaa tuhlattu sitten senkin edestä :D

      Tuo auto oli susiruma Fiat 500L. Sitä te ette halua vuokrata ikinä. Tomi sanoi, että yksi kamalimmista autoista ajaa ikinä ja tämä ällä ei ole edes sellainen söpö, kuten se normi viisisatanen. Isot epäsuosittelut siis tuolle kaaralle.

      Poista
  4. Ihan hyvät kelit näyttäis olevan, kun noin kesähipeneissä olette kuvissa.. Verrattuna noihin Pohjois-Norjan kuviin, mitä muutamassa blogissa vilisee :D
    "Ja mistäs suomalaiset innostuvat kesälomalla? No lumesta tietenkin!" - miehen sisko muutti muutama kuukausi sitten Ushuaiaan, Tulimaahan ja olen ihan fiiliksissä niistä kaikista lumikuvista, joita se whatsappilla lähettelee. Kaunista, mutta eipä tartte hytistä siellä kylmässä :)

    Enpä muuten ollut tajunnut, että Vic on melkein puolimatkassa Andorraan. Käytiin siellä vuosi sitten keväällä, mutta Andorraan asti ei ikinä ehditty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekat pari päivää saatiin tosiaan nautiskella helteistä :) Sen jälkeen pukeuduttiinkin sitten lämpimämmin. Lumi on lomalla erittäin jees, kun siinä saa tepastella shortseissa!

      Poista
  5. Oon hyvin samaa mieltä tuosta "ihan kiva ei riitä". Andorrassa tuli opiskeluaikana käytyä useamman kerran kun kerta Barcelonassa asuttiin. Sillon ei tosin ollu mitään mahkuja omaan autoon tai edes vuokra-autoon, eli kaverin kyydissä tai bussilla mentiin. Olisi kiva joskus päästä itsekin ajelemaan tuonne vähän enemmän!

    VastaaPoista
  6. Oi, noillekin vuorille on päästävä! Ja nuo hepat ovat kyllä hurmaavia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa suunnata, kun ette niin kovin kaukana ole :)

      Poista
  7. Se, etten aikoinaan Andorrassa käydessämme tiennyt tuosta Lliviasta alkoi myöhemmin harmittamaan! Matkabongaajaporukoissa jollain listoilla siitäkin olisi saanut pisteen :-) - tosin ei, onneksi, niillä listoilla joita me käytämme, mutta silti! Ja jotenkin en usko, että ihan heti tulee lähdettyä tuonne uudelleen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli yksi syy miksi Tomi Lliviaan ehdottomasti halusi. Hän kun on hieman kiinnostunut tuosta maabongailusta.

      Poista
  8. Syvä huokaus. Ihanaa vuoristohuumaa. Vuoristomaisemiin ei kyllä voi kyllästyä. Hyvä tuuri käynyt teille säiden suhteen. Tuo Tomin lumiselfie on kyllä hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan voi kyllästyä vuoriin. Seuraavaa vuoristomatkaa suunnitellessa :D

      Poista
  9. Tätä postausta olenkin odotellut, kiitos :). Paljon tuttuja maisemia!

    VastaaPoista
  10. Vau, hienoja maisemia ja oli varmasti mukava mennä kaikessa rauhassa noissa maisemissa! Kuvista päätellen saitte varmasti väriäkin ihon pintaan reissun aikana:) Andorrasta olemme muuten kuulleet muualtakin kehuja, joten kiva kuulla mielipiteesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmänkin olisi voinut väriä saada naamaan, mutta tarttui sitä hieman :) Andorra oli kyllä makea paikka ja siellä riittäisi varmasti teillekin vaellusreittejä.

      Poista
  11. Voi vuoret <3 Ja heppaparat kelloineen En tiedä kuinka paljon herkemmät korvat hevosilla on kuin lehmillä (vai onko ne edes?), mutta ei taatusti ole kummankaan eläimen kiva tuota kalkatusta kuunnella. Ihana kalkkunakoipi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mäkin ajattelisin, ettei kummankaan (tai oikeastaan minkään) lajin korville tuollaiset jatkuvat kalkattimet ole kivat. :(


      Poista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)