Sisällön tarjoaa Blogger.

Voihan Nepal!

Minun oli oikeastaan tarkoitus kirjoittaa tällä hetkellä toista postausta Royal Caribbeanin uusimmasta laivasta. Jotain kuitenkin tapahtui. Jotain sellaista, josta te kaikki olette kuulleet. 

Kun on matkustanut paljon, sitä huomaa suhtautuvansa ulkomaan uutisiin eri tavalla. Niihin paikkoihin, joissa on itse käynyt, kohdistuvat uutiset koskettavat enemmän kuin aivan vieraissa paikoissa tapahtuneet onnettumuudet ja katastrofit. Siksi Nepalin maanjäristys kolahti ja kovaa. Kun ensimmäisen kerran kuulin maanjäristyksestä uutisoitiin kuolleita olevan pari sataa. Tänään 27.4. uhriluku on jo 3700 ja tämä tuskin on viimeinen luku, jonka kuulemme.

Matkustimme vuonna 2010 maailmanympärysmatkallamme yltäkylläisestä Arabiemiraateista Nepaliin. Kun lento laskeutui Kathmanduun, emme olleet tuntien aikana siirtyneet ainoastaan toiseen maahan, vaan täysin toiseen maailmaan. Siltä se tuntui. Katseistamme kuvastui epäusko, kun majapaikkamme kuljettaja ohjasi meidät autoon, joka näytti siltä, ettei se pysyisi kasassa metriäkään. Silti me istuimme hiljaa takapenkin paikkaa toimittavalle mattoviritelmälle ja katselimme silmät pyöreänä maisemia matkalla kaaottisen Kathmandun keskustan läpi. 






Emme rakastuneet Nepaliin ensisilmäyksellä. Rakkautemme oli alkuun rosoinen. Lähdimme ensimmäisenä iltana majapaikastamme aivan väärään suuntaan etsimään ruokapaikkaa ja palasimme nälissämme hostelliin syömään Arabiemiraateista mukanamme kantamia sipsejä ja keksejä. Seuraavana päivänä löysimme oikean suunnan ja hyvää ruokaa vatsaamme. Tämä olikin hyvä, koska muurahaiset olivat vallanneet hostellissa keksipakettimme jämät. 

Sen viiden päivän aikana, jotka Kathmandussa vietimme, se onnistui kuitenkin tekemään lähtemättömän vaikutelman. Sellaisen, joka jätti kaipuun palata vielä joskus takaisin. Minähän en edes erityisemmin pidä suurista kaupungeista, mutta Kathmanduun ihastuin. Ehkä siksi, että siellä ei ole metroa. Ehkä siksi, että siellä on joka puolella koiria, lehmiä ja monissa paikoissa apinoita. Ehkä siksi, että se on täynnä toinen toistaan upeampia vanhoja rakennuksia ja mystistä tunnelmaa. Kävelimme kaupungissa varmasti kymmeniä kilometrejä tuntematta oloamme millään tavalla turvattomaksi. Ihmiset olivat välittömän ystävällisiä.











En ihmettele lainkaan, että Kathmandussa on tällä hetkellä sähköt poikki.


Muistan varmasti loppuikäni, kun luoksemme tuli nuori nainen lapsen kanssa. Vaikka yleisesti ottaen en ikinä halua tukea lapsen kanssa kerjääviä, jostain syystä ryhdyin nyt kaivamaan seteliä taskusta. Mutta nainen ei suostunut ottamaan rahaa vastaan. Hän pyysi meidät epätoivoinen ilme kasvoillaan kanssaan ruokakauppaan. Ostettuamme naiselle joitain peruselintarvikkeita, tuntui melkein pahalta kuinka vuolaasti hän meitä kiitteli ja kutsui riisipaketti kädessä kotiinsa syömään. Kyynelet silmissä kieltäydyimme ja jatkoimme kaupunkikierrostamme sekavin tuntein. Samat tunteet nousevat pintaan tätäkin kirjoittaessa.

Missähän tämä äiti lapsineen on tällä hetkellä?













Nepal on jäänyt kehityksessä naapurimaitaan Intiaa ja Kiinaa jälkeen. Puolet valtion pinta-alasta muodostuu Himalajan vuoristosta ja maassa sijaitsee kahdeksan maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta. Maa on yksi maailman köyhimmistä. Luonnonkatastrofit ovat kamalia osuessaan minne tahansa, mutta erityisen kamalia ne ovat silloin, kun ne osuvat maahan, jossa ihmiset jo muutenkin joutuvat taistelemaan jokapäiväisestä elämästä selviytyäkseen.

Avustuskohteita on loputtomasti, mutta juuri tällä hetkellä minä haluan auttaa nepalilaisia. Toivon, että voisin tällä kirjoituksella ja näillä kuvilla tuoda Nepalin edes aavistuksen lähemmäs myös sinua. Nepalilaisia on kohdannut hirvittävä katastrofi ja hätä on suuri. Maan terveydenhuolto on ollut jo ilman maanjäristystäkin heikkoa ja tällä hetkellä varmasti ihan kaikki apu on tarpeen, kun loukkaantuneita on tuhansia. Me elämme yltäkylläisyydessä, meillä on varaa auttaa edes vähän.

Minä lahjoitin 50 euroa Punaiselle Ristille nepalilaisten auttamiseksi, lahjoita sinäkin. Se on helppoa ja vie aikaasi vain minuutin! Klikkaa itsesi Punaisen Ristin Nepalin maanjäristyssivulle.


35 kommenttia

  1. Ihana ja tärkeä postaus! Todellakin tuli aihe lähelle ja kävin tekemässä myös oman lahjoitukseni. Kiitos kun jaoit nämä kuvat ja tämän postauksen, se herätti taas ajatuksia.

    Pakko kyllä sanoa näistä sun kuvista, että hienoja ovat. Tuo kuva jossa muutama pulu nousee aukiolla lentoon on ollut yksi suosikkikuvistani. Näin sen sinulla instagramissakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kuvakehuista. Kathmandu oli niin kuvauksellinen, että siellä oli helppo ottaa hyviä kuvia. Mahtavaa, että sinäkin lähdit mukaan lahjoittajaksi. Ne rahat menevät varmasti tarpeeseen.

      Poista
  2. Erittäin hyvä postaus. Mielettömiä kuvia ja kokemuksia olette Katmandusta saaneet. Olimme avomieheni kanssa suunnitelleet matkaa Nepaliin joulukuussa, mutta täytyy nyt seurailla, miten Nepal lähtee toipumaan tästä kriisistä. Kirjoitin blogiini pari päivää takaperin ajatuksia maanjäristyksestä, mutta tuhojen todellinen laajuus tuntuu paljastuneen vasta näiden parin viime päivän aikana. Toivottavasti jälkijäristykset lakkaavat pian aiheuttamasta lisää tuhoa ja pelastustyöt sekä jälleenrakennus saadaan käyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Se oli mukava senkin vuoksi, että löysin sitä kautta blogiisi :)

      Tosiaan vain aika näyttää miten Nepali toipuu järistyksestä. Ainakin turistien rahavirtoja siellä kaivataan, koska ne tulevat tyrehtymään nyt pahan kerran.

      Poista
  3. Kiitos, minulle ainakin toit tällä kirjoituksella upean Nepalin huomattavasti lähemmäs, mikä oli viimeinen sysäys lahjoittamaan.

    VastaaPoista
  4. Samoissa tunnelmissa täälläkin... Nepalissa vietetyn kuukauden jälkeen, ja maahan todella paljon ihastuttuamme, koskettaa syvästi. Menetettyjen ihmishenkien lisäksi suren myös aika paljon noiden kaikkien hienojen ikivanhojen temppelien tuhoa. Aikamoisiin lukemiin taidetaan päästä, kun rauniot on saatu siivottua :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että sinua koskettaa vielä paljon enemmän. Me olimme Nepalissa kuitenkin alle viikon ja te noin kauan. Minuakin surettaa ne rakennukset. Yleensä en pahemmin rakennuksista välitä, mutta Kathmandussa oli todella paljon kaikkea upeaa historiallista ihasteltavaa.

      Poista
  5. Minulle tuli Nepali tutuksi ystäviemme kautta -koskettaa kovasti. Kunpa uhreja ei enään tulisi yhtään enempää. Jokainen on jo nyt liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä! Valitettavasti urhiluku vain kasvaa :(

      Poista
  6. Täälläkin yksi lahjoittaja ilmoittautuu! Kiitos että kirjoitit tämän, se auttoi jäsentelemään omaa ajatusmaailmaa ja hieman laannuttamaa sitä kiukkua, mikä viime päivinä on uutisten selaamisista esille noussut. Kaikilla suurimmilla mediataloilla luetuimmat otsikot eivät toki ole esim. Nepalin tilanteesta kertovia, vaan aivan jotain hömppää; "nakuohjelmassa sitä" ja niin eespäin. Etenkin kun itse ei ole suomi-tv:n äärellä, tämänmoiset "uutiset" ärsyttävät suunnattomuuksiin saakka.

    Istuin tänään pohtimassa sitä, että maailmasta on jälleen kadonnut jotain sellaista, jota minä en tule näkemään. Ikävää, että senkin ymmärrys kumpuaa vasta tälläisen katastrofin myötä. Aina silloin tällöin ajatuksissani pyörii se Malediivien presidentti, joka yrittää etsiä kansalleen uutta kotimaata nykyisen jäädessä väistämättä tulevaisuudessa veden alle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, lisää lahjoittajia! :) Uskon, että maanjäristys olisi korkeammalla otsikoissa, jos se olisi tapahtunut vaikka Espanjassa tai jossain muussa Suomelle tutummassa maassa. Nepali on niin kaukainen ja etäisen tuntuinen, ettei se ehkä sen vuoksi kiinnosta ihmisiä niin paljon.

      Poista
  7. Meillä Nepal oli vielä ToTravel -listalla, jopa ajatuksissa vielä tälle syksylle yhtenä vaihtoehtona. Nyt nepalilaisilla taitaa olla muuta tekemistä kuin ottaa vastaan turisteja - toisaalta turistien tuomat tulot olisivat varmasti tarpeen.
    Taidamme nyt kuitenkin ensin hoitaa tuon mainitsemasi summan Punaiselle Ristille ja arvioida tuota Nepaliin lähtemistä vasta vähän myöhemmin. Sitä odotellessa, kiitos Nepalin kuvistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä niille turistien rahavirroille olisi varmasti käyttöä, mutta ymmärrän kyllä, jos matkakiinnostus Nepalia kohtaan on ei ole tämän katastrofin jälkeen ihan huippulukemissa. Mahtavaa, että tekin ryhdyitte lahjoittajiksi.

      Poista
    2. Matkakiinnostuksemme ei ole yhtään vähentynyt, mehän olemme niitä "pahamaineisia" maabongareita, mutta täytyy nyt tietysti vähän odottaa, että mikä on sopiva sauma. Mutta mielellämme osaltamme sitten kun se kohtuullisesti on mahdollista viemme osaltamme hiukan rahaa Nepaliin ihan itsekin!

      Poista
  8. En ole tähän mennessä saanut lahjoitettua rahaa Nepaliin - olen varmaan odotellut, että joku täällä Luxemburgissa kävelisi keräyslippaan kanssa vastaan - mutta nyt on sekin hoidettu. Kiitos koskettavasta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja ihanaa, jos kirjoitukseni sai tehtyä sen loppusysäyksen lahjoitukselle.

      Poista
  9. Lahjoitus tehty taaltakin! Kiitos tasta tekstista Elina!

    VastaaPoista
  10. Mulla tirahti tippa linssiin tätä lukiessani. Voi Nepal, tosiaan! ;( Lahjoitin jo eilen SPR:n kautta, sillä tämä tapahtuma kosketti muakin jotenkin tosi syvästi, vaikkei ollakaan käyty vielä Nepalissa. Se on vaan niin iso unelma... Ihan kamala tilanne joka tapauksessa ja vähin mitä voidaan tehdä on tosiaankin lahjoittaa! Kaikilta irtoaa vähintään sen 15€:n verran mitä SPR:n tekstari maksaa.

    Kiitos tästä postauksesta Elina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä :) Vähintä mitä voi tehdä on lahjoittaa ja kirjoittaa. Muuhun kun ei oikein tällä hetkellä pysty.

      Poista
  11. Hieno ja tärkeä kirjoitus, kiitos! Nepalin katastrofi on kamala. En ole käynyt maassa, mutta rahaa olen lahjoittanut niin ikään SPR:n kautta. Toivottavasti maa saadaan pian ainakin jollain tapaa jaloilleen ja apu pääsee perille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Aikaa maan jaloilleen nostaminen varmasti vaatii, mutta on ilo huomata, että ihmiset ovat valmiita auttamaan :)

      Poista
  12. Hieno postaus ja ihana lukea kommenteista, että olet inspiroinut muita tekemään lahjoituksia! Iso halaus sinulle.

    VastaaPoista
  13. Ikävää! Hienoja kuvia ja varmasti oli elämys. Meillä oli tarkoitus Kiinasta lähteä tuonne jossain vaiheessa, mutta nyt saa jäädä... Täällä SPR ym kerää rahaa Nepalin lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan heti ei varmastikaan ole hyvä aika matkustaa Nepaliin, mutta pian siellä jo kaivataan turistien tuomia rahavirtoja.

      Poista
  14. Kiitos tästä. Kun itse ei matkusta, niin nämä uutiset tapahtuvat "siellä jossain". Jotenkin tälläiset kuvat ja tarinat auttavat ymmärtämään, että me kaikki ollaan samassa veneessä ja hätä on ihan todellinen eikä vaan "taas yksi lipaskeräys muiden joukossa".

    Kylläkin yleensä tapaan antaa muutaman kolikon keräyksiin, mutta ehkä nyt voin antaa sen sillä ajatuksella että se oikeasti menee perille, oikeille ihmisille oikeaan tarpeeseen.

    Tunnen itseni kauhean kyyniseksi ja itsekkääksi ihmiseksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Valehtelisin, jos väittäisin esimerkiksi Haitin maanjäristyksen koskettaneen mitenkään erityisemmin. Minulla ei ole itseasiassa vieläkään mitään käsitystä koko paikasta ja silloin tulee juuri se "siellä jossain" fiilis. Hienoa, jos pystyin tällä kirjoituksella tuomaan Nepalin hieman lähemmäs sinua ja lähdit mukaan lahjoittajaksi :)

      Poista
  15. Aiempien kirjoittajien tavoin kiitän tästä postauksesta ja ilmoittaudun myös lahjoittajaksi. Taisikin olla ensimmäinen kerta, jos muutaman kolikon heittämistä vastaan tulevaan lippaaseen ei lasketa. Ja nekin kerrat ovat todella harvassa.
    Olen lukenut useammasta blogista Nepalista ja se todella tulee teidän kirjoittajien myötä niin paljon lähemmäs. Hienoa, että myös teidän kauttanne saadaan lisää lahjoittajia mukaan, meitä, jotka muuten emme näkisi tarpeeksi kauas.

    Maija yllä sanoi tuntevansa itsensä kyyniseksi ja itsekkääksi ihmiseksi. Varmaan muutamalla muulla on hieman samanlaisia tuntemuksia. Näkisin asian kuitenkin myös niin, että kaikkia maailman murheita ei voi eikä pidä ottaa omille harteilleen. Itse ainakin tuppaan murehtimaan joskus liikaakin. Viimeisimpänä luin Aasian norsuista ja niiden julmista kohtaloista ja rintaa panoi varmaan pari viikkoa. Asioita on hyvä tiedostaa ja tehdä parhaansa omalta kohdaltaan ja sitten mahdollisuuksien mukaan antaa tukensa sinne kauas joko osallistumalla rahalliseen keräykseen, viemällä turistikolikkonsa kohdemaahan tai peräti lähtemällä itse paikan päälle auttamaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä avata silmiään ja nähdä maailmaa laajempana kuin oman kylän kokoisena. -Janni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että kommentoit ja lähdit myös mukaan lahjoittajaksi. Olen itsekin lukenut tässä parin viimeisen päivän aikana pari muuta blogipostausta Nepalista. Koska omasta matkasta on jo useampi vuosi aikaa, on niitä ollut senkin vuoksi hyvä lueskella.

      Koko maailman murheita ei tosiaan voi kantaa harteillaan ja erilaisia lahjoituskohteita olisi miljoona. Joku tai jotkut niistä on vain valittava.

      Poista
  16. Upea kirjoitus. Ja kyllä, tuo maanjäristys oli todella kamala ja ennen kaikkea juuri siksi, että se kohdistui kansaa, joka muutenkin taistelee elämästään. Kuvasi olivat jäälleen kerran upeita, katselin niitä oikein hartaudella ja kaikessa rauhassa. Ihan kuin olisin käynyt itse Nepalissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukava kuulla, että sain viedä sinut kuvamatkalle Nepaliin. Toivotaan, että maan kansa pääsisi pian jaloilleen.

      Poista
  17. Olen lahjoittanut jo spr:n lippaisiin useamman kympin. Mies on kotoisin Nepalista, joten tämä osui lähelle - vähän liiankin. Me aiomme lähteä Nepaliin vielä tämän vuoden aikana. Turistien rahaa tarvitaan. Kathmandussa jo sähköt ja vedet toimivat ja kuvatkin sieltä ovat kupaavia. Ihmiset ovat uskaltaneet jo mennä koteihinsa ja siistimpääkin on kuin ennen katastrofia. Ongelmana taitaa olla vaan maaseutu, jonne on vasta nyt päästy sekä Bhaktapur, josta nuo kuvaamasi temppelitkin on kotoisin. Seuratkaa ihmiset ulkoministeriön matkustustiedotteita ja kun ne näyttävät vihreää valoa, on turvallista matkustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin uskoa, että tämä katastrofi tuntui, kun sinulla on maahan noin läheinen suhde. Hienoa, ettette aio jättää matkustamatta maahan tämän maanjäristyksen vuoksi. Turistien rahaa todellakin kaivataan siellä, kun se muodostaa ison osan maan tuloista.

      Poista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)