Haastattelu: Vapaaehtoisena eläintensuojelutyössä Afrikassa

Moni on saattanut pohtia hieman pidemmäksi aikaa maailmalle lähtemistä, joko vuorotteluvapaan turvin tai muuten vain. Tyypillisin vaihtoehto on lähteä maailmanympärimatkalle tai johonkin tiettyyn maahan pidemmäksi aikaa rentoutumaan. On kuitenkin muitakin vaihtoehtoja, kuten vapaaehtoistyöt joko ihmisten tai eläinten parissa. Olen seurannut viime kuukausien ajan Facebook-kaverini Tanjan matkustamista ja vapaaehtoisena villieläinten parissa työskentelyä Afrikassa. Hän palasi äskettäin kolmen kuukauden matkaltaan takaisin Suomeen. Koska hänen vuorotteluvapaansa kokemukset sopivat täydellisesti blogini teemaan (vaihda vapaalle - matkusta - näe eläimiä) ja uskoin aiheen olevan teitä lukijoitani kiinnostava, kysyin saisinko tehdä hänestä blogihaastattelun. Ilokseni hän suostui. Alla Tanjalle esittämäni kysymykset ja hänen kirjoittamansa vastaukset. Myös kaikki kuvat ovat Tanjan ottamia.

* * *

Kertoisitko pääpiirteissään miten pitkä vuorotteluvapaa sinulla oli ja miten käytit sen?

Minun vuorotteluvapaani oli kokonaisuudessaan 3 kuukautta. Käytin sen matkustamiseen eteläisessä Afrikassa. Etelä-Afrikan lisäksi matkustin Botswanassa, Zimbabwessa, Sambiassa ja Namibiassa. Suurimman osan ajasta kuitenkin vietin Etelä-Afrikassa ja siitä 6 viikkoa vapaaehtoisena Wildlife Act järjestön "tiimissä" itäisessä Etelä-Afrikassa, KwaZulu-Natal provinssissa eli Zululandissa. Wildlife Act on voittoa tuottamaton järjestö jonka perustivat eläinsuojelijat, jotka turhautuivat hallituksen säästötoimiin ja puutteelliseen eläintensuojelutyöhön Etelä-Afrikan eläinreservaateissa. Pääpaino Wildlife Actilla on Afrikan villikoirien suojelu ja siihen liittyvä työ, mutta seurannan piiriin kuuluu muitakin eläimiä kilpikonnista elefantteihin ja gepardeista virtahepoihin.

Miten valitsit juuri Etelä-Afrikan ja vapaaehtoistyöt eläinten parissa? Harkitsitko myös muita vaihtoehtoja?

Alunperin olin itse asiassa suunnittelemassa Aasian matkaa, mutta koska olen ollut Aasiassa jo useasti, päätin lähteä johonkin muualle. Afrikka ja nimenomaan Afrikan luonto ja eläimistö ovat olleet aina sellainen juttu, minkä halusin nähdä. Samoin olen aina halunnut vapaaehtoistöihin, koska uskoin ja toivoin sen avaavan asioita hieman erilaisesta näkökulmasta kuin mitä muuten näkisin niin sanotulla tavallisella matkalla.

Etsin ensin vapaaehtoistyömahdollisuuksia Keniasta ja Tansaniasta, mutta en löytänyt niistä sopivaa vapaaehtoiskohdetta, joten laajensin etsintää Etelä-Afrikkaan. Oma ehdoton kriteerini vapaaehtoistyöprojektille oli se, että projektin tulisi olla eettisesti mahdollisimman hyvä valinta. En halunnut valita eläinten suojelukoteja tai vastaavia paikkoja, missä eläimet ovat paljon tekemisissä hoitajien kanssa ja missä on paljon turisteja. Tavoitteeni oli löytää paikka, missä näkisin oikeaa eläinten suojelutyötä niiden eläinten parissa, jotka elävät villinä. En siis kaivannut paikkaa missä voi halailla leijonanpentua, vaan halusin paikkaan, missä tarkkaillaan villinä eläviä eläimiä. Lisäksi halusin valita projektin, missä voin olla suoraan yhteydessä tulevan projektin ihmisiin. Kovan googlettamisen tuloksena sitten päädyin hakemaan vapaaehtoispaikkaa Wildlife Act:lta. Afrikassa ja muualla maailmassa on paljon yrityksiä, jotka järjestävät erilaisia vapaaehtoistyömahdollisuuksia, mutta osa näistä on todella kalliita ja tulevasta projektista ei välttämättä saa riittävästi tietoa ennen matkaa.

Millaisia päivät suojelualueilla olivat? Mistä tehtävistä ne koostuivat?

Vapaaehtoistyötä tehtiin eläinreservaateissa, joissa kaikki Etelä-Afrikan suuret eläimet ja suuret petoeläimet asuvat. Päivät alkavat todella aikaisin aamulla. Yleisin aika herätykselle oli klo 03.30 ja liikkeelle lähdimme klo 04.00. Tuolloin oli vielä pilkkopimeää ja otsalamppu oli kovassa käytössä. Jokaisessa leirissä oli eläinten tarkkailijan (monitor) lisäksi 5 vapaaehtoista. Aamuyöstä me vapaaehtoiset kiipesimme avolava-auton lavalle ja monitorin mukana lähdimme kiertämään puistoa ja suorittamaan sen päiväiset tehtävät. Joka päivä yritimme saada näköhavaintoja villikoirista. Koiria etsitään erityisen vastaanottimen avulla, joka ilmoittaa signaalia koirille asennetuista seurantapannoista. Osaan eläimistä sitten törmäsimme ihan sattumalta, kun liikuimme puistossa. Päivän aikana oli ns. kaksi sessiota. Aamusessio, joka alkoi noin kello 04.00 ja se päättyi noin 8 - 10 välillä sekä iltapäiväsessio, joka alkoi noin kello 15 ja jatkui kello 19 -21. Sessioiden välissä oli sitten muutama tunti omaa aikaa, jonka aikana oli joskus työtehtäviä tietokoneella tai sitten ajan voi käyttää lepäämiseen, lukemiseen tai ruuan laittamiseen. Päivän aikana siis istuimme noin 8 - 12 tuntia autossa ja välillä näimme hyvin paljon eläimiä ja toisina päivinä oli sitten vähän hiljaisempaa.

Mikä oli parasta ja mikä vaikeinta?

Parasta oli toki eläimet! Niitä näin niin paljon, että kirahvit ja seeprat ei enää muutaman viikon jälkeen aiheuttaneet kovin syviä huokauksia :) Mikään ei ollut erityisen vaikeaa, mutta osassa leireissä oli todella myrkyllisiä käärmeitä ja ainakin itse kärsin jonkinasteisesta käärmekammosta koko ajan. Aktiviteetit ovat aika vähissä ja hankala toteuttaa, koska vapaaehtoiset elää leirissä, mistä ei voi poistua. Liikuntaa ei siis juurikaan tullut harrastettua. Toki pihamaalla voi jumpata jos aivan välttämättä haluaa, mutta aika vähille se valitettavasti jäi :)

Jäikö jokin eläinkohtaaminen mieleen ylitse muiden?

Kyllä. Yhtenä päivänä olimme ajamassa puistossa ja näimme autosta jo mäen päältä, että alhaalla joenuomassa oli meneillään jotakin. Joenuomassa oli noin 40 - 50 puhvelia hyvin tiiviissä muodostelmassa. Kun pääsimme lähemmäksi, huomasimme noin 10 leijonan piirittävän puhveleita. Puhveleiden joukossa oli myös yksi nuori elefantti, joka omalta osaltaan yritti häätää leijonia kauemmaksi. Tilanne oli hyvin jännittävä ja puhvelit todella rohkeasti tekivät hyökkäyksiä leijonia kohti koittaen saada leijonat perääntymään. Leijonat eivät luovuttaneet ja lopulta päättivät hyökätä. Koko puhvelilauma lähti juoksemaan kohti joentörmää ja yksi leijona hyppäsi puhvelin selkään ja upotti kyntensä puhvelin nahkaan. Tällä kertaa kuitenkin puhveli pääsi pakoon ja leijonat luovuttivat ja palasivat joenuomaan juomaan. Tätä katsellessä tuntui todella, kun olisi katsellut luontodokumenttia. Kovin usein ei luonnossa pääse todistamaan tuollaista tapahtumaa.

Mitä opit matkalla eläimistä ja niiden suojelusta?

Kuuden viikon aikana opin paljon eläinten käyttäytymisestä ja huomasin, miten vähän lopulta tiesin Afrikan eläimistä ja luonnosta. Eläinten lisäksi monitorit myös kertoivat meille kasveista ja koko elinympäristöstä ja miten tärkeitä kaikki eläimet ovat ihan koppakuoriaisista lähtien. Eläinten suojelutyö on Etelä-Afrikassa hyvin raskasta ja ehkä turhauttavaakin, koska varoja siihen on saatavissa melko niukasti ja esim. sarvikuonojen salametsästys on jatkuvasti lisääntyvä ongelma. Myös paikallisten tapa metsästää antilooppeja vaijeriansoilla koituvat liian usein villikoirien ja joskus jopa leijonien kohtaloksi. Näimme mm. koiran, joka on elänyt viimeiset kaksi vuotta kolmella jalalla (kts. kuva alla). Koira pärjäsi hyvin, metsästi muiden mukana ja oli myös hoitanut yhden pentueen kolmijalkaisena. Lisäksi näimme urosleijonan, joka oli kauttaaltaan syvillä haavoilla vaijeriansojen takia. Kyseisen uroksen veli oli kuollut aiemmin kuristuessaan vaijeriansaan. Reservaateissa tehtävän työn lisäksi tärkeä osa eläinsuojelutyötä on paikallisten ihmisten tietoisuuden lisääminen.

Miten majoitus ja ruokailu vapaaehtoisille oli järjestetty?

Vapaaehtoiset majoittuvat monitorin kanssa vapaaehtoisleirissä. Leiri sijaitsee reservaatin sisällä ja on usein aidattu pihapiiri, jossa on rakennus tai rakennuksia, missä on keittiö, vaatimattomat makuuhuoneet ja kylpyhuoneet. Kaikissa leireissä on nykyaikaiset vessat ja lähes kaikissa leireissä on lämmin vesi. Osassa leireistä on vain aurinkosähkö, jolloin suihkuvesi on lämmintä vain aurinkoisella säällä.

Kerran viikossa kävimme monitorin kanssa kaupassa, jolloin monitori hankki leiriin kaikki peruselintarvikkeet, joista sitten laitoimme yhdessä ruokaa. Kauppareissuilla vapaaehtoisilla oli mahdollisuus ostaa omia henkilökohtaisia asioita, kuten makeisia tai shampoota yms. Jokaisella kauppareissulla pysähdyimme myös paikallisessa alkossa, joten edes alkeellisissa oloissa ei tarvinnut olla ilman ruokaviiniä jos siihen on tottunut :)

Yhdellä leirillä on yleensä 5 vapaaehtoista ja yleensä huone tulee jakaa toisen vapaaehtoisen kanssa.

Työskentelit monessa eri kohteessa. Missä kaikkialla ja oliko joku paikka ylitse muiden?

Wildlife Act toimii Etelä-Afrikassa Zululandin alueella olevissa eläinreservaateissa, joista osa on valtion omistamia ja osa yksityisiä. Järjestön periaatteena on, että vapaaehtoiset viettävät yhdessä leirissä kaksi viikkoa ja sitten vaihtavat paikkaa. Itse olin iMfolozissa, Zululand Rhino Reservessä (ZRR) sekä MKuzessa. Itse viihdyin eniten iMfolozissa, joka oli näistä reservaateista suurin, 96 000 hehtaaria ja valtion omistama reservaatti. iMfolozissa oli todella kiva leiri ja siellä näki paljon elefantteja. Kissaeläimiä tosin sitten näin eniten ZRR:ssa ja MKuzessa. Puistot ovat hiukan erilaisia myös maastoltaan ja paljon on myös onnesta kiinni, mitä eläimiä näkee ja minkälaisia tapahtumia pääsee todistamaan.

Voiko kuka tahansa lähteä vapaaehtoistöihin eläinten pariin? Miten se tapahtuu ja maksaako se jotain?

Kyllä voi. Meitä oli kaiken ikäisiä ja hyvin erilaisista lähtökohdista. Mitään erityistä koulutusta ja kokemusta ei tarvitse. Tapaamieni vapaaehtoisten ikähaarukka oli 18-60 vuotta. Osa viettää vapaaehtoisena minimiajan 2 viikkoa ja osa muutaman kuukauden.

Vapaaehtoismahdollisuuksista voi kysyä suoraan Wildlife Actin nettisivujen kautta. Vapaaehtoistyö tosiaan maksaa, mikä äkkiseltään voi joidenkin korviin kuulostaa oudolta. Maksu kuitenkin käytetään järjestön kuluihin ja vapaaehtoisten asumis- ja ruokailukulujen kattamiseen. Ilman vapaaehtoisia järjestö ei voisi tehdä sitä työtä mitä he nyt tekevät. Itse laskin, että maksoin vapaaehtoistyöstä noin 55 euroa/päivässä. Samankokoisella budjetilla matkustin muutenkin eteläisessä Afrikassa, joka on hintatasoltaan jonkun verran Aasiaa kalliimpi. Itse koin, että sain kyllä rahalleni vastinetta enkä reissullani kaivannut enää erillisiä safareja.

Millaisia terveisiä tai neuvoja haluaisit antaa ihmisille, jotka suunnittelevat vapaaehtoistöihin eläinten pariin lähtemistä?

Jos yhtään kiinnostaa niin kannattaa lähteä! Tosi hieno tilaisuus nähdä paljon eläimiä ja päästä kurkistamaan ikään kuin kulissien taakse, että minkälaista eläinsuojelutyötä Afrikassa tehdään. Samalla tapaa myös uusia ihmisiä, joista voi jäädä elinikäisiä ystäviä. Järjestö huolehtii vapaaehtoisista lentokentältä lähtien ja kuljettaa takaisin lentokentälle kun vapaaehtoisaika on ohi, joten perille on hyvin helppo löytää :)

* * *

Tanjalle iso kiitos haastatteluun suostumisesta ja kuvien lainasta! On upeaa, että hänen kaltaisiaan ihmisiä löytyy. Suojeluprojektien toteuttaminen ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoisia.

Toivottavasti tämä oli teistä blogin lukijoista yhtä mielenkiintoista kuin minusta. Olisi mukava kuulla, jos joku teistä on ollut pidemmillä vapailla vapaaehtoistöissä joko ihmisten tai eläinten parissa tai haluaisiko joku lähteä? Minua vastaavat vapaaehtoistyöt kiinnostaisivat kovasti, mutta ainakaan tällä hetkellä mahdollisuutta vuorotteluvapaaseen tai muuten vain pitkään lomaan ei ole. Toivon kuitenkin, että sekin mahdollisuus jossain vaiheessa vielä tulee.