Aamusafari Botswanassa

Safarimatkat ei sitten muuten ole mitään lomailua. Siis siinä mielessä, että nukuttaisiin pitkään ja nautittaisiin kiireettömistä aamuista. Päivät ovat täynnä ohjelmaa ja herätykset aiemmin kuin useimmilla meistä työaamuina. Kun tähän vielä yhdistetään se, että iltaisin tapana on istuskella kolmen ruokalajin illallisen ja useamman viinilasillisen voimin iltaa, voi aamulla vähän väsyttää. Kings Poolissa aamuherätys oli puoli kuudelta. Pommiin ei voinut nukkua, vaan ovelle tultiin koputtamaan ja herättäjän velvollisuus oli ryskytellä oven takana siihen asti, että sisältä kuuluisi jonkinlainen merkki siitä, että safarille lähtijät olisivat edes osittain hereillä.

Aamupala oli sitten kuudelta, jolloin aamu jo sarasti. Kyseessä oli vain kevyt aamiainen ja muutaman tunnin safarin jälkeen olisi sitten vasta vuorossa varsinainen lämmin aamupala.

Puoli seiskalta istuimme safariauton kyytiin ja Goms lähti kuljettamaan meitä kohti Avara luonto -dokumenttia. Aikainen aamu on paras aika nähdä eläimiä, etenkin petoeläimiä, ja niitähän me kaikki haluamme nähdä. Aamuisin eläimet ovat aktiivisimmillaan, kun lämpötila on vielä sopiva liikkumiseen. Vaikka Botswanassa lämpötila kohoaa kesäkuukausina lähelle 40 astetta, tippuu se öisin alle kahteenkymppiin. Siksi mekin istuimme seinättömän auton kyydissä lämpimimpiin vaatteisiimme kietoutuineina, vaikkei Botswanassa yhtä kylmä ollutkaan kuin viikkoa aiemmin Zimbabwessa.

Joen uomalle päästyämme, ei näköpiirissä ollut petoja, mutta vastarannalta meitä kohti lähti tulemaan norsuja. Jäimme toisen safariauton kanssa odottamaan, kun ne lähestyivät matalassa joessa vatsaansa myöten kahlaten. Joessa lymyilevät virtahevot eivät olleet kovin innoissaan saadessaan seuraa veteen.

Norsut tulivatkin aivan vierestä ohi. Meidän automme oli hieman kauempana, mutta viereisen safariauton yksi norsuista ohitti aivan hipaisumatkan päästä. Se käveli tyynesti ohi. Ei pienintäkään uhittelun tai epäilyksen merkkiä.

Norsujen mentyä menojaan, mekin jatkoimme matkaamme petoja etsien. Goms ajoi meidät katsomaan olisivatko savannikoirat todennäköisyyksien vastaisesti nousseet metsästämään. Eivät ne olleet. Kohtasimme yhtä raukeita koiria kuin edellisenäkin päivänä. Ne makoilivat aamuauringossa, eikä niillä näyttänyt olevan aikomustakaan metsästää sinä aamuna. Harmi, koska olisimme mielellämme nähneet koiralauman metsästävän ja täällä sen näkeminen olisi voinut onnistua helposti.

Suojaväri

Emme jääneet pitkäksi aikaa katselemaan laiskana makoilevia koiria, vaan lähdimme etsimään aktiivisempia eläimiä. Näimme paljon erilaisia lintuja, virtahepoja, apinoita ja antilooppeja. Kuduja tuntui olevan sinä aamuna joka puolella ja Goms kertoi meille, että niiden iän pystyy määrittelemään sarvien kiekuroiden perusteella. Meidän taidot eivät edelleenkään riitä kertomaan minkä ikäisiä nämä yksilöt ovat, mutta suojaväriä osaan ihastella. Eivätkö nämä sujahdakin hyvin tuonne puiden sekaan?

Siinä missä impalat katoavat hyvin tähän maastoon:

Eipä pumba eli villisikakaan nyt varsinaisesti loista maastosta harmaassa puvussaan, vaikka toki tuollainen possu nyt pistää silmään omalla tavallaan.

Seepra sen sijaan ei ole naamioitunut suojapukuun, vaan tepastelee huomiota herättävän värisenä ympäriinsä. Sen raitojen merkityksestä on väännetty kättä vuosikausia. Teorioita on ollut lämmön säätelystä, petojen hämäykseen. Tällä hetkellä vallalla oleva teoria kertoo raitojen perimmäisen syyn löytyvän hyönteisten hämäämisestä. Paarmat eivät kuulema tykkää mustavalkoraidallisista eläimistä lainkaan niin paljon kuin yksivärisistä.

Symbioosi

Kirahvi onkin sitten jo sen kokoinen ja vähän värinenkin, ettei sen ole ihan yhtä helppo maastoutua.  Sen etuna puolestaan on suuri koko, eivätkä pedot yleensä yritäkään saalistaa täysikokoista kirahvia. Vastasyntyneet ja hyvin nuoret kirahvit ovat kuitenkin vaarassa joutua petojen hampaisiin. Tämä kirahvi oli joutunut tai oikeammin sanottuna päässyt lintujen hampaisiin. Kyseessä on eräänlainen symbioosi. Linnut saavat ravintoa ja kirahvi pääsee eroon punkeista ja muista sitä kiusaavista öttiäisistä. Näitä samoja lintuja näkee monien eri eläinten kyydissä dyykkaamassa ja huolehtimasta isäntäeläimestään.

Korkealla puun latvassa kiljumerikotka notkisteli niskaansa yön jäljiltä (oikeasti se taisi päästellä jotain huutoja).

Hieman kauempana meitä tuijottikin puusta sitten hieman erilaisia kotkia. Nenään tulviva haju kertoi miksi puun oksat olivat yhtäkkiä täynnä raadonsyöjiä. Goms oli tuonut meidät katsomaan olisiko usean päivän vanhalla puhvelinraadolla jotain petoja ruokailemassa. Raadolla ei ollut sillä hetkellä ketään nauttimassa aamupalaa, mutta ympärillä olevissa puissa oli kymmeniä korppikotkia ja marabuja.

Korppikotkia puussa.

Marabu ei kuulu niihin kauneimpiin lintuihin. Se on myös ihan valtavan kokoinen.

Koska olimme liikkeellä pro-oppaan kanssa, hän kertoi, että jäljistä päätellen haaskalla oli ollut jokin aika sitten leijonia ja ne saattaisivat olla hyvinkin lähellä. Ei mennytkään montaa minuuttia, kun huomasimme ne noin 50 metrin päässä joen rannalla. Goms kertoi tämän neljän urosleijonan lauman olevan läpikulkumatkalla. Yleensä ne elelevät Namibian puolella, mutta nuorina miehinä liikkuvat pitkiäkin matkoja.

Leijonat ovat kuulema veljeksiä, mutta kaikki eivät ole saman ikäisiä. Goms arveli, että kolme näistä on neljävuotiaita ja yksi kolmevuotias. Ne olivat ilmeisen tottuneita autoihin, eivätkä välittäneet pätkääkään, vaikka parkkeerasimme auton vain metrien päähän niistä. Meidän jälkeemme tuli paikalle toinenkin auto, kun Goms kertoi radiopuhelimen välityksellä bongauksestamme muille oppaille. Paikan laajuudesta ja autojen vähäisyydestä kertoo kuitenkin jotain, ettei paikalle tullut enempää autoja, vaikka tuijottelimme leijonia ehkä puolisen tuntia. 

Alkoi olla jo lämmin ja vatsassa kurnia. Lähdimme ajelemaan takaisin lodgelle päin. Matkalla pysähdyimme katselemaan apinoiden leikkimistä ja yhtäkkiä Goms osoitti ylös puuhun. Emme meinanneet uskoa silmiämme, kun sieltä meitä tapitti isohko pöllö! En ollut koskaan ennen nähnyt pöllöä luonnossa ja jotenkaan en ole yhdistänyt Afrikkaa ja pöllöjä toisiinsa, mutta näköjään niitä elää vaikka missä. Kuva ei ole kummoinen, kun pöllö oli melko hankalassa ja pimeässä paikassa puiden oksien suojassa, mutta eiköhän tämä todisteesta käy.

Hyvillä mielin aamun eläinbongauksista palasimme takaisin Kings Poolin leiriin. Söimme juuri niin fiinin aamupalan kuin premier -luokan safarilodgessa voi odottaa saavansa. Meille ehkä jopa hieman liian fiinin. Sitten tähysimmekin jo taas joelle ja totesimme, että norsulauma oli saapumassa juomaan. Omalta terassiltamme oli lyhyempi matka katsella norsuja, joten lähdimme sinne.

Kings Poolin leirin yleinen terassi.

Norsut kuvattuna omalta, yksityiseltä terassiltamme.

Kuten aiemmin mainitsin, Botswanassa lämpötilat kohoavat päivällä lähemmäs 40 astetta. Otimme siis ilon irti omasta terassista ja etenkin viilentävästä altaasta.

Siinä sitten terassilla hengaillessamme meinasi mennä limut väärään kurkkuun, kun katseeni osui terassin kaiteelle. Änkyttäen kutsuin Tomin nopeasti sisältä kamera mukanaan. En meinannut uskoa sitä todeksi, mutta jo toista kertaa saman päivän aikana katselimme pöllöä silmästä silmään. Tällä kertaa kyseessä oli ihan pieni pöllö, mutta sitäkin suloisempi. Ei se ollut kuin ehkä 20 senttiä korkea ja tiiraili meitä ensin terassimme kaiteelta ja siirtyi sen jälkeen meitä hieman säikähdettyään pari metriä taaemmas puuhun. Vaikka emme lintubongareita olekaan, niin pöllöjä bongaamme jatkossakin erittäin mielellämme!

Yhteistyössä Wilderness Safaris.

Matkavuosi 2015 ja kurkistus tulevaan

Istun keittiön pöydän ääressä ja selaan menneen vuoden matkakuvia. Ulkona paistaa aurinko ja on vielä lämmintä, vaikka lämpötila onkin putoamassa vihdoin pakkasen puolelle. Kaivoin juuri autotallista lintulaudan (vihdoin ja viimein) ja iskin sen harjan varressa maassa edellisvuodesta valmiina olevaan reikään. Nyt on hyvä katsella kuvien ihastelun lomassa myös keittiön ikkunan takana ruokailevia tinttejä. On mukava hemmotella lintuja, kun itselläkin on jälleen kerran suurimpana pinnalla olevana tunteena kiitollisuus. Tämä vuosi oli hyvä. Vuosi 2014 oli matkailun kannalta aivan uskomaton. Teimme kolme upeaa kaukomatkaa. Edellisen vuoden reissut söivätkin matkakassaamme sen verran reippaasti, ettemme tänä vuonna tehneet kuin yhden kaukomatkan. Muuten pysyttelimme Euroopan rajojen sisäpuolella. Silti vuoteen mahtui näin jälkikäteen yhteen koottuna aivan valtavasti kaikkea, enkä voi olla kuin hyvin tyytyväinen tästä kaikesta.

Ensimmäistä kertaa Lapissa talvella

Vuoden ensimmäinen lentomatka taittui kotimaassa. Se taisi olla samalla ensimmäinen kotimaan lentoni ikinä. Lensin työporukan kanssa myyntikokoukseen Leville. Kirjoitin tuolloin porosafarista, jossa kävimme ja joka ei ollut pelkästään positiivinen kokemus. Ihastuin kevätauringossa kylpevään Leviin siinä määrin, että tänä vuonna olen potenut jonkinmoista Lappi-kuumetta. Etelä-Suomen lumettomuus ei ole missään nimessä helpottanut asiaa.

Pakollinen kerran vuodessa Tallinnan reissu

Levin reissun jälkeen suuntasinkin heti sieltä palattuani Tallinnaan. Tälläkin kertaa kyseessä oli työmatka ja osallistuin yrityspuolen edustajana PING Helsinki -risteilylle. Päivä Tallinnassa sujui lähinnä sisätiloissa, mutta todella mielenkiintoisissa merkeissä sosiaalisen median sisältöjen parissa. Tämä jäikin vuoden ainoaksi Viron visiitiksi.

Kiikunlähteellä ja Firan lähteellä

Olen hieman harmitellut, etten ole ehtinyt retkeilemään kotimaassa ollenkaan niin paljon kuin olisin halunnut. Kurkistus puhelimen galleriaan kertoi kuitenkin, että onhan sitä tullut siellä sun täällä siltikin käytyä. Kävimme keväällä ystäväni kanssa Vihdin Rokokalliolla ja vähän sen jälkeen Tomin kanssa Hollolan Kiikunlähteellä. Ensimmäisestä en kirjoittanut blogiin, mutta Kiikunlähteestä kirjoittamani postaus on ollut yksi vuoden suosituimmista. Kesällä kohdetta googletettiin urakalla. Tämän lisäksi olen tietenkin ulkoillut muutenkin koirien kanssa lähimaastoissa, kuten Firan lähteellä.

Firan lähteellä, Tuusulassa.

Kiikunlähde.

Huhtikuussa tuliterällä Royal Caribbeanin risteilijällä ja pikavisiitti Lontoossa

Huhtikuussa lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni pressimatkalle. Pingviinimatkojen Millan kanssa suuntasimme tutustumaan Royal Caribbeanin uuteen Anthem of the Seas risteilijään, joka laittoi käsitykseni Karibian risteilijöistä aivan uuteen uskoon. Olin toki aiemmin risteillyt Karibialla, mutta laivat eivät olleet olleet lainkaan samaa luokkaa. Anthem oli uskomattoman hieno ja sillä olisi mielellään risteillyt pidempäänkiin kuin parin päivän ajan. Risteily alkoi ja päättyi Lontoon läheltä Southamptonista, joten yhdistimme Millan kanssa siihen päivävierailun Lontooseen.

Toukokuussa Pyreneillä ja Allure of the Seas

Toukokuussa lähdimme Tomin kanssa vuoden ensimmäiselle yhteiselle matkalle. Tomi tosin otti varaslähdön ja meni edeltä Barcelonaan katsomaan formuloita. Minä lensin perässä ja sitten yhdessä lähdimme vuokra-autolla köröttelemään rannikkokaupungista kohti vuoria. Köröttelyä se todella olikin, kun alla oli Fiat 500L, joka tuntui hyytyvän jokaiseen kolmea metriä korkeampaan nyppylään ja niitähän riitti. Pyreneiden vuoristo kuitenkin hurmasi kauneudellaan. Ajelimme Espanjasta Ranskan kautta Andorraan. Kääpiövaltiossa vietetyn kahden yön jälkeen jatkoimme matkaamme Ranskan Pyreneitä pitkin ennen kuin palasimme reilun viikon roadtrippailun jälkeen Espanjan rannikkoa takaisin Barcelonaan.

Barcelonassa ehdimme viettää yhden illan ja aamun yhdessä ennen kuin hyppäsin maailman suurimman risteilijän, Allure of the Seasin kyytiin Rimmalaura -blogin Lauran kanssa. Seilasimme tuolla jättikokoisella laivalla Rooman satamaan ja kävin ensimmäistä kertaa elämässäni viinitilavierailulla. 

Kuumailmapallolento kesäkuussa

Kesäkuussa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni kuumailmapallon kyytiin ja ihastuin menoon välittömästi. Siitä asti haaveissa onkin ollut päästä joskus Kappadokiaan lentämään kuumailmapallolla aamunkoitteessa. Toisaalta voisin koska tahansa lähteä pallon kyytiin uudelleen myös täällä kotosuomessa.

Juhannus ja muita minimatkoja Helsingissä

Juhannuksen vietimme pääkaupunkiseudulla ja kuvailimme maisemia niin Helsingissä kuin Vantaallakin.

Loppukesään mahtui vielä minimatkoja Helsingissä niin Suomenlinnassa kuin pienen saaristoristeilynkin merkeissä.

Islanninhevosvaellus syksyllä

Syksyn suomiretkihuipennus oli issikkavaellus upeissa Pohjois-Savon maisemissa. Jos kuumailmapallolento oli ollut minulla haaveissa jo pitkään, niin oli kyllä islanninhevosvaelluskin. Upeaa, että ne molemmat toteutuivat tänä vuonna.

Eteläisen Afrikan kierros loka-marraskuussa

Vihdoin lokakuussa pääsimme Euroopan rajojen ulkopuolelle ja koitti vuoden loppuhuipennus jälleen kerran Afrikassa. Vuokrasimme Johannesburgista auton ja ajoimme Etelä-Afrikasta Zimbabween. Matkalla koimme elämämme vaikeimman rajanylityksen, mutta se palkittiin, kun pääsimme Hwangen kansallispuiston tuntumaan upeaan Khulu Ivory safarilodgeen. Siellä norsut tulivat juomaan uima-altaaltamme ja teimme upeita safariajeluita.

Afrikan matkamme ei koostunut pelkästään eläinkohtaamisista, vaan kävimme myös yhdellä maailman upeimmista vesiputouksista. Sambian ja Zimbabwen rajalla olevat vesiputoukset olivat käytännössä kokonaan kuivat Sambian puolella, mutta Zimbabwen puolella vettä riitti reilusti. Iguassun putouksille tämäkään ei vertoja vetänyt, mutta paikka on upea ja ehdottomasti käymisen arvoinen.

Jatkoimme matkaamme Botswanan puolelle, jossa koimmekin jotain täysin uutta noustessamme pienlentokoneen kyytiin ja katsellessamme alapuolellamme vaeltavia norsu- ja puhvelilaumoja. Vietimme kolme päivää ylellisellä Wilderness Safarisin Kings Poolin safarilodgella ja teimme useita safariajeluita.

Botswanan halki ajettuamme ja Etelä-Afrikkaan palattuamme hyppäsimme Rovos Railin luksusjunan kyytiin. Tätä voisi todellakin kutsua elämämme junamatkaksi. Nautimme viiden tähden palvelusta ja ruoista safariajeluiden lisäksi. 

Afrikan matkamme huipentui vielä pariin yöhön Beverly Hillsin viiden tähden hotellissa Durbanin rannikolla.

Kymmenen maata

Kaiken kaikkiaan vuoden aikana tuli siis vierailtua kymmenessä maassa:

Viro, Iso-Britannia, Espanja, Ranska, Andorra, Italia, Etelä-Afrikka, Zimbabwe, Sambia ja Botswana. 

Uusia näistä maista oli vain Andorra, Zimbabwe, Sambia ja Botswana. Tomi teki lisäksi omia reissujaan Unkariin, Tsekkeihin, Saksaan, Ruotsiin ja Tanskaan.

Kiitokset yhteistyökumppaneille: Royal Caribbean, Elämysten ja Ystävyyden kartano, Rovos Rail, Wilderness Safaris, Tsogo Sun  ja The Amalinda Collection. 

Mitä sitten vuonna 2016?

Uusi vuosi tuo tullessaan uudet matkat. Meillä on tällä hetkellä yhdet lennot varattuna ja ne vievät meidät San Franciscoon. Odotan innolla tuon kaupungin näkemistä (mikä on poikkeuksellista, koska en ole lainkaan kaupunkilomailija), mutta sen lisäksi suuntaamme jälleen vuorille, Yosemiten kansallispuistoon. Tämä matka on kuitenkin vasta toukokuussa. Sitä ennen on tarkoitus matkustaa vielä jonnekin lämpimään, mutta minne? Se on vielä aivan auki ja kaikki on mahdollista! Sitä ennen riittää kuitenkin paljon kerrottavaa vuoden 2015 reissuista, koska kuten saatoitte huomata, esimerkiksi Zimbabwesta ja Viktorian Putouksista on vielä kaikki jutut kirjoittamatta.

Toivottavasti sinullakin oli hyvä vuosi 2015 ja oikein hyvää vuotta 2016!

Pysy mukana myös vuonna 2016:

Facebook | Bloglovin | Instagram