Sisällön tarjoaa Blogger.

Saaliita ja saalistajia - Krugerin kansallispuisto

Aika: 18.11.2014
Paikka: Kruger National Park, Etelä-Afrikka

Kun Tomi käynnisti aamulla Nissanin, hän ilmoitti lähtevänsä kotiin ellemme näkisi päivän aikana norsuja. Olihan se hieman epätodellista, että olimme nähneet edellisenä päivänä savannikoiria, joita on kansallispuistossa vain joitain satoja, mutta jättimäiset norsut lymysivät piiloissaan, vaikka olimme Olifantsin alueella, jossa niitä pitäisi nähdä helposti. Norsuja on Krugerissa muutenkin todella paljon. Niiden määrä on alueen kokoon nähden jopa liian suuri - yli 11000 yksilöä.

Päivän ensimmäinen eläin ei toiveista huolimatta ollut norsu, vaan vesiantilooppi. Se tuumaili hetken tien sivussa ja päätti sitten pysäyttää liikenteen kävelemällä suoraan vastaan tulevan auton eteen. Tyypillinen kansallispuiston antilooppi siis. Näitä tien tukkijoita tapasimme neljän ja puolen päivän aikana lukemattomia määriä.




Seuraava nähty eläin olikin sitten norsu, joten en menettänyt kuljettajaani. Norsu oli kohtalaisen lähellä tietä ja mutusteli pensaan oksia. Taitaa olla norsun ruokatorvi ja vatsalaukku yhtä paksunahkainen kuin ulkokuorikin. Sen verran terävää risukkoa sinne kitusiin upposi, että oikein pahaa teki katsella.




Kun ensimmäinen norsu oli nähty, pian niitä näkyikin vähän joka puolella. Kirahveja näkyi tänäänkin. On tuo väritys vain hurmaava!




Kaikki vastaan tulevat eläimet eivät olleet suuria. Symppiksiä kilpikonnia ylitti tietä siellä täällä ja niiden varalta piti todellakin pitää silmät auki. Olisi ollut kamalaa ajaa kilpparin päälle. Tuskin sen kuorikaan auton painoa kestäisi.




Ajelimme Olifantsista alas noin 50 kilometrin päässä sijaitsevaa Sataran leiriä kohden. Siellä viettäisimme seuraavan yön, mutta päivän aikana ajelimme myös muualla ympäristössä. Krugerissa ei päivän aikana ehdi ajaa kovin pitkiä matkoja. Kun ottaa huomioon max 50 km/h tuntinopeuden sekä sen, että "joudut" pysähtelemään vähän väliä eläinten kohdalla, on liikkuminen paikasta toiseen hidasta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska jos missään, niin eläinten keskellä tärkeintä ei todellakaan ole määränpää, vaan se itse matka ja mitä sen aikana näkee.

Päivän ensimmäisellä juomapaikalla oli lauma vesiantilooppeja, impaloita sekä muutama seepra ja gnuantilooppi, vaikka jälkimmäiset eivät tähän kuvaan mahtuneetkaan. Nämä eläimet olivat kuitenkin sen verran kaukana, ettemme jääneet kovin pitkäksi aikaa niitä ihmettelemään.




Krugerissa nimittäin pääsee myös hyvin lähelle eläimiä. Ohitimme ison lauman afrikanpuhveleita ja tämä gnuantilooppi hengaili aivan tien vieressä.




Krugerissa on nisäkkäiden lisäksi myös melkoinen määrä lintuja. Isoja ja pieniä. Ajattelin tehdä niistä oman postauksen, mutta hypätkööt strutsit nyt mukaan tähän postaukseen, kun ovat lentokyvyttömiäkin - ja isoja!  




Isokudu uroksella oli komeat sarvet.




Puolen päivän jälkeen saavuimme mahtavalle juomapaikalle. Olimme matkalla Orpenin leiriä kohden ja tämä lampi oli aivan tien varrella. Tien varteen oli kertynyt viitisen autoa meidän lisäksemme, eikä ihme, nähtävää nimittäin riitti. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi tietenkin suurimpiin eläimiin eli virtahepoihin.




Mutta kun ympäristöä katseli tarkemmin, lammen ympärillä ja lammessa näkyi enemmänkin elämää. Etenkin useiden eri eläinlajien näkeminen yhdellä kertaa tuntui todella hienolta. Alla oleva kuva on hieman epätarkka, mutta laitan sen tähän kuitenkin todistamaan tuota ihmeellistä paikkaa. Huomaathan myös vedessä vaanivan pedon.




Myös toisella puolella lampea oli krokotiili ja samanlainen suuri lintu.




Hipot ottivat rennosti.




Siinä meidän ihastellessa tuota uskomatonta luontonäytöstä, se muuttui hetkessä vielä unohtumattomammaksi. Tomi tuijotteli kameran etsimen läpi hippoja, kun huomasin toisessa suunnassa pusikon rytisevän. Lammelle oli tulossa norsulauma!




Vaikka olemme ennenkin nähneet norsulauman uimassa (kurkkaa postaus Sri Lankan norsuista täältä), oli tämä jotain aivan mieletöntä. Katselimme epäuskon vallassa, kun puiden seassa näkyi lähestyvän kymmenien norsujen lauma. Osa norsuista suuntasi lammen ohi ja osa tuli juomaan.










Olen jotenkin ajatellut, että norsut liikkuisivat rauhallisen verkkaisesti, mutta nämä olivat hyvin ripeitä liikkeissään. Eivät ne juosseet, mutta kävelivät nopeasti ja lammellakin ne viipyivät vain noin viisi minuuttia. Pian ne olivat jo kadonneet metsään. Satuimme olemaan paikalla aivan loistavaan aikaan. Ihastelimme norsujen mentyä vielä hetken hippoja ennen kuin jatkoimme matkaamme.




Ajaessamme eteenpäin kohti Orpenin leiriä, tien varteen oli pysähtynyt useita autoja. Niistä osasimme jo päätellä, että pusikossa on nyt jotain todella mielenkiintoista. Ajoimme autojen sekaan ja erotimme heinikon keskeltä juuri ja juuri ruskeaturkkisen suuren kissapedon. Se oli kuitenkin sen verran hyvin kasvillisuuden seassa, ettei siitä oikein saanut mitään kuvaa. Emme jaksaneet jäädä muiden autojen sekaan odottelemaan heräisikö kisu viiden minuutin vai parin tunnin päästä, joten jatkoimme eteenpäin. 

Näimme vihdoin upeita seeprojakin.




Sekä suloisen pahkasikaperheen. Näillä possuilla on hassu tyyli syödä polvillaan.




Kävimme Orpenin leirissä vessassa ja toteamassa, että suunnitelmamme siellä ruokailusta kuihtui kokoon ravintolan puutteessa. Tähän asti olimme käyneet vain isoissa leireissä ja niissä oli ollut vähintään yksi ravintola. Orpenissa ei kuitenkaan ollut kuin pieni kauppa. Jatkoimme matkaamme jäätelön voimin. Onneksi olimme varanneet autoomme myös melkoisen kuivaruokavaraston.

Palasimme takaisin osittain samaa reittiä ja tulimme jälleen päiväunia nukkuvan leijonan kohdalle. Tällä kertaa pääsimme autolla hieman paremmalle paikalle ja näimme saaliinkin leijonan lähettyvillä. Pahkasika makasi hengettömänä raajat taivasta kohden. Sen takana korppikotka tarkkaili tilannetta. Leijonakin jaksoi vartin odotuksen jälkeen nostaa hieman päätään ennen kuin se rojahti takaisin kyljelleen.




Jatkoimme matkaamme, mutta ehdimme ajaa vain kilometrin verran, kun näimme tien sivuun pysähtyneen auton. Pian mekin huomasimme syyn pysähdykseen. Toinenkin leijonanaaras oli päikkäreillä tien lähellä.




Tällä kertaa emme ehtineet odottelemaan montaakaan minuuttia, kun alkoi jo tapahtua. Ensin leijona kierähti ympäri ja pian se lähtikin jo liikkeelle.




Seurasimme sen verkkaista tallustamista puisen seassa. Hetken päästä se antoi meille näytteen siitä miten isot kissat teroittavat kynsiään.




Ja lopuksi se kääntyi vielä mukavasti poseeraamaan meille ennen pusikkoon katoamistaan. Kyllä leijona on iso!


 

Tässä vaiheessa olimme jo aivan haltioissamme kaikesta päivän aikana näkemästämme (tässä postauksessa on vain murto-osa näkemistämme eläimistä). Oli kuitenkin vasta iltapäivä ja meillä oli vielä useita tunteja eläinbongailua edessämme. Emme osanneet tuossa vaiheessa vielä arvatakaan mitä upeaa meillä olisi edessä loppupäivän aikana. Siitä lisää seuraavalla kerralla! 

Edellisen Kruger -postauksen osalta minulta kysyttiin saako näitä jakaa facebookissa. Vastaus tähän on ehdottomasti kyllä! Helpoiten se tapahtuu blogin facebook-sivujen kautta.

36 kommenttia

  1. On teillä ollut aivan upea reissu!! Tuollaiselle kun pääsis!:)
    Ja tosi hienoja kuvia oot ottanu!

    VastaaPoista
  2. Ääääääää! Mäki haluun :-D

    VastaaPoista
  3. Mitä kaikkea olettekaan nähneet...ja niin hienot kuvat!

    VastaaPoista
  4. ihania kuvia ja ihana postaus silmiini kumminkin jäi tuo seepra kuva aika selvästi koska huomasin tuolla yhdellä seepralla olleen kylki auki, ihme ettei siitä enempää seepra välittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minun piti itseasiassa kirjoittaa tuohon, että seepra on ihan kunnossa. Huomasin nimittäin saman "haavan" kuvia käsitellessä ja ihmettelin, etten muistanut sellaista lainkaan, eikä sitä näkynyt muissa kuvissa. Kuvaa zoomatessa näkyikin sitten, että siinä lentää lintu! Seepra on siis kunnossa :)

      Poista
  5. Kirahvi, seeprat ja jellona oli suosikit!

    VastaaPoista
  6. Upeita kuvia, unohtumattomia kokemuksia. Voi että nautin näitä katsellessa ja tekstiä lukiessa!

    VastaaPoista
  7. Ah, noi vauva elefantit on niin söpöjä! Ja leijonat on kyllä upeita eläimiä, mä muistan kun me oltiin safarilla Etelä-Afrikassa ja iso urosleijona käveli ihan meidän auton vierestä - unohtumaton kokemus kyllä ja suurin huomio keskittyi niihin tassuihin koska ne oli valtavat!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei nähty leijonia ihan vierestä, mutta kyllä ne näytti kauempaakin jo ihan tarpeeksi valtavilta :D Vauvanorsuja sen sijaan nähtiin paljonkin ja läheltä. Voi vitsit miten suloisia ja hassuja ne on.

      Poista
  8. Ah, taas niin upeita kuvia! Afrikan safari ei ole ollut päällimmäisenä matkahaaveissa pitkään aikaan, mutta näiden kuvien ja kertomusten myötä asia taitaa muuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varoituksen sana sitten myös. Safarille tekee mieli takaisin :D

      Poista
  9. Voi mahdoton, kyllä teidän kelpaa, ihanat kokemukset taas!

    VastaaPoista
  10. Hiuka hienoja kuvia, mäki haluun Afrikkaan, nyt varsinkin :D

    VastaaPoista
  11. Tässä on nyt niin monta kuvaa joita tekisi mieli kehua yksitellen!
    Gnukin on niin upea sorkan kärjestä, sarvenpäähän. Hieno, tarkka kuva. Seebrat ovat kauniita!
    Ja nuo pienet norsulapset, ne näyttävät niin onnellisilta ja rakastetuilta siinä yhteisössään.
    Miltähän tuntuu katsoa leijonaa silmästä silmään!
    Aiheutat riippuvuutta näillä kuvillasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut riippuvuuden aiheuttamisesta ;) Nuo eläimet on vaan niin upeita! Voin kyllä uskoa, että norsuvauvat ovat todella rakastettuja yhteisössään. Siitä onkin itseasiassa tarkoitus kirjoitella jossain vaiheessa enemmänkin.

      Poista
  12. Voi kuinka upeita kuvia taas kerran! Mä niin haluaisin uudelleen safarille (olen käynyt Masai Marassa) ja haluaisin etenkin viedä lapset katsomaan, kuinka eri lailla eläimet siellä käyttäytyvät kuin eläintarhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masai Mara on varmasti upea! Siellä olisi mahtava päästä itsekin joskus käymään. Taitaa mennä niin, että kun yhdellä safarilla käy, sitä haluaa toisellekin :)

      Poista
  13. Aivan mahtavia kuvia aivan mahtavista eläimistä niin tässä kuin edellisessäkin postauksessa! Kyllä tarvitsee itsekin joku kaunis päivä hankkiutua ihan oikealle safarille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Toivottavasti onnistut hankkiutumaan safarille!

      Poista
  14. Kiitos näistä Avara Luonto -kuvista.

    Mä aikanaan sanoin että sitten suostun menemään naimisiin jos mennään häämatkalle johonkin Afrikkaan safarille. Kuinka ollakkaan häämatka on edelleen tekemättä ja naimisissa ollaan oltu keväällä seitsemän vuotta. Jospa sitten 10v. häämatkalle safarille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti 10v häämatkalle safarille! Teillähän on nyt mahtavat kolme vuotta aikaa suunnitella sitä matkaa :D

      Poista
  15. Voi miten upeita kuvia.. mulla on näköjään useimpiakin postauksia jäänyt lukematta. En kestä noita fantsuvauvoja, ne on niin sulosia!

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)