Ensikosketus Etelä-Afrikkaan ja kamera-arvonnan voittaja

Aika: 15.11.2014
Paikka: Johannesburg - Nelspruit, Etelä-Afrikka

Tiedättehän sen ihanan lämpimän tuulahduksen, kun astut lentokoneesta ulos lämpimässä maassa. Noh, sitä ei tullut tällä kertaa. Ehei, Etelä-Afrikassa ei todellakaan ole aina lämmin. Me astelimme koneesta ulos sateiseen, +16 asteiseen Johannesburgiin. Onneksi emme anna tuollaisten pikkujuttujen häiritä.

Minulla oli takana hyvin nukuttu yö. Oikeasti, en ole varmaan koskaan nukkunut lentokoneessa niin hyvin kuin tuolla matkalla. Jännitin etukäteen kolmen penkin keskimmäistä paikkaani pitkällä lennolla Frankfurtista Johannesburgiin. Tomille lentokonespottailijana ikkunapaikka on supertärkeä, joten joudun yleensä istumaan keskipaikalla. Niin nytkin. Odotin millaisen tyypin vieressä joutuisin nukkumaan yön, mutta minulla kävi niin uskomaton tuuri, että vieressäni oleva käytäväpaikka jäi tyhjäksi. Tunsin itseni melkoiseksi Hannu Hanheksi, kun olin kevyessä unessa jo ennen kuin maailman suurin matkustajakone A380 nousi pehmeästi Frankfurtin kiitoradalta. Kun sitten turvavöiden merkkivalo sammui, iskin tyynyni Tomin syliin ja oikaisin itseni poikittain penkkirivistölle. Uskokaa tai älkää, mutta vetäisin lennolla kahdeksan tunnin yöunet. Aikamoinen suoritus turistiluokassa.

Vinkkivitonen! Jos haluat lentää väljemmin, mutta lompakko ei kestä bisnesluokkaa, kannattaa varata paikat koneen takaosasta. Yleensä suurin osa matkustajista haluaa istua koneen etuosassa ja takaosa jää tyhjemmäksi. 

Vuokra-auto alle

Lentokentällä, Aviksen autovuokraamossa Tomi pääsi valitsemaan minkä auton otamme valitsemastamme luokasta. Kyllähän minunkin mielipidettäni kysyttiin, mutta jos saan vain kermaperseillä pelkääjän paikalla tuhansien kilometrien verran, annan kyllä kuskin päättää millä autolla liikumme. Hyundain IX35:n, Nissan Qashqain ja Nissan Xtrailin väliltä, Tomi päätyi viimeiseksi mainittuun. Hieman naureskelin autolla, että mahdutaankohan me kaksi nyt ihan varmasti matkustamaan tuossa laivassa, mutta onhan se isompi kippo nyt hieman turvallisempikin kuin joku sardiinipurkki. Myöhemmin matkan aikana kiittelimme Xtrailin maavaraa useampaan otteeseen. 

Aina ensin spottailemaan

Matkamme lentokentältä harvoin suuntautuu heti kovin kauas. Ei nytkään. Tomi halusi käydä hieman spottailemassa lentokentän lähistöllä. Suuntasimme lentokentän vieressä olevalle asuinalueelle. Sillä välin, kun Tomi suuntasi katseensa kentälle, minä keskityin tarkkailemaan meille uutta ja vierasta mannerta ja valtiota. Se mikä ensimmäisenä kiinnitti huomioni, olivat aidat. Niitä oli joka puolella. Löytyi lauta-aitaa, metalliaitaa ja piikkilanka-aitaa. Nämä kaikki siis asuintalojen ympärillä. Myös lentokentän ympäri tuntui joka puolella kulkevan melkoiset aitahässäkät. Kyllä Suomi vain on lintukoto ja hyvä niin. Me suomalaiset aitaamme pihamme viestittääksemme tontin rajoista tai etteivät koirat karkaa pihalta. Harva tavallinen veronmaksaja aitaa pihansa estääkseen varkaiden pääsyn pihalle. Pelkkä ajatuskin olisi outo.

Tomi suuntasi kameransa lentokentälle, minä samaan aikaan toisella puolella oleviin taloihin.

Roadtrip alkaa

Ensimmäisen päivän ohjelmassamme ei ollut muuta kuin selviytyä noin 300 kilometrin päähän, Nelspruit nimiseen kaupunkiin. Olimme varanneet sieltä hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Kunhan olimme harhailleet aikamme Johannesburgin lähiöissä, suuntasimme moottoritielle ja ulos kaupungista. Surkea hökkelikylä näkyi moottoritielle. Eipä siitä kummoisia kuvia 120 kilometrin tuntivauhdissa muistikortille tallentunut, mutta kaipa niistä jonkin käsityksen saa.

Itse reitti oli ensimmäiset 200 kilometriä oikeastaan aika puuduttava. Haukottelimme molemmat. Satoi vettä tai oli muuten vain harmaata. Maisemat koostuivat melko tasaisista laitumista, joita lukuisat lehmät täplittivät. Muutamia sarvipäisiä antilooppejakin näkyi siellä täällä, mutta vain kaukaa ja pikaisesti. Sitten, noin 100-150 km ennen Nelspruitia maisemat muuttuivat ja yhtäkkiä enää ei ollut tasaisuudesta tietoakaan. Olimme molemmat sitä mieltä, että maisemista tulivat mieleen Australian kumpuilevat pellot. Enää kummallakaan ei ollut vaikeuksia pysyä hereillä. Ei etenkään sen jälkeen, kun muutama apina juoksi tien yli. Siinä vaiheessa tuli sellainen tunne, että nyt ollaan Afrikassa!

Nelspruit

Mutkittelimme Nelspruitissa hienon omakotitaloalueen läpi kohti La Villa Vita nimistä hotelliamme. Mistään hotellikyltistä ei ollut tietoakaan ja vaikka löysimme oikean kadun, alkoi epäusko silti herätä. Näimme vain hienoja yksityisasuntoja. Vihdoin hotellin kyltti kuitenkin tuli esiin. Myös maasturimme pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun kipusimme osittain päällystettyä ja osittain kuoppaista hiekkatietä pitkin tuolle "linnalle". Sellaiselta hotellimme nimittäin näytti. Meidän ja hotellimme välissä vain kohosi ylitsepääsemätön este. Edessämme oli suuri portti, eikä porttipuhelimeen vastannut kukaan. Hetken ihmettelyn jälkeen pihalta onneksi lähti auto ja pääsimme luikahtamaan samalla sisälle.

Ryytyneet matkalaiset vastaanotettiin juhlavasti. Käteemme iskettiin maljat ja meitä kierrätettiin ympäri hotellia tutustumassa siihen. Avattiin meille vihdoin ovi huoneeseemmekin ja olihan se hieno. Sielläkin meitä vielä kierrätettiin ja pöydällä odotti karahvissa VSOP-konjakkia. Talon tarjoamana. Harmi vain, ettei meistä kumpikaan saisi sitä alas pisaraakaan, joten se jäi odottamaan seuraavia vieraita. Totesimme, että Etelä-Afrikassa rahoille saa erinomaista vastinetta. Yö La Villa Vitassa maksoi 68 euroa ja taso oli korkea.

Emme kuitenkaan ehtineet heti jäädä nauttimaan mukavasta huoneestamme, vaan lähdimme hetken hengähdystauon jälkeen kaupunkia ja ruokapaikkoja kohden. Me olemme melkoisia ruokamatkailijoita ;) En tiedä kehtaanko edes kertoa, mutta kävimme tukemassa jälleen kerran erään ylikansallisen pikaruokaravintolan toimintaa. Kävimme myös tutustumassa paikalliseen supermarkettiin. Jo parkkipaikalla huomasi henkilökunnan runsauden. Näimme yhtä paljon shoppailijoita kuin henkilökuntaakin. Joku viittoi ja opasti minne ja miten pysäköidä. Ostoksilla kävijöiden vieressä kulki kaupasta poispäin kärryjä työntävä kaupan työntekijä, joka myös nosteli ostoskassit autoon. Me pysäköimme kauas, koska emme tienneet miten menetellä. Ihmettelimme kaupassa paikallisia tuotteita. Lapoimme ostokset liukuhihnalle ja katsoimme, kun kaksi työntekijää pussitti ne ostoskasseihin. Saimme kuitenkin kantaa ne itse autolle.

Ajoimme hämärtyvässä illassa takaisin hotellille Nelspruitin keskustan sivukatujen läpi. Ensimmäistä kertaa tuli todellakin halu tarkistaa, että auton ovet ovat varmasti lukossa. Katujen varsilla grillailtiin ja hengailtiin. Joka paikka oli täynnä roskia. Osa ihmisistä näytti asuvan kadulla. Muita autoja ei tuolla kadulla näkynyt. Kontrasti siihen puhtaaseen ja hyvinhoidettuun asuinalueeseen, josta olimme hetkeä aiemmin lähteneet, oli valtava. Etelä-Afrikka onkin kontrasteja täynnä.

Kamera-arvonnan ratkaisu

Minusta oli aivan mahtavaa päästä sekä testailemaan Sonyn A5100 kameraa että arpomaan yksi sellainen teille lukijoille! Arvontapostaukseen tulleet vastaukset olivat aivan mahtavaa luettavaa. Niissä nousi monta postausta esille, mutta selkeä linjakin sieltä löytyi; Alaska ja koirajutut. Haluan kovasti uskoa, että ne olivat aivan totuuden mukaisia, eivätkä pelkästään palkinnon toivossa kirjoitettuja :)

Olisi ihanaa arpoa vaikkapa 100 kameraa, mutta valitettavasti arvottavana on vain yksi kamera. Arpaonni suosi tällä kertaa Katariinaa. Hänelle lähti hetki sitten sähköpostia tästä iloisesta asiasta. Onnea vielä tätäkin kautta!

Kaikille muille iso kiitos osallistumisestanne!

*Kamera-arvonta yhteistyössä Sonyn kanssa.