Sony A5100 - lemmikkikuvaajan unelmakamera

Jokainen joka on kuvannut joskus koiria, tietää miten pirun nopeita ne ovat liikkeissään ja kuinka täynnä tärähtäneitä kuvia muistikortti on sen jälkeen. Minulla on tästä vuosien ja taas vuosien kokemus. Sen vuoksi en elätellyt mitään järjettömän suuria toiveita, kun sain pari viikkoa sitten Sonylta testiin uuden A5100 järjestelmäkameran. Välillä on kuitenkin kiva yllättyä positiivisesti. 

Olen suoraan sanottuna hieman laiska kuvaaja. Älkää käsittäkö väärin, rakastan kuvaamista ja otan paljon kuvia, mutta ne aukot ja suljinajat... On minulla niistä jonkinlainen käsitys ja osaan tarvittaessa säätää niitä, mutta kuvaan mielelläni kameran valmiilla asetuksilla. Minulle siis tärkeintä on, että kamera tekee suurimman työn ja omaksi ongelmakseni jää vain kuvan sommittelu. Jotenkin kuvittelen, että suurin osa kuvailijoista on kuuluu tähän samaan kategoriaan vai olenko aivan väärässä? Kuvausharrastajat ovat sitten tietenkin asia erikseen. Älkää siis odottako minulta mitään kovin teknistä selostusta. Sitä varten postauksen alusta ja lopusta löytyy linkki, josta selviää kaikki oleellinen.

Parin viimeisen viikon aikana ei kuvaussää täällä Etelä-Suomessa ole ollut varsinaisesti suotuisa. Päinvastoin. On ollut synkkää, harmaata ja taivaalta on satanut vettä ja jopa jättimäisiä lumihiutaleita. Ilman testauksessa ollutta kameraa, en olisi todennäköisesti ottanut kuvan kuvaa. Kun sitten eräänä päivänä karkasin töistä jo kolmelta ja syöksyin puoli neljän aikaan pihalle kuvaamaan koiria valon ollessa lähinnä kateissa, en oikeastaan uskonut saavani tallennettua muistikortille mitään julkaisukelpoista.

Huomaattehan tuon Yumia kohti lehtävän pienen "lumipallon". Kuinka suureksi bordercollien silmät voivatkaan suurentua. :D

Sony A5100 ominaisuuksiin kuuluu hybridiautomaattitarkennus, eikä se ole pelkkää sanahelinää. Räpsin näitä kuvia samalla, kun heittelin toisella kädellä lunta Yumille. Koirien kuvaus on välillä melkoista taiteilua, eikä puhettakaan, että siinä käytettäisiin jalustaa, vaan kamera heiluu mukana menossa. On siis todella tärkeää, ettei kamera ja objektiivi saa myöskään painaa liikaa. Paras kamerahan on se joka on mukana. Monta kuvaa on jäänyt vuosien varrella ottamatta, koska en ole jaksanut ottaa kameraa mukaan. A5100 on ihanan kevyt. Liiallisen painon vuoksi sitä ei ainakaan tule jätettyä kotiin, vaan se kulkee kevyesti mukana kaulalla tai käsilaukussa. 

Parin viikon aikana kamera kulki mukanani mm. hämärässä Murussa:

Halloween partyissa:

Ja viikonloppuna valoisan aikaan tietysti lenkeillä:

Tykästyin kamerassa erityisesti todella nopeaan tarkennukseen, keveyteen ja siihen, että sillä saa hämärässäkin hyviä kuvia. (Toki niitä tärähtäneitä kuvia poistelin nytkin muistikortilta, mutta mielestäni todella vähän ottaen huomioon miten vähävaloiset kuvauskelit kohdalleni osuivat.) Voin hyvillä mielin suositella A5100:sta pientä järkkäriä etsivälle, joka haluaa ottaa kuvia liikkuvista kohteista tai kuvailla hämärässä. Tietenkin kamera soveltuu erinomaisesti jokapäiväiseen kuvailuun ja matkoillekin. Minä tosin kaipaan reissussa yleensä enemmän zoomia, mutta eihän sekään ole mikään este. Tähän kameraan saa tietenkin ostettua myös zoom-objektiivin.

Paljon lisätietoa Sony A5100-kamerasta löydätte täältä.

Mutta arvaatteko mitä! Nyt seuraa se paras osuus. Nimittäin joku teistä saa itselleen Sony A5100-järjestelmäkameran! Saan arpoa lukijoilleni yhden tälläisen kameran, joka on mielestäni aivan mahtava juttu. Mutta malttakaa vielä hetki. Arvontapostaus on tulossa pian. :)


*Postaus toteutettu yhteistyössä Sonyn kanssa. Mielipiteeni kamerasta ovat kuitenkin täysin omiani.