Sisällön tarjoaa Blogger.

Upea Sigiriya Sri Lankalla - ei korkeanpaikankammoisille

Meikäläinen on päätynyt ilmeisesti jonkin erittäin pitkävihaisen viruksen kiusaamaksi. Olen melko heikossa hapessa jo ties monetta viikkoa. Turhauttaa aivan uskomattoman paljon, koska haluaisin mennä, tehdä ja touhuta, enkä vain maata sohvalla! Ei oikein ole energiaa muokata uusia kuvia tai kirjoitella uutta tekstiä, mutta eipä huolta, saatte lueskella vanhoja juttuja maailmanympärimatkaltamme. Väittäisin, että 95% tämän blogin lukijoista ei seurannut matkaamme tuolloin, vaikka blogia (jota luki ehkä kolme ihmistä äiti mukaan lukien) pidin silloinkin. Vanhasta blogista vain on jo suurin osa kuvistakin kadonnut, kun erehdyin linkittämään niitä blogiin kuvat.fi palvelun kautta joka myöhemmin muuttui maksulliseksi.

Tässäpä siis ensimmäinen osa ihanan vehreästä Sri Lankasta, joka 1900-luvun puolivälin tienoilla tunnettiin myös nimellä Ceylon. Se oli yksi viidestätoista maasta, jossa yhdeksän kuukauden aikana kävimme ja jäi mieleemme yhtenä parhaimmista. Teksti on kirjoitettu pieniä muokkauksia lukuunottamatta matkamme aikana, syksyllä 2010, vuosi sen jälkeen kun tuossa saarivaltiossa loppui lähes kolme vuosikymmentä kestänyt sisällissota.

Monelle Sri Lanka on aivan vieras paikka, joten aloitetaan nyt ihan siitä, että tuo ihana maa sijaitsee Intian valtameressä hyvin lähellä Intiaa. Maa poikkeaa lähinaapuristaan kuitenkin merkittävästi. Minulle ei jäänyt kaipuuta palata Intiaan, mutta Sri Lankaan lähtisin uudelleen koska vain.




----------------

Sri Lanka on aivan mahtava. En ymmärrä miksei maata ole hehkutettu enempää, koska sen luonto ja maisemat on upeita. Sri Lankaan ei tarvitse edes viisumia. Maahan saavuttaessa täytetään vain maahantulolomake. [Vuodesta 2012 alkaen maahantuloon on vaadittu elektroninen viisumi. Löydät sen täältä.] Huomasimme tosin, että joillain vanhemmilla, maahan saapuvilla intialaisilla oli hieman ongelmia. He eivät osanneet lukea tai kirjoittaa. Sellainen vaikeuttaa kovasti lomakkeiden täyttämistä. Sri Lankalla yli 90 % asukkaista on lukutaitoisia, kun taas Intiassa vain noin 60 %.
 
Saavuimme siis tuskastuttavan Intian jälkeen tälle Sri Lankan saarelle tiistaina 28.9.2010. Meillä ei ollut varattuna mitään majoitusta, eikä meillä ollut oikeastaan erityistä suunnitelmaakaan, mitä aikoisimme Sri Lankalla tehdä. Lähinnä suunnittelimme tutustuvamme maahan ja viettävämme aikaa rannalla. Marssimme Budgetin tiskille tarkoituksenamme vuokrata auto. Poistuimme tiskiltä maksettuamme kahdeksaksi päiväksi ja seitsemäksi yöksi auton, kuljettajan ja majoitukset. Kaikki kuului samaan pakettiin ja hintaa sille kokonaisuudelle tuli noin 500 euroa. Ei kovin paha hinta, kun se sisälsi paikallisen oppaan viikoksi, bensat, vaihtuvat maisemat, aamupalan jne. Tervehdimme lentokentän ulkopuolella opas/autonkuljettajaamme Anurea. Iältään hän oli neljän ja viidenkymmenen väliltä. Meillä oli jonkin verran kommunikointiongelmia, mutta pääsääntöisesti asiat sujuivat hänen kanssaan ihan ok.

Anure kävi pikaisesti nappaamassa kotoaan vaimonsa hänelle pakkaaman laukun ja niin matkamme alkoi. Liikenne Sri Lankalla oli rauhallisempaa kuin Nepalissa tai Intiassa (missä olimme käyneet ennen Sri Lankalle laskeutumista), mutta länsimaihin verrattuna hurjaa. Joka paikassa sanottiin, ettei turistien kannata missään tapauksessa kulkea paikallisilla busseilla, koska ne ovat täyteen ahdettuja ja vaarallisia (tiedän kyllä monien reppureissaajien käyttäneen niitä). Meidän kuljettajallammekin oli raskas kaasujalka ainakin hetkittäin ja todistimme melkoisia ohituksia mutkaisilla teillä. Silti bussikuskien liikennekäyttäytyminen oli siihen verrattuna jotain aivan järkyttävää.

Bussit tulivat aivan takapuskuriin kiinni ja lähtivät ohi paikoissa, joissa ei nähnyt lainkaan eteen tai jopa paikassa, jossa näkee selvästi, että vastaan tulee auto tai mopoauto. Näimme heti ensimmäisten päivien aikana kaksi kolaria, joissa molemmissa bussikuski oli selvästi ollut syypää. Tämä alla oleva kuva on itseasiassa ensimmäinen Sri Lankalla ottamani kuva. Maassa on vasemman puoleinen liikenne, joten voi helposti päätellä kumpi on syypää kolariin.




Toisessa näistä näkemistämme kolareista kuoli yksi ihminen. Anure sanoi, että bussikuskit ovat erittäin vaarallisia, koska he ajavat kilpaa toistensa kanssa yrittäessään kerätä mahdollisimman paljon matkustajia ja kerätäkseen siten mahdollisimman paljon rahaa. Sri Lankalla kuolee paljon ihmisiä bussikolareissa.

Kahdeksan päivän saarikierroksellamme oli jotakuinkin valmiiksi suunniteltu ohjelma, johon meillä oli mahdollisuus vaikuttaa. Ensimmäisen päivän päätteeksi päädyimme yöksi rauhalliseen bungalowipaikkaan lähelle Sigiriyaa, jonne meidän oli tarkoitus kiivetä seuraavana aamuna. Bungalowimme oli ihan ok. Ei todellakaan mitään huipputasoa, mutta emme me mitään viiden tähden majapaikkoja maksamallamme hinnalla odottanutkaan saavamme.

Majapaikan nimi oli jotakin elefantteihin liittyvää, koska paikalle saattaa välillä tulla vapaana vaeltavia norsuja. Kyllä, Sri Lankalla tosiaan on vielä sellaisia. Niistä kuitenkin myöhemmin. Kävimme vähän tepastelemassa majapaikan ympäristössä ja katsomassa pihan ulkopuolla meitä ujona kuikuilevia vesipuhveleita. Jostain tuntemattomasta syystä kaksi niistä oli sidottu kiinni toisiinsa. Ei varmasti mukavaa eläimille. Niillä oli myös hassun karvaisia vasikoita.






Söimme majapaikassamme kala-aterian ja vetäydyimme bungalowiimme kuuntelemaan pimenevästä illasta kuuluvia luonnon ääniä. Kävellessämme sateessa kohti bungalowiamme, olimme molemmat olleet sitä mieltä, että kuulimme norsujen töräyksiä viereisestä viidakosta. Tuijotin jonkin aikaa toiveikkaana ikkunasta ulos, mutta en nähnyt mitään liikettä missään. Sisällä bungalowissa meitä viihdytti hetken aikaa pari katon rajassa kipittävää pikkuliskoa, mutteivat ne halunneet pysyä sisällä meidän ilonamme.

Seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäinen kokonainen päivämme Sri Lankalla ja suuntasimme kohti UNESCO:n maailmanperintökohdetta. Kyseessä oli muinainen kaupunki Sigirya. Sen historia kulkee ajassa 1600 vuotta taaksepäin. Isänsä murhannut hallitsija pakeni pelkoa ja syyllisyyttä 370 metriä korkealle kivelle ja rakensi sinne uskomattoman palatsin. Lisää paikan erikoisesta historiasta voit halutessasi lukea täältä.

Sigiriya ei näyttänyt kaukaa katsottuna erityisen korkealta, mutta merkillisen näköiseltä kylläkin.




Maksoimme lipuista 25 US$ per naama, joka tuntui paikalliseen hintatasoon nähden kalliilta (2014 lippujen hinta on kuulema 30 US$). Kieltäydyimme henkilökohtaisesta oppaasta (kaikilla muilla turisteilla oli sellainen mukana tuolla ylhäällä, maksoi 10 $ lisää) ja aloitimme noin puolentoista tunnin kipuamisen. Sitä ennen astelimme kuitenkin upean puutarhan läpi.




Noustessamme tuolle 370 metriä korkealle kivelle, pysähtelimme erilaisille välietapeille. Niillä riitti tutkittavaa ja ihailtavaa, kuten esimerkiksi seinämaalauksia ja upeita maisemia.






Parissakin kohdassa oli varoituksia, ettei kannata meluta, koska se voi innostaa ”hornetteja” eli herhiläisiä hyökkäämään. Jos pelkäät ampiaisia, niin näitä ötököitä et halua tavata. Nämä aasialaiset herhiläiset ovat valtavan kokoisia ja ryhmämä vaarallisia. Löysin Hesarin uutisen, jossa kerrotaan herhiläisten pistäneen vuonna 2013 kuoliaaksi kymmeniä kiinalaisia. Tuolloin en tiennyt niiden olevan ihan noin vaarallisia, mutta ei paljon huvittanut alkaa kiljumaan. Yhdelle välitasanteelle oli rakennettu suojakopitkin, jonne pääsee turvaan, jos parvi moisia tappaja-ampiaisia päättäisi hyökätä turistien kimppuun. Onneksi ne eivät olleet ärsyyntyneitä meidän tuolla ollessamme. Ötököillä oli pari pesää korkealla rinteessä ja vaikka välimatkaa oli paljon, se meteli mitä kahdesta pesällisestä jättiöttiäisiä lähti, oli uskomaton!






Saimme seurata matkalla ylös pitkähäntäisten, hauskan näköisten apinoiden puissa riehumista. Ne olivat sen verran arkoja, etteivät tulleet ihan viereen, mutta olivat kuitenkin niin lähellä, että niitä sai hyvin ihailtua. Nämä olivat aivan erilaisia apinoita, verrattuna aiemmin luonnossa näkemiimme ja ne pomppivat mahtavan pitkiä loikkia puiden välillä. Oli ihanaa seurata tuollaista menoa eläinten luonnollisessa ympäristössä.






Sigiriya tunnetaan myös nimellä Lion’s Rock. Sen viimeisiä rappusia ”vartioi” molemmin puolin suuret leijonan tassut. Muuta tuosta kivileijonasta ei ole enää jäljellä.




Sitten oli enää viimeinen rutistus.




Kun lähdimme kiipeämään viimeisiä rappusia vastaan tuli ryhmä toisenlaisia apinoita, jotka muistuttivat enemmän sellasia, joita olemme nähneet muissakin maissa (Intia, Malesia, Thaimaa jne). Eivät ne kuitenkaan aivan samanlaisia olleet, koska näillä oli hassu tukka!






Pääsimme vihdoin ylös Sigiriyalle ja olihan ne maisemat hienot. Siellä oli mm. ”uima-allaskin”, olihan ylhäällä aikoinaan asuttu ja Sri Lankan ilmasto on trooppinen. Nyt allas ei kylläkään houkutellut uimaan.








Meidän ollessa ylhäällä, alkoi ripotella vähän vettä, joten lähdimme melko pian laskeutumaan alas. Päivä ei ollut aurinkoinen, mutta kivutessamme ylöspäin, olimme olleet siitä todellakin vain iloisia. En olisi halunnut kivuta tuonne paahtavassa auringonpaahteessa. Alaspäin meneminen ei ollut niin rankkaa, mutta sitäkin hurjempaa. Aiemmin kirjoittamassani Machu Picchu -postauksessa kommenteissa heräsi kysymys sopiiko tuo muinainen inkatemppeli korkeanpaikankammoisille ja vastasin sen sopivan. Sigiriyan kohdalla minun on valitettavasti tuotettava korkeanpaikankammoisille pettymys ja sanottava, että tämä paikka ei todellakaan ole teidän unelma. Ellette sitten halua lähteä haastamaan itseänne. Nämä rappuset tuntuivat märkinä vielä kaiken lisäksi liukkailta.




Jos olisi oikein halunnut uhmata elämää, olisi Sigiriyalta löytynyt vielä paljon villempiäkin reittejä. Tomi ei kulkenut tätä loppuun asti.




Sigiriya oli mahtava paikka, mutta kuten olette jo varmasti ehtineetkin päättelemään, mutta paikka ei sovi ihan kaikille. Se ei ole liikuntarajoitteiselle tai kovin huonokuntoiselle turistille soveltuva nähtävyys. En väittäisi sitä myöskään (pikku)lapsiperheille soveltuvaksi. Ylöskipuamiseen tarvitaan pientä urheiluhenkeä, mutta ihan peruskunnolla siitä selviää. Matkan varrella on kuitenkin sen verran ihasteltavaa ja kuvattavaa, että taukoja tulee ihan itsestään. Suosittelen!

Aiemmin olen kirjoittanut Pinnawalan norsuorpolasta, jossa myös vierailimme Sri Lankan matkallamme. Sen postauksen löydät täältä.

25 kommenttia

  1. Vau aika hieno paikka! Ihan satavarma en ole uskaltaisinko kiivetä. Mies kuitenkin yllyttäisi minua joten enköhän. Ja tuo aita näyttää tukevalta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aita onneksi tukeva, mutta kyllä tuo alastuleminen hieman huippasi :D

      Poista
  2. Olipa upea nojatuolimatka jälleen upeiden kuvien kera. Tuo näytti paikalta, jossa voinin ehdottomasti käydä itsekin! Ja hei, toivottavasti paranet pian <3! Sairastaminen ei ole koskaan kivaa, kesti se sitten vähän tai pitkään, ja varsinkin kun se kestää pitkään. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Pakkohan tämän taudin on jossain vaiheessa luovuttaa! :)

      Poista
  3. En kyllä uskaltaisi kiivetä tuonne, vaikka olen esim. Mont Blancilla lasketellut! Parane pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah :D Minun mielestä taas jyrkkien rinteiden laskeminen on pelottavaa!

      Poista
  4. Lisäys: Huomenna tulee Avara luonto -ohjelmassa Sri Lankasta ohjelmaa, jossa kai ainakin apinoita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun vinkkasit tuosta! Täytyykin katsoa tai laittaa tallentumaan :)

      Poista
  5. Mielenkiintoinen paikka, ja oiii mitä apinoita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinat on kyllä mahtavia ja niiden touhuja on hauska seurata. :)

      Poista
  6. Just. Mä jäisin niin jumiin tuonne. Ylös kyllä menen, mutta se alaspäin tulo :/ Erinnäiset kerrat olen mietiskellyt voisiko esim. maya-temppelin huipulle jäädä...

    Sri Lanka on ollut kahdesti matkakohteena. Ja kahdesti liput on peruttu maan tilanteen takia. Mutta kyllä mä kerran vielä sinne menen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä luulen, että sä sieltä alas ennen pitkää tulisit :D Mutta onpa teillä käynyt huono tuuri Sri Lankan matkojen suhteen! Ilmeisesti nuo on olleet silloin vielä sisällissodan aikaan?

      Poista
  7. Tuollaisten maisemien vuoksi voisi ehkä vähän yrittää uhmata korkeanpaikankammoa.. Mutta entäs sitten noi vihaiset ampparit, mun tuurilla ne kävis kuitenkin mun kimppuun!

    Hauska tukka noilla apinoilla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan kyllä hattua kaikille korkeanpaikankammoisille, jotka tuonne ihan ylös asti kiipeää :) Mutta on niitä pahempiakin paikkoja varmasti olemassa. Mä pysyn niistä kaukana. Ja herhiläiset, ei todennäköisyys niiden kimppuun hyökkäämisestä kai kovin suuri ole ;)

      Poista
  8. Onko tuolla siis joskus aikoinaan ollut kokonainen valtava leijonapatsas?

    Harkitsimme vakavasti Sri Lankalle lähtemistä pari vuotta sitten, mutta lentolippujen hintojen ansiosta päädyimmekin silloin Vietnamiin. Tuo on kuitenkin listalla paikoista, jonne jossain vaiheessa haluan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nuo historoitsijat kovasti väittävät, että ne siellä viimeisten portaiden luona olisi ollut valtava leijonapatsas, jonka läpi portaat palatsille menivät. Täällä havainnekuva: http://seelanka.net/sigiriya/sigiriya-lion-staircase.html

      Suosittelen kyllä Sri Lankaa. Se on tosi monipuolinen maa. :)

      Poista
  9. Sri Lanka on munkin haavelistalla, juurikin tuon upea luonnon vuoksi! Tosi mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka nuo herhiläiset vähän hirvittää. Toisaalta hyvä keino pitää turistit hiljaisina, kun aina pitää mökätä :D

    Hah, noilla apinoilla on kyllä mainio parturi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sri Lankalla luonto on aivan mahtava! Juuri sen vuoksi me siitä niin paljon tykättiinkin. Opin juuri Avara Luonto dokkarista, että nuo vitsikkäällä parturilla käyneet apinat on lakkimakakeja ja nuo harmaat hanumaaneja. :)

      Poista
    2. Arvaa vaan ärsyttikö, kun sekään ei näy Yle Areenassa ulkomailla, mur. Ois kyllä ollut mielenkiintoinen dokkari...

      Poista
  10. Hahah, mulla on sama ongelma kuin Annalla; ylöspäin menossa ei ole ongelmaa, mutta auta armias kun pitääkin tulla alas..! Mua kiinnostaisi Sri Lanka kovasti kohteena, tosin harmillsesti otan yleensä vain viikon lomia kerrallaan niin se ei ole aivan tarpeeksi aikaa tuonne asti lähteä, luulisin. Jonain päivänä vielä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Sri Lankalle kannattaa varata aikaa vähän enemmän kuin se viikko, jos siitä matkustaminen vielä lohkaisee pari päivää molemmista päistä. Meille tuo seitsemän yötä - kahdeksan päivää riitti ihan hyvin, mutta ollaan aika liikkuvaisia, eikä pahemmin paikallamme hengailla. Tuolla ei silti varmasti olisi mitään ongelmaa viettää vaikka useampaakin viikkoa :)

      Poista
  11. Kiitos tästä seikkailusta, olipas mukaansatempaavaa luettavaa.

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)