Sisällön tarjoaa Blogger.

Kun mä karhun kohtasin - Denali, Alaska

Tai oikeastaan parikin karhua. Mutta siitä vähän myöhemmin. Malttakaa hetki. Edetään kronologisessa järjestyksessä. Pysytään kuitenkin edelleen kesäkuun seitsemännessä päivässä ja Alaskassa. Mahtava bussimatka Denalin kansallispuistossa oli ohi ja nälkäisinä ajoimme turistikylään syömään. Ravintoloiden hintalistoissa oli mukana turistilisää ja päädyimme ahtamaan kitusiimme kiinalaista ruokaa, joka tarjoiltiin snägärityyliin pienestä luukusta. Hinta oli kohdallaan. Söimme piknikpöydän ääressä. Aurinko lämmitti, kuten myös tulinen mauste. Aamuinen paleleminen oli enää vain viileä muisto.

Kansallispuiston ulkopuolelle muodostunut kylä muistutti erehdyttävästi laskettelukeskusta, vaikka näillä rinteillä ei hissejä näkynytkään. Kylä oli kauniilla paikalla. Princess mielletään yleensä risteilyalusvarustamoksi, mutta täällä yrityksellä oli hulppea lodge, jonka alueella oli käytännössä samat palvelut kuin risteilijöilläkin. Kävimme röyhkeästi kävelemässä siellä ja alueella oli kauppoja, ravintoloita ja iltaa varten jonkinlainen esiintymislava. Princessin alue oli kylää reunustavan kauniin joen varrella.




Alaskassa luonto tulee lähelle ja niin tässäkin kuvassa sitä ollaan pysähtyneinä hirven vuoksi. Ylhäällä nyppylän päällä näkyy hotellimme.




Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Denalin tie on suurimmaksi osaksi rajoitettu yksityiseltä liikenteeltä. Ensimmäiset 24 kilometria ovat kuitenkin avoinna vierailijoille. Aamulla ajaessamme reittiä bussin kyydissä, Tomi sanoi, että kai me tulemme illalla ajamaan tämän pätkän omalla autolla. Minä sanoin, ettei siellä kuitenkaan mitään näkisi. Mitä sitä turhaa ajelemaan. Kun sitten illalla olimme täyttäneet vatsamme kiinalaisella ruoalla, mielipiteemme olivat vaihtuneet päittäin. Minä halusin vielä mahdollisuuden päästä näkemään eläimiä, ihan mitä tahansa. Tomi taas ei olisi enää jaksanut lähteä ajelemaan, eikä uskonut sen olevan kannattavaa. Koska minulla kuitenkin oli mahtava tuore aviomies, lähti Tomi tietenkin pyynnöstäni ajelemaan vielä Denalin rajojen sisäpuolelle. Tuota päätöstä ei tarvinnut katua.

Ajelimme hitaasti. Ohitimme yhden punaisen auton, joka ajoi vieläkin hitaammin. Emme me oikeastaan uskoneet näkevämme tuolla pätkällä enää mitään erityisen mielenkiintoista. Alue ei ollut vielä vuoristotundraa, joten puita oli paljon, eikä näkyvyyttä ollut pitkälle. Pitäisi käydä uskomaton tuuri, että näkisimme metsän siimeksessä jotain. Mutta meillä todellakin kävi aivan mieletön tuuri. Ajelimme muutaman kympin tuntinopeutta, kun yhtäkkiä näin jotain liikettä kauempana metsän reunassa. Sieltä tuli karhu! Emme olleet uskoa hyvää tuuriamme! Mutta vielä hämmästyneempiä olimme, kun karhu kääntyi takaisin metsään päin ja sen perässä tuli toinenkin karhu! Edellistä pienempi.




Kun sitten tajusimme, että karhut eivät karkaakaan katseidemme alta takaisin metsään, vaan nehän suuntaavat tietä kohden, emme tienneet miten päin olisimme autossa olleet. Olisi tehnyt mieli tanssia ja pomppia. Miten meille voi käydä niin hyvä tuuri?!! Jos olisimme ajaneet paikan ohi kaksi sekuntia aiemmin, en olisi nähnyt emokarhua. Olisimme ajaneet ohi täysin tietämättömänä näistä kahdesta karhusta. Asiat ovat toisinaan niin pienestä kiinni. Nyt karhut kuitenkin lähestyivät meitä askel askeleelta.




Odotimme ja katselimme haltioituneena, kun emo kulki, melko suuri pentu perässään tietä kohti ja sitten sen yli. Olimme sammuttaneet auton ja yritimme olla autossa mahdollisimman hiljaa. Pahoin pelkään, että innostuneet riemun kiljahdukseni saattoivat kuitenkin kuulua ulos asti. Ja sitten, vihdoin karhut olivat kohdallamme ja ylittivät tien suoraan automme edestä. Väittäisin, että alla oleva kuva olisi täydellinen (ainakin meille) ilman tuota tahraa. Kuinka paljon puhdistamaton kameran linssi voikaan tälläisen "once in a lifetime" kuvan kohdalla ärsyttää?!







Oikeasti, kuvasta viis. Tuo kokemus jää mieleen toivottovasti ikuisuudeksi. Poikkeuksellisen aiempiin karhukohtaamisiimme siitä teki sen, että paikalla ei ollut ketään muita. Vain me (mukavasti auton suojassa) ja metsän siimeksestä ilmestyneet karhut.

Olemme me aiemminkin nähneet karhuja läheltä. Niistä postaukset löytyvät näistä linkeistä:
Yellowstonen karhut ja sudet
Glacierin kansallispuistossa mustakarhu pentuineen

Kun karhut olivat ylittäneet tien, ne jatkoivat jonkin matkaa eteenpäin. Ne eivät kuitenkaan karanneet heti näköpiiristä, vaan jäivät jonkin matkan päähän nuhjaamaan keskenään. Tässä vaiheessa me emme enää voineet vastustaa kiusausta, vaan nousimme autosta ulos kuvaamaan niitä.






Kun ne sitten muutaman minuutin jälkeen jatkoivat matkaansa ja niistä näkyi enää puolelta toiselle keikkuvat takamukset, tuli paikalle vihdoin se aiemmin ohittamamme, hyyyyvin hiljaa ajanut punainen auto. Autosta noussut keski-ikäinen pariskunta oli innoissaan nähdessään pari karhua kaukaa. Tuntui hieman pahalta vääntää veistä haavassa ja kertoa, että kyseiset nallet ohittivat jokin aika sitten meidät vain metrien päästä...




Naamat naantalin aurinkoina ajelimme ne viimeiset kilometrit, jotka Denalin tien pätkästä oli meille sallittuja. Karhuemo pentuineen oli kruunannut meidän Denalin visiitin. Pysähdyimme kuitenkin vielä kuvaamaan ja ihastelemaan aukeavaa maisemaa ja karibuja.





Enemmän kuin tyytyväisenä käänsimme auton nokkamme paluusuuntaan ja ajoimme ulos tuosta upeasta kansallispuistosta, joka oli tarjonnut meille niin paljon.



Jos haluat matkustaa Denalin kansallispuistoon


Miten sinne pääsee?

Niin kaukaiselta kuin Denalin kansallispuisto voi kuulostaakin, se on täysin tavoitettavissa. Me nautimme roadtripeistä, joten suosittelen auton vuokraamista. Anchoragesta matkaa tulee vajaat 400 kilometriä. Matkalla on hienot maisemat, Mt McKinley näkyy kirkkaalla säällä jo tällä matkalla. Vuokra-auto ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto. Denaliin pääsee myös junalla tai bussilla. Myös järjestettyjä retkiä tehdään, jos oikein helpolla haluaa päästä.

Milloin Denaliin kannattaa matkustaa?

Ellet suunnittele hiihtolomaa, lomasi ajankohta tulee sijoittua toukokuun 20. päivän ja syyskuun puolen välin välimaastoon. Kansallispuiston bussit liikkuvat tällöin. Ilman etukäteisvarausta, kannattaa varautua siihen, ettei heti seuraavaan bussiin ole paikkoja vapaana. Kesä-heinäkuu on suosituin matkustusajankohta ja silloin Denali on ruuhkaisin. Myös majoitusten osalta.

Paljonko se maksaa?

Denalin kansallispuistomaksu on 10 $ ja sillä saa oleskella alueella seitsemän päivää. Shuttlebussit ovat edullisin tapa liikkua puistossa. 10 dollarin puistomaksu sisältyy niiden hintaan. Kyyti Eielsonille ja takaisin maksoi 34,50 $ per nuppi. Lapsiperheille iloinen uutinen on, että alle 15-vuotiaat pääsevät kyytiin ilmaiseksi. Kalliimpi vaihtoehto on mennä retkelle, jossa on mukana opas. Shuttle bussien kuljettajatkin usein kertovat paljon kaikkea matkan aikana, mutta eivät ole varsinaisesti oppaita. Opastettujen retkien hinnat ovat 69,50 $ ylöspäin ja myös lapsista peritään (alhaisempi) maksu. Lisätietoja hinnoista ja lippujen varaamisesta löydät täältä.

Missä majoittua?

Kansallispuiston ulkopuolella olevassa kylässä on paljon hotelleja, lodgeja, motelleja ja uskoisin hostellinkin löytyvän. Jos taas pidät retkeilystä ja yöpyminen puiston sisällä teltassa houkuttelee, sekin onnistuu. Denalissa on useita leirintäalueita. Me löysimme loistavan, -70% tarjouksen ja yövyimme kaksi yötä edullisesti korkealla vuoren rinteessä sijaitsevassa, tasokkaassa Grande Denali Lodgessa. Meillä ei ole paikasta muuta negatiivista sanottavaa kuin vähäiset parkkipaikat.

Mitä kannattaa ottaa mukaan?

Jos hyppäät shuttlebussin kyytiin, ota mukaan eväät ja juotavaa. Päivä on pitkä, eikä ruokaa ole saatavilla muualta kuin omasta repustasi. Suosittelen kerrospukeutumista ja lämpimiä vaatteita. Lämpötila voi olla mitä tahansa miinusasteista +24 asteeseen. Myös kesällä voi sataa lunta. Vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat suuria. Ellet omista kameraa, jossa on pitkä zoomi, kiikareista voi olla paljon iloa. Eläimet eivät aina vietä aikaansa aivan tien vieressä.



Näiden kahden postauksen jälkeen asia ei varmasti jäänyt epäselväksi, mutta suosittelen Denalin kansallispuistoa lämpimästi. Haaveilen, että joskus vuosien päästä voisin matkustaa tuonne syksyllä ja nähdä Denalin ruska-aikaan.

35 kommenttia

  1. Kansallispuistot on kyllä rakkautta. Ja Alaska ♥, on se vaan niin iso ja monimuotoinen osavaltio. Toi Interior Alaska näyttää monessa paikassa Lapilta, kun taas Southeast on niin eri maata.

    ps. Luulen muuten, että tuo "tahra" ei ole tahra, vaan linssiheijastus, eli lensflare.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaska on tosiaan erittäin monimuotoinen ja kyllä siellä huomasi maisemien vaihdokset, vaikka vuoret oli ja pysyi.

      Linssiheijastus tuo muuten voi tosiaan ollakin. Tuli meinaan sen verran kiire kaivaa kamera esiin, etten ole ihan varma oliko putkessa vastavalosuoja kiinni vai ei. Roskat tuli vain ensimmäisenä mieleen, koska Denalin bussissa lensi sisälläkin hirveät määrät hiekkaa.

      Poista
  2. Voi kuinka ihanat nallet! Ja mulla kyllä tuossa täydellisessä kuvassa kiinnittyi huomio vain tuohon pikku nalleen eikä niinkään tahroihin! Denali näyttää kyllä upealta paikalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Nallet ja Denali oli molemmat ihan mahtavia!

      Poista
  3. Upeita maisemia! Ja mahtava tuo kohtaaminen karhujen kanssa! Itse olin kyllä pysynyt visusti autossa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me laskettiin matka karhuihin sen verran pitkäksi ja matka autoon sen verran lyhyeksi, että oltaisiin päihitetty karhut juoksukisassa :D

      Poista
  4. Ihana kohtaaminen! :) Mä mietin Kean tapaan, että olisiko tuo heijastus tullut auringosta, tosin ne pölyhiukkaset linssin pinnalla voi tietysti vaikuttaa siihen. Minusta se on tosi hieno kuva noinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se linssiheijastus ole sitten ollut :/ Itseäni se harmittaa, mutta kiva kuulla, että sitä ehkä kestää katsoa siitä huolimatta :D

      Poista
  5. Ihana ja kaunis postaus! Kyllä taas tuli tunne että Alaskassa olisi myös niin kiva käydä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Alaska on upea. Se täytti ainakin kaikki meidän odotukset. No yhtä lukuunottamatta. Sarvipäinen hirvi jäi näkemättä.

      Poista
  6. Voi että mitä kuvia! :) Ja mikä kohtaaminen karhujen kanssa. Varmasti ikimuistoinen reissu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli kyllä tosiaankin ikimuistoinen matka :)

      Poista
  7. Kauniit maisemat ja mahtavia kuvia! :)

    VastaaPoista
  8. Huh, mikä kohokohta tosiaan! Ihan menivät kylmät väreet. Eihän tuollaista tuuria voi edes olla, paitsi oli kuitenkin! :) Itse olisin saattanut innon hihkaisujen lisäksi päästää myös pari pelon vinkausta. Tosin aika leppoisasti tyypit taisivat tallustella auton edestä. Aloin yhtäkkiä haaveilla Alaskan-reissusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ei tosiaan meinattu uskoa hyvää tuuriamme! Oltiin niin innoissamme, ettei siinä paljoa tullut mieleenkään auton sisällä pelätä. Ilman autoa olisikin ollut sitten ihan toista olla tuossa tilanteessa, huh :D

      Poista
  9. Mä olisin saanu varmaan sydärin jos olis tullut kaks karhua vastaan! Hui! Vaikka onhan ne kyllä kiehtovia ja ajoittain aika söpöjäkin eläimiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah :D Me kokoajan toivottiin, että nähtäisiin karhuja mahdollisimman läheltä eli ei ollut pelkoakaan sydäristä.

      Poista
  10. Vau, aivan upea tuuri teillä! Olen aika kade!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edelleenkin tuntuu uskomattomalta tuo loistava tuuri. Eiköhän se vielä teidänkon kohdalle osu :)

      Poista
  11. Oi mikä kokemus! Upeat maisematkuvat ja kuvat karhuista, tahra ei haittaa yhtään.

    VastaaPoista
  12. Siis mä en kestä! Nää sun Alaska postaukset on ihan parhautta :) Ja sun blogikin on tällä hetkellä mun suosikki. Niin paljon ihanaa eläin ja luontoasiaa. Tykkään kovasti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina <3 Ihana kuulla! Alaska-aiheiset postaukset on loppusuoralla, mutta eläinaiheiset ei :)

      Poista
  13. Wautsi! Ei ollut turha reissu.
    Me kävimme pari päivää sitten bussiretkellä Denalissa ja näimme n. 15 karhua ja muutaman tosi läheltä. Hieno paikka =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa postauksesi Denalista. Ihan mahtavaa! Olin ihan tyytyväinen meidän eläinsaldoomme, mutta te olitte nähneet kyllä vielä paljon enemmän. Ja lunta Denalissa <3 Ihan erilaiset maisemat.

      Poista
  14. Joskus tämä hyvä tuuri on tosiaan muutamista sekunneista kiinni! Varmasti ikuisesti mieleenjäävä kohtaaminen.
    Tänne blogiin täytyy tulla ihan ajan kanssa perehtymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se tuuri on :) Tervetuloa tutustumaan vanhempiin postauksiin!

      Poista
  15. Voihan karhu ja sen emo. Mielenkiintoista lukea näitä muualtakin olevia juttuja, kuin ainaisia suomipostauksia.. :D Täytys tosiaan lukea vanhempiaki postauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! :) Tässä blogissa tosiaan suurin osa jutuista on muualta kuin Suomesta, yhtään rakasta kotimaata väheksymättä.

      Poista
  16. Aikamoisella paikalla tuo teidän hotellinne :O! Olisikohan siitäkin kuvia :)? Aika mieletön tuuri teillä kävi, kun pääsitte kohtaamaan karhuja noin läheltä ja vielä ihan rauhassa! Mahtavia kuvia tahrasta huolimatta. Luulisi muuten, että tuon tahran saisi poistettua melko helposti kuvanmuokkausohjelmalla (?), jos se teitä häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hotelli oli kyllä ihan kivalla paikalla :) Ei me siitä tosin erityisesti päästy nauttimaan, kun (alennus)huoneemme oli rinteen puolelle ja saavuttiin molempina iltoina sinne vasta myöhään. Kuvia piti ottaa, mutta jäi sitten ottamatta, kun oltiin niin väsyneitä.

      Mietin itsekin, että tuon tahran/heijastuksen voisi saada muokattua poiskin, mutta olkoot.

      Poista
  17. Teillä kävi huippuhyvä tuuri! Todella kivat kuvat onnistuit nappaamaan.

    Itse olen kohdannut karhuja kahdesti, molemmat kerrat samalla Yosemiten-reissulla Kaliforniassa. Ensimmäisellä kerralla karhu ylitti tien. Tulimme itse mutkan takaa ja karhu oli puolessa välissä tietä. En ehtinyt räpsäisemään kuvaa. Toinen kohtaaminen tuli vielä enemmän yllättäen. "Patikoimme" seuraavalle mökille ystäväni kanssa ja olimme ohjeiden mukaisesti kävelleet meteliä tuottaen, mutta siitä huolimatta patikointireitillä oli n.20 metrin päässä yllättäen karhu. Siinä kyllä sydän löi aika tiukkaan tahtiin. Molemmat varmaan mietittiin kaverin kanssa, että toisella on kuitenkin suklaata tai jotain muuta karhulle kelpaavaa evästä ja kohta karhu tulee meitä kohden. Karhu löntysteli tiehensä. Valokuvaaminen ei tullut mieleenkään.

    Olen itse aina välillä haaveillut Yellowstonen-reissusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania yllätyksiä, vaikkakin hieman pelottava tuo jälkimmäinen! Onneksi karhu päätti poistua paikalta. Siten suurin osa karhukohtaamisista taitaakin onneksi sujua. Yellowstone on aivan huippupaikka. Yksi hienoimmista paikoista, joissa olen käynyt. Suosittelen :)

      Poista
  18. Huikeaa! :D Varmasti aivan unohtumaton kokemus!
    Me ajoimme vuosi sitten New Yorkista Torontoon, ja näimme tien vieressä mustakarhun. Sekin oli aivan käsittämätöntä. Kuvaa en saanut, sillä kamera oli laukussa takapenkillä ja ajoimme reippaasti yli 100 kilsaa tunnissa. Mutta silti, sitä karhua en unohda koskaan.

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)