Sisällön tarjoaa Blogger.

Aasien turvakodissa Aruballa

Aruballa oli yksi kohde minne halusin ehdottomasti. Yleensä kun haluan jonnekin todella paljon, se liittyy eläimiin. Niin nytkin. Kyseessä oli Donkey Sanctuary Aruba eli suomeksi aasien turvakoti tai pelastuskeskus.

Espanjalaiset toivat aasit Aruballe 500 vuotta sitten. Ne olivat työjuhtia, joiden tehtävänä oli kuljettaa paikasta toiseen ihmisiä ja tavaroita. Autojen tuominen saarelle muutti tämän ja yhtäkkiä ne jäivät työttömäksi. Monet laskettiin vain vapaaksi. Viimeisen sadan vuoden aikana Aruban aasit ovatkin kokeneet paljon. 1900-luvun alussa saarella oli yli 1400 aasia. Aasi on sitkeä eläin, joka pärjää vähällä. Aivan kaikkea ne eivät kuitenkaan kestä. Niitä on mm. ammuttu ja syötetty saarella vierailleen sirkuksen tiikereille. Suurimman tuhon aiheutti kuitenkin tauti, joka tappoi lähes koko Aruban aasipopulaation ja monia muita vapaana vaeltelevia eläimiä. 1970-luvun alussa jäljellä oli enää noin 20 yksilöä. Kanta kuitenkin elpyi ja aasit lisääntyivät. Vapaana kuljeskelevat aasit ja kasvava autoliikenne aiheutti vaaratilanteita ja aasien loukkaantumisia. Niihin kohdistettiin myös kiusantekoja ja väkivaltaa. Aasien oli aika siirtyä turvakotiin.

Vuodesta 1997 lähtien Aruballa on toiminut voittoa tavoittelematon aasien turvakoti. Tällä hetkellä siellä majailee yli 130 pitkäkorvaista karvaturpaa. Jokaisella aasilla on oma nimi ja ne saavat tarvittaessa eläinlääkärin hoitoa. Lahjoitusten avulla eläimistä pystytään pitämään hyvää huolta ja ne saavat elää turvallista elämää. Oli mahtava päästä tutustumaan tuohon paikkaan.

Ajoimme katsomaan aaseja oltuamme ensin aamupäivän Arikokin kansallispuistossa. Suunnistimme turistikarttamme perusteella. Ajelimme pikkuteitä ja ihastelimme paikallisten hauskan näköisiä taloja ja pihoja. Melkein missasimme kyltin Donkey Sanctuary, mutta onneksi vain melkein. Kurvasimme jeepillä pieneen pihaan. Ihmisiä ei näkynyt missään. Avasimme portin ja kuljimme lyhyen matkaa käytävää pitkin, jonka molemmin puolin meitä kohti kurotteli uteliaita aaseja.




Sitten käytävä loppui ja vastassa oli portti varsinaiseen jättimäiseen aitaukseen. Tuijottelimme hetken isoa porttia, jonka takana meitä napitti takaisin lauma aaseja. Ihmisiä ei edelleenkään näkynyt missään. Sinne aasien sekaanko meidän oletettiin sukeltavan suin päin?


 

Olen ollut nuorempana heppatyttö. Ratsastin, kävin muutaman vuoden tallilla ja hoidin ravureita. Minulla on siitä muistona kaarevan muotoinen arpirivistö oikeassa kyljessä. Tuttu ori oli huonolla tuulella ja päätti purra ihan kunnolla. Ala-asteikäisenä lensin maahan ja pyöräilin muutaman kilometrin itkua pidellen kotiin. Kävely oli monta päivää hankalaa. Tuolloin 90-luvun alussa lasten annettiin käydä yksin tallilla. Enää sellaista ei ehkä sallita? No joka tapauksessa, olen tuon tapauksen jälkeen suhtautunut varautuneesti tuntemattomiin kavioeläimiin. En pelkää hevosta, jos luotettava ihminen sanoo, että tämä on satavarmasti kiltti. Nyt missään ei näkynyt sellaista luotettavaa ihmistä, vain lauma aaseja - eläinlajin edustajia, joista minulla ei ollut käytännössä mitään kokemusta.

Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei vierailijoita varmaankaan ohjattaisi aasilauman sekaan, jos niillä olisi tapana purra ja potkia. Niinpä avasimme portin ja olimme aasien reviirillä. Meitä tuijotettiin uteliaasti, mutta mitään tunkeilua ei ollut havaittavissa.




"Missä meidän porkkanat?" Emme valitettavasti tienneet etukäteen, että näille ihanille tupsupäille olisi saanut tuoda evästä.



Kävelimme karun, hiekkaisen pihan läpi kohti sen keskellä olevaa rakennusta. Huhuilimme rakennuksen luona ja sieltä tulikin ystävällinen nainen ulos. Hän kertoi olevansa vapaaehtoinen työntekijä ja viettävänsä yhden päivän viikossa aaseja hoitaen. Paikalla ei ollut ketään muita kuin tämä työntekijä, me ja aasit. Ihana paikka! Juuri tälläiset kokemukset ovat matkoilla parhaita.




Osa otti rennosti, yksi vielä vähän rennommin.




Ostin kipollisen aasien ruokaa ja hetkessä minulla oli kymmeniä karvaisia kavereita. Ruokinta tapahtui turvallisesti rakennuksen terassilta, koska kovinkaan moni ei halua jäädä innokkaiden ruokaa kärkkyvien aasien piirittämäksi.






Aaseja oli vauvasta vaariin. Muuten kaikki saivat kuljeskella isolla alueella vapaasti, mutta vauva-aasi äitinsä kanssa ja pari vanhusta olivat omissa aitauksissaan, jotta ne eivät jäisi muiden jalkoihin.












Donkey Sanctuary oli ehdottomasti Baby Beachin ohella Aruban mieleenpainuvimpia kokemuksia. Suosittelen ehdottomasti paikkaa, jos Aruballe ikinä matkustat ja pidät eläimistä. Tällä hetkellä turvakodissa asuu 130+ aasia. Niidän lisääntymistä rajoitetaan (orit ruunataan), mutta toisinaan paikkaan tuodaan kantavana olevia tammoja. Niinpä siellä oli nytkin yksi joitain kuukausia vanha varsa. Mitään sisäänpääsymaksua ei paikkaan ole, mutta koska paikka toimii lahjoitusten varassa, voi toimintaa tukea lahjoittamalla rahaa tai ostamalla Donkey Sanctuary tuotteita. Aasit olivat todella kilttejä ja paikassa vierailee paljon myös lapsiperheitä. 



45 kommenttia

  1. Voi vitsit miten ihanalta vaikuttava paikka! Jos mä joskus Aruballe päädyn niin varmasti käyn tutustumassa :)

    VastaaPoista
  2. Vau miten ihanaan paikka olette jälleen ajautuneet :D Ilman muuta minäkin haluaisin aaseja rapsuttelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä olikin kiva rapsutella, kun olivat onneksi superkilttejä :)

      Poista
  3. Ai miten symppiksiä aaseja :) Mutta miten oli syömisen laita, olivatko "turhan innokkaita" ja puraisivat, vai ottivatko ihan varovasti ruokaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan ne tosi innokkaita, mutta kun kämmen suorana antoi ruokaa, ei minua ainakaan jyrsitty. Käsittääkseni tuolla saa lapsetkin syöttää aaseja, joten kai ne aika nätisti osaa ottaa herkkunsa.

      Poista
    2. Mä olen saanut aasipureman joskus, kun olen mennyt hölmönä (ja liian innokkaana) änkeämään porkkanaa sormin syötäväksi. Mutta sitten heti pureman jälkeen tajusin, että aidassa luki isolla "varokaa, aasit purevat" :DD joten ehkäpä se oli ihan oma vika...

      Poista
    3. Oho! Nuo vaikuttivat kyllä erittäin kilteiltä otuksilta. Tosin ei pitäisi koskaan antaa ulkonäön hämätä. Varoituskyltit olisi kyllä hyvä lukea etukäteen, eikä jälkikäteen, mutta olen minäkin siihen syyllistynyt... :D

      Poista
  4. Tässä taas yksi esimerkki miten huonosti ihminen kohtelee eläimiä. Ensin joutuivat toimimaan työjuhtina ja kiitos työstä olikin sitten hylkääminen ja oman onnensa nojaan jättäminen :( Ja Espanjalaiset tietenkin taas asialla....

    Mutta ihana paikka ja tosi kivoja kuvia olet taltioinut. Aasit on kyllä niin sympaattisia otuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiskunta tykkää ottaa eläimistä kaiken irti, mutta antaa vastineeksi aika vähän :( Onneksi on eläimistä välittäviäkin ihmisiä. Aasit on ihania :)

      Poista
  5. Tuo eka kuva noista symppiksistä aaseista on aivan ihana! Ihanan hömelöjä otuksia :3

    VastaaPoista
  6. Voi miten ihanalta näyttää! <3

    Oletko liittynyt jo kotimaisen aasijulkkiksen faniksi ;) ?

    https://www.facebook.com/pages/Sumu-Sireeni/111946908874801

    VastaaPoista
  7. Voi aasit, on ne niin ihania ♥ Supersymppiksiä! Tuli muistot mieleen omasta Donkey Sanctuary -visiitistä, mutta aivan eri puolella maailmaa, nimittäin Pohjois-Intian vuoristossa... http://matkallamaailmanaariin.blogspot.fi/2013/09/yksi-viisas-mies-ja-monta-aasia_20.html

    Kiva, kun jakelet näitä reissuvinkkejä, jo useampi on päätynyt korvan taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasit on mahtavia :) Voi vitsit tuota sun postausta! Ihan mieletöntä. Dalai Lama ja kaikkea... vau.

      Poista
  8. Voi ihana mikä paikka! Aasit on käsittämättömän söpöjä.
    Hienoa että orit ruunataan ettei tarkoituksena ole aina tuottaa söpöjä varsoja ihmisten ihasteltavaksi.

    Tuossa voisi olla sellainen eläintarha jossa meikäläinenkin viihtyisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo paikka oli nimenomaan sellainen "eläintarha", jollaisissa mielelläni vierailen ja joita voi suositella muillekin. Eläimillä ei ole tarkoitus tienata rahaa, vaan kerätä vain sen verran varoja, että niistä pystytään huolehtimaan asianmukaisesti.

      Poista
  9. Ihana teksti, kauniit kuvat ja luottavaiset aasit. Ajatuksena tuntuu hurjalta kävellä vieraiden noinkin isojen eläinten sekaan, niin eläinten ystävä kuin onkin. Ilmeisesti kaikki kuitenkin meni hyvin ja ehkä aasit näyttää kiitollisuuttaan tuollaisesta paikasta kaikella luottavaisuudellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aasit oli tosi kilttejä :) En tiedä onko aaseissa olemassakaan minkään muunlaisia yksilöitä, koska kaikki vaikuttivat hyvin säyseiltä tapauksilta.

      Poista
  10. Voi miten ihania ja sympaattisen näköisiä eläimiä. Tuo olisi ehdottomasti paikka, jossa minäkin haluaisin vierailla. Ensimmäisesslä kuvassa oli ihan mielettömän "höveli" ilme aasilla =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se näyttää ihan aasilta :D Jos asuisin ihan landella ja olisi mahdollisuus pitää erilaisia eläimiä, haluaisin kyllä lemmikkiaasin.

      Poista
  11. Ihana postaus, olisi mukava vierailla tuolla porkkanoitten kera :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Porkkanoita meillä olisi kyllä ehdottomasti pitänyt olla mukana!

      Poista
  12. Ihana kirjoitus ja kuvat! Tulin näistä niin hyvälle tuulelle. :) Söpöjä kuin mitkä, iästä huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ihanaa, jos pystyin tuottamaan hyvää mieltä.

      Poista
  13. Ihania aaseja! Löysin blogisi vasta nyt Lapiolla hiekkaa -blogin kautta ja taidankin jäädä lukijaksi :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavaa, että löysit :) Tervetuloa lueskelemaan.

      Poista
  14. Ihania aaseja ja onneksi tällaisia paikkoja löytyy!

    VastaaPoista
  15. kävin aasien turvakodissa Espanjassa. Feria de Nerja kaupungissa...söpöjä huutajia :)

    VastaaPoista
  16. Ihana postaus ja niin kauniisti kirjoitettu. Täytyy pitää paikka mielessä, jos itsekin joskus pääsisi kokemaan jotain vastaavaa...

    VastaaPoista
  17. Wow, mikä blogi! Minulle tuli lämmin ja hyvä olla kesken lumisateisen ja +2asteisen päivän päätteeksi. vastaavia matkoja teen mielikuvissani meditoidessa, mutten oikeasti. Täältä blogistasi otan mukaani muutaman vinkin seuraaviin mielikuvamatkoihini. ;) kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! Ihanaa, jos blogini voi toimia inspiraariona mielikuvamatkoilla :)

      Poista
  18. Párekin Palvelijatar23. syyskuuta 2014 klo 21.17

    Kiitos käynnistäsi Párekin blogissa. Heti tulin kurkkimaan tänne ja täältähän löytyikin oikea helmi! Upea blogi liitettiin heti kirjanmerkkeihimme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihana kuulla, että pidit blogistani :)

      Poista
  19. Aivan ihanan söpöjä! Minulla ei ole aaseista kokemusta, mutta muuleista yhden ratsastuksen verran. Silloin osa porukasta sai ratsastettavakseen hevoset, osa muulit. Ensin hevosilla ratsastavat naureskelivat vähän muulit saaneille, mutta ratsastusopas pian totesi, että kun lähdetään kanjoneihin (jonne me siis olimme menossa) niin muulit ovat huomattavasti luotettavampia kapeilla poluilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan muuli! :D Voisin todellakin kuvitella kanjoniratsastuksella haluavani juuri sen kaikkein varmajalkaisimman yksilön, en sitä uljainta.

      Poista
  20. Olipa symppis kertomus! Ja pääosassa ihanat aasit. Jos Aruballe matkani käy, niin tuonne!

    VastaaPoista
  21. Aivan ihana kuulla, että tällaisia paikkoja on. Minä olen saanut kunnian tutustua yhteen aasin, joka asuu samassa tallissa kuin hevoseni. Uskomaton tyyppi ja hahmo onkin. Erittäin symppis kaveri. Pitkät korvat on vastustamattomat. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella millaisia upeita persoonia aasit ovat, kun niihin pääsee tutustumaan hieman perusteellisemmin.

      Poista
  22. Hei, hieno kuva ja maisema. Toivottavasti pääsen itsekin joskus sinne. Juttu on muuten tosi hyvä ja hyödyllinen. Mukavaa päivää ja hyviä reissuja.

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)