Sisällön tarjoaa Blogger.

Tämän jälkeen haluat matkustaa Alaskaan

Kesäkuun kolmas oli yksi elämäni parhaita päiviä. Odotin Alaskalta paljon, mutta se antoi vielä enemmän. Tätä matkan upeinta päivää on vaikea pukea sanoiksi, koska ne eivät riitä. Kuvat kertovat paljon, mutta eivät silti riittävästi. Päivä oli uskomaton. Se oli kuin suoraan Avara Luonto -dokumentista. En tiennyt tuollaisen retken olevan edes mahdollista tavalliselle turistille. Se kuitenkin on.



Jäätikkö- ja valasristeily Prince Williamin lahdella


Pikkuinen Valdez on Prince Williamin vuonoalueen suurin kaupunki. Sitä ympäröi Chugach vuoret ja suurin osa vuonoalueesta kuuluu Chugachin kansallispuistoon. Valzedista tehdään yhdistettyjä jäätikkö- ja valasristeilyjä upeisiin maisemiin. Siinä olikin suurin syy miksi olimme ajaneet tuonne hyvin syrjäiseen kaupunkiin. Mehän olimme jo nähneet Alaskan risteilyn aikana sekä valaita että jäätiköitä. Tuntui kuitenkin, että jotain oli jäänyt vielä puuttumaan. Valdezin jälkeen tuota tunnetta ei enää ollut.

Kaksi yritystä järjestää Valdezista päivän kestäviä risteilyitä. Valitsimme LuLuBellen, jolla on pienemmät ryhmät ja jonka kapteeni sekä ohjaa venettä että nauttii selostamisesta. Kapteeni toivottikin meidät aamulla yhdeksän aikaan sydämellisen tervetulleeksi. Nousimme suureen veneeseen 15 muun kanssa. Kyytiin olisi mahtunut tuplasti turisteja, mutta kesäkuun alussa kausi ei ole vielä kunnolla käynnistynyt ja ryhmä oli pieni. Se sopi meille paremmin kuin hyvin.


Liikkeelle lähtiessä tunnelma oli todella korkealla. Emme olleet uskaltaneet luottaa edellisiltana katsomiin säätiedotuksiin, jotka lupasivat Valdeziin täyttä auringonpaistetta ilman pilven hattaraakaan. Sellaista päivää emme olleet kokeneet Alaskassa vielä kertaakaan. Meillä oli edelleen pieniä vaikeuksia uskoa hyvää onneamme, kun katselimme täysin sinistä taivasta. Juttelin kannella Seattlessa asuvan korealaisen tytön kanssa. Hän sanoi olleensa Valdezissa jo kaksi viikkoa sukulaistensa luona ja tämä oli ensimmäinen päivä, jolloin oli oikeasti hyvä sää. Miten mahtava tuuri meillä olikaan.


Rentoja merisaukkoja


Kapteeni oli mahtava. Hän selvästikin nautti selostamisesta ja omasi loistavan huumorintajun. Heti satamasta lähdettyämme ajoimme katsomaan sataman lähellä asuvia merisaukkoja. Olimme nähneet ne edellisenä iltana kaukaa rannasta, mutta nyt pääsimme näkemään ne läheltä.



Merisaukot nousivat heti aamusta suosikkieläinteni listalla (joka käsittää varmaan satoja eläimiä...) hyvin korkealle. Ne ovat mielettömän rennon oloisia tyyppejä, jotka ajelehtivat selällään aaltojen liplattaessa ympärillä. Rannallakin ne kuulema liikkuvat hyvin ketterästi, mutta käytännössä ne asuvat pelkästään meressä. Nämä eivät sitten ole mitään pikkusaukkoja, vaan pienimmät naaraatkin ovat metrin pituisia. Suurimmat urokset voivat olla jopa 140 senttisiä ja painaa 45 kiloa! Suojaavaa rasvakerrosta niillä ei ole, kuten esimerkiksi hylkeillä. Sen sijaan niiden aluskarva on tiheämpää kuin millään muulla eläimellä. Tulette näkemään tämän postauksen aikana, että sille paksulle turkille on todellakin käyttöä.

Matka jatkui ja ohitimme poijun päälle ängenneet merileijonat. Kapteeni ilmoitti, että merileijonien luokse emme pysähtyisi. Alaskalaiset eivät pidä merileijonista, koska ne haisevat ja syövät heidän lohet. Olimme hieman pettyneitä. Meistä merileijonat ovat mahtavia siinä missä muutkin eläimet.

Suuri osa muista matkustajista istui veneessä sisällä. Me emme todellakaan aikoneet istua hytissä, vaan nautimme  raikkaasta merituulesta. Olimme pukeutuneet mahdollisimman lämpimästi ja varautuneet jäätymään päivän aikana. Aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, eikä ollut liian kylmä. Veneessä sai liikkua vapaasti, joten meillä oli mahdollisuus olla jatkuvasti siellä mistä oli parhaat näköalat. Toisaalta, joka puolella oli mielettömät maisemat.  Kaukana lumihuippuisia vuoria ja lähempänä korkeita vihreitä kukkuloita, joiden rinteiltä laskeutui mereen pieniä vesiputouksia.



Ruokailevat ryhävalaat


Olimme nähneet ensimmäisen puolen tunnin aikana jo merisaukkoja ja merileijonia, joten olin jo nyt onneni kukkuloilla. Kun sitten kapteeni ilmoitti, että vähän matkan päässä on valas, aamu ei olisi voinut enää täydellisemmin alkaa. Tämä valas oli ruokailemassa aivan rannan tuntumassa. Sen lähellä oli pelottavasti jotain pyydysten merkkejä, mutta ilmeisesti kyse ei kuitenkaan ollut verkoista, joihin se olisi voinut sotkeentua.



Ihastelimme valasta aikamme ja sitten kapteeni ilmoitti sen kaipaavan ruokarauhaa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Emme ehtineet ajaa kuin muutamia minuutteja eteenpäin, kun huomasin jonkin matkan päässä seuraavan valaan. Kapteeni ei ollut huomannut sitä, joten juoksin ilmoittamaan siitä hänelle. Vene suunnattiinkin sitten tätä yksilöä kohden. Myös tämä valas oli ruokailemassa. Edelliseen erotuksena oli kuitenkin se, että sen sijaan, että se olisi siirtynyt meistä pois päin, se pelästytti meidät kaikki keulassa olijat tulemalla pintaan aivan veneen vieressä. Voit vitsit miten vaikuttavaa se oli! Tässä taitaa olla valaan suu...?


Tämä kaveri loiski ilonamme vartin ajan hyvin lähellä venettä.


Sitten se jatkoi matkaansa ja niin mekin.


Emme ehtineet ajaa eteenpäin varmaan viittä minuuttiakaan, kun kapteeni ilmoitti, että nyt kannattaa suunnata veneen keulaan. Hän oli nimittäin nähnyt parven porpoiseja. Silloin tuo englanninkielinen nimi ei sanonut minulle vielä mitään, mutta nyt tiedän sanakirja.orgin avustuksella, että ne olivat pyöriäisiä. Pienen delfiinin kokoisia hammasvalaita. Me säntäsimme tietenkin keulaan. En ihan heti muista milloin olisin tuota ennen nauranut ja hihkunut ilosta ja onnesta samalla tavalla. Ajoimme lujaa ja pyöriäiset tulivat leikkimään veneen kanssa. Niitä oli ehkä kymmenisen yksilöä. Ne sukelsivat veneen alta ja hyppäsivät ilmaan keulan vieressä. Yritin kuvata niitä, mutta ne olivat salaman nopeita, eikä yksikään hyppykuva onnistunut. Tässä nyt kuitenkin tälläinen epätarkka todiste näistä upeista eläimistä.



Mekastavia merileijonia


Kun pyöriäiset ehkä 5-10 minuutin jälkeen kyllästyivät leikkimään kanssamme, suuntasimme takaisin rantaa kohden. Menimme etsimään lunneja. Kyllä, kuulit oikein. Alaskassa asuu lunneja. Luulin niitä olevan vain Islannissa, mutta taas opin uutta. Valitettavasti vielä oli hyvin aikaista lunneille. Loppukesästä niitä voi kuulema nähdä tuhansia. Meiltä jäi lunnit näkemättä. Onneksi jotain muuta nähtävää oli tarjolla eläinten ystäville. Olin jo hetken ihmetellyt pahaa hajua, jota en ollut aiemmin haistanut. Silti en vielä osannut laskea yhteen yksi plus yksi, kun vedessä näkyi pari merileijonaa. Kun sitten kapteeni ohjasi veneen keulan siten, että näimme kallion kielekkeen taakse, meinasi leuka tipahtaa taas kanveesiin.


Alkuristeilyn ilmoitus, ettemme pysähdy merileijonien luokse olikin osa kapteenin huumoria.


Merileijonayhdyskunta piti melkoista mörinää ja ne tosiaan haisivat pahalta, mutta vitsit miten upeita ne olivat. Ne olivat ryppäissä, joissa oli monta naarasta ja yksi uros. Kaikki naispuoleiset vaikuttivat olevan huonotuulisia ja joukon johtaja (ainakin omasta mielestään) hätää kärsimässä. 


Merileijonien määrä on kuulema vähentynyt alueella huomattavasti ja siitä ollaan huolissaan. Lieneeköhän muutamilla olevat kirjain numeroyhdistelmät jonkinlaisia seurantamerkintöjä? Näyttävät ikävästi polttomerkinnöiltä, mutta ovat toivottavasti jotain aivan muuta.  



Jäänlohkareiden seassa

                                                                       
Saimme ihastella merileijonien touhuja ja mekastusta hyvän aikaa ja sitten matkamme jatkui kohti Columbia jäätikköä. Olimme odottaneet tältä risteilyltä enemmän eläinten näkemistä kuin jäätikölle menemistä. Olimmehan nähneet jo useita eri jäätiköitä reilun viikon aikana. Odotimme jotain saman suuntaista kuin Glacier Bayn kansallispuistossa, mutta tämä kokemus olikin aivan erilainen - positiivisella tavalla. Ajoimme nimittäin uskomattomien jäälauttojen täyttämään poukamaan. Kapteeni joutui hiljentämään vauhdin todella pieneksi ja väistelemään paikoin järkälemäisiä jäälauttoja.


Jäälauttoja oli tuhansia ja taas tuhansia. Niistä vain noin yksi kolmasosa on veden pinnalla ja loput pinnan alla. Vesi oli kirkasta, joten alla olevasta kuvasta tämä erottuu melko hyvin.


Välillä tuntui jo siltä, ettemme pääse koskaan jäätikölle asti. Vauhtimme hiljeni entisestään ja välillä olimme melkein pysähdyksissä. Takanamme näkyi toisen risteilyjä järjestävän yrityksen vene, joka kääntyi pois. Jäätä oli heidän alukselleen liikaa. Olimme valinneet oikean yrityksen. Lulu-Bellen keulaa on kuulema vahvistettu reippaasti. Se tieto helpottikin hieman, koska välillä kuului isojakin rysäyksiä, kun keula osui isoon jäälohkareeseen. Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi ollut missään vaiheessa yhtään huolestunut. Suurimman osan ajasta fiilis oli kuitenkin huikea. Oli aivan uskomattoman hienoa olla tuossa upeassa paikassa ja kokea jotain todella erikoislaatuista. En todellakaan tiennyt, että olisimme menossa tälläiseen paikkaan.




Jäätikön eläimet


Jo suunnatessamme jäätikölle, kysyin kapteenille näkyisikö siellä enää eläimiä. Valaat eivät kuulema mielellään tule jään keskelle. Sen vuoksi se onkin turvallinen paikka kirjohylkeille kasvattaa poikasiaan. Maisemat jo yksistään olivat todella palkitsevat, mutta kun niiden lisäksi saimme ihastella jäälautoilla lepäileviä kirjohylkeitä poikasineen, en voinut olla enää enempää innoissani.


Voiko hylje enää tyytyväisemmältä näyttää?



Alaskan paras jäätikkö


Ajoimme jäälauttojen keskellä melkein tunnin. Kapteeni sanoi, että tänään oli todella paljon jäätä. Enemmän kuin edellisenä päivänä. Sitten yhtäkkiä jäälauttoja oli vähemmän ja pääsimme liikkumaan nopeammin. Vasemmalla puolellamme näkyi yksi jäätikkö, mutta sinne emme olleet menossa.



Sen sijaan edessämme näkyi Columbia Glacier jonka edustalle olimme matkalla. Se on yksi maailman nopeiten vetäytyvistä jäätiköistä. Kaikki näkemämme jäälautat olivat lohkeilleet siitä. Kokoa ja näyttävyyttä jäätiköllä oli edelleen. Näette sen alla olevassa kuvassa. Kiinnittäkää huomiota miten korkeat vuoret sen taustalla kohoaa.


Ajoimme lähemmäs jäätikköä ja yhtäkkiä kuului kuin tykin laukaus. Jäätiköstä lohkesi lohkare, joka tippui veteen. Siitä tuli ihan kunnolliset aallot.


Jatkoimme matkaamme lähemmäs jäätikköä. Sen kokoa kuvaa miten vuoret ovat kadonneet jäätikön taakse tullessamme lähemmäs. Jäätikkö on kuusikerroksisen kerrostalon korkuinen. Se on näyttävä, kaunis ja todella uskomaton. Columbia Glacier on hienoin näkemistämme jäätiköistä.


Lisää lohkeamisia.


Puolisen tuntia ihailimme jäätikköä. Oli hiljaista. Tuolla ei ollut muita veneitä, risteilijöistä puhumattakaan. Ainoat äänet oli ihastuneet henkäykset ja kovat pamahdukset, kun jäänlohkareet sinkoutuivat veteen. Kaikki loppuu aikanaan ja niin mekin lähdimme paluumatkalle. Ihan äkkiä sitä ei kuitenkaan taitettu, koska edessä oli jälleen kiemurtelua isojen jäänlohkareiden seassa. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire. Näitä maisemia olisi jaksanut ihastella vaikka kuinka kauan.





Kirjohylkeet eivät olleet ainoita jäätikön lähistöllä eläviä eläimiä. Myös merisaukot asuivat täällä. Olin hihkunut ihastuksesta päivän aikana jo ties kuinka monta kertaa, mutta jaksoin innostua edelleen aivan valtavasti nähdessäni saukkoja. Etenkin, kun muutamilla oli poikaset mahan päällä mukana. Katsokaa nyt tuota superpörröistä saukkovauvaa, josta äiti pitää suojelevasti kiinni!


Myös saukot hengailivat hylkeiden tapaan jäälautoilla. Me häiritsimme niiden lepohetkeä ja monet pulahtivat veteen uimaan. On ne vaan hassuja eläimiä.


Tämä päivä oli yksi elämäni hienoimmista. Olen onnellinen, että sain kokea jotain näin ainutlaatuista ja vielä häämatkalla. Samalla veneellä oli mukana alabamalainen pariskunta ja he kertoivat olleensa samassa paikassa tasan 20 vuotta sitten häämatkalla. Nyt he halusivat tulla sinne uudelleen. Ehkä mekin vielä joskus matkustamme tuonne takaisin.

Prince Williamin lahden alueen ekosysteemin uhkana on öljy. Mekin näimme aamulla öljyntorjuntaproomun ja muita veneitä, jotka kapteenimme mukaan suorittivat jonkinlaista harjoitusta.



Öljyä ja eläimiä


Harjoitukset ovatkin tarpeen. Vuonna 1989 öljytankkeri Exxon Valdez törmäsi alueella Bligh Reefin riuttaan. Tämä aiheutti kahdeksan öljytankin hajoamisen ja öljyä valui mereen käsittämättömiä määriä. Olin itse 80-luvun lopulla vasta seitsemän vuotias, enkä muista tapausta. Sen kerrotaan kuitenkin olleen yksi pahimmista ihmisen aiheuttamista ekokatastrofeista. Arvioidaan, että jopa puolet alueen eläimistä kuolivat mittavista pelastustoimista huolimatta. Toivon todella, että tälläistä ei tapahdu enää ikinä, koska tuo paikka on jotain ainutlaatuista. 


Otimme päivän aikana 1300 kuvaa. Pienensin niistä blogiin sopivan kokoiseksi reilut 100 kuvaa. Niistä olen karsinut tänne muutaman kymmentä. Paljon jäi näyttämättä. Toivottavasti nämä kuvat ja tämä kertomus pystyy kuitenkin hieman välittämään sitä uskomatonta hyvän mielen tunnetta, jonka me tuosta päivästä saimme. Se jää ikuisiksi ajoiksi mieleen. Jos ikinä tulet matkustamaan Alaskaan, suosittelen Valdezia ja risteilyä Lulu-Bellellä. Kerroin kapteenille ja kerron myös teille, että tämä yksi päivä Lulu-Bellen kyydissä oli parempi kuin viikko Holland Americalla. Hintakaan ei päätä huimannut. Siinä missä maksoimme Juneaussa parin tunnin valasristeilystä 110 dollaria, koko päivän risteily Valdezissa maksoi 125 dollaria. Takaisin satamassa olimme vasta kuuden aikaan illalla. Päivä oli enemmän kuin onnistunut.  

Jos haluat seurata Alaskan roadtrippimme etenemistä ja muita matkojamme, se onnistuu esimerkiksi blogin Facebook-sivujen kautta.

50 kommenttia

  1. Hyvä otsikko! :) Itse en ole koskaan ajatellut enkä suunnitellut että matkustaisin jonnekin missä on kylmä...mutta kieltämättä huikeita kuvia ja elämyksiä! Eiköhän kaikki ole kuitenkin asenteesta ja pukeutumisesta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D Eipä meillekään Alaska ollut se ihan ensisijainen matkakohde, mutta kun on tullut matkustettua paljon (ennen kaikkea niissä lämpimissä kohteissa), haluaa jotain uutta ja erilaista. Sitä Alaska tarjoili oikein onnistuneesti :)

      Poista
  2. V A U. Otsikko todellakin pitää paikkaansa. Tuonne on ehottomasti pakko joskus päästä! Teidän reissu on kyllä ollut todella onnistunut. Ja voi noita saukkoja.. voiko symppiksempiä kavereita enää olla? Kerrassaan ihania :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että otsikko oli ainakin sinun kohdallasi ihan todenmukainen :D Saukot oli pop!

      Poista
  3. Mulle Alaska on aina se ihan ensisijainen matkakohde, mutta sen sä tiesitkin. Oon joskus 90-luvulla ollu tuollaisella Prince William Sound risteilyllä... sen ajan kuvat taitaa olla jossain paperilla. :)

    Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tiesin :D Columbia Glacier on varmaan muuttunut aika paljon 90-luvusta. Hurjaa.

      Poista
  4. Upea päivä ja hienosti sait tunnelmat välittymään, kiitos reportaasista. Alaska ei ole sellainen matkakohde, minne ihan helposti lähtee, mutta onneksi tarjosit tämän nojatuolimatkan. Korkeasaaressa on saukkoja. Ne ovat ehkä jotain pienempää lajia kuin nuo merisaukot, mutta todella vekkuleita ja mahdottoman söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Mukava jos tykkäsit. Korkeasaaren saukot taitaa tosiaan olla hyvin pikkuisia näihin Alaskan järkälemäisiin merisaukkoihin verrattuna.

      Poista
  5. Siis apua tää ei ainakaan lieventänyt Alaska-kuumetta yhtään! Jestas nuo merisaukot :D Tulee ihan meidän Pullander mieleen! Haha.

    VastaaPoista
  6. Huumaavaa, jää on kaunista, eläimistä puhumattakaan. Kiitos!
    Mari

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa mahtavalta! Olette saneet kyllä nähdä niin upeita juttuja, sellaisia joita tulee luontodokumenteista katseltua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luontodokkarilta tuo päivä tosiaan tuntui. Harmi, ettei ollut videokameraa mukana :D

      Poista
  8. Tämä oli niin ihana postaus :) Kyllä luonto ja eläimet ovat vaan upeita! Ihmiset pysykööt kaukana öljyineen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Kyllä luontomatkailu ja luonnon eläinten näkeminen on parasta!

      Poista
  9. Onks tää paikka edes tästä maailmasta? Aivan uskomaton - eläimet ja maisemat. Tänne mä haluan. Ja sääkin näyttää just täydelliseltä - sopivan viileältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen tunne mullakin oli. Aivan kuin olisimme olleet jossain toisessa todellisuudessa :D

      Poista
  10. Voi noita eläimiä! <3 Sulan täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähän olet sitten kuin tuo jäätikkö :D Sekin sulaa!

      Poista
  11. Ihania kuvia! Kyllä luonto on kaunis ja eläimet ovat aina niin suloisia ja hellyttäviä :) Teillä on varmasti ollut upea häämatka!

    VastaaPoista
  12. Sun ja Kean ansiosta mulle on tullut Alaska-kuume, vaikken koskaan uskonut että sinne tulen kuumeilemaan. :) Ihan vain siksi, etten tiennyt paikasta tarpeeksi. Ja siksi, että mun kiinnostus on aina ollut idässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaska oli meillekin aika tuntematon ennen matkaa, mutta ei ole enää :) Sinne kannattaakin kuumeilla!

      Poista
  13. Kiitos mahtavasta blogista, oon ihan koukussa :) Olisiko sun mahdollista laittaa enemmän kuvia esim. Photobucketiin ja liittää linkki (ja mahdollinen salasana) vaikka FB:iin? Nyt kun mainitsit niistä niin alkoi himottaa nähdä lisää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina ihana kuulla, että blogini miellyttää. Kiitos siis sinulle kivasta kommentistasi. Mietin tuota kuva-asiaa. Olin ajatellut tehdä tästä retkestä vielä jossain vaiheessa toisen kuvapostauksen, mutta toisaalta voisin kyllä ehkä laittaa lisää kuvia blogin FB-sivuille :)

      Poista
  14. :D Mä ihastuin aikanani Morro Bayssa merisaukkoja ja merinorsuja aivan valtaisen suurina määrinä. Olivathan ne mainioita veijareita. Tosin siellä oli aika paljon lämpimämpää kuin tuolla tiedän paikassanne.

    VastaaPoista
  15. Aivan mieletön päivä on teillä ollut! Sanat ei riitä kuvaamaan ihastusta täällä ruudun toisellakaan puolella. Toivottavasti ei tarvitse itse tässä elämässä vaan tyytyä kuvittelemaan, vaan että päästään joskus paikan päälle itsekin katsomaan :) -Milla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tuonne pääsee vain lähtemällä ja teiltähän se varmasti onnistuu :D

      Poista
  16. Wow, olet aivan oikeassa -nyt tuli kyllä halu matkustaa Alaskaan <3 Nuo kaikki otukset, voi somat!

    VastaaPoista
  17. Et luvannut otsikossa liikaa :) Upean näköinen paikka ja hienoja kuvia jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, etten ihan läpiä päähäni puhunut :) Uskon, että Alaska sopisi teille!

      Poista
  18. Olen aikoinaan oppinut, että jäävuorista ja -lautoista vain 1/10 on merenpinnan yläpuolella. Loput on pinnan alla. Jotenkin hyytävä ajatus.

    Upea postaus, maisemat ja aivan ihania eläimiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Unohtui mainita, että nuo jäätiköthän todellakin jatkuu veden alla. Tuo 1/10 osaa kuulostaa aika paljolta, mutta en tiedä miten faktaa tuo kapteenimme kertoma 2/3 osaa on.

      Poista
  19. Juu-u, kyllä sä olet Alaska-kuumeen nostattanut jo aikaisemmillakin postauksilla, mutta nyt se alkais oleen aika piikissään :) Ihan huikeita maisemia ja eläinkohtaamisia! Just sellaista menoa, mitä itsekin rakastan reissun päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että Alaska-kuume piikissään :D Vielä on tulossa esim. Denalin kansallispuistoa sun muuta, mutta oli tämä ainakin meille se matkan kohokohta :)

      Poista
  20. Vau, aivan mielettömiä kuvia ja tunnelmia Alaskasta! Ennen tätä postausta se ei ole ollut ihan top 10 bucket listallani, mutta nyt sinne päästiin aika kertaheitolla! :) Ja voi noita saukkoja, veikeän näköisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaska yllättää! Hauska kuulla, että sinäkin tykästyit tuohon osavaltioon :)

      Poista
  21. wow! Voi luoja miten upeita maisemia! Ja varsinkin noi eläimet on kyllä niin uljaita ja söpöjä että ei mitään rajaa. Varmasti upea reissu!

    VastaaPoista
  22. Huh, mitä maisemia, mitä luontoa! Aivan uskomaton reissu teillä ollut. Noilla hylkeillä on päällä samanlainen hymy kuin itselläni tätä lukiessa. Ihana postaus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista, joka sai mut hymyilemään :)

      Poista
  23. *ihastunut huokaus* Mun suunnitelmat Uuteen Seelantiin palaamisesta menee pian pieleen kun tän blogin kautta tulee koko ajan uusia paikkoja mihin pitäis mennä... Ei ollut Alaska ollut mullakaan kovin korkealla must see -listalla mutta kyllä se tän jälkeen sinne hujahti :) Meillä oli sellanen "once in a lifetime" Avara Luonto dokumentti -fiilis kun snorklailtiin Suurella Valliriutalla Australiassa mutta luulisin että myös tuon kaltaisen dokumentin voisi vielä tässä elämässä käydä kokemassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailmassa on niin monia upeita paikkoja, että on mullakin mennyt suunnitelmat ties kuinka monta kertaa matkakohteiden osalta uusiksi :D Kiva kuulla, että voin tarjota matkainspiraatiota ja pahoittelut suunnitelmien sekoittamisesta ;) Minä vasta haaveilen Suurella Valliriutalla käymisestä. Joskus vielä kun on lomaa ja rahaa tarpeeksi...

      Poista
  24. Uskomattoman kaunis paikka! Nyt just minä haluaisin Alaskaan!

    VastaaPoista
  25. Olen jo pitkään haaveillut pääsystä Kanadaan ja Alaskaan, eikä tämä ainakaan vähentänyt kuumetta tippaakaan. :D Harmi että tuollainen reissailu on opiskelijabudjetilla vähän turhan kallista, mutta joskus tuonne on kyllä päästävä!

    VastaaPoista
  26. Heippa! Sydämelliset Kiitokset tästä jutusta ja kuvista. Meitä on lähdössä Caravanlehden lukijamatkalaisia n. 12-15 asuntoautollista ensi toukokuussa (2016) retkelle Vancouver-Alaska-Vancouver. Tämä me ehdottomasti sisällytetään meidän matkaohjelmaan.... kiitos, kiitos :) Jos joku innostuu lähtemään mukaan, vapaana on vielä pari asuntoautoa. Allaolevassa nettisivussa on yhteystiedot. Me ollaan käyty Alaskassa kaksi kertaa, mutta Valdezissa ei. Nyt toteutuu sitten sekin ja siitä saamme kyllä kiittää tätä juttua ja Sinua. Me ollaan tehty monta asuntoautomatkaa Jenkkilässä. Niistä voi lukea os. www.geitel.suntuubi.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla, että tästä postauksesta oli ihan konkreettista hyötyä. :) En olekaan ennen kuullut, että tuollaisia asuntoautoryhmämatkoja on olemassakaan eli kiva, kun taas oppi jotain uutta! Teille tulee varmasti upea reissu ja toivottavasti sattuu Valdeziin yhtä hienot kelit kuin meille.

      Poista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)