Sisällön tarjoaa Blogger.

Piikkisikoja laskevan auringon aikaan

Näin jälkikäteen tuntuu, että tämän vuoden kesäkuun kolmantena päivänä oli huomattavasti tavanomaista vuorokautta enemmän tunteja. Se vain jatkui ja jatkui. Aina tuli lisää upeita maisemia ja eläimiä. Suurin osa päivästä kului elämäni hienoimmalla risteilyllä Prince Williamin lahdella, mutta risteilyn päättyessä matkapäivämme jatkui vielä pitkään. Päätimme nimittäin, että kyllä Alaskassa yhden yön autossa nukkuisi. 

Oltiin jo ihan reippaasti illan puolella, kun suuntasimme chervoletin nokan pois merenrannasta. Alaskan kesä on kuitenkin yhtä loistava kuin Suomenkin. Valoa riittää. Pilvistä ei edelleenkään ollut tietoakaan ja nyt pääsimme kunnolla näkemään ne maisemat, jotka menomatkalla olivat jääneet pilviharson peittoon. Ja voi vitsit millainen tie Valdeziin viekään. 



Olimme matkalla Wrangell-St Eliasin kansallispuistoa kohden. Matkaa oli taitettavana vajaat parisataa kilometriä. Tarkoituksenamme oli yöpyä jossain sallitulla leiriytymispaikalla. Etenemisemme oli kuitenkin hieman hidasta, koska vähän väliä tuntui tulevan jotain mielenkiintoista minkä vuoksi oli pysähdyttävä ja päästävä tallentamaan se kameran muistikortille. Kuten esimerkiksi tämä piikkisika.

  
Se ei arvostanut lainkaan meidän ikuistamispyrkimyksiä, vaan näytti vain piikkisen takamuksensa. Emme viitsineet kiusata sitä enempää. Aurinkokin oli painunut vuorten taakse.


Ehdimme ajaa ehkä viisi minuuttia, kun tien sivussa lyllersi taas tutun näköinen hahmo. Yhteistyöhaluisemman mallin ja sitä kautta paremman kuvan toivossa pysäytimme auton. Tämä tyyppi ei tuntunut reagoivan millään tavalla joutuessaan kuvauksen uhriksi, mutta olin silti hieman huolestunut sen sijainnista tien laidassa, kun huomasin auton lähestyvän. En halunnut säikäyttää sitä auton alle. Toisaalta auton kuljettaja kyllä taisi huomata, että joku turisti hääri tien reunassa kameran kanssa.


Tämä herra / rouva piikkisika oli täydellinen kuvattava ja sen touhuja oli hauska seurata. Se kulki kiemurrellen tien laidassa ja poikkesi välillä ojan puolelle, josta se mönki taas takaisin tielle päin. Se ei tuntunut välittävän minusta pätkääkään. Tomi oli jäänyt autoon odottamaan.


Kun piikkiotus sitten päätti ottaa reippaan suunnan suoraan minua kohti, alkoi jo epäilyttää. Siinä missä ymmärrän koirien elekieltä paremmin kuin monia suomea puhuvia ihmisiä, ei minulla ole pienintäkään havaintoa piikkisikojen sielunelämästä. Suunnitteliko tämä tyyppi tulevansa puremaan sormiani vai oliko se vain niin sokea, ettei nähnyt suomalaista paparazzia. En minä nyt niin pieni ole.


Päädyin silti jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja päätin kysyä eläimeltä ihan selvällä suomen kielellä. "Etkö sä näe mua?". Ja tämä selvensi asiaa. Sokeahko tai ajatuksissaan ollut piikkisika nosti päätään ja sitten hyvin eleettömästi kääntyi 180 astetta kannoillaan. Eleistä sai sen käsityksen, että sinne suuntaan se oli oikeastaan alunperinkin ollut matkalla.


Näimme matkalla vielä ainakin kolme piikkisikaa tien penkoilla. Jotain ruokaa ne sieltä etsivät. En vain tiedä mitä. Vaaralliselta ruokailupaikalta se joka tapauksessa vaikutti, vaikkei liikennettä nyt ihan ruuhkaksi asti ollutkaan. Näimmehän me kuitenkin ehkä kolme muuta autoa. Vihdoin näkyi Wrangell-St. Eliasin kansallispuiston kylttikin. Tuossa kansallispuistossa sijaitsee Yhdysvaltojen toiseksi korkein vuori St. Elias. Puistoon johtavalle tielle käännyttyämme näkyikin horisontissa taas upeita vuoria.


Mutkan jälkeen aukesikin sitten melkoinen suora.


Kymmenen aikaan illalla alkoi jo pitkän päivän jäljiltä väsyttää, mutta pakko oli jäädä vielä nappaamaan parit kuvat.




Alkoi hämärtää, kun saavuimme metsän keskellä olevalle levähdyspaikalle. Siellä oli sallittua yöpyä pientä maksua vastaan. Mukavuutena oli biovessat, muttei mitään muita palveluita. Sen sijaan vesiputous ja pieni joki löytyi. Ei pöllömpi paikka. Muutama ihan oikea leiriytyjäkin siellä oli meidän lisäksemme. Yksi teltta oli jo paikallaan ja paria muuta pystytettiin. Meidän "leirin" kasaaminen koostui erinäisten vaatekappaleiden epätoivoisesta ripustelusta ikkunoiden peitoksi.

Kokemusta autossa nukumisesta on kertynyt Australiasta melkein puolen vuoden verran (v. 2010-2011). Silloin meillä oli kuitenkin pakettiauto ja retkisängyt. Kerran aikaisemmin olen nukkunut Jenkeissä yhden yön henkilöautossa. Aika kultaa muistot ja jostain käsittämättömästä syystä muistikuvani tuosta olivat kohtalaisen positiiviset. Nyt vääntelehtiessäni yön aikana Chervoletin etupenkillä ties miljoonattako kertaa, ihmettelin mitä olin oikein ajatellut. Alaskassa on kuitenkin kylmä! Auton käynnistäminen yön aikana kolme kertaa lämmön lisäämiseksi on epäekologista ja epälevollista (joka ei ole oikea sana, mutta ei kiinnosta). Seuraavan kerran nukun autossa, joko eläkkeellä tai kun alla on asuntoauto!

20 kommenttia

  1. Hahah, kuulostipa sangen tutulta tuo auton etupenkillä vääntelehtiminen ja moottorin käynnistely pitkin yötä... :D Mutta onneks selvisitte yhdellä yöllä. Käsittämättömän upeita maisemia jälleen! Nuo lumihuippuiset vuoret vaan on niin kauniita <3 ja mikä piikkisika, ihan huippu! Enpäs ole koskaan nähnyt moista kaveria, toivottavasti joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olisihan sitä useampiakin öitä _voinut_ nukkua autossa, mutta ei paljon kiinnostanut :D Nämä piikkisiat oli mullekin ensimmäiset tälläiset Pohjois-Amerikan piikkisiat ja sitten niitä näkyikin kerralla vaikka kuinka monta. Brasiliassa nähtiin niiden etelä-amerikkalainen serkku, joka on aika erilainen.

      Poista
  2. Huikeita kuvia ja hauskoja piikkisikoja! Näyttävät aika paljon siileiltä :)
    Autossa nukkuminen on minullekin tuttua...joskus ollaan raahattu patjoja pakettiauton takaboxissa, mutta joskus on jouduttu nukkumaan henkilöautonkin penkillä. Se ei todellakaan ole mitään herkkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän on ehkä siilin näköä näillä kavereilla, mutta kokoa on ehkä kymmenkertaisesti :) Eivät ole siis mitään ihan pieniä otuksia.

      Poista
  3. Hih, ihania nämä sun eläinpostaukset :) Autossa nukkuminen on todellakin taitolaji!

    VastaaPoista
  4. Voi mikä piikkisika! :D Matkojen aikana kohdatut eläimet voi joskus mennä reissumuisteluiden kärkisijoille, etenkin tämmöiset eksoottiset ja vähän höperöt ihmistä pelkäämättömät yksilöt. Ja ihan mielettömiä Alaskan maisemia! En ole vielä koskaan nukkunut yötäni autossa, varmaan olisi joskus mielenkiintoista kokea semmoinenkin elämys :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle eläinkokemukset todellakin menee matkamuisteluissa kärkisijoille. Parhaat paikat on olleet niitä, joissa näkee eläimiä :) Vaikka en tässä niin tuota autossa nukkumista ylistänytkään, suosittelen silti joskus kokeilemaan. Tiinahan tuossa ylempänä totesi sen olevan taitolaji. Tiedä, vaikka sulla olisi se taito miten hyvin hallussa, et vaan tiedä sitä :D

      Poista
  5. Pari kertaa on tullut yövyttyä autossa, mutta nykyisien se ei enää ole vaihtoehto. Kummallakin kerralla ollaan aamuyöstä sitten jatkettu matkaa, kun ei yksinkertaisesti enää olla jaksettu vääntyillä ja kääntyillä epämukavuudessa. Omituisinta on, että jos auto kulkee eteenpäin, voin nukkkua etupenkillä tuntikausia ilman ongelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten niin totta, että liikkuvassa autossa se uni joskus tulee, vaikket haluaisikaan nukkua. Sitten taas paikalla olevassa autossa nukkuminen on työn ja tuskan takana.

      Poista
  6. Mielettömät maisemat! Ja piikkisika <3

    VastaaPoista
  7. Peukut piikkisialle! Mielettömiä on ollut kaikki Alaskan postaukset. One day...

    VastaaPoista
  8. Siis onko tuollaisia maisemia todellakin jossain?! huh...
    Ihana piikkisika, ihan omissa maailmoissaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alaskasta löytyy toinen toistaan upeampia paikkoja! Eläimetkin voi näköjään uppoutua niin tehokkaasti omiin touhuihinsa, ettei huomaa ympärillään tapahtuvia asioita :D

      Poista
  9. Vitsit mitä maisemia, huh! Myös aivan uskomattoman söpö ja hauskan näköinen otus tuo piikkisika <3 -Milla

    VastaaPoista
  10. Aaaw!! Ei voi olla totta miten suloinen otus :D

    VastaaPoista

Kysyä saa ja kommentit on toivottuja :)