Karibian risteily

Karibian risteilystä puhuttaessa monen mielessä siihen yhdistyy luksus. On se meillekin luksusta, mutta luksus ei välttämättä ole synonyymi kalliille. Minulle se tarkoittaa risteilyn yhteydessä upeita sekä vaihtelevia maisemia, helppoutta ja hermojen lepuutusta. Sitä Karibian risteily tarjoili jälleen.

FAKTAT
Aika: 22.3.2014
Sijainti: Miami, Florida, USA
Kohde: Risteilyalus Carnival Liberty
Fiilis: Huippulukemissa!

Matkalle Peruun?

Peru oli paljon sympaattisempi ja turvallisempi matkailumaa kuin mitä osasin odottaa. Kymmenen päivää vierähti Perussa kepeästi. Tunnustan ennen matkaa kitisseeni Tomille hieman siitä, että matkakohteemme muuttui minun toivomastani Costa Ricasta Tomin haaveilemaan Peruun, kun Travelzoon kautta löytyi tarjous tuosta ryhmämatkasta. Näin jälkikäteen olen kuitenkin todella iloinen, että suostuin luopumaan (toistaiseksi) Costa Ricasta ja lähtemään Peruun, koska ihastuin maahan todella paljon!

Kauas on pitkä matka, mutta usein se kannattaa. Voisin sanoa, että tämä oli kulttuurimatka. Perulainen kulttuuri ja historia on hyvin voimakasta. Sitä ei voi ohittaa huomaamatta. Kaupungeissa asuvat ihmiset alkavat muistuttaa ympäri maailman toisiaan, mutta etenkin maaseudulla eron huomaa. Perussa on uskomattoman ystävällisiä ja onnellisen oloisia ihmisiä. Ei elämä Perussa varmasti ole pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta yleisesti ottaen elämän asenne on paljon rennompi kuin länsimaissa.

Titicaca-järvellä kelluvilla saarilla

Mihin tämä aika rientää?! Nyt on jo yli kuukausi siitä, kun olimme Perussa Titicaca-järvellä. Eilen bongasin ensimmäiset leskenlehdet ulkona koirien kanssa lenkillä. Tuli se kevät sittenkin aikaisin, vaikka takatalvi hieman säikäyttikin. Palaan nyt kuitenkin tuonne helmikuiseen Peruun.

FAKTAT
Aika: 19.2.2014
Sijainti: Puno & Titicaca-järvi, Peru
Kohde: Outo
Fiilis: Kohtalainen

 Päivän ohjelmassa oli vierailu Titicaca-järvellä ja siellä tarkemmin ottaen Uros-saarilla. Jos nyt ihan totta puhutaan, emme olleet juurikaan kiinnostuneet tämän päivän ohjelmasta, eikä hotellin ravintolasta saatu lievä ruokamyrkytys nyt ainakaan tunnelman nostattajana toiminut. Tunnustettakoon, että olimme hieman naamat mutrussa, kun kohtasimme muut ryhmän jäsenemme ja oppaamme Julion joka-aamuisen yltiöinnostuneen olemuksen. Ei suomalainen jaksa aina olla niin pirun positiivinen. Emme ainakaan me.

Kyllä se fiilis siitä lähti kuitenkin nousujohdanteiseen suuntaan, kun pääsimme raikkaaseen vuoristoilmaan. Olimme Etelä-Amerikan suurimman järven rannalla. Samalla Titicaca-järvi on maailman korkeimmalla sijaitseva purjehduskelpoinen järvi, jossa on lisäksi kaupallista merenkulkua (miksei järvenkulkua, kun kerran kyse on järvestä...?). Hyppäsimme veneeseen hotellin omasta laiturista ja sitten huristeltiinkin veneellä 3821 metrin korkeudessa. Kuulostaa paljon hienommalta kuin miltä tuntui. 

Noin vartin venematkan jälkeen alkoi näkyä matkakohteemme, Los Uros eli suomalaisittain Uros-saaret.

Gastro Helsinki - tuoteuutuuksia messuilla

Gastro-messuille on syytä lähteä vatsa tyhjänä. Viime vuonna kävin näillä messuilla ensimmäistä kertaa ja silloin harmitti, kun olin syönyt aamupalan kotoa lähtiessä. Tänä vuonna osasin jo ennakoida ja oli paikalla taktisesti lounasaikaan tyhjällä vatsalla.

Mitkä ihmeen gastro-messut?

Kyseessä on horeca-alan ammattilaismessut. Horeca tulee sanoista hotel, restaurant ja catering. En työskentele millään näistä aloista, mutta elintarvikealalla kuitenkin, joten olin messuilla työni puolesta. Vasta paikan päällä tuli mieleen, että voisin tehdä messuista blogipostauksen, koska siellä oli paljon ns. suurta yleisöä kiinnostavia tuoteuutuuksia ja muuta mukavaa. Tämä ei ole mikään mainospostaus, vaikka muutamia tuotteita kehunkin, vaan ihan vaan messukertomus, johon olen nostanut esille kiinnostavimpia juttuja.

Cusco - Puno ja tuhansia alpakoita

18.2.2014

Vastentahtoisesti kampesimme itsemme ihanan muhkeasta viiden tähden hotellin sängystä. Olisi ollut kiva nukkua pitkään. Meillä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoja. Ryhmämatkalla lähdetään aikataulun mukaisesti. Niinpä mekin olimme aamukahdeksan aikoihin hotellin aulassa mahat täynnä ja reput selässä odottamassa bussiin ohjausta.

Meillä oli edessä noin kahdeksan tunnin matka Cuscosta Punoon. Matkalla toki pysähdyttäisiin useamman kerran. Menimme viimeisenä bussiin ja eläkeläiset ilmoittivat säästäneensä etupenkin meille.  Yritimme vastustella, mutta totta puhuen hieman laimeasti. Etupenkki on paras paikka, koska siitä näkee parhaiten ja tuulilasin läpi pystyy ottamaan kuviakin. Sivuikkunoista vauhdissa otetut kuvat on 99%:sesti ihan skeidaa, ainakin meidän kuvaustaidoilla ja kalustolla.

Cusco jäi taakse ja alkoi maaseutu. Perun maaseutu ja sen asukkaat ovat vaan niin valloittavia.

Cusco, Peru - Ehkä yksi maailman kauneimmista kaupungeista

16.2.

Machu Picchu jäi taaksemme. Jätin sinne muistoksi lippikseni. Tai siis jätin sen bussiin, jolla tulimme alas MP:ltä. En kylläkään tarkoituksella, mutta toivottavasti joku ilahtuu Yellowstone lippiksestäni. Olisipa ollut joku tusinalippis, jollaisia saa mistä vaan uusia, niin ei olisi unohdus harmittanut niin paljoa.

Junassa flunssainen olo alkoi taas tuntua. Samoin se, ettemme olleet syöneet koko päivänä kuin pikkueväitä raunioiden kätköissä. Saimme junassa hieman välipalaa ja hotkimme ne nälkäisinä. Hieman ruokaa saatuamme alkoikin jo ramaisemaan. Nautin kaikessa rauhassa maisemista, kun olkapäälleni koputettiin ja yhtäkkiä 10 sentin päähän kasvoistani ilmestyi jonkinlainen outo olio kimeästi hyrräten (sitä ääntä on vaikea kuvailla). Vastusteluistani ei välitetty, vaan hetkessä minut oli kiskaistu ihmeelliseen tanssiin junan käytävälle tämän oudon otuksen kanssa!

Machu Picchun eläimet

Nyt ollaan oltu Suomen maaperällä jo kolmatta päivää ja vihdoin löytyy aikaa vähän päivitella matkajuttuja. Lupasin aiemmassa Machu Picchu päivityksessä jatkaa laamakuvilla. No niitä riittää! Mulle eläimet ovat erittäin tärkeitä ja matkoillakin on ihan parasta aina nähdä paikallisia eläimiä. Villieläimet on parhautta, mutta kaikki muutkin kelpaavat ihasteltavaksi. Eläinten suhteen en ole ronkeli, kuten ruoan suhteen.

Näimme laamat Machu Picchulla jo kaukaa korkealta. Ne laidunsivat rauhassa yhdellä alueella.

Kotimatka alkaa

Viikko meni nettipimennossa risteillessä turkoosilla Karibian merellä. Oikeastaan on myönnettävä, että oli ihana olla kokonaan ilman nettiä, enkä avannut läppäriäkään kuin pari kertaa ladatakseni kuvia koneelle. Kaksi edellistä päivää on mennyt Miamissa pyöriessä ja muutaman tunnin päästä on aika suunnata lentokentälle. Yhtään ei tekisi vielä mieli lähteä kotiin, vaikka yleensä kolme viikkoa on ollut minulle ihan sopiva loman pituus.

Lisää tekstiä ja kuvia tulee kunhan päästään kotiin. Tässä maistiaiset risteilyn lähtötunnelmista. Miami oli upeampi kuin muistinkaan tai ehkä se vain tuntui tällä kertaa erityisen upealta hieman rähjäisen Perun jälkeen.

Carnival Libertyn kannella lähtöä odottelemassa.

Palailen Suomesta käsin matkaamme taas aikajärjetyksessä ja tiedossa lisää juttua ja kuvia Perusta.