USA -Kanada Roadtrip osa 7 - Banffista Kamloopsiin

22.9.2013
Heräsimme jo toisena aamuna Banffin raikkaassa vuoristoilmassa. Edessä olisi 850 kilometrin matka Vancouveriin. Emme kuitenkaan aikoneet ajaa sitä yhden päivän aikana, koska matkalla olisi paljon nähtävää. Varasimme ennen matkaan lähtöä motellin puolesta välistä eli Kamloops -nimisestä kaupungista. Tässä kartassa näkyy millaisesta matkasta on kyse.

Melko paljon vuoristoa oli siis edessä. Tuon kerrotaan olevan myös upea reitti junalla, joten mikäli Vancouver ja Banff kiinnostaa, mutta autolla ajaminen ei, on juna yksi varteenotettava vaihtoehto. Rocky Mountaineer tarjoaa luksusjunamatkoja (VR:llä voisi olla hieman opittavaa) ja maisemat ovat todella hulppeat. Uskon, että tuo reitti on oikeasti junalla makeampi kuin autolla. Katso vaikka tämä video.

Päätimme ennen pitkää ajomatkaa käydä vielä Banffissa laskettelurinteellä, koska sinne johtavalla tiellä kuulema näkyy usein vuorikauriita tms. No kuinkas kävi. Ainoat eläimet mitä näimme laskettelurinteelle ajaessamme olivat nämä tässä kyltissä.

Kiertelimme hetken aikaa tyhjällä laskettelurinteellä (rinnehän oli kiinni, kun ei vielä ollut lunta) ja olimme ihan varmoja, että kohta jostain puun takaa köntyää karhu. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, joten hyppäsimme laskettelurinteen parkkiksella takaisin autoon. Ehdimme ajaa ehkä 50 metriä, kun hihkuin Tomia pysäyttämään auton. Emme olletkaan ajaneet tuonne turhaan. Parkkiksen reunassa nimittäin oli nälkäinen saalistaja etsimässä ruokaa.

Kojootti huomasi, että se on joutunut paparazzien uhriksi, mutta koska pysyimme auton sisäpuolella, se päätti jäädä kuvattavaksi. Luulen, että voisin nähdä vaikka 50 kojoottia, enkä koskaan kyllästyisi katselemaan niitä. Ne ovat valloittavia. Tämä yksilö ilahdutti meitä ehkä 5-10 minuuttia tutkistelemalla parkkipaikan reunan heinikkoa ja sitten se häipyi metsikköön.

Me jatkoimme matkaamme alas rinnettä ja pysähdyimme puolessa välissä maisemapaikalle. Sieltä oli näkymät Banffin kylään. Täytyy sanoa, että siinä on pieni kaupunki kivalla paikalla!

Paikalla oli meidän lisäksi muutama muukin ihminen ja väkisin huomio kiinnittyi johonkin hyvin erikoiseen soittimeen. Pian saimmekin kuulla jonkinlaista torven soittoa. Älkää kysykö minkä vuoksi näin tapahtui, mutta kertokaa nyt joku mikä tämä soitin on?

Tuon pienen musiikkikokemuksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kamloopsia. Banff - Vancouver välin kerrotaan olevan hyvin kaunis, koska moottoritie kulkee useiden kansallispuistojen läpi. Odotimme siis paljon tuolta matkalta ja suunnittelimme käyvämme mm. toisessa Glacierin kansallispuistossa, jolla ei siis ole mitään tekemistä sen toisen kanssa, jossa aiemmin tällä samalla reissulla vierailimme. No kuinkas sitten kävikään. Vesisadetta, harmaata säätä ja vesisadetta. Suurin osa noin 400 km matkasta Banffista Kamloopsiin satoi vettä. Meillä olikin ollut jo ihan liian hyvä tuuri sään kanssa tällä matkalla. (Aiemmin olemme onnistuneet esimerkiksi olemaan Miamissa, kun siellä oli ennätyskylmää. Hotellihuoneessa oli lähes pakkasta ja voin laittaa myöhemmin kuvan, kun olen biitsillä talvitakki päällä. Sitähän jokainen haluaa rantalomalta ;))

Banff - Kamloops välimatkalta minulla ei siis ole juurikaan kuvia. Voin kuitenkin kertoa, että näimme todella paljon vuoria, jokia, metsää ja moottoritietä. Laitan ainoastaa nämä parit kuvat Tomin yhdestä uudesta kuvausharrastuksesta... Junat. Mistä näitä tulee. Eikö lentokoneet riitä?!

Tämä oli sellainen Rocky Mountaineer juna, jossa on hulppeat oltavat yläkerrassa. Ihmiset vilkuttivat meille innoissaan, kun otimme junasta kuvan. Ja Tomia tietenkin harmitti, ettei satuttu tämän junan kanssa mihinkään oikeasti kuvaukselliseen kohtaan. Nyt tämä oli vain, noh, kuva junasta...

Tämä olikin sitten joku tylsä tavarajuna.

Huonosta säästä huolimatta tuo välimatka Banffista Kamloopsiin oli ihan viihdyttävä. Etenkin, jos tykkää junista. Kanadalaisille (ja Tomille) ne tuntuu olevan iso juttu. Saavuimme Kamloopsiin jo myöhään iltapäivällä, koska emme olleet pysähdelleet matkalla ollenkaan niin paljon kuin alunperin uskoimme. Ellei meillä olisi ollut motellihuonetta varattuna, olisimme jatkaneet vielä matkaa. Toisaalta oli ihan kiva vain käydä rauhassa syömässä ja vetäytyä lepäilemään huoneeseen ihan hyvissä ajoin. Tällä reissulla, kun harvemmin olimme päässeet motelli-/hotellihuoneeseen ennen ilta kahdeksaa.  


Olin alunperin ajatellut kirjoittaa tähän postaukseen vielä seuraavan päivänkin mukaan, mutta meni taas tämä kirjoittamisen aloitus niin myöhäiseksi, että katketkoon reissu tähän kohtaan. Seuraavassa roadtrip-postauksessa päästään sitten jo suurkaupunkitunnelmaan, kun saavumme Vancouveriin.

Uusivuosi - koirien painajainen ja kuinka siitä selviydytään

Taas on lähestymässä se aika vuodesta, kun moni koiran omistaja miettii huolissaan kuinka pahasti oma koira tänä uutenavuotena pelkää ilotulitteiden pauketta. Ongelma on valitettavan yleinen. Omat koirani ovat nyt 6- ja 8-vuotiaita. Kumpikaan ei pelännyt ilotulitteita vielä joitain vuosia sitten. Valitettavasti ääniarkuus on kuitenkin lisääntynyt iän myötä ja nyt minulla on kaksi vuoden vaihtumista pelkäävää koiraa. 

Miksi koirat pelkäävät?  

Kaikki eläimet haluavat selviytyä. Jokaisella on luonnostaan motivaatio hankkia ruokaa ja jatkaa sukuaan. Ylitse muiden menevä asia on kuitenkin turvallisuuden tunne. Koiran käyttäytyminen muodostuu pitkälle lähestymis- ja pakenemiskäyttäytymisestä. Koiran kesyyntyessä sen pelokkuus eli vaaran välttämiskäyttäytyminen on vähentynyt. Kuitenkin monella koiralla tämä piirre on vielä voimakas.

Koiran kohdatessa uusia tilanteita, joissa se tuntee epävarmuutta tai pelkoa, sillä on neljä tapaa toimia. Englanniksi näitä kutsutaan neljäksi äffäksi (4F). Ne ovat:

- Freeze, jähmettyminen
- Flight, pakeneminen
- Flirt, huomion kääntäminen muualle, alistumiseleet, rauhoittavat signaalit
- Fight, puolustautuminen

Me ihmiset yleensä kiinnitämme eniten huomiota tilanteisiin, joissa koira turvautuu pakenemiseen tai puolustautumiseen. Rauhoittavat signaalit tunnistavat vain ne, jotka ovat niitä opiskelleet. Jähmettymistä usein vain ihmetellään. 

Ääniarkuus

Yleisesti puhutaan paukkuarkuudesta. Toiset koirat reagoivat eri asteisesti koviin pamahduksiin aina pakoputken pamahduksesta ilotulitukseen. Paukkuarkuuden on todettu olevan voimakkaasti perinnöllistä. Tämän vuoksi ääniin voimakkaasti reagoivaa koiraa ei koskaan tulisi käyttää jalostukseen. Pentua ostettaessa kannattaakin varmistaa, ettei sen lähisuvussa ole paukkuarkoja koiria. Paukkuarkuus voi tuntua harmittomalta ongelmalta ja sellaisena se usein alkaakin. Monilla koirilla ääniin reagoimisella on kuitenkin tapana pahentua sitä mukaa, kun koiralle tulee lisää ikää. Koirat myös alkavat yleistää asioita eli aiemmin koira saattoi pelätä vain tiettyä ääntä, mutta pikkuhiljaa se alkaa pelätä kaikkia kyseistä ääntä muistuttavia ääniä. Hetken kuluttua pelottavien äänien skaala on jo hyvinkin laaja. Tälläisen koiran elämä voi olla hyvin raskasta. Tuethan siis vain vastuullista koirien jalostusta ja varmistat pentua ottaessasi, että pentusi vanhemmat ovat rohkeita ja ääniä pelkäämättömiä koiria. Koiran itsensä vuoksi!

Ukkospelko saattaa kulkea käsi kädessä äänipelon kanssa tai olla täysin omansa ja muista peloista erillään oleva. Sekin usein alkaa lievänä huolestuneisuutena ukkosen aikaan ja pahenee asteittain vuosi vuodelta. Lopulta pelkkä sateen ropina peltikattoa vasten saattaa jo saada koiran pelkäämään, vaikka ulkona ei ukkostaisikaan.

Ilotulitteet ovat yksi yleinen pelkojen kohde. Ennen jokaista vuoden vaihdetta ilmestyy useisiin koiralehtiin artikkeleita siitä kuinka koira kannattaa suojata ilotulitteiden paukkeelta. Koirat, jotka pelkäävät ilotulitteita saattavat olla muuten täysin ääniin reagoimattomia. Ilotulitteiden äänet ovat yleensä erilaisia kuin monen muun pamahduksen äänet. Äänen lisäksi niihin yhdistyy toisinaan myös kirkas valo sekä haju, joka voi ikävän tilanteen sattuessa jäädä syvälle koiran hajumuistiin. 

Ääniä pelkäävä koira yleisimmin läähättää voimakkaasti, vaikka sillä ei ole kuuma. Se voi yrittää hakea turvaa ihmisistä tai se voi yrittää hakeutua tai jopa kaivautua turvalliseen koloon (vaatekomero, pöydän alus jne). Koira voi myös vaellella kotona etsien turvapaikkaa. Se voi vinkua ja täristä. Pahimmissa pelkotiloissa koira voi virtsata ja ulostaa alleen.

  

Miten voit auttaa uutenavuotena pelkäävää koiraa?

Kaikilla ääniarkojen koirien omistajilla ei ole mahdollisuutta matkustaa erämaamökille uuttavuotta pakoon. Se olisi pelkäävän koiran kannalta ehdottomasti helpoin ratkaisu. Jos koirasi pelkää ilotulitteita, voit kuitenkin auttaa sitä jonkin verran. 

1. Ulkoile aikaisin ja myöhään
Ilotulitteita ei saisi alkaa ampua ennen klo 18 uudenvuoden aattona. Valitettavasti tätä ei aina noudateta, mutta turvallisinta on silti ulkoilla ennen kuutta aattoiltana. Koira voi tilapäisesti pidätellä pitkäänkin, joten ellei koira selvästi halua aiemmin ulos, veisin sen seuraavan kerran tarpeilleen vasta, kun ilotulitus on selvästi laantunut, jopa vasta aamuneljän ja kuuden välillä. Terve aikuinen koira jaksaa tilapäisesti pidätellä 12 tunnin ajan, vaikka se ei säännöllisesti hyväksi olisikaan.

2. Laita radio ja tv päälle
Älä istu hiljaisessa asunnossa, vaan laita mahdollisimman moni laite päälle. Radio keittiöön soimaan, tv päälle olohuoneeseen ja ehkä vielä tietokoneelta musiikkia makuuhuoneeseen. Tämä häly voi peittää kauempaa kuuluvat pamaukset, vaikkei se kovimpia ääniä peittäisikään.   

3. Sulje verhot
Ilotulituksissa koira oppii nopeasti yhdistämään kirkkaat valot koviin ääniin. Sulje siis verhot, jotta koira ei turhaan pelkäisi taivaalla näkyviä valoilmiöitä.

4. Järjestä koiralle tekemistä, älä säälittele koiraa
Kaikessa rauhassa makoileva koira on kaikkein alttein pelästymään kovia ääniä. Kun koiralla on puuhaa, se ei ehkä huomaa kovia ääniä. Jos koirasi on hulluna leluihin, leiki sen kanssa. Toinen bordercollieni on niin hulluna leikkimiseen, että vetoleikit menevät kaikkien pelkotilojen yli. Koiraa voi pyytää tekemään tuttuja temppuja, piilotella nameja asuntoon ja järjestää aktivointia sisätiloissa. Ahneelle koiralle kannattaa antaa herkkuluu järsittäväksi. Tärkeintä on, ettet säälittele koiraa. Se vain kuvittelee sinunkin pelkäävän ja pelko sen kuin lisääntyy.

5. Thundershirt - koiran kapaloiminen 
Niin hullulta kuin se voi kuulostaakin, niin kuten pienet vauvat, myös koirat rauhoittuvat kapaloimisesta. Meillä on käytössä thundershirt. Kutsun sitä koirien pakkopaidaksi. Se on koiran paita, joka kiristetään todella tiukalle koiran päälle. Koira tuntee jatkuvaa pientä puristusta ja tämä rauhoittaa sitä. Ellet halua satsata thundershirtiin, voit aina kokeilla rutistaa koiraa tiukasti ja rauhallisesti sylissäsi. 

6. Rauhoittavat lääkkeet ja aineet
Joskus mikään ei auta ja koira on kirjaimellisesti paniikissa. Mikäli olet jo aiempina uusinavuosina kokeillut kaikki yllämainitut, voit pyytää eläinlääkäriäsi kirjoittamaan rauhoittavia koirallesi. Lisäksi markkinoilla on DAP-haihduttimia, Serene-UM tabletteja ym. koirien rauhoittamiseksi tarkoitettuja aineita. Näistä minulla ei ole kokemusta, joten en kirjoita niistä sen enempää.   

Lisäksi vielä: Varmista, ettei koirasi pääse karkaamaan! Käyttäessäsi koiraa ulkona, pidä se kytkettynä, vaikka se normaalisti olisikin tottelevainen vapaana.. Käytä pantaa tai valjaita, joista koira ei pääse vetämään itseään läpi. Joka vuosi saamme valitettavasti lukea lukuisia ilmoituksia kadonneista koirista, jotka ovat karanneet pelästyttyään raketteja.

Koira, joka ei pelkää ilotulituksia

Vaikka sinulla olisikin reipas ja rohkea koira, joka ei pelkää ilotulitteita, älä silti ota sitä mukaasi, kun menette ampumaan ilotulitteita tai katsomaan niitä. Se voi pelästyä läheltä viuhahtavaa ilotulitetta tai jopa yrittää ottaa sen kiinni. Pennun ja nuoren koiran kanssa kannattaa noudattaa kohtia 1-4 ja toimia muuten kuten normaalisti. Ulkoilutukset kannattaa hoitaa ennen kuutta ja yöllä kello kahden jälkeen, kun ilotulitteita ei saisi enää ampua. Pidä koira kytkettynä.

Miten yhteiskunta voisi auttaa? 

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että yksityisihmisten ei tarvitsisi saada ostaa tai ampua ilotulitteita lainkaan. Sen lisäksi, että ilotulitteet aiheuttavat täysin tarpeetonta pelkoa varmasti kymmenille tuhansille koirille, ne aiheuttavat suunnattomat määrät roskaa, vaaratilanteita ja suoranaista vahinkoa. En ole kokonaan ilotulitteita vastaan. Me olimme vuoden 2010-2011 vaihteen Sydneyssä katsomassa uskomatonta ilotulitusta. Vuosi 2013 toivotettiin tervetulleeksi Riossa, jossa myös järjestetään yksi maailman upeimmista ilotulituksista. Toivoisinkin, että yksityisten ampumien ilotulitteiden sijaan Suomessakin järjestettäisiin enemmän yhteisiä, suuria ja näyttäviä ilotulitteita, koska ovathan ne ihan hienoja. Ne rajoittuvat tietyn ajan sisään, eikä sen ajan ulkopuolella kuulu pauketta. Toivoisin tätä mallia myös Suomeen.


Sydney 2010-2011

USA -Kanada Roadtrip osa 7 - Calgary & Banffin kansallispuisto, Kanada

20.9.

Saavuimme Calgaryyn myöhään edellisenä iltana Glarienin kansallispuistossa vietetyn päivän jälkeen. Tomi lähti aamulla aikaisin harrastuksensa pariin eli spottailemaan lentokoneita. Minä jäin tyytyväisenä hengailemaan hotellille. Edeltävä viikko oli ollut melko raskas, kun olimme olleet liikkeellä aamusta iltaan, joten rentouttava aamupäivä hotellilla kirjaa lueskellen ja netissä surffaillen tuli ihan tarpeeseen. Tomi sen sijaan lähti yksin autolla liikenteeseen napattuaan ensin hotellimme parvekkeelta kuvan Calgaryn auringonnoususta. Jättäkää huomiotta nuo ärsyttävät valotolpat ja huomatkaa niiden sijaan taustalla siintävät lumihuippuiset vuoret. (Jostain syystä kuva on ihmeellisen epätarkka, vaikka koneen tiedostosta avattuna on tarkka, en ymmärrä...)

Tälläisissä maisemissa Tomi oli kuvaillut koneita.

Puolen päivän aikoihin kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme autolla liikkeelle. Suunnistimme melko sokkona ensin asuinalueiden läpi kohti mäkisiä katuja, koska Tomi halusi nähdä Saddledomen hallin. Siellä pelattiin vuoden 1988 talviolympialaisten jääkiekko-otteluita. Meillä kävi loistava tuuri ja ilman kunnollista kaupungin karttaa onnistuimme kiemurtelemaan talojen välistä puiston reunaan, josta avautui suora näkymä hallille ja kaupunkiin.

Tuon jälkeen lähdimmekin sitten ajelemaan keskustaa kohti. Calgary vaikutti ihan mukavalta miljoonan asukkaan kaupungilta. Se on Kanadan aurinkoisin kaupunki. Keskimäärin 333 päivänä vuodessa paistaa aurinko. Kuulostaa melko kadehdittavalta, kun tuntuu, ettei Suomessa aurinkoa ole tällä hetkellä näkynyt viikkoihin. Meillekin sattui Calgaryssa kaunis päivä ja lämmintä oli noin 20 astetta. Ajelimme ympäri keskustaa, muttemme kuitenkaan kokeneet mitään mielenkiintoa jalkautua kaupungille kävelemään. Kaupungit eivät ole minua varten, eikä Tomikaan innostunut Calgarysta.

Sen sijaan meille iski pieni shoppailuinnostus vietettyämme viikon kansallispuistoissa keskellä ei mitään. Niinpä suuntasimmekin ostoskeskukseen. Valitsimme hieman kaupungin ulkopuolella olevan, Calgaryn uusimman ostoskeskuksen CrossIron Millsin. Siellä se loppupäivä sitten hujahtikin. Ostoskeskus oli valtava. Siellä oli paljon tunnettujen merkkien liikkeitä, mutta paljon myös kanadalaisia vaatekauppoja, joista emme olleet koskaan kuulleetkaan. Kierrettävää siis riitti. Tomi on erinomainen shoppailukaveri. Harva mies jaksaa valittamatta kiertää mukana kaupoissa tai odottaa ulkopuolella. 

Aurinko alkoi jo laskea, kun olimme kiertäneet valtavan ostoskeskuksen, syöneet ostoskeskuksen yhdessä ravintolassa ja raahasimme ostoskassimme autolle. Suuntasimme auton nokan kohti Banffin kansallispuistoa. Calgary jäi meiltä siis hyvin hyvin pintaraapaisuksi, mutta emme kokeneet sitä erityisen kiinnostavaksi kaupungiksi. Kaupungin laidalla oli kilometritolkulla identtisiä, uusia paritaloja vieri vieressä. Missään välissä ei näkynyt puita tai puistoalueita, vain täysin samanlaisia ja lähes saman värisiä taloja rakennettuina aivan lähelle toisiaan. Näytti jonkinlaiselta keskiluokkaiselta ghetolta. 

Calgarysta Banffiin on vain noin 1,5 tunnin matka. Banffin kansallispuisto sijaitsee siis siellä missä ensimmäisessä kuvassa näkyivät kalliovuoret. Kansallispuistossa on myös pieni kaupunki nimeltään Banff. Vakituisia asukkaita siellä on alle 10000, mutta se on täynnä hotelleja ja motelleja. Banff on yksi Kanadan suosituimmista lomakohteista ja sen huomasi myös hinnoista. Kohtalaisen majoituksen sai noin 100 eurolla / yö, joka on meidän budjetillamme jo melko kallis hinta. Kansallispuistoon on myös pääsymaksu 9,80 kanadandollaria hlö / vuorokausi. Banff ei siis ole mikään halpa paikka, edes sesongin ulkopuolella.

21.9.

Aamulla meillä oli pientä matkaväsymystä havaittavissa, emmekä päässeet liikkeelle ihan niin aikaisin kuin olisi toivonut. Kävimme ensiksi keskustassa infopisteessä kyselemässä mitkä olisi must-see -paikat. Tomi oli edellisenä päivänä nähnyt mainoksen jäätikköajelusta ja olisi halunnut sellaiselle. Tuo jäätikkö sijaitsi kuitenkin satojen kilometrien päässä ja olin ehdottomasti sitä vastaan, että istuisimme koko päivän autossa. Olisin mielelläni jättänyt tulevasta Vancouverin tai Seattlen ajasta päivän pois ja lähtenyt esim. seuraavana päivänä jäätikölle (siitäkin huolimatta, ettei meillä todellakaan ollut mitään talvivaatteita mukana), mutta Tomi halusi pysyä aikataulussa, jotta ehtisimme Vancouveriin katsomaan NHL-ottelua. Päätimme siis unohtaa jäätikön tällä reissulla ja keskittyä lähellä oleviin kohteisiin. 

Itse kylä oli kaunis kuin kermakakku. Se koostui käytännössä yhdestä pääkadusta, jonka varrella oli kaikki kaupat ja majoituspaikat. Banff on ehdottomasti turistikylä, mutta jotenkin se oli erittäin sympaattinen ja ihastuttava kaikesta kaupallisuudestaan huolimatta. Pidän todella paljon kanadalaisesta infrastruktuutista, jossa käytetään paljon koristekiviseiniä ym. Harmittaa, etten ottanut kylästä enempää kuvia kuin tämän yhden. Olen todella huono kuvaamaan muuta kuin maisemia ja eläimiä. Yritän parantaa tapani jatkossa.

Tässä kuvia Banffin luontokohteista.

Pyörittyämme muutaman tunnin lähellä olevissa kohteissa, lähdimme ajamaan noin 40 km päässä sijaitsevalle Lake Louiselle. Sitä pidetään yhtenä maailman kauneimpana järvenä. Se sijaitsee 1750 m korkeudessa vuorten kupeessa ja vesi on uskomattoman turkoosia. Saavuimme paikalle ja kirosimme sitä, että oli lauantai. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, eikä autolle meinannut löytyä parkkipaikkaa millään. Etsimme ja jonotimme parkkipaikkaa vähintään puoli tuntia ja sinä aikana taivaalle kerääntyi uhkaavasti tummia pilviä. Kun vihdoin saimme auton parkkiin, alkoi taivaalta tipahdella hiljakseen vesipisaroita. Ehdimme parkkipaikalta alas järvelle ja räpsimme äkkiä muutamat kuvat. Sitten vettä alkoikin tulla aivan kaatamalla.

Valitettavasti nämä nopeasti otetut kuvat eivät tee oikeutta paikan kauneudelle. Se oli todellakin häikäisevän kaunis järvi vuorten ja metsän keskellä. Pakenimme sadetta viereiseen hulppeaan hotelliin, jossa oli muutamia kauppoja. Odottelimme, että sää olisi parantunut, mutta vettä vain satoi. Ajelimme sitten jotain kilometrejä takaisin päin ja kävimme syömässä. Istuskelimme ikkunan vieressä ja tuskastelimme säätä. Välillä näytti kirkastuvan ja sitten tuli taas lisää pilviä. Päätimme kuitenkin lähteä ajamaan pikkutietä noin 10 km päässä sijaitsevalle Lake Morainelle. Sen kerrottiin olevan yhtä kirkkaan turkoosi pikku järvi kuin Lake Louisekin. Mutkittelimme autolla metsätietä, joka olisi lumen tultua hiihtoreitti. Pääsimme perille ja koska nyt oli jo myöhäinen iltapäivä sekä satoi, saimme auton hyvin parkkiin. Lähdimme pienestä sateesta huolimatta kävelemään järven sivustaa pitkin. Lake Moraine oli hyvin kaunis. Nämäkään kuvat eivät tee oikeutta paikalle, vaan se pitäisi nähdä. Vesi oli mielettömän turkoosia. 

Lake Morainen vesi tulee kallioilta alas sulavasta jäästä. Sen vuoksi siellä on vettä enimmillään heinäkuussa. Tämäkin järvi sijaitsee korkealla, 1885 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tässä lähempää kuvattuna ympäröivien vuorten jäätikköjä. Mittasuhteita voi olla vaikea hahmottaa kuvista, mutta jäälautat olivat metrien ellei kymmenien metrien paksuisia.

  

Lake Morainelta ajelimme takaisin Banffin kylää kohden karttaan merkittyä maisemareittiä pitkin. Olimme ajelleet jo niin kauan upeissa maisemissa, että tuo tie oli pieni pettymys. Yhdessä kohtaa pysähdyimme ottamaan kuvan, muttei tämä nyt mikään ihmeellinen maisema ollut. Varmasti tuo junareitti kuitenkin Kerava - Helsinki välin voittaa.

 Banffin keskustan tuntumassa suuntasimme pikkutielle, joka johti ylös kukkulalle. Siellä nousimme autosta ihmettelemään maisemaa alas laaksoon.

Tarkempi tiirailu osoitti, että joen rannalla oli lauma hirviä.

Tietäisikö joku mikä tämä meidän vieressämme kävyn siemeniä syönyt lintu on?

Päivän viimeisenä etappina päätimme lähteä vielä ajelemaan tuonne alas laaksoon, jossa voisi mahdollisesti nähdä lisää eläimiä. Ajelimme golfkentän ohitse ja pian olimme sellaisella kinttupolulla, jonne en voisi suositella vuokra-autolla mentävän... Välillä tie oli niin huonossa kunnossa, että epäilimme jo pääsemmekö lainkaan eteenpäin, mutta vajaan tunnin kuluttua tulimme taas golfkentän kohdalle. Ja kukas se siellä laidunsikaan...

Golf only please.

Päivän eläimet bongattu. Ilta alkoi hämärtyä ja menimme vielä hieman "kaupungille" kiertelemään kauppoja. Löysin ihanan taulun ja susikorun. Taulu on edelleen täällä kotona kehystämättä, kun se on hieman hankalan mallinen, mutta ehkä sille vielä joskus kehykset löytyy.

Seuraavassa postauksessa ajellaankin sitten pitkä matka Banffista Vancouveriin.

Piparihaaste ja hyvää joulua!

Kinkku on uunissa paistumassa, talo pientä viimeistelyä vaille siivottu ja joululahjat ostettu. Vielä pitäisi illalla käydä ostamassa loput joulupöydän tarjottavat ja hieman lahjapaperia. Kovin jouluihmisiä emme ole (meillä ei ole esim. ainuttakaan joulukoristetta), mutta hieman pitää joulua kuitenkin juhlistaa.

Meidän tämän vuoden jouluntoivotuskuvat saavat olla nämä piparihaastekuvat. Haasteessa koiran pitää siis pitää piparia suussaan syömättä sitä. Haaste selätetty!

Etenkin Yumin ilmeestä oikein huokuu se epäusko, että tosissaanko annat suuhun jotain syötävää, jota ei saa syödä! Onnistui tämä kuitenkin molempien kanssa yhdellä piparilla, eikä koko homma edes mennyt ihan pipariksi.

Nauttikaa joulusta!

Machu Picchu täältä tullaan

Ei ihan vielä, mutta helmikuussa. Sehän on jo kohta!

 

Tomi on jo pidemmän aikaa hinkunut, että mentäisiin Machu Picchulle. Ensimmäisen kerran asia nousi esille, kun varasimme reilut pari vuotta sitten hävyttömän edulliset hinnoitteluvirhelennot Venezuelaan. Meillä ei kuitenkaan ollut tuolloin aikaa kuin 1,5 viikkoa, enkä halunnut käyttää koko sitä aikaa matkustamiseen, joten päädyimme lentämään Aruballe. Toisen kerran asia nousi esille, kun kävimme Etelä-Amerikassa vuosi sitten katsomassa Rion uudenvuoden ilotulituksen. Silloinkaan en suostunut lähtemään Peruun, koska maanosassa on niin paljon muuta upeaa nähtävää. Kävimme tuolloin Rion lisäksi Iguassun putouksilla (Brasilia & Argentiina), Buenos Airesissa (Argentiina) ja Montevideossa (Uruguay) sekä muutamassa muussakin paikassa. Niistä lisää joskus myöhemmin. 

Nyt löysimme jälleen huomattavan edulliset lennot. Varasimme lennot Miamiin alle 400 eurolla per naama. Alunperin suunnittelimme, että kävisimme Väli-Amerikassa, mutta sitten kuvioihin tuli jälleen Tomin pitkäaikainen haave, Machu Picchu. Niinpä teimme jotain meille todella epätyypillistä. Buukkasimme itsemme ryhmämatkalle! En meinaa itsekään uskoa tätä todeksi, mutta totta tosiaan, olemme menossa jenkkituristien kanssa 10 päivän Perun kierrokselle. Tomi onnistui löytämään Travelzoon kautta tarjouksen tälle Miamista alkavalle kierrokselle ja päivämäärät menevät täysin nappiin.   

Lennämme siis Miamiin ja sieltä alkaa seuraavana päivänä Gate1 -nimisen firman järjestämä 10 päivän Perun kierros. Luvassa on Machu Picchun lisäksi tutustumista tietenkin Perun pääkaupunkiin Limaan, korkealla vuoristossa sijaitsevaan Cuscoon ja vierailua pienemmissä paikoissa. Matkaan sisältyy pari maan sisäistä lentoa ja muuten liikutaan matkanjärjestäjän bussilla. Se mikä tästä tekee poikkeavan meidän normaaleihin matkoihimme, on se että joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi puolestamme. Päästään näkemään monta paikkaa, muttei tarvitse murehtia hotellivarauksista tai sitä millä päästään liikkumaan paikasta A paikkaan B. Omaa aikaakin on useampana päivänä. Saa nähdä jääkö tuo viimeiseksi ryhmämatkaksi mille osallistutaan vai innostutaanko helppoudesta. :) Alustavasti helppous houkuttelee, mutta ryhmän mukana liikkuminen hieman ahdistaa.

Talvinen matkamme ei onneksi kuitenkaan pääty tuon ryhmän mukana liikutun 10 päivän jälkeen. Hengähdämme hetken Miamissa ja jatkamme sitten risteilylle. Alla olevat kuvat neljän vuoden takaiselta Karibian risteilyltämme. Yritän kirjoitella siitäkin jossain vaiheessa.

Tälläkin kertaa menemme Carnivalin risteilylle. Satamina on Belize, Caymansaaret, Cozumel ja Isla Roatan.  Hintaakaan noilla risteilyillä ei ole niin paljoa kuin monet kuvittelee. Toki niitä on paljon eri hintaisia ja kalliitakin löytyy. Meillä ei kovin kalliisiin risteilyihin ole varaa, mutta onneksi valinnan varaa riittää ja löysimme edullisen. Viikon risteily parvekkeellisella hytillä maksoi noin 500 euroa henkilöltä. Siihen hintaan sisältyy täysylläpito laivalla ja neljänä eri aamuna saa herätä uudessa maassa (+ kaksi meripäivää). Ruokaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. En siis osaa pitää Karibian risteilyjä kalliina.  

Ihanaa, kun on jotain mitä odottaa!