Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Pinkki järvi ja tuhansia flamingoja Meksikossa

Alunperin Rio Lagartos nousi Meksikon matkasuunnitelmiimme kaupungin lähistöllä sijaitsevan pinkin järven vuoksi. Näin siitä kuvan instagramissa ja hihkaisin heti Tomille, että tuonne on päästävä. Kurkkaus karttaan vahvisti, ettei se nyt ihan mahdottoman mutkan päässä olisi. Tosin huomasimme myös aika pian, että oikeastaan siitä tulisi melkoinen mutka, jos haluaisi ajella isohkoa tietä. Yritimme etsiä Rio Lagartosista majoitusta, mutta emme löytäneet paikkakunnalta sellaista hotellia, jossa olisimme halunneet yöpyä. Paikka muuttui siis päiväretkikohteeksi, jonne lähtemistä jossiteltiin matkan aikana useampaan otteeseen. Päätimme lopulta lähteä Rio Lagartosille toiseksi viimeisenä reissupäivänä. Ajelimme Chichen Itzalta kohti Rio Lagartosin kansallispuistoa ja saimme matkaan kulumaan kolmisen tuntia, kun alkumatka meni pieniä teitä pitkin.

Pikkutiet ovat Meksikossa todella hitaita, koska ne kulkevat kylien läpi ja yhdenkin kylän kohdalla tuntui olevan enemmän hidastetöyssyjä kuin koko Vantaalla. Korkeutta töyssyillä oli pienen hyppyrimäen verran. Erään sellaisen kohdalla vuokra-automme pohja otti kiinni aiheuttaen kovan kumauksen. Hetken jo mietimme päättyikö matkantekomme tuohon nyppylään ja pysähdyimme huolestuneena tutkailemaan auton pohjaa. Sieltä ei kuitenkaan roikkunut tai valunut mitään ylimääräistä ja autokin toimi edelleen kuten pitikin, joten matka jatkui.

Pinkki järvi sijaitsee Las Coloradasin kylässä, joka puolestaan sijaitsee Google mapsin mukaan Rio Lagartosin kansallispuistossa. Isolta tieltä käännyttyämme saimme ajella vielä parisenkymmentä minuuttia ennen kuin tien reunassa alkoi näkyä vaaleanpunaista. Ensin näkyviin tuli muutama haaleampi allas ja sitten se kaikkein pinkein. Tässä vaiheessa iski kuitenkin myös pettymys. Kyseessä oli ihmisen tekemä allas suolan keräystä varten ja ympäristö oli harvinaisen ankea. Toki pinkki väri tuli täälläkin luonnosta, vaikka allas olikin ihmisen muovaama. En osaa sitä sen kummemmin selittää, mutta levät, plankton, ravut (kenties myös suola?) ja jotenkin näiden koko yhteissumma aiheuttaa pinkin värin. Tuli kuitenkin huomattua, miten helppoa instagram-kuvilla on huijata hyvällä kuvan rajauksella.


Otimme muutamat kuvat ja lähdimme jatkamaan matkaa, koska epäilimme, ettemme ehkä olleet löytäneet vielä sitä oikeaa pinkkiä järveä. Ajelimme Las Coloradasin pikkuruisen kylän läpi. Tie jatkui kylän päässä hiekkatienä ja hetken asiaa pohdittuamme jatkoimme matkaa hiekan rahistessa renkaiden alla. Vähän ajan päästä tien reunassa oli lisää pinkkiä vettä, mutta vähän haaleampana kuin aiemmin. Pohdimme jo takaisinpäin kääntymistä, mutta uteliaisuus sai meidät jatkamaan matkaa vieläkin eteenpäin tuolla keskellä ei mitään ja sehän kannatti. Vesi ympärillämme ei ollut enää vaaleanpunaista, mutta sen sijaan vedessä näkyi vaaleanpunaisia hahmoja - flamingoja!







Missään ei näkynyt muita autoja tai ihmisiä. Oli ihan huikea fiilis olla tuolla syrjäisessä paikassa ja löytää ihan sattumalta valtavasti flamingoja. Jatkoimme matkaa eteenpäin, ajelimme jo todella kaukana kaikesta pikkuruisia hiekkateitä pitkin. Toisella puolellamme oli iso hiekkadyyni ja sen takana meri. Toisella puolella taas oli matalia vesialtaita ja niissä näkyi kymmeniä ellei satoja flamingoja. Tätä samaa näkymää jatkui kilometritolkulla. Näkyviin tuli aina vain enemmän ja enemmän flamingoja ja vähän kuin huomaamattamme me ajelimme vain eteenpäin.

Olimme kyllä tietoisia, että Rio Lagartosin alueella asuu flamingoja. Kaupungista tehdään veneretkiä, joilla turisteja viedään katsomaan näitä upeita, pinkkejä lintuja, mutta ne retket suuntautuvat jonnekin muualle, koska näihin altaisiin ei mereltä käsin pääse. Flamingot ovat itseasiassa pinkkejä juuri samasta syystä kuin aiemmin näkemämme pinkki järvi. Nämä linnut syövät samaa planktonia, levää ja ehkä rapujakin (?) ja niiden sisältämä aines värjää lintujen sulat pinkeiksi. Eläintarhoissa elävät flamingot ovat usein todella haalean värisiä tai jopa harmaanvalkoisia, koska niiden ravinnosta puuttuu yleensä tämä pinkiksi värjäävä ainesosa. Flamingo on myös melko eriskummallinen lintu koska, sillä on hassusti taipuva nokka, joka mahdollistaa sen, että se voi kauhoa sillä ruokaa vedessä pää ylösalaisin.





Mutta flamingot eivät olleet edes ainoita lintuja, joita näimme. Piti melkein hieraista silmiä, kun yhtäkkiä flamingojen seassa olikin isoja valkoisia lintuja. Meksikossa kaikki aiemmat näkemämme pelikaanit olivat olleet tummia, mutta nyt näimme lauman valkoisia pelikaaneja.



Tässä vaiheessa olimme jo "ajautuneet" todella kauas ja huomasin google mapsin näyttävän, että ajelemme veden päällä! Olimme aiemmin katsoneet, ettei tätä reittiä pääse läpi, koska meri tulee jossain vaiheessa vastaan, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että voisimme sittenkin päästä sitä kautta lähimpään kylään. Sieltä taas voisimme ajella pikkuteitä Cancuniin asti, jossa meillä oli majoitus varattuna. Silloin meidän ei olisi tarvinnut kääntyä takaisin sitä ja olisimme voineet säästää ison mutkan. Samalla olisi jäänyt Rio Lagartosin kaupungissa vierailu välistä, mutta se ei olisi meitä haitannut. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin vähän mutkia matkaan. Välillä näytti tältä:


Suurimman osan ajasta toisella puolella oli kuitenkin vettä ja tästä vielä mentiin yli:


Mutta tähän tyssäsi, kun edessäpäin tie katosi melkein kokonaan veden alle.


Vähän harmitti, ettei oltu vuokrattu Jeeppiä. Se oli meillä nimittäin yhtenä vaihtoehtona ja sillä olisimme jatkaneet matkaa tuosta vielä eteenpäin. Perussedanille maasto meni kuitenkin turhan ristialttiiksi, eikä mitkään vakuutukset olisi välttämättä korvanneet, jos olisimme juuttuneet tuonne keskelle ei mitään tai hajottaneet auton sinne. Vaikka me vähän hulluja ollaankin näiden reittien suhteen, niin ei ihan niin hulluja kuitenkaan. Vuokra-autollahan ei oikeasti saisi ajaa edes hiekkateillä, tai saa, mutta vakuutukset ei välttämättä korvaa, jos jotain sattuu.

Käännyimme takaisin ja kävimme vähän kävelemässä meren rannassakin. 


Takaisin ajaessamme näimme jonkin suuren hahmon sukeltavan veteen tien reunasta. Jälkikäteen luin, että alueella elää mm. jaguaareja ja krokotiilejä. Siellä me iloisesti olimme pomppineet auton ulkopuolella.

Kävimme paluumatkalla ikuistamassa vielä uudelleen pinkin järven, muttei se alue ollut edelleenkään hehkeämmäksi muuttunut. Tämän järven takia en välttämättä lähtisi suosittelemaan päiväretkeä näin syrjäiseen paikkaan, mutta flamingojen vuoksi kylläkin, jos ne vain kiinnostaa. En tosin osaa sanoa ovatko linnut siellä kaikkina vuodenaikoina.



Teimme vielä muutaman kymmenen kilometrin mutkan ja kävimme Rio Lagartosissa syömässä. Siellä oli pari ihan mukavan näköistä ravintolaa, mutta muuten kaupunki ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta. Ravintolassa, jonka valitsimme ei käynyt edes luottokortti, joka tuotti meille reissun toiseksi viimeisenä päivänä hieman vaikeuksia, kun pesot oli jo tuhlattu. Onneksi lompakosta löytyi kuitenkin vielä varmuuden varalle vaihdettuja dollareita, joten saimme murua rinnan alle. Venelaitureilla oli muutamia paikallisia, jotka yrittivät kaupata meille veneellä tehtäviä flamingoretkiä, mutta ne eivät meitä enää kiinnostaneet, kun olimme nähneet flamingoja yhden matkan tarpeisiin ihan riittävästi. Matka Cancuniin oli pitkä ja saavuimme sinne auringon jo laskiessa, mutta päivä oli silti flamingojen ansiosta yksi reissun parhaista!

Jos haluat lueskella lisää blogipostauksia flamingoista, löydät Namibian flamingoista kokemuksia ja kuvia Maarit Helenan ja Irtiottoja Maailmalle -blogeista.

 

Seuraa blogia:

Seurasaari talvella

Toinen meistä on paljasjalkainen pääkaupunkiseutulainen ja allekirjoittanutkin on asustellut täällä kehäkolmosen tuntumassa jo reilut kymmenen vuotta. Silti meistä kumpikaan ei ollut käynyt seurasaaressa (Tomi ehkä joskus lapsena, mutta ei siten, että siitä olisi muistijälkiä), ei ennen kuin eilen alkuillasta. Myönnettäköön, että tälläkään kertaa emme lähteneet matkaan historiallisten rakennusten puoleensavetämänä, vaan lähdimme pähkinät repussa katsomaan tulisivatko pörröhäntäiset oravat ja pikkulinnut syömään kädestä, kuten niin monissa näkemissämme kuvissa.

Parkkipaikalle saavuttuamme vastassa oli hyytävä merituuli, joka sai meidät melkein kääntymään kannoillaan. Sitkeästi taivalsimme kuitenkin pitkän sillan yli saaren puolelle. Oli ilahduttavaa huomata, että saaren toisella puolella olimmekin täysin tuulelta suojassa ja auringon pilkottaessa pilvien raosta, oli suorastaan lämmin. Kiersimme saarta myötäpäivään ja tulimme ensimmäisenä museoalueelle, jossa esitellään suomalaisia rakennuksia 1600-1900-luvuilta. Monet rakennuksista on tuotu muualta Suomesta. Ulkomuseo on talvella suljettuna ja aukeaa vasta toukokuun puolessa välissä (lisätietoja aukioloajoista täältä). Alueelle ei sen vuoksi ole myöskään pääsymaksua talvella. Rakennukset ovat siis suljettuja, mutta itse alueella saa kyllä liikkua vapaasti muutamia suljettuja piha-alueita lukuunottamatta. Kauniina talvipäivänä alue tuntui olevan ennen kaikkea ulkoilijoiden käytössä, eikä ihme, koska Seurasaari on todella viihtyisä alue ulkona liikkumiseen.  








Linnut ja etenkin oravat on pyritty ohjaamaan pois Seurasaaren museoalueelta puistoalueen puolelle, koska oravat ovat hampaineen saaneet jonkin verran tuhoa aikaiseksi vanhoissa rakennuksissa. Löysimme ensimmäisen ruokintapaikan vain todetaksemme sen aivan tyhjäksi. Jätimme vähän pähkinöitä kippoihin, koska ne olivat lähes tyhjät. Seuraavakin ruokintapaikka oli aivan autio. Missään ei näkynyt vilaustakaan oravista. Linnunlaulua sentään kuului sieltä täältä puista, kun kävelimme eteenpäin. Maisemat sentään olivat oikein kivat ja viihdyimme kyllä alueella ilman eläinten näkemistäkin, mutta niitä me kuitenkin olimme oikeastaan tulleet katsomaan. 

Sitten aivan viimeisellä ruokintapaikalla meitä onnisti. Ei vieläkään oravien suhteen, mutta useampi talitintti ja sinitiainen ruokintapaikalta löytyi. Ei mennyt minuuttiakaan, kun ensimmäinen pikkutirppa jo kävi hakemassa maapähkinöitä suoraan kädestä. Pian tuli seuraava ja sitä seuraava. 






Edellisen kerran taisimme ruokkia luonnonvaraisia lintuja Australiassa vuonna 2011, jossa luonnonvaraiset sateenkaarilorit ja kakadut laskeutuivat kädelle syömään omenoita. Täytyy sanoa, että se oli sikäli mukavampaa, että valokuvatessa sormet eivät muuttuneet pakkasesta tunnottomiksi ja ehkä papukaijoissa oli vähän enemmän myös eksotiikkaa kuin talitinteissä. 

Yleisesti ottaen luonnonvaraisten lintujen tai muiden eläinten ruokkimiseen ei voi kannustaa, mutta tälläiset paikat, jossa lintuja ja oravia ruokitaan säännöllisesti ja oikealla ruokavaliolla, on eri asia. Eläimet tottuvat siihen ja osaavat odottaa ruokkimista, mutta siitä ei ole niille haittaa, kun ruokkiminen on jatkuvaa. Jos ruokinnan lopettaisi yhtäkkiä, se voisi tuottaa eläimille vaikeuksia, sillä ne eivät välttämättä osaisi enää itse etsiä ruokaa itselleen.

Meille jäi Seurasaaresta positiiviset fiilikset. Saari on sopivan kokoinen, jotta sen jaksaa kiertää ympäri ja sieltä löytyy sopivassa suhteessa mukavia maisemia, vähän historiaa ja vähän eläimiä. Oravat tosin nyt piilottelivat meiltä. Täytynee palata takaisin keväällä tai kesällä, josko meillä silloin olisi parempi tuuri näiden pörröisten eläinten suhteen!


Seuraa blogia:

Chichen Itza - Meksikon maya-kaupungit osa 3

Meillä oli yksi kohde ylitse muiden, jonka näkemistä Meksikossa odotimme. Se oli Chichen Itzan muinainen maya kaupunki, yksi maailman seitsemästä uudesta ihmeestä ja Unescon maailmanperintökohde. Uusi-sana ei kylläkään varsinaisesti kuvaa tätä kohdetta, koska kaupunki oli kukoistuksessaan noin 1400 vuotta sitten eli 600-luvulla. Paikalla pääsee aistimaan muinaisten kulttuurien elämää, vaikkakin tänä päivänä turistien valloittamana. Paikan turistisuudesta huolimatta nämä ovat juuri niitä kokemuksia, joita matkoiltamme haemme. Me emme kumpikaan ole kovin kiinnostuneita museoista, mutta tälläisissä Chichen Itzan kaltaisissa upeissa ulkoilmamuseoissa vietämme mielellämme aikaa.



Yksi suosituimmista Meksikon nähtävyyksistä


Chichen Itza on yksi suosituimmista päiväretkikohteista sekä Cancunissa että Playa Del Carmenissa majoittuville turisteille. Cancunista ajomatkaa kertyy kolmisen tuntia, Playasta pari tuntia. Me majoituimme kaksi yötä aivan Chichen Itzan sisäänkäynnin tuntumassa, jotta voisimme olla paikalla jo ennen suurten ryhmien saapumista. Hotelliksemme valikoitui Villas Arqueologicas Chichen Itza, jonka vieraina saimme käyttää Mayaland hotellin omaa sisäänkäyntiä Chichen Itzalle. Tämä sisäänkäynti sijaitsee täysin toisella puolella aluetta kuin pääsisäänkäynti. Tällä portilla ei ollut aamulla ruuhkaa, ei varsinkaan, kun olimme siellä tunnin liian aikaisin. Emme tulleet ajatelleeksi, että Yucatanin osavaltiossa, jossa Chichen Itza sijaitsee, kello voisi olla tuntia vähemmän kuin rannikolla Quintana Roossa.

Kahdeksalta paikallista aikaa portit vihdoin aukesivat ja pääsimme muutaman muun aikaisin heränneen pariskunnan kanssa toistaiseksi tyhjälle alueelle ihastelemaan muinaisia rakennuksia. Hyvin nopeasti vastakkaisesta suunnasta kuitenkin vyöryi ihmisiä pääportilta. Aikaisin aamulla oli silti parhaat hetket ikuistaa itsensä Kuculkanin pyramidin edustalla ilman muita turisteja.



Kuculkanin pyramidi - se kaikkein tunnetuin ja kuvatuin rakennus


Kun mainitsee nimen Chichen Itza, yleensä kaikille tulee mieleen alueen tunnetuin rakennus, El Castillo eli Kuculkanin pyramidi. El Castillon pyramidi sijaitsee keskeisellä paikalla alueella. Se ei ole aivan alkuperäisiä rakennuksia, vaan on rakennettu myöhemmin tolkeettien aikakaudella. El Castillo on hieno arkkitehtuurinen suoritus arviolta 900-luvulta. Sen neljällä seinällä on jokaisella 91 askelmaa. Kun ne ja ylin taso lasketaan yhteen, saadaan luku 365 eli kuinka monta päivää vuodessa on. Eivät pyramidin ihmeellisyydet pääty edes tähän. Jos asia kiinnostaa, voit lukea lisää esim. täältä.
El Castillon huipulle ei ole saanut kiivetä enää yli kymmeneen vuoteen. Kiipeäminen kiellettiin, kun vuonna 2006 nainen kuoli tiputtuaan huipulta. Kielto on kuitenkin hyvä paitsi turvallisuuden vuoksi, myös siksi, ettei tämä historiallisesti merkittävä rakennus kulu satojen tuhansien turistien kivutessa sen huipulle.


Nämä kuvat on otettu aikaisin aamulla, mutta yllätyin, että vielä iltapäivälläkin ihmiset mahtuivat hyvin kuvauttamaan itsensä ilman muita turisteja pyramidin juurella.

Chichen Itza on kuitenkin paljon muutakin kuin tämä yksi pyramidi. Kyseessä on maya-kaupunki, joten alue on laaja. 


Satoja myyjiä ja Meksikon parhaat matkamuistot


Jo puoli yhdeksän aikaan alueelle ilmestyi ensimmäiset ryhmät oppaan kanssa. Meidän huomio kiinnittyi kuitenkin ryhmiä enemmän alueella kärryjä vetäviin paikallisiin. Tiesimme jo etukäteen, että alueen sisäpuolelle päästetään myyjiä, mutta silti myyjien suuri määrä pääsi yllättämään. Nyt ei puhuta kymmenistä, vaan todennäköisesti sadoista myyjistä ja heidän myyntipöydistään. Myyntipaikat oli sijoitettu kulkuväylien varrelle, joten ne eivät häirinneet rakennusten tai raunioiden ihastelua.

Ainakaan aamupäivällä myyjien käytös ei myöskään ollut mitenkään päällekäyvää. Ennemminkin sitä jäi pohtimaan, miten hyvässä asemassa itse on. Myyjien työ vaikutti todella raskaalta, kun he aamulla vetivät perässään raskaita kuormia (pöydät + myytävät) myyntipaikalle ja ryhtyivät sitten asettelemaan tuotteita paikalleen, kuten muinakin aamuina. Todennäköisesti heidän työviikkonsa on vähintään kuusi ellei seitsemän päiväisiä ja kestävät siirtymisineen lähemmäs 12 tuntia. Chichen Itzan alue on avoinna yleisölle kahdeksasta kuuteen. Lämpötila kohoaa päivälla 30 asteeseen ja aurinko paahtaa kuumasti.

Myyjät kilpailevat myynnistä satojen muiden myyjien kanssa ja tienestit jäävät todennäköisesti suhteellisen alhaiseksi. Vaikka moni varmasti kritisoi myyjien paikkaa Chichen Itzan porttien sisäpuolella, on tämä paikallisille yksi harvoista mahdollisista tavoista hyötyä rannikolta tulevista turisteista, jotka viipyvät alueella vain pari tuntia ennen paluutaan all-inclusive hotelliin. Chichen Itza oli meidän kokemustemme perusteella edullisin ja monipuolisin paikka tehdä matkamuisto-ostoksia. Tinkiä kuitenkin pitää ja ensin kerrotusta hinnasta lähti yleensä noin 70% pois. Kannattaa kuitenkin jättää myös myyjälle vähän katetta.





Chichen Itzalla riittää nähtävää tunneiksi


Me kiertelimme alueella useita tunteja hämmästellen, miten 1200-1400 vuotta sitten oli rakennettu valtavia kivirakennuksia, joissa oli uskomattoman hienoja kaiverruksia. Niiden hienouden määrittää ennen kaikkea se, että ne on tehty ilman nykyaikaisia työkaluja ja työ on varmasti ollut rankkaa. Ehkä tämän päivän myyntityö alueella ei sittenkään ole se raskain mahdollinen työ. Siinä missä muut ahersivat, me kiertelimme alueella aamupäivällä muutaman tunnin, kävimme välissä pääsisäänkäynnillä syömässä ja palasimme vielä iltapäivällä tutkimaan aluetta lisää. Taisimme tykästyä ihan tosissamme.

Alueella on vanhojen kivisten rakennusten lisäksi myös useampi cenote, mutta ne kaksi, joita kävimme katsomassa, olivat molemmat meille pettymyksiä. Ne olivat isoja, mutta eivät muuten mitenkään erityisiä. Toki nekin kannattaa silti käydä katsastamassa, kun kerran paikan päällä on.









Vinkkejä Chichen Itzalle matkustaville:

  • Jos vain mahdollista, kannattaa yöpyä alueen läheisyydessä. Mayaland hotellista, Hacienda Chichen Resortista ja Villa Arqueologicas Chichen Itzasta on oma sisäänkäynti alueelle. Viimeksi mainittu näistä on edullisin. Me yövyimme siellä ja se oli ihan ok hinta-laatusuhteeltaan noin 50 euron hintaan. Uima-allas oli kuitenkin puhdistuksen tarpeessa ja huone todella pieni. Olimme liikkeellä low-seasonin aikaan, joten ehkä kiireisemmän turistikauden aikaan allaskin pidetään paremmin puhtaana.
  • Sisäänpääsy alueelle on 232 pesoa eli 11 euroa tämän päivän kurssilla.
  • Paikalliset pääsevät alueelle sunnuntaisin ilmaiseksi, joten alueella saattaa olla tavallistakin enemmän ihmisiä. Kannattaa ehkä ajoittaa vierailu jollekin toiselle viikonpäivälle.
  • Alueella on ainakin yksi  suhteellisen siisti wc El Castillon lähellä ja myös juotavaa ja naposteltavaa on myynnissä (kalliilla tottakai). Pääsisäänkäynnillä on ihan kunnollinen ravintola.
  • Chichen Itzasta lisää muissa matkablogeissa:

Lue myös aiemmat kirjoittamani postaukset muista maya-kaupungeista, joissa vierailimme:
Coban rauniot - pyramidin huipulla
Tulumin rauniot - turkoosin meren rannalla


P.S.. Olen muuten aktivoitunut Twitterissä, joten ota ihmeessä Vaihda vapaalle seurantaan myös siellä!


Seuraa blogia: