maanantai 22. elokuuta 2016

Kesäviikonloppu Kööpenhaminassa

Miksi en ole aiemmin viettänyt viikonloppua Kööpenhaminassa? Tanskan kaunis pääkaupunki on lähellä ja kaksikin päivää riittää hyvin. Kun lähtee Suomesta lauantaiaamuna ennen kukonlaulua, kävelee pitkin Kööpenhaminan katuja samaan aikaan aamun ensimmäisten koiran ulkoiluttajien kanssa ja lentää takaisin Suomeen sunnuntaina auringon jo laskettua Kööpenhaminan värikkäiden talojen taakse, on nähnyt jo paljon. Viikonloppuun mahtui skandinaavista designia, ihania pikkuputiikkeja ja houkuttelevia kahviloita. Aurinkoa, vesisadetta ja vehreitä puistoja. Tavarataloja ja shoppailua. Ystävän kanssa vietettyjä viinilasillisia, illallinen ja brunssi. Kotiintuomisina tuli tallailusta kipeät jalat ja muutama uusi vaatekappale. Kööpenhamina on ihan paras viikonloppukohde. Kallis tosin, mutta sitä kompensoi edulliset lennot.


Kööpenhaminan kalliit hotellit


Sain harmaita hiuksia Kööpenhaminan hotellin varaamisen suhteen. Mitään hyvällä sijainnilla olevaa, siistiä hotellia ei tuntunut irtoavan alle 250 euron elokuisena viikonloppuna. Kööpenhaminassa oli muotimessut sekä keskieurooppalaisilla lomakuukausi kuumimmillaan. Kuten New Yorkinkin hotellin suhteen, viime hetkeen odottelu ja Pricelinen express deal pelasti taas. Edes jollain tasolla. Tällä kertaa hotellin nimen perässä ei ollut viittä tähteä, mutta arvosteluaan paremmaksi Copenhagen Star hotelli osoittautui. Huone oli perussiisti, eikä alueessakaan ollut mitään vikaa, vaikka joku sitä epäilyttävänä olikin pitänyt. Erotiikka-alueella, kun oltiin. Hotelli oli aivan päärautatieaseman kulmalla ja keskustaan käveli 10-15 minuuttia. Maksoimme yöstä 156 euroa, joka on järkyttävä hinta perustasoisesta hotellista, mutta Kööpenhamina on sesonkiaikaan kallis, eikä halpa muulloinkaan. Tämän vuoksi en viikonloppulomalle lentäisi kaupunkiin perjantai-iltana, vaan vasta lauantaiaamuna.


Käveltävä kaupunki


Liikkuminen Kööpenhaminan lentokentältä kaupunkiin on todella helppoa. Junalipun sai ostettua etukäteen automaatista. Se maksoi joitain euroja, eikä sitä tarvinnut vilauttaa kenellekään. Sen kuin paineli vain junaan ja parinkymmenen minuutin päästä oli jo kaupungissa. Ystäväni Heidi saapui Köpiseen vasta lauantai-iltapäivällä, joten kävin heittämässä laukun hotellille ja kiertelin sen jälkeen aamupäivän Kööpenhaminan puistoissa sekä vanhassa kaupungissa. Aikaisin aamulla kaduilla oli hädintuskin montaakaan liikkujaa. Huomio kiinnittyi väistämättä kadulla nukkuviin kodittomiin, joita oli yllättävän paljon. Kovin pitkälle ei siis tarvitse matkustaa nähdäkseen, miten hyvä suomalainen sosiaaliturva on.



Rosenborgin linna ja Kööpenhaminan suosituin puisto


Olin lähtenyt ihan soitellen sotaan. Edellisestä Köpiksen reissusta oli aikaa yli kymmenen vuotta ja se reissu oli niin pikainen kolmen viikon Euroopan kierroksen yhteydessä, ettei minulla ollut kaupungista oikein mitään muistikuvaa. En edes oikeastaan halunnut ottaa kovin paljoa selvää etukäteen, vaan päätin vain mennä sen mukaan mitä vastaan tulee. Katselin google mapsista viheralueita ja löysin itseni tuijottelemasta muiden turistien kera jotain linnaksi luokiteltavaa rakennusta. Kyseessä olikin kuninkaallinen Rosenborgin linna, joka sijaitsi hienossa ja kuulema Kööpenhaminan suosituimmassa Kongens Have -puiston kulmauksessa. Linnan takana on kasvitieteellinen puutarha, jossa saa vapaasti köpötellä.






Kööpenhaminan kävelijöille pyhitetty vanha kaupunki


Miksi Helsingissä ei ole ihanaa, kävelylle pyhitettyä vanhaa keskustaa? Ei se autoilijoiden kannalta varmastikaan helppo olisi, mutta kun sellaiset ovat niin tunnelmallisia. Miten siitä tuleekin niin eri fiilis, kun ihan joka kadulla ei surraa autoja, vaan joka puolella on vain jalankulkijoita ja jonkin verran pyöräilijöitä? Noita katuja olisi voinut tallailla ties kuinka kauan ja sen verran kipeät jalat olivatkin lentokentällä viimeisiä satoja metrejä tallatessa, että näihin katuihin tuli todellakin tutustuttua!




Illum Bolighusin kattoterassi


Koska matkan päätarkoitus oli viettää aikaa rakkaan ystävän kanssa, eikä juosta nähtävyyksien perässä, ei minulla ole jakaa kovinkaan monia tärppejä. Yhden haluan kuitenkin kertoa. Illum Bolighusin tavaratalosta löytyy kaikkea vaativaan makuun ja paksulle lompakolle, mutta sieltä löytyy myös erittäin kiva kattoterassi ja lukuisia ravintoloita. Meitä ei valitettavasti siellä vieraillessa oikein sää suosinut, mutta aurinkoisella säällä olisi ollut todella kiva ottaa siellä lasilliset tai nauttia lounasta Strøgetin menoa seuraten.




Sisäpuolen ravintolamaailmakin näytti ihan mukavalta.



Illan tultua Kööpenhaminan kadut näyttivät ihan yhtä mukavilta kuin valoisallakin. Lauantai-iltana kaupungilla oli melkoinen meno päällä vilkkaimmilla kaduilla, mutta turvattomalta siellä ei missään nimessä tuntunut. Mielestäni Kööpenhamina on hyvin turvallinen kaupunki. Joku moitti netissä aseman seutua rauhattomaksi, mutta ainakin lauantai-iltana siellä oli niin paljon porukkaa liikkeellä, etten olisi osannut yksin liikenteessä ollessakaan pelätä mitään.




Kaupungissa pidettävät muotimessut näkyivät katukuvassa Fashion Exchange telttoina. Vaatteiden valmistaminen kuluttaa valtavasti energiaa ja luonnon varoja. Fashion Exchangessa ideana oli tuoda paikalle kassillinen tarpeettomia vaatteita ja sen jälkeen pystyi keräämään itselleen tilalle vastaavan määrän vaatekappaleita. Mielestäni ihan mahtava idea, jota voisi toteuttaa enemmänkin!





Nyhavnin värikäs satama-alue


Koska en ollut perehtynyt Kööpenhaminaan etukäteen kovinkaan perusteellisesti (eli ollenkaan), minulla ei ollut kuin yksi paikka, jossa halusin käydä. Se oli turististakin turistisempi Nyhavn, mutta halusin sinne silti. Se oli juuri sitä mitä odotinkin. Hirveä määrä porukkaa, kauniita taloja, kalliita ravintoloita ja vesibusseja. Viimeksi mainitut turistien kyyditsemiseen tarkoitetut veneet pullistelivat matkustajista ja kyyti oli yllättävän edullinen, vain 40 kruunua eli noin viisi euroa. Suunnittelimme venekyytiin hyppäämistä, mutta taivas täyttyi sen verran mustista pilvistä, että päätimme pysytellä ennemmin rannalla kuin kattottomassa veneessä, jossa ei pääsisi sateen suojaan. Nyhavn on nopeasti nähty, mutta siellä kannattaa silti ehdottomasti käydä. Se kuuluu mielestäni niihin Köpiksen "pakollisiin" nähtävyyksiin.









Summasummarum, Köpis on ihana! Jos oikein tulkitsin viimeisintä Finnairin pistetiedotetta, taidan saada seuraavat Kööpenhaminan lennot pisteillä. Varmaa on ainakin, että tulen tuossa kaupungissa käymään jatkossa useammin kuin reilun kymmennen vuoden välein. Olisiko jotain huippuvinkkejä?

Kannattaa käydä kurkkaamassa myös Heidin kirjoittama postaus meidän Kööpenhaminan tyttöjen viikonlopusta. Hänen blogistaan löytyy muutenkin paljon infoa Tanskassa matkustamisesta (esim. kokemus paikallisesta "Onnibussista", jolla pääsee edullisesti vaikka Legolandiin) ja etenkin lapsiperheen lomakohteista tuossa Euroopan onnellisimman kansan kotimaassa. 



Pysy matkassa mukana:

torstai 11. elokuuta 2016

Syksyn kolme matkaa - vuoria, rantoja ja lähimatkailua

Reilu kuukausi sitten kirjoitin, kuinka meillä ei ollut yhtään matkaa varattuna ja lähes kaikki mahdollisuudet olivat sitä kautta avoinna. Nyt on päinvastainen tilanne. Loppuvuoden matkat on lyöty lukkoon, lomat käytetty ja kohteet selvillä. Ainakin suurin piirtein. Ensimmäinen matkakin on tiedossa jo ylihuomenna! Tosin kyseessä on vain pieni viikonloppubreikki. Isommat matkat on tiedossa vasta hieman myöhemmin, mutta eipä niihinkään enää oikeasti kovin kauaa ole! Mutta mihin me sitten lähdemme? Pohdimme mm. Karibiaa, Afrikkaa, Väli-Amerikkaa ja risteilyjä. Vaan todellisia yllätyksiä tuli.


Syyskuussa Kanadaan Kalliovuorille


Kanada oli todellinen yllätys, siis ihan meille itsellemmekin! Olimme miettineet elo-syyskuulle vakavissamme Afrikan reissua sekä muutamia muita kohteita. Kaikki hyvin lämpimiä sellaisia. Siitäkin huolimatta löysimme itsemme pari viikkoa sitten lauantai-iltana parin viinilasillisen jälkeen "ihan vain varmuuden vuoksi tarkistamassa", ettei Lentodiileissä olleita halpoja Kanadan lentoja vain saisi Calgaryyn. Sitä kaupunkia ei ollut tarjouksissa mainittu ja olin heittänyt Tomille, että sinne jos lentoja olisi, niin heti varattaisiin. Tomi kuittasi heti, että Kanada käy aina. 

Pian tuijotimme ällistyneenä tietokoneen ruudulla näkyviä lentojen hintoja. Lennot Calgaryyn halvimmillaan 299 €!  Teimme nopeita suunnitelmia ja tarkastelimme majoitusten hintoja. Tomi ehti jo innostua täysillä, että pääsisi paluumatkalla pitkän vaihdon aikana Torontoon katsomaan Suomen World Cup peliä (=lätkää, jos joku on yhtä pihalla kuin minä). Kurkistus työkalenteriini kuitenkin torpedoi sen suunnitelman. Kun sitten menimme lauantai-iltana nukkumaan, olimme päättäneet, ettemme lähde Kanadaan. Sunnuntaiaamuna löysimme itsemme varaamasta lennot ja vielä saman päivän aikana melkein kaikki majoitukset sekä auton. Niin ne tilanteet muuttuvat. Alle kuukauden päästä ollaan jo Kanadassa!


Paluu tuttuihin maisemiin ja vähän enemmän


Kävimme kolme vuotta sitten, pitkän roadtripin yhteydessä Calgaryn kupeessa Banffin kansallispuistossa ja ihastuimme alueeseen ihan täysillä. Olisimme halunneet silloin ajaa Icefields Parkwayta pohjoisemmaksi Jasperin kansallispuistoon, mutta meidän piti ehtiä Vancouveriin NHL-peliin. Tämä yhdeksi maailman hienoimmaksi maisemareitiksi kerrottu tienpätkä ja sen päässä sekä varrella odottavat luontokohteet jäivät kaivelemaan (allekirjoittanutta, ei niinkään hänen NHL:ään hurahtanutta aviomiestään) pitkäksi aikaa, joten nyt teemme paluun tuonne suunnalle. Aikaa meillä on lomista johtuen paikanpäällä naurettavan vähän, vain viisi päivää, mutta koska osa alueesta on ennestään tuttua, laskeskelimme sen riittävän ihan kivasti. Laskimme myös, että teemme koko reissun lentolippuineen, majoituksineen ja autonvuokrineen samalla hinnalla kuin mitä lentoliput Calgaryyn normaalisti maksaisivat. Tämä siitäkin huolimatta, että majoitukset tuolla ovat niiden tasoon nähden aivan poskettoman hintaisia. Syyskuussa on high season.

Luvassa on paljon vuoristomaisemia, jäätiköitä, turkooseja vuoristojärviä sekä toivottavasti kauniita syyspäiviä ja lukuisia villieläinbongauksia. Tässä hieman fiiliskuvia edelliseltä reissultamme Banffin kansallispuistossa. 







Marraskuussa pimeyttä pakoon Meksikoon


Tämä reissu varattiin itseasiassa muutama päivä ennen Kanadan matkaa. Olin kuullut aamulla huonoja uutisia, päivä oli ollut kiireinen ja jotenkin todella hankala. En ollut ehtinyt koko päivänä vilkaisemaan Lentodiilejä, jotka tulee yleensä tarkistettua muutaman kerran päivässä silloin, kun meillä on käyttämätöntä lomaa (ja usein vaikka ei olisikaan...). Illalla vasta kurkkasin olisiko sivustolle tullut mielenkiintoisia tarjouksia ja olihan siellä! USA:ankin olisi päässyt taas todella halvalla, mutta reilun 300 euron lennot Cancuniin (ja Mexico Cityyn) todella kiinnitti huomion. Kaksi tuntia siitä, kun olin huomannut lennot ja tunti siitä, kun Tomi oli tullut töistä kotiin, meillä oli lennot Meksikoon varattuna marraskuun lopulle. Vihdoinkin johonkin takuuvarmasti lämpimään kohteeseen!

Jos Kanadan reissu oli käden käänteessä valmiiksi suunniteltu, niin tämän Meksikon reissun kanssa on vielä kaikki avointa. Lennot ovat Cancuniin, mutta sinne emme varmasti jää koko kahden viikon ajaksi, vaan liikumme näillä näkymin vuokra-autolla rannikkoa pitkin alaspäin hiljaisempiin rantakohteisiin sekä sisämaahan vierailemaan ainakin tunnettuun  Chichen Itzan historialliseen maya-kaupunkiin. Varmaa on, että aiomme nauttia lämmöstä ja Karibian rannikon turkoosista ja kirkkaasta vedestä. Näemme toivottavasti monta nenäkarhua ja kilpikonnaa. 





Entäs sitten se kolmas matka?


Tätä kolmatta matkaa voisi näihin meidän "tavallisiin" matkakohteisiin verrattuna kutsua jo lähes lähimatkailuksi, sillä lähden ylihuomenna Kööpenhaminaan tapaamaan vuoden alussa Tanskaan muuttanutta ystävääni. Tomi jää tällä kertaa kotiin ja luvassa on tyttöjen viikonloppu. Sää ei lupaa hyvää, mutta seura on taatusti timanttista ja saattaahan se aurinkokin pilkahtaa jossain välissä. Olen kuullut paljon juttuja Tanskan oikukkaasta säästä. On joka tapauksessa mukava päästä piipahtamaan pariksi päiväksi tuossa sympaattisessa kaupungissa, jossa olen käynyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. 



Kanadan kuvat ovat meidän omiamme edelliseltä reissulta. Loput kuvat ovat vapaasti julkaistavia kuvia pixabaysta.


Tälläisiä suunnitelmia meillä loppuvuodeksi! Miltäs kuulostaa? Me olemme ihan täpinöissämme!



Pysy matkassa mukana:



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Norsuja - liikaa norsuja - huikea ilta Zimbabwen safarilla

Yksityisillä safarilodgeilla päivän aikataulut noudattelevat hyvin pitkälti samaa kaavaa. Aamulla herätään aikaisin, syödään kevyt aamupala ja lähdetään muutamaksi tunniksi safarille. Kun aurinko klo 10-11 välillä porottaa jo tulikuumana, palataan takaisin lodgelle. Silloin syödään tuhdimpi aamupala tai brunssi. Päivällä on aikaa rentoutua mukavissa puitteissa ja katsella lodgen luona vierailevia eläimiä. Illansuussa, noin klo 15-17 välillä lähdetään uudelleen noin kolmeksi tai neljäksi tunniksi etsimään eläimiä, jotka aktivoituvat ilman viiletessä yötä kohden.

Pidän ennen kaikkea iltasafareista. En pelkästään siksi, että liian aikaiset aamuherätykset lomalla ovat tuskaisia jopa safarille lähdettäessä, vaan myös upeiden Afrikan auringonlaskujen vuoksi. Aamuisin  kaikki tuntuu jo tapahtuneen. Olemme usein aamulla saapuneet paikalle, kun saaliseläimet ovat jo saaneet saaliinsa kiinni ja syöneet. Toki eläimiä on mukava nähdä kaikissa tilanteissa, mutta se on eri tuntuista nähdä kissapetojen vasta heräilevän päiväuniltaan, venyttelevän ja valmistautuvan illan ja yön metsästykseen. Silloin tuntuu, että toiminta on vasta edessäpäin.

Suuntasimme illalla aamun tapaan Hwangen kansallispuistoon Khulu Ivoryn auton kyydissä huippuoppaan kanssa. Olimme olleet Dardleyn ammattitaitoon todella tyytyväisiä jo kahdella aiemmalla safariajelulla edellisenä iltana ja saman päivän aamuna. Ei tuntunut olevan mitään kysymystä mihin hän ei olisi osannut vastata. 30 vuoden kokemus safarioppaana toimimisessa todella kuului ja näkyi hänen toiminnassaan. 

Ohitimme tutut maisemat ja tihrustimme eläimiä. Kansallispuiston päärakennuksen kohdalla kävimme jaloittelemassa ja pian portin jälkeen ihastelimme seeproja.






Norsuja - liikaa norsuja


Hwangen kansallispuisto on tunnettu valtavasta norsupopulaatiostaan. Meille eurooppalaisille kantautuu lähinnä uutisia, että Afrikan norsujen kanta pienenee. Niitä uhkaa salametsästys ja elinalueiden supistuminen. Siksi hieman oudolta kuulostaakin ensi kuulemalta, että Hwangen kansallispuistossa niitä on liikaa. Puisto on 14600 neliökilometrin suuruinen. 1920-luvun loppupuolella kansallispuistoa ei vielä ollut olemassa, vaan alueen norsukanta oli tapettu lähes kokonaan valkoisten miesten metsästyshurmiossa. Norsuja oli jäljellä enää noin tuhatkunta ja muita eläimiä hyvin niukalti. Sarvikuonot oli tapettu kokonaan. 

Tässä vaiheessa eläimiä ryhdyttiin suojelemaan. Norsujen kanta lähti huimaan kasvuun ja puoli vuosisataa myöhemmin, niitä oli jo 20000 yksilöä. Nyt oltiin uuden ongelman edessä. Norsuja olikin liikaa. Ne tuhosivat kasvuston, eikä niille riittänyt tarpeeksi ruokaa, eikä vettä. Alkoi norsujen kannan harventaminen, jonka tavoitteena oli tiputtaa niiden määrä kestävälle tasolle, jonka arvellaan olevan norsu neliökilometriä kohden eli Hwangen kansallispuiston kohdalla noin 15000 yksilöä. Määrä saatiinkin tiputettua, mutta harvennus lopetettiin ja tätä nykyä norsujen määrä onkin melkoinen, niitä arvioidaan olevan 30000-40000, joka on puiston kokoon ja erityisesti vesitilanteeseen nähden aivan liikaa. 

Aiemmin eläimet vaelsivat kuivan kauden aikaan Botswanan puolelle veden äärelle tai pohjoisen Zambesi-joelle, mutta nykyään ihminen on tukkinut nämä reitit asutuksella, rakennuksilla ja teillä. Eläimillä ei ole enää mahdollisuutta liikkua veden perässä. Tästä johtuen Hwangessa on kymmeniä eläinten juomapaikkoja, jotka on keinotekoisesti rakennettuja ja niihin pumpataan vettä. Silti vesi uhkaa jatkuvasti loppua kesken, koska valtavan suuri norsupopulaatio juo käsittämättömät määrät vettä. Mutta mitään ratkaisuakaan asiaan ei tunnu olevan. Norsujen joukkoteurastus tänä päivänä saisi ihmiset raivoihinsa ja alueen turismi kuolisi siihen paikkaan. Syntyvyyden säännöstelykään ei norsujen kohdalla ilmeisesti ole kovin helposti toteutettavissa. Niinpä Hwangessa vain yritetään pumpata tarpeeksi vettä. Muut eläinlajit kärsivät tilanteesta ja vastaavia satapäisiä laumoja eri antilooppeja, ei ole enää mahdollista nähdä, kuten Hwangessa aikoinaan. Norsut syövät kasvuston ja juovat vedet. Myös turistin silmissä norsut dominoivat Hwangea ja niitä todellakin näkyy paljon! Ei sillä, että se olisi meitä haitannut. Norsut ovat upeita eläimiä.







Ilta-auringon kultaamat norsut


Auringon värjätessä Hwangen maisemaa kullan punertavaksi saavuimme yhdelle puiston suosituimmista juomapaikoista. Katseluun tarkoitetulla paikalla oli paljon muitakin, kouluryhmä mukaan lukien, joten Dardley pysäköi safariautomme hieman sivummalle. Näin meidän ei tarvitsisi katsella norsujen valtaamaa maisemaa ihmisjoukosta, vaan saisimme ihastella jättimäisiä eläimiä rauhassa ilman ympärillä olevaa hälinää. Tuo olikin aivan mahtava veto, koska ihasteltavaa todella riitti. Tuo auringonlaskun hetki ja sundownereiden nauttiminen noin 100 norsun puuhia katsellen jäikin mieleen Hwangen highlightina.











Uskomaton luontonäytös pimeällä


Safarin jälkeen nautimme Khulu Ivoryssa illallisen kahden kesken kynttilän valossa. Se oli katettu siten, että olisimme voineet katsella samaan aikaan uima-altaalle juomaan tulevia norsuja (ihan kuin syömisestä olisi siinä tapauksessa tullut mitään), mutta eivät norsut tulleet. 

Juttelimme illallisen jälkeen pitkän aikaa paikan managerin kanssa Zimbabwen tilanteesta. Se ei ole helppo. Maa on ajautunut huonoon tilanteeseen presidentti Mugaben valtakauden aikana. Matkailijan kannalta Zimbabwe on kuitenkin turvallinen kohde ja maalla on paljon annettavaa. Viktorian putoukset ovat luonnollisesti tunnetuin nähtävyys, mutta saimme olla mukana todistamassa, että myös safarikohteena Zimbabwe on varteenotettava vaihtoehto. Khulu Ivory oli ylittänyt jo meidän kaikki odotukset, kuten näyttää yllättäneen positiivisesti myös lukuisat muut matkailijat, kuten Trip Advisoryn ylistävistä palautteista voi päätellä. Viimeinen uskomaton luontonäytös oli meillä kuitenkin vielä edessä.

Kymmenen aikoihin illalla alkoi haukotuttaa ja päätimme lähteä nukkumaan. Koska Khulu Ivory sijaitsee aitaamattomalla erämaalla, meidät saatettiin turvallisesti tuo lyhyt matka telttakankaasta rakennetulle luksusmökillemme. Emme ehtineet vielä nukkumaan asti, kun ulkoa alkoi kantautua ääniä ja oli pakko siirtyä mökin terassille katsomaan mitä ulkona oikein tapahtui. Norsut olivat saapuneet!





Valaistulla juomapaikalla näkyi ensin muutama kärsäkäs hahmo ja hetken kuluttua niitä oli kymmeniä! Ei tullut mieleenkään mennä nukkumaan, vaan katselimme ja kuuntelimme lumoutuneina Afrikan pimeydessä liikkuvia valtavia hahmoja. Ne ryystivät vettä ensin lammesta, mutta hetken kuluttua äänet kuuluivat päärakennuksen suunnalta ja tajusimme niiden olevan juomassa uima-altaalla. Olimme poistuneet paikalta hieman liian aikaisin. Emme me silti kaukana olleet ja saimme pidätellä hengitystämme istuessamme pilkkopimeällä terassilla, kun vain muutamien metrien päästä meistä kulki monta norsua. Tunne oli aivan uskomaton! Olimme vihdoin todella kokeneet mitä Afrikan yössä tapahtuu ja miltä se kuulostaa.

Yövyimme Khulu Ivoryssa blogiyhteistyön merkeissä, mutta voimme suositella paikkaa safareista kiinnostuneille koko sydämestämme! Täällä todella pääsee lähelle Afrikan luontoa ja eläimiä ilman suurta turistimäärää.


Pysy matkassa mukana: