perjantai 26. elokuuta 2016

Punta Arenas, Chile - koirien kaupunki

Tässä ennen parin viikon päästä koittavaa Kanadan matkaa on vielä hetki aikaa hypätä takaisin Silversean* risteilyyn ja Etelä-Amerikan tunnelmiin. Ensimmäinen satama Chilen puolella oli Punta Arenas ja odotimme kovasti millainen tuo meille uusi Etelä-Amerikan maa olisi. Ei ollenkaan pöllömpää aloittaa maahan tutustuminen yhdestä mantereen eteläisimmästä kaupungista.

Olin aikaisin hereillä ja säntäsin kuvailemaan auringonnousun maisemia Silver Spiritin kannelle Tomin vielä käännellessä kylkeä hytissämme. Aamu sarasti hieman pilvisenä, mutta aurinko tunki säteitään sinnikkäästi pilvien lomasta ja päätin, että päivästä olisi tultava aurinkoinen. Ja tulihan siitä. Ainakin hetkeksi.




Punta Arenasin satamaa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua kauniiksi. Se on selkeästi teollisuussatama. Tällä on puolensa ja puolensa. Vastassa ei ollut yhtä pikkuruista kojua lukuunottamatta perus turistikojuja, eikä vieressä ollut muita risteilijöitä, joista olisi valunut valtavia laumoja turisteja tehden kaupungista pelkän turistikaupungin. Tästä harmillisesta ilmiöstä ovat äskettäin kirjoittaneet Metallia Matkassa -blogin Anne Venetsian osalta ja My Passport Pages -blogin Laura Montenegron Kotorin osalta. Silversean risteilyllä on sekin mukava puoli, että laivoilla on vain satoja, ei tuhansia ihmisiä, joten pelkästään heidän laivojen matkustajamäärällä ei satamia muuteta turistien valtaamaksi.




Poistuimme laivasta ensimmäisten joukossa. Jonoa ei ollut. Turistit pihalle ja rekalla ruokaa sisälle. Vastassa oli shuttle-bussi, joka kuljetti meidät kaupunkiin. Vaikka risteilyjä moitiaan usein siitä, etteivät risteilyturistit jätä paljoa euroja paikallisille, niin kyllä jotain aina jossain muodossa kuitenkin jää. Oli ne sitten satamamaksuja, ruokakuljetuksia, bussikuljetuksia tai retkiä. Toki summa on pienempi kuin jos kaikki nämä ihmiset saapuisivat paikalle lentäen tai bussilla ja yöpyisivät kohteessa. Tämä ei ole kuitenkaan realistinen toive, koska ilman risteilyä, suurin osa ihmisistä pysyisi lomalla enemmän paikallaan, eikä kiertäisi kohteesta toiseen.




Silversealla on aina ilmainen bussikuljetus satamasta keskustaan, ellei etäisyys ole ihan rollaattorilla taitettava. Punta Arenasissa keskustaan oli useiden kilometrien matka. Siellä meitä vastassa oli vielä laivayhtiön palkkaama paikallisopas, jolta sai kysellä typeriäkin kysymyksiä. Me kysyimme olisiko kaupungissa ok kuljeskella isot järjestelmäkamerat kaulassa vai ryöstäisikö joku meidät. Opas naurahti vain, ettei tämä ollut mikään Pohjois-Chile, vaan täysin turvallinen kaupunki, jossa voisi huoletta painella menemään lompakko takataskussa pullistellen. Niin me kiitimme ja jäimme pohtimaan millaista Pohjois-Chilessä sitten olisi. 

Olimme suunnitelleet lähtevämme taas vuokra-autolla pingviinien bongausretkelle. Turistitoimistossa suunnitelmamme kuitenkin tyrmättiin. Pingut eivät olisi päivällä siellä, minne olimme kaavailleet huristelevamme. Frakkipukuisia lentokyvyttömiä lintuja nähdäksemme meidän olisi pitänyt ottaa lähes päivän kestävä veneajelu. Lukuisia päiviä merellä lilluttuamme kaipasimme kuitenkin ihan vakaata maata jalkojemme alle, joten nielimme pettymyksemme ja totesimme, että tästä tulikin sitten citypäivä. Auto jäi vuokraamatta ja pistimme vain töppöstä toisen eteen. Tosin kovin rivakasti emme päässeet etenemään. Kaupunki oli täynnä koiria ja lähes jokaista piti tietenkin pysähtyä ihastelemaan, rapsuttelemaan ja kuvaamaan.







Vaikka katukoiria oli paljon, olivat ne onneksi hyväkuntoisia. Monet vaikuttivat siltä, että niillä on kyllä omistaja, mutta ne saivat kuljeskella kaupungilla vapaasti. Kaupunki itsessään tuntui ihan kivalta, mutta ei mitenkään erityiseltä. Oli arkipäivä ja paikalliset kiiruhtivat töihin, katujen kulmissa oli ihmeellisiä kojuja ja siellä täällä oli idyllejä kahviloita. Punta Arenas oli selvästi teollisuuskaupunki, jossa oli turismista riippumatonta paikallista elinkeinoa ja elämää. Kaupungissa on yli 100 000 asukasta, joten siellä oli saatavilla myös hyvät palvelut ravintoloiden, kahviloiden ja kauppojen suhteen. Turistejakin siellä kuitenkin käy paljon, sillä Punta Arenas on Ushuaian ohella suosittu aloituspiste Etelämantereen risteilyille. Punta Arenasista tosin yleensä lennetään Etelämantereelle ja vasta siellä hypätään laivan kyytiin. Näin voi säästää aikaa ja välttää hurjat meriolosuhteet. Rahaa tällä ei käsittääksemme säästä, päinvastoin.

Me suuntasimme ensimmäisenä kulkumme rantabulevardille. Frakkipukuisia lintuja sielläkin oli, mutta vain merimetsojen (tai vastaavien) muodossa. Joku rinkkaa kantava tyttö tosin kirmasi paikalle ja kysyi olivatko ne pingviinejä.







Ranta ei tehnyt merkittävää vaikutusta, joten paahdoimme seuraavaksi päinvastaiseen suuntaan ja kipusimme näköalapaikalle, josta näki edessä avautuvan kaupungin keskustan. Ehdimme käydä matkalla hieman shoppailemassa, ihmettelimme paikallista kuorma-autoambulanssia ja ihastelimme rakennuksia sekä vanhaa autokantaa. Kaiken kaikkiaan ensikosketus Chileen oli positiivinen, vaikkemme mitään suuria tunteita kaupunkia kohtaan kokeneetkaan.











Vietimme vielä hieman aikaa kaupungilla shoppaillen, mutta sadepilven kaartaessa kaupungin ylle, hilasimme ostoskassimme shuttle-bussiin ja lähdimme takaisin laivalle. Olimme jo hyvin kiintyneitä kelluvaan tilapäiskotiimme ja Silver Spiritille paluu tuntui oikeasti kuin olisi kotiin palannut. Sitä tunnetta voi olla vaikea käsittää, mutta tuollaisella pitkällä risteilyllä tunne oli voimakas. Olimme sen verran puhki aamun reippailusta, että tilasimme hovimestarilta myöhäisen lounaan sviittiimme.




Iltapäivä oli sateinen, mutta illan tullen taivaskin taas aukeni ja Chile näytti parastaan. Näin etelässä ei lämmöstä päässyt nauttimaan, mutta kyllä Baileys jäillä maistuu laivan kannella hyvältä myös ntuvatakki päällä auringonlaskua ihastellen. Muut laivamatkustajat pysyttelivät taas lämpimissä sisätiloissa, vain pari innokasta, valokuvaajaksi jo muiden keskuudessa tituleerattua suomalaista hääri kameroineen kannella. Ei paha.








*Risteilimme yhteistyössä Silversean kanssa. 


Pysy matkassa mukana:

maanantai 22. elokuuta 2016

Kesäviikonloppu Kööpenhaminassa

Miksi en ole aiemmin viettänyt viikonloppua Kööpenhaminassa? Tanskan kaunis pääkaupunki on lähellä ja kaksikin päivää riittää hyvin. Kun lähtee Suomesta lauantaiaamuna ennen kukonlaulua, kävelee pitkin Kööpenhaminan katuja samaan aikaan aamun ensimmäisten koiran ulkoiluttajien kanssa ja lentää takaisin Suomeen sunnuntaina auringon jo laskettua Kööpenhaminan värikkäiden talojen taakse, on nähnyt jo paljon. Viikonloppuun mahtui skandinaavista designia, ihania pikkuputiikkeja ja houkuttelevia kahviloita. Aurinkoa, vesisadetta ja vehreitä puistoja. Tavarataloja ja shoppailua. Ystävän kanssa vietettyjä viinilasillisia, illallinen ja brunssi. Kotiintuomisina tuli tallailusta kipeät jalat ja muutama uusi vaatekappale. Kööpenhamina on ihan paras viikonloppukohde. Kallis tosin, mutta sitä kompensoi edulliset lennot.


Kööpenhaminan kalliit hotellit


Sain harmaita hiuksia Kööpenhaminan hotellin varaamisen suhteen. Mitään hyvällä sijainnilla olevaa, siistiä hotellia ei tuntunut irtoavan alle 250 euron elokuisena viikonloppuna. Kööpenhaminassa oli muotimessut sekä keskieurooppalaisilla lomakuukausi kuumimmillaan. Kuten New Yorkinkin hotellin suhteen, viime hetkeen odottelu ja Pricelinen express deal pelasti taas. Edes jollain tasolla. Tällä kertaa hotellin nimen perässä ei ollut viittä tähteä, mutta arvosteluaan paremmaksi Copenhagen Star hotelli osoittautui. Huone oli perussiisti, eikä alueessakaan ollut mitään vikaa, vaikka joku sitä epäilyttävänä olikin pitänyt. Erotiikka-alueella, kun oltiin. Hotelli oli aivan päärautatieaseman kulmalla ja keskustaan käveli 10-15 minuuttia. Maksoimme yöstä 156 euroa, joka on järkyttävä hinta perustasoisesta hotellista, mutta Kööpenhamina on sesonkiaikaan kallis, eikä halpa muulloinkaan. Tämän vuoksi en viikonloppulomalle lentäisi kaupunkiin perjantai-iltana, vaan vasta lauantaiaamuna.


Käveltävä kaupunki


Liikkuminen Kööpenhaminan lentokentältä kaupunkiin on todella helppoa. Junalipun sai ostettua etukäteen automaatista. Se maksoi joitain euroja, eikä sitä tarvinnut vilauttaa kenellekään. Sen kuin paineli vain junaan ja parinkymmenen minuutin päästä oli jo kaupungissa. Ystäväni Heidi saapui Köpiseen vasta lauantai-iltapäivällä, joten kävin heittämässä laukun hotellille ja kiertelin sen jälkeen aamupäivän Kööpenhaminan puistoissa sekä vanhassa kaupungissa. Aikaisin aamulla kaduilla oli hädintuskin montaakaan liikkujaa. Huomio kiinnittyi väistämättä kadulla nukkuviin kodittomiin, joita oli yllättävän paljon. Kovin pitkälle ei siis tarvitse matkustaa nähdäkseen, miten hyvä suomalainen sosiaaliturva on.



Rosenborgin linna ja Kööpenhaminan suosituin puisto


Olin lähtenyt ihan soitellen sotaan. Edellisestä Köpiksen reissusta oli aikaa yli kymmenen vuotta ja se reissu oli niin pikainen kolmen viikon Euroopan kierroksen yhteydessä, ettei minulla ollut kaupungista oikein mitään muistikuvaa. En edes oikeastaan halunnut ottaa kovin paljoa selvää etukäteen, vaan päätin vain mennä sen mukaan mitä vastaan tulee. Katselin google mapsista viheralueita ja löysin itseni tuijottelemasta muiden turistien kera jotain linnaksi luokiteltavaa rakennusta. Kyseessä olikin kuninkaallinen Rosenborgin linna, joka sijaitsi hienossa ja kuulema Kööpenhaminan suosituimmassa Kongens Have -puiston kulmauksessa. Linnan takana on kasvitieteellinen puutarha, jossa saa vapaasti köpötellä.






Kööpenhaminan kävelijöille pyhitetty vanha kaupunki


Miksi Helsingissä ei ole ihanaa, kävelylle pyhitettyä vanhaa keskustaa? Ei se autoilijoiden kannalta varmastikaan helppo olisi, mutta kun sellaiset ovat niin tunnelmallisia. Miten siitä tuleekin niin eri fiilis, kun ihan joka kadulla ei surraa autoja, vaan joka puolella on vain jalankulkijoita ja jonkin verran pyöräilijöitä? Noita katuja olisi voinut tallailla ties kuinka kauan ja sen verran kipeät jalat olivatkin lentokentällä viimeisiä satoja metrejä tallatessa, että näihin katuihin tuli todellakin tutustuttua!




Illum Bolighusin kattoterassi


Koska matkan päätarkoitus oli viettää aikaa rakkaan ystävän kanssa, eikä juosta nähtävyyksien perässä, ei minulla ole jakaa kovinkaan monia tärppejä. Yhden haluan kuitenkin kertoa. Illum Bolighusin tavaratalosta löytyy kaikkea vaativaan makuun ja paksulle lompakolle, mutta sieltä löytyy myös erittäin kiva kattoterassi ja lukuisia ravintoloita. Meitä ei valitettavasti siellä vieraillessa oikein sää suosinut, mutta aurinkoisella säällä olisi ollut todella kiva ottaa siellä lasilliset tai nauttia lounasta Strøgetin menoa seuraten.




Sisäpuolen ravintolamaailmakin näytti ihan mukavalta.



Illan tultua Kööpenhaminan kadut näyttivät ihan yhtä mukavilta kuin valoisallakin. Lauantai-iltana kaupungilla oli melkoinen meno päällä vilkkaimmilla kaduilla, mutta turvattomalta siellä ei missään nimessä tuntunut. Mielestäni Kööpenhamina on hyvin turvallinen kaupunki. Joku moitti netissä aseman seutua rauhattomaksi, mutta ainakin lauantai-iltana siellä oli niin paljon porukkaa liikkeellä, etten olisi osannut yksin liikenteessä ollessakaan pelätä mitään.




Kaupungissa pidettävät muotimessut näkyivät katukuvassa Fashion Exchange telttoina. Vaatteiden valmistaminen kuluttaa valtavasti energiaa ja luonnon varoja. Fashion Exchangessa ideana oli tuoda paikalle kassillinen tarpeettomia vaatteita ja sen jälkeen pystyi keräämään itselleen tilalle vastaavan määrän vaatekappaleita. Mielestäni ihan mahtava idea, jota voisi toteuttaa enemmänkin!





Nyhavnin värikäs satama-alue


Koska en ollut perehtynyt Kööpenhaminaan etukäteen kovinkaan perusteellisesti (eli ollenkaan), minulla ei ollut kuin yksi paikka, jossa halusin käydä. Se oli turististakin turistisempi Nyhavn, mutta halusin sinne silti. Se oli juuri sitä mitä odotinkin. Hirveä määrä porukkaa, kauniita taloja, kalliita ravintoloita ja vesibusseja. Viimeksi mainitut turistien kyyditsemiseen tarkoitetut veneet pullistelivat matkustajista ja kyyti oli yllättävän edullinen, vain 40 kruunua eli noin viisi euroa. Suunnittelimme venekyytiin hyppäämistä, mutta taivas täyttyi sen verran mustista pilvistä, että päätimme pysytellä ennemmin rannalla kuin kattottomassa veneessä, jossa ei pääsisi sateen suojaan. Nyhavn on nopeasti nähty, mutta siellä kannattaa silti ehdottomasti käydä. Se kuuluu mielestäni niihin Köpiksen "pakollisiin" nähtävyyksiin.









Summasummarum, Köpis on ihana! Jos oikein tulkitsin viimeisintä Finnairin pistetiedotetta, taidan saada seuraavat Kööpenhaminan lennot pisteillä. Varmaa on ainakin, että tulen tuossa kaupungissa käymään jatkossa useammin kuin reilun kymmennen vuoden välein. Olisiko jotain huippuvinkkejä?

Kannattaa käydä kurkkaamassa myös Heidin kirjoittama postaus meidän Kööpenhaminan tyttöjen viikonlopusta. Hänen blogistaan löytyy muutenkin paljon infoa Tanskassa matkustamisesta (esim. kokemus paikallisesta "Onnibussista", jolla pääsee edullisesti vaikka Legolandiin) ja etenkin lapsiperheen lomakohteista tuossa Euroopan onnellisimman kansan kotimaassa. 



Pysy matkassa mukana:

torstai 11. elokuuta 2016

Syksyn kolme matkaa - vuoria, rantoja ja lähimatkailua

Reilu kuukausi sitten kirjoitin, kuinka meillä ei ollut yhtään matkaa varattuna ja lähes kaikki mahdollisuudet olivat sitä kautta avoinna. Nyt on päinvastainen tilanne. Loppuvuoden matkat on lyöty lukkoon, lomat käytetty ja kohteet selvillä. Ainakin suurin piirtein. Ensimmäinen matkakin on tiedossa jo ylihuomenna! Tosin kyseessä on vain pieni viikonloppubreikki. Isommat matkat on tiedossa vasta hieman myöhemmin, mutta eipä niihinkään enää oikeasti kovin kauaa ole! Mutta mihin me sitten lähdemme? Pohdimme mm. Karibiaa, Afrikkaa, Väli-Amerikkaa ja risteilyjä. Vaan todellisia yllätyksiä tuli.


Syyskuussa Kanadaan Kalliovuorille


Kanada oli todellinen yllätys, siis ihan meille itsellemmekin! Olimme miettineet elo-syyskuulle vakavissamme Afrikan reissua sekä muutamia muita kohteita. Kaikki hyvin lämpimiä sellaisia. Siitäkin huolimatta löysimme itsemme pari viikkoa sitten lauantai-iltana parin viinilasillisen jälkeen "ihan vain varmuuden vuoksi tarkistamassa", ettei Lentodiileissä olleita halpoja Kanadan lentoja vain saisi Calgaryyn. Sitä kaupunkia ei ollut tarjouksissa mainittu ja olin heittänyt Tomille, että sinne jos lentoja olisi, niin heti varattaisiin. Tomi kuittasi heti, että Kanada käy aina. 

Pian tuijotimme ällistyneenä tietokoneen ruudulla näkyviä lentojen hintoja. Lennot Calgaryyn halvimmillaan 299 €!  Teimme nopeita suunnitelmia ja tarkastelimme majoitusten hintoja. Tomi ehti jo innostua täysillä, että pääsisi paluumatkalla pitkän vaihdon aikana Torontoon katsomaan Suomen World Cup peliä (=lätkää, jos joku on yhtä pihalla kuin minä). Kurkistus työkalenteriini kuitenkin torpedoi sen suunnitelman. Kun sitten menimme lauantai-iltana nukkumaan, olimme päättäneet, ettemme lähde Kanadaan. Sunnuntaiaamuna löysimme itsemme varaamasta lennot ja vielä saman päivän aikana melkein kaikki majoitukset sekä auton. Niin ne tilanteet muuttuvat. Alle kuukauden päästä ollaan jo Kanadassa!


Paluu tuttuihin maisemiin ja vähän enemmän


Kävimme kolme vuotta sitten, pitkän roadtripin yhteydessä Calgaryn kupeessa Banffin kansallispuistossa ja ihastuimme alueeseen ihan täysillä. Olisimme halunneet silloin ajaa Icefields Parkwayta pohjoisemmaksi Jasperin kansallispuistoon, mutta meidän piti ehtiä Vancouveriin NHL-peliin. Tämä yhdeksi maailman hienoimmaksi maisemareitiksi kerrottu tienpätkä ja sen päässä sekä varrella odottavat luontokohteet jäivät kaivelemaan (allekirjoittanutta, ei niinkään hänen NHL:ään hurahtanutta aviomiestään) pitkäksi aikaa, joten nyt teemme paluun tuonne suunnalle. Aikaa meillä on lomista johtuen paikanpäällä naurettavan vähän, vain viisi päivää, mutta koska osa alueesta on ennestään tuttua, laskeskelimme sen riittävän ihan kivasti. Laskimme myös, että teemme koko reissun lentolippuineen, majoituksineen ja autonvuokrineen samalla hinnalla kuin mitä lentoliput Calgaryyn normaalisti maksaisivat. Tämä siitäkin huolimatta, että majoitukset tuolla ovat niiden tasoon nähden aivan poskettoman hintaisia. Syyskuussa on high season.

Luvassa on paljon vuoristomaisemia, jäätiköitä, turkooseja vuoristojärviä sekä toivottavasti kauniita syyspäiviä ja lukuisia villieläinbongauksia. Tässä hieman fiiliskuvia edelliseltä reissultamme Banffin kansallispuistossa. 







Marraskuussa pimeyttä pakoon Meksikoon


Tämä reissu varattiin itseasiassa muutama päivä ennen Kanadan matkaa. Olin kuullut aamulla huonoja uutisia, päivä oli ollut kiireinen ja jotenkin todella hankala. En ollut ehtinyt koko päivänä vilkaisemaan Lentodiilejä, jotka tulee yleensä tarkistettua muutaman kerran päivässä silloin, kun meillä on käyttämätöntä lomaa (ja usein vaikka ei olisikaan...). Illalla vasta kurkkasin olisiko sivustolle tullut mielenkiintoisia tarjouksia ja olihan siellä! USA:ankin olisi päässyt taas todella halvalla, mutta reilun 300 euron lennot Cancuniin (ja Mexico Cityyn) todella kiinnitti huomion. Kaksi tuntia siitä, kun olin huomannut lennot ja tunti siitä, kun Tomi oli tullut töistä kotiin, meillä oli lennot Meksikoon varattuna marraskuun lopulle. Vihdoinkin johonkin takuuvarmasti lämpimään kohteeseen!

Jos Kanadan reissu oli käden käänteessä valmiiksi suunniteltu, niin tämän Meksikon reissun kanssa on vielä kaikki avointa. Lennot ovat Cancuniin, mutta sinne emme varmasti jää koko kahden viikon ajaksi, vaan liikumme näillä näkymin vuokra-autolla rannikkoa pitkin alaspäin hiljaisempiin rantakohteisiin sekä sisämaahan vierailemaan ainakin tunnettuun  Chichen Itzan historialliseen maya-kaupunkiin. Varmaa on, että aiomme nauttia lämmöstä ja Karibian rannikon turkoosista ja kirkkaasta vedestä. Näemme toivottavasti monta nenäkarhua ja kilpikonnaa. 





Entäs sitten se kolmas matka?


Tätä kolmatta matkaa voisi näihin meidän "tavallisiin" matkakohteisiin verrattuna kutsua jo lähes lähimatkailuksi, sillä lähden ylihuomenna Kööpenhaminaan tapaamaan vuoden alussa Tanskaan muuttanutta ystävääni. Tomi jää tällä kertaa kotiin ja luvassa on tyttöjen viikonloppu. Sää ei lupaa hyvää, mutta seura on taatusti timanttista ja saattaahan se aurinkokin pilkahtaa jossain välissä. Olen kuullut paljon juttuja Tanskan oikukkaasta säästä. On joka tapauksessa mukava päästä piipahtamaan pariksi päiväksi tuossa sympaattisessa kaupungissa, jossa olen käynyt viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. 



Kanadan kuvat ovat meidän omiamme edelliseltä reissulta. Loput kuvat ovat vapaasti julkaistavia kuvia pixabaysta.


Tälläisiä suunnitelmia meillä loppuvuodeksi! Miltäs kuulostaa? Me olemme ihan täpinöissämme!



Pysy matkassa mukana: