Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Peuroja ihastelemassa Tanskassa

Viikko sitten sunnuntaina olimme Tanskassa. Loppiainen tarjosi pitkän viikonlopun ja käytimme sen aika extempore hyväksemme. Varasimme paria viikkoa aiemmin Finnairin suorat lennot Billundiin, Tanskaan. Aika moneen ihmettelyyn jouduimme vastaamaan. Miksi ihmeessä kukaan haluaa matkustaa tammikuussa Tanskaan. Meillä oli erittäin hyvä syy, sillä menimme sinne moikkaamaan Vejlessä asuvaa ystäväperhettä.  

Kolmepäiväinen viikonloppu tuntui mukavasti tavallista pidemmältä, kun siihen yhdisti pienen ulkomaanmatkan. Eihän tammikuinen Tanska nyt varsinaisesti mikään meidän ihannelomakohde ole, mutta se nyt ei varsinaisesti ollutkaan se matkan päätarkoitus, vaan ystävien luona vierailu. Kirjoittelen myöhemmin pienen yhteenvedon visiitistämme, mutta tässä välissä haluan jakaa teille (ystävien näkemisen lisäksi) parhaimman kokemuksemme tuolta minilomalta. Harvalle blogin lukijalle tuskin tulee yllätyksenä, että se liittyy tälläkin kertaa eläimiin.

Majoituimme kolme yötä Vejlessä, joka sijaitsee puolen tunnin ajomatkan päässä Billundista, paikkakunnalta, joka on tunnettu ennen kaikkea Legolandista. Vejle osoittautui juuri niin symppikseksi kaupungiksi kuin ystäväni Heidi oli sitä kuvaillutkin. Sää ei ollut kovin hehkeä, joten odotamme, että seuraavalla kerralla pääsisimme kyläilemään siellä huomattavasti lämpimämmässä ja aurinkoisessa säässä. Tiedän myös missä tulemme käymään uudelleen.


Vejlen Dyrehaven - eläimiä kauniissa ympäristössä


Vejlessä, Norreskovenin kauniissa lehtipuumetsässä sijaitsee Dyrehaven eli peurapuisto. Heidi oli sitä jo aiemmin kehunut ja sanonut, että meidän pitäisi ehdottomasti käydä siellä. Pilvisenä sunnuntaiaamuna minä, Tomi ja Heidi ajoimme Dyrehavenin parkkipaikalle ja avasimme portin 30 hehtaarin suuruiseen aitaukseen. Opastaulut kertoivat, että alueella asustelee kahta eri peuralajia. Tanskankieliset nimet eivät meille sanoneet mitään, mutta jos en nyt ihan väärässä ole, niin ne ovat metsäkauriita ja kuusipeuroja (joka on itseasiassa jalohirvi, ei peura nimestään huolimatta). Samoja sorkkaeläimiä, joita Suomenkin metsissä ja pelloilla viipottaa, mutta joita harvemmin pääsee kovin läheltä näkemään. Toisin oli Vejlen Dyrehavenissa!



Muutama sata metriä käveltyämme tulimme peurojen ruokintapaikalle, jossa oli vajaa kymmenkunta metsäkaurista. Muita ihmisiä ei sunnuntaiaamuna ennen kymmentä ollut liikkeellä. Aikuiset kauriit katselivat meitä hieman epäluuloisesti, mutta porukan pienin, todennäköisesti edelliskesän vasa, oli superreipas ja tunki tutkimaan ketä me olemme ja olisiko meillä kenties jotain herkkuja tarjolla. Eläimiä ei saa tuolla ruokkia kuin eläintenhoitajat, mutta Heidi oli joskus ollut paikalla samaan aikaan eläintenhoitajan kanssa ja he olivat saaneet häneltä porkkanoita peuroille annettavaksi.





Kun kuvattava tulee jo vähän liiankin lähelle, on kuvatkin sitten sen mukaisia.









Harmittaa, että meillä oli todella niukasti aikaa täällä, koska lähdimme sieltä suoraan lentokentälle. Puisto on todellakin iso ja kauempana olisi ollut myös kuusipeuroja. Mielestäni nämä kuvissa esiintyvät eläimet ovat metsäkauriita (jotka siis kuuluvat peuroihin), mutta en ole lajista aivan sataprosenttisen varma. Varmaa sen sijaan on, että palaamme tänne uudelleen seuraavalla Vejlen visiitillä.


Hyvä vaihtoehto eläintarhalle


Olen aiemmin kirjoittanut eläintarhojen eettisyydestä. Me emme enää eläintarhoissa pahemmin vieraile, mutta tälläiset puistot, jossa eläimet elävät todella suurella alueella, luonnollisessa elinympäristössään lajitovereidensa kanssa ovat mielestäni hyviä. Näissä ihmiset pääsevät kosketuksiin eläinten kanssa, mutta eläinten ehdoilla. Tässä toki on se varjopuoli, että saattaa käydä, kuten Rimmalle ja Lauralle Kööpenhaminan peurapuistossa, että eläimet jäävät kokonaan näkemättä. Se kuitenkin kertoo siitä, että paikka on eläinten kannalta hyvä, jos ne voivat halutessaan pysyä poissa ihmisten näkyviltä.

Jos olet suuntaamassa kesällä Legolandiin, kannattaa käydä myös idyllisessä Vejlessä ja täällä Dyrehavenissa. Tämä on ihan ilmainen paikka ja ympäröivä lehtimetsä on kesällä varmasti todella kaunis, koska se oli sitä nyt vuoden synkimpänäkin ajankohtana.

Edit: Meikäläisen lajin tunnistus meni ihan mönkään. Nämä kuvien eläimet ovat japaninhirviä, tunnetaan myös nimellä japaninpeura ja englanniksi sika deer.


P.s. Instagram-tilillämme voi vielä tämän päivän osallistua Matkamessulippujen arvontaan. Jaossa on kaksi kahden hengen lippupakettia.

P.p.s. Luithan jo edellisen postauksen Travel Bloggers Give Back -tempauksestamme Matkamessuilla. Järjestämme upean valokuvanäyttelyn, jonka kuvia on mahdollista ostaa ja tukea siten Laosin syrjäkylien lasten koulunkäyntia. Löydät kaikki näyttelyn kuvat täältä.


Pysy matkassa mukana:

Entä jos et osaisi lukea?

Vingutat muovikorttia ja sähköpostiisi kilahtaa viesti. Lentoliput Aasiaan. Klikkailet hieman hotellivaraussivustoilla ja pian saat toisen sähköpostin. Mukava neljän tähden hotelli merenrannalta varattu. Vielä vähän lisää surffailua, luottokortin tietojen naputtelua ja mukava vuokra-autokin on varattu. 

Hetkessä olet laittanut pari tonnia rahaa haisemaan päästäksesi toiselle puolelle maailmaa lämpimästä asunnostasi ja siististä sisäduunistasi, vain koska ulkona nyt on vähän epämukava keli. Loskaa, yök. Paikan päällä katsot kuinka paikalliset raatavat köyhyysrajan alapuolella myyden käsitöitä pilkkahintaan seitsemänä päivänä viikossa, tehden 14 tunnin työpäiviä. Samaan aikaan turistit yrittävät ostaa näitä tuotteita niin halvalla kuin mahdollista. Jokainen dollari, peso tai bahti yritetään nipistää, jotta jäisi vähän enemmän käytettäväksi ihanaan aurinkohattuiseen drinksuun, jota voi sitten siemailla aurinkotuolissa makoillen ja postata sitten kuvan siitä facebookiin. Tehdä kaverit kateelliseksi.

Joskus tämä kaikki vain tuntuu vähän pahalta.

Valitettavasti epäoikeudenmukaisuutta maailmasta ei voi ihan tuosta vain korjata. Jotkut meistä vain ovat köyhiä, toiset rikkaita, osa syntyy lämpimään, mutta köydään maahan ja toiset tänne kylmään pohjolaan. On kuitenkin yksi asia, jonka vuoksi voisimme jokainen taistella hitusen enemmän ja se on perusopetuksen tarjoaminen jokaiselle lapselle. Sitä ei täällä Suomessa tule niin kovin ajatelleeksi kuinka hieno mahdollisuus koulunkäynti onkaan. Se on ehkä vähän sama asia kuin terveys, sitä arvostaa vasta kun sitä ei ole. 

Kuva pixabay.com

Kuva pixabay.com

Monen kehitysmaan lapsen suurin haave olisi käydä koulua. Sen sijaan moni heistä tekee töitä ja auttaa vanhempiaan hankkimaan elantoa perheelle. Valitettavasti tämä usein tuomitsee lapsen elämään köyhyydessä aikuisenakin. Ilman koulutusta köyhyydestä on vaikeaa nousta. Ajattele mitä töitä voisit tehdä tämän päivän maailmassa, jos et osaisi lukea? Erityisesti tämä kohdistuu tyttöihin. Tasa-arvo ei todellakaan ole itsestäänselvyys joka puolella maailmaa. Jotta siihen tulisi muutos, meidän on tehtävä töitä sen eteen.

Plan Suomi on pyrkinyt edistämään Laosissa syrjäkylien lasten koulutusta ja tasa-arvoisuutta jo parin vuoden ajan. Varoja on suunnattu Bokeon lääniin, jossa asuu paljon vähemmistökansojen edustajia ja joiden asema on selvästi heikompi kuin valtaväestön. Täällä vain alle puolet tytöistä aloittaa koulun, koska tyttöjä väheksytään ja sukupuolet koetaan eri arvoisina. Plan Suomen tavoitteena on tehdä oppimisympäristöstä syrjimätön ja varmistaa, että jokainen lapsi voisi osallistua koulutukseen turvallisesti. 


Me matkabloggaajat haluamme myös kantaa kortemme kekoon


Viime vuonna keräsimme Travel Bloggers Give Back -tapahtumalla Matkamessujen yhteydessä noin 2000 euroa Nepalin kastittomien hyväksi. Tämä mahdollisti uuden koulun rakentamisen. Tänä vuonna keräämme rahaa Bokeon läänin lasten koulutuksen hyväksi ja toimitamme kerätyt varat perille Plan Suomen kautta.

Järjestämme Matkamessujen yhteydessä valokuvanäyttelyn ja kuvia on mahdollista ostaa monessa eri koossa. Epson sponsoroi kuvien laadukkaan tulostuksen 10x15, A4 ja A3 koossa (hinnat tulosteille 5€, 15€ ja 25€). Rantapallo sponsoroi meille tilan ja Matkapörssi lahjoitti kaikkien taulun tai tulosteen ostajien kesken arvottavaksi matkalahjakortin. Kaikki kerätyt rahat toimitetaan lyhentämättöminä Laosin lasten hyväksi.

Meidän blogista myyntiin lähtee tämä pingviini-kuva, josta joskus kommentoitiin, että se sopisi tauluksi. Nyt siitä tehdään taulu ja sinäkin voit halutessasi ostaa sen omaksesi, jos olet tulossa käymään messuilla 21.-22.1. Valokuvanäyttely on esillä jo perjantaina 20.1. mutta kuvia on mahdollista ostaa käteisellä vain viikonlopun aikana.



Kaikki myynnissä olevat, matkabloggaajien ottamat upeat kuvat ja lisätietoa tapahtumasta löydät:




Me kuusi reissuleidiä, Pingviinimatkojen Milla, Archie Gone Lebanonin Inka, Maarit Helena, Siveltimellä blogin Sanna, Tarinoiden taival blogin Heini ja minä, olemme pistäneet hihat heilumaan ja mukaan projektiin on lähtenyt kuvien lahjoittamisen muodossa yhteensä 50 bloggaajaa. On hienoa olla mukana näin hienossa projektissa jo toista vuotta peräkkäin. Tulethan moikkaamaan meitä Matkamessuille Rantapallon osastolle 7m138 ja katsomaan millaisen näyttelyn ympäri maailmaa olemme saaneet aikaiseksi? Ehkä samalla ostat mukaasi myös jonkun näyttelyn kuvan ja autat laosilaisia lapsia pääsemään kouluun.

Kuva Inka Khanji

Kuva Inka Khanji

Voit seurata TBGB-projektin etenemistä Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Loppukaneettina: Vaikka joskus tuntuisikin vähän pahalta matkustaa köyhään maahan, tämä on kuitenkin se keino tarjota maan kansalaisille mahdollisuus elinkeinoon. Turismi on yksi maailman suurimmista työllistäjistä. 




Pysy matkassa mukana:

Meksikon upeat, turkoosit cenotet ja hieman eläinystäviä

Kun varasimme lennot Meksikoon, emme kumpikaan olleet kuulleetkaan cenoteista. Hyvin pian Meksikon suosituimpia nähtävyyksiä ja aktiviteetteja googletellessamme törmäsimme tuohon vieraaseen sanaan. Opimme pian, että se tarkoittaa pohjavesionkaloa, ja että mekin tulisimme käymään lomamme aikana useassa sellaisessa. 

Jukatanin niemimaalta löytyy satoja cenoteja. Monet niistä ovat yksityisessä omistuksessa ja turistien on mahdollista vierailla niissä maksua vastaan. Näyttävimpien ympärille onkin muodostunut paljon kaikenlaista aktiviteettia ja joidenkin kohdalla voidaan jo puhua "huvipuistoista" ja pääsymaksutkin kohoavat lähelle 100 dollaria. Me emme kaivanneet mitään sirkusmeininkiä, emmekä aikoneet maksaa itseämme kipeäksi, vaan halusimme käydä mieluummin mahdollisimman rauhallisissa paikoissa.


Cenote Verde Lucero 


Puerto Morelosin läheltä, 40 kilometriä Cancunista etelään alkaa Cenote Route. Sen varrella on valinnanvaraa vaativampaankin makuun. Me päädyimme lukemiemme arvioiden perusteella Cenote Verde Lucerolle, koska sen kerrottiin olevan hyvin rauhallinen paikka ympäri vuoden. Sitä se todella olikin. Saapuessamme aamupäivällä paikalle, ei parkkipaikalla näkynyt ensimmäistäkään autoa. Lipunmyyjät sentään löytyi ja pian mittailimme katseillamme elämämme ensimmäistä cenotea.


Verde Lucero ei varmastikaan ole kaikkein kirkasvetisin cenote, emmekä me kumpikaan varsinaisesti riemusta hihkuen suunnanneet veteen uimaan, mutta todella upeaa näkyä me edessämme katselimme. Se mikä siitä teki vielä hienomman kokemuksen, oli autio paikka. Olimme aivan keskenämme tuon pohjoismaalaisesta näkökulmasta hyvin erikoisen luonnonihmeen luona. 

Koska uiminen ei varsinaisesti houkutellut, kaivoimme cenoten reunalta jonkinlaisen kelluttimen (siis miksi tuota nyt sanotaan?) ja kävimme vuorotellen heittämässä sillä kierroksen vedessä. Oli aika makea tunne lillutella keskellä suurta maavajoama kuoppaa, jonka reunoilta kasvoi eksoottista kasvillisuutta ja jotain, mitä luokittelen liaaneiksi. Vedessä uiskenteli paljon kaloja ja näimme siellä jopa pari makean veden kilpikonnaa. 






Vajaan tunnin päästä paikalle tuli muutamia muitakin ihmisiä ja paikan tunnelma muuttui heti, kun porukka alkoi hyppimään kalliolta veteen, emmekä enää saaneet ihastella paikkaa rikkumattoman hiljaisuuden vallassa. Olimme kuitenkin olleet onnekkaita, kun saimme viettää siellä aikaa kahden kesken ja suosittelemmekin menemään tänne aikaisin aamulla, jos haluat kokea paikan ylhäisessä yksinäisyydessä.  

Hinta: 120 pesoa / hlo  = 5,50 €
Palvelut: Ulkohuussi, pukukoppi, tuoleja ja pöytiä


Casa Cenote


Muutamaa päivää myöhemmin yövyimme Tulumissa Hotel Cielo Mayassa ja yllätyksenä tuli, että aivan hotellin vieressä oli upea cenote. Sen virallinen nimi on kai Cenote Tankah, mutta isolta tieltä oli tänne kyltti, jossa luki Casa Cenote. Tämä cenote poikkesi täysin Verde Lucerosta. Vesi oli uskomattoman kirkasta ja täällä cenotea ympäröivät mangrovet, ei korkeat seinämät. Casa cenote ei ole mikään pyöreä kuoppa, jonka voisi nähdä yhdellä kerralla. Sen sijaan se on 250 metriä pitkä turkoosi "joki", joka kiemurtelee mangrovepuiden välissä.


Casa cenote on suosittu sukelluskohde ja näimmekin siitä ohi ajellessamme paikalla paljon sukeltajia. Meillekin yritettiin ensin tarjota jos jonkinmoista pakettia oppaalla. Vuokrasimme kuitenkin vain pelastusliivit. Snorkkelit meillä oli omasta takaa. Sitten pulahdimme suhteellisen lämpimään veteen ja lähdimme tutustumaan aivan erilaiseen pohjavesionkaloon kuin muutama päivä aiemmin. 

Olimme Casa cenotella myöhään iltapäivällä ja saimme olla aivan kahden kesken (seuraavana aamuna paikka oli ihan täynnä porukkaa). Oli suhteellisen jännittävää uiskennella mangrovepuiden välissä ja tihrustaa maskin läpi vedessä olevien puiden juurien seassa uiskentelevia kaloja. Uiskentelimme ehkä 100-150 metrin matkan ja aikaa saimme kulumaan siihen yli tunnin. Meillä ei ollut myöhäisestä ajankohdasta johtuen aikaa uida cenotea aivan päästä päähän ja vilukissalle tuli kylmäkin matkalla. Tomi ei voinut käsittää, miten tuolla 26 asteisessa vedessä pystyi palelemaan, mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku toinen vilukissa, voinet ehkä samaistua.




Paluumatkalla pääsimme todistamaan luontonäytöstä, kun haikara nappasi aivan edestämme kalan ja nielaisi sen kitusiinsa. Useita muitakin haikaroita ilmaantui mangrovepuihin istuskelemaan ja osa lensi aivan päidemme ylitse.

Rannalla meitä odotti toinen luontonäytös. Mangroveiden seasta ilmaantui pesukarhu, jolle cenoten henkilökunnasta joku tuli heti kiikuttamaan kotitekoisia tortillalättyjä. Pilkoimme niitä pienemmäksi ja tarjosimme niitä ahneelle eläimelle. Yhtäkkiä paikalla ei ollutkaan enää vain yhtä pesukarhua, vaan pian niitä näkyi ainakin kuusi! Niitä näytti olevan kokonainen perhe mangrovepuiden juurten seassa. Tilanteen kruunasi, kun oksien seasta paikalle saapui vielä nenäkarhu. Siinä ne olivat sitten kaikki eläimet ihan sulassa sovussa ruokaa kerjäämässä. Harmittaa, ettei meillä ollut yhtään kunnon kameraa mukana, pelkästään gopro, mutta sai silläkin muutaman ihan hauskan kuvan napattua.





Emme yleisesti ottaen kannusta villieläinten ruokkimiseen, mutta kun tietää näiden eläinten olevan roskisdyykkareita, niin ei se ole niin vakavaa. Enemmän pahaa teki San Franciscossa katsella pesukarhun pistelevän poskeen sipsejä, jotka se oli ihan itse kaivanut roskiksesta.

Hinta: 25 pesoa pelkkä pulahdus / varusteet (snorkkelit, liivit, räpylät) 50/70 pesoa kpl.
Palvelut: Bajamaja, tallelokero


Cenote Xcacelito


Päivää myöhemmin vierailimme Xcacel Beachilla (josta kirjoitan myöhemmin) ja sen yhteydessä Xcacelito cenotella. Siinä missä Verde Lucero oli metsän keskellä, tälle cenotelle kävelimme valkoiselta hiekkarannalta ennen kuin viime metrit askelsimme mangroven päälle rakennettua kävelysiltaa pitkin.

Cenote Xcacelito on hyvin pieni, mutta todella kirkasvetinen. Meidän saapuessamme sinne, paikalla oli muutama muukin ihminen ja jo se tuntui pienellä laiturilla melko paljolta. Siirryimme puolittain uponneelle laiturin jatkeelle ja pikkuruiset kalat tulivat näykkimään varpaita. Tällä cenotella saa siis ilmaisen jalkahoidon.







Siinä missä Verde Lucerolla vesi tuntui turkoosista väristä huolimatta hieman tunkkaiselta, täällä vesi oli niin kirkasta, ettei sinne sukeltaminen epäilyttänyt hetkeäkään. Uiskentelimme hetken viilentävässä, mutta ei kylmässä, vedessä ennen kuin paikalle saapui turistiryhmä. Siinä vaiheessa neljälle ihmiselle sopiva laituri alkoi sekä näyttämään että tuntumaan sen verran ahtaalta, että pakenimme paikalta rannan puolelle, jossa tilaa oli yllin kyllin.

Hinta: 20 pesoa = 1 €
Palvelut: Kauempana rannalla on vessa ja suihku


Esimerkiksi tälläisiä cenoteja Meksikosta löytyy. Oletko käynyt koskaan cenotessa uimassa tai haluaisitko tämän perusteella käydä?


p.s. Cenote Aktun Ha:ssa on kuulema krokotiileja. Ei ehkä kannata mennä sinne.


Pysy matkassa mukana: