Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Tulossa kesällä: Ympäri Indonesiaa Star Clippersin purjelaivalla

Kevään pitäisi olla jo pitkällä, mutta luontoäiti hieman koettelee kärsivällisyyttämme. Tässä saattaisi olla jo hieman turhautumista ilmassa sen suhteen, tuleeko se kesä koskaan vai ei, mutta onneksi meillä on tiedossa takuuvarma kesä kuukauden päästä. Me nimittäin otamme kuuden vuoden (!!!) tauon jälkeen suunnan kohti Aasiaa. Jostain syystä kaikki viime vuosien reissut ovat suuntautuneet Amerikan, Euroopan tai Afrikan mantereelle. Nyt lähdetään itään ja aikamoiselle reissulle lähdetäänkin, sillä luvassa on risteily, joka varmasti tarjoilee jälleen unohtumattomia kokemuksia. Lähdemme risteilemään Indonesiaan valtavalla purjelaivalla! 

Tiesitkö, että risteilylle voi lähteä myös tälläisellä ei-niin-tavallisella risteilyaluksella? Star Clippersillä on kolme maailman suurinta ja korkeinta purjelaivaa ja niille voi tosiaankin lähteä kuka tahansa risteilemään.

Star Clippers.

Tai toisaaltahan tälläinen tall ship on juurikin perinteinen tapa liikkua merellä, jos katsotaan aikaa taakse päin noin sata vuotta. Harvemmin näitä merten upeita ilmestyksiä vain enää tänä päivänä näkee. Me olemme nähneet Star Clippersin laivoja pari kertaa Karibialla risteillessämme ja ne ovat todellisia katseenvangitsijoita. Enpä olisi uskonut, että jonain päivänä tulen olemaan itse sellaisen kyydissä ja vieläpä kokonaisen viikon! Kumpikaan meistä ei ole itseasiassa ikinä ollut edes tavallisen purjeveneen kyydissä, joten mikäs tässä on purjehdusura aloittaa tälläisellä nelimastoisella ja 16 purjeisella "pikkualuksella". 

Ihan yksin me emme tällä purjelaivalla tule olemaan, sillä tälle Star Clippersin nimikkolaivalle mahtuu maksimissaan 170 matkustajaa ja miehistön jäseniäkin on 75. Tämä on kuitenkin huomattavan pieni määrä matkustajia verrattuna suuriin risteilyaluksiin, jotka nielevät sisäänsä tuhansia turisteja. Tuntuu aivan mahtavalta päästä kokemaan meille aivan uudenlainen tapa risteillä. Star Clippersin laivat edustavat yhtiön omien sanojen mukaan rentoa, mutta eleganssia tapaa kokea yksityisen huvipurren tuntua, vastakohtana "mitä-suurempi-sen-parempi" risteilyaluksille.

Sisarlaiva Star Flyer on aivan samanlainen kuin Star Clippers. Yhtiöllä on vielä kolmas laiva, hieman suurempi Royal Clipper.

Tämä risteily tulee olemaan erilainen kuin aiemmat risteilyt, joilla olemme olleet. Silti saman kaltaisuuksiakin löytyy. Luvassa on varmasti maittavaa ruokaa, hyvää palvelua ja silmiä hiveleviä maisemia sekä toivottavasti kauniita auringonlaskuja. Uskon meidän nauttivan niin Indonesian kirkkaista vesistä kuin laivan kahdesta pienestä uima-altaastakin. Voi olla että kiipeämme yhteen neljästä mastosta tai kokeilemme, miltä tälläistä laivaa tuntuu ohjata. Matkakuume kohottaa päätään täällä jo todella korkealle.

Mastosta tulee olemaan tälläiset maisemat. Pakko se on itsekin käydä vastaavanlainen kuva nappaamassa, vaikka vähän huippaisikin korkea paikka.

Star Clippersiltä löytyy tietenkin myös baari.

Ja ruokasali.

Hytit ovat tämän kaltaisia.


Risteilyjä ympäri maailmaa


Indonesia on Star Clippersille uusi kohde, mutta yhtiön kolme alusta ovat risteilleet 1990-luvun alkupuolelta lähtien ympäri maailmaa. Niillä pääsee purjehtimaan Aasian lisäksi mm. Välimerellä, Karibialla ja Kuubassa. Miltä kuulostaisi lipua purjelaivalla vaikkapa Kreikan Santorinille tai Panaman kanavan läpi? Pienet laivat mahdollistavat myös pienet satamat, joihin ei suurilla risteilijöillä pääse. Kaikki reitit ja risteilyjen hinnat löydät Star Clippersin kotisivuilta.

Odotan suurella mielenkiinnolla myös, miltä Aasia tuntuu pitkän tauon jälkeen. Indonesia on itselleni ihan uusi maa. Tomi on käynyt ensimmäisen maailmanympärimatkansa aikana Balilla, eikä ihastunut sen perusteella maahan. Toivon, että risteilyllä koettavat kohteet sykähdyttävät enemmän. Tulemme pysähtymään mm. Giligenteng Island:lla, Javalla ja Lombokilla. Toivon kovasti, että näkisimme pitkästä aikaa myös delfiinejä. Olen käsittänyt, että yksi satamista olisi niiden bongaamiseen erityisen otollinen. Eiköhän tästä hyvä reissu tule!

Ja kerrottakoon nyt tässä samalla, että ennen Indonesian reissua on vielä luvassa viikonloppuloma Oslossa. Tälläinen tiiseri tulevasta! Miltä kuulostaa?


Risteilemme yhteistyössä Star Clippersin kanssa ja kuvat ovat heidän kuvapankistaan. 


Seuraa blogia:

Millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville

Olo Afrikan eläinten seassa on kerrasta toiseen kuin olisi toiseen maailmaan tippunut. Ensimmäinen kerta on aina upein, mutta jokaisella kerralla sitä aina joutuu vähän nipistämään itseään ja kysymään uudelleen, että onko tämä nyt totta. Sitä ei meinaa voida uskoa, että on todella paikassa, jossa nämä upeat eläimet elävät elämäänsä vapaana luonnossa, satunnaisten ihmisten läsnäolosta piittaamatta. Toivon todella, että voimme tarjota näille eläimille turvalliset elinalueet jatkossakin, koska olisi aivan liian surullista, jos nämä upeat eläimet katoaisivat maapallolta, jossa ne ovat saaneet elää tuhansien vuosien ajan.

Viime vuosikymmenten tapahtumat tuntuvat hätkähdyttäviltä. Eläinten määrä Afrikassa on pudonnut dramaattisesti, ja jo kartalta kansallispuistoja katsoessa voi nähdä kuinka pieneksi näiden eläinten elintila on supistunut. Etelä-Afrikassa suuret eläimet elävät enää ainoastaan aidatujen kansallispuistojen sisällä. Koska ihminen on rajannut ne tietyn alueen sisälle, ne eivät voi esimerkiksi siirtyä kovin pitkiä matkoja kuivalla kaudelle juomapaikkoja etsiessään. Tämä tuo ihmiselle vastuuta ja meidän on huolehdittava niistä.

Kun katsot norsun silmiin, näet viisauden. Näet eläimen, joka rakastaa ja suojelee lähimpiään. Se voi elää 70-vuotiaaksi. Silti Afrikan norsuja kuolee tällä hetkellä valtavalla nopeudella, koska niitä salametsästetään torahampaidensa vuoksi. Jos norsujen salametsästys jatkuu samaa vauhtia, laji on menetetty meidän elinaikanamme. Ajatelkaa sadan vuoden päästä ihmisiä, jotka katsovat kuvia ja videoita norsuista ja kysyvät, miten ihmeessä tämän sallittiin tapahtua 2000-luvulla?

Lisätietoa Afrikannorsun tilanteesta voit lukea esimerkiksi WWF:n sivuilta.



Safarilla näet uuden elämän kasvavan.


Näet kuinka saaliseläimet ovat lakkaamattoman valppaina. Elämää syntyy ja samalla se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä.



Sarvikuonojen turvasatama

Olimme kaksi yötä yksityisellä Lion Sands Narina Lodgella. Kuten aiemmassa postauksessa tästä paikasta kerroin, se sijaitsee Krugerin kansallispuiston sisällä, mutta alue on rajattu yksityiseen käyttöön lodgen vieraille. Siellä on hyvin vähän ihmisiä ja autoja verrattuna Krugerin yleisiin teihin. Näimme heti ensimmäisellä safariajelulla sarvikuonoja ja keskustelimme myöhemmin illallisella lodgen managerin ja oppaamme kanssa sarvikuonojen tilanteesta. Oli helpottavaa kuulla, että täällä sarvikuonot saavat olla rauhassa, eikä salametsästystapauksia ole ollut.

Lion Sandsin alue sijaitsee aivan Krugerin kansallispuiston Skukuzan pääleirin läheisyydessä, joka on myös sarvikuonojen suojelun pääkeskus. Sarvikuonojen hyväksi yritetään tehdä niin paljon kuin mahdollista ja näimme ja kuulimmekin molempina iltoina helikopterin lentelevän ympäriinsä ja tarkastelevan aluetta mahdollisten salametsästäjien varalta. Salametsästysongelma onkin keskittynyt enemmän syrjäisille alueille, joita ei ole niin helppoa valvoa. Vuonna 2016 Krugerin kansallispuistossa salametsästettiin 662 sarvikuonoa (lähde). Määrä lähti vihdoin laskusuuntaan monen vuoden nousun jälkeen ja toivottavasti se laskisi entisestään tämän vuoden aikana.

Kirjoitin sarvikuonojen tilanteesta pidemmän postauksen ensimmäisen Etelä-Afrikan matkan jälkeen. On järkyttävää, että sarvikuonoja voi ampua myös laillisesti. Voit lukea vanhan postauksen täältä.

Alla olevassa kuvassa on isosarvikuono, entiseltä nimeltään leveähuulisarvikuono. Näitä olemme nähneet Krugerissa usein. Niiden Afrikan laajuinen kanta on saatu elvytettyä 20000 yksilöön.


Lion Sandsin alueella näimme ensimmäistä kertaa myös pensassarvikuonon joka aiemmin tunnettiin nimellä suippohuulisarvikuono. Se on isosarvikuonoa selkeästi pienempi ja myös huomattavasti arempi ja aggressiivisempi. Pensassarvikuono on uhanalainen, sillä niiden kanta on kutistunut 1960-luvun 70000:sta yksilöstä nykyiseen noin 5000:en lajinsa edustajaan.



Viimeiset villikoirat


Koiraihmisenä kaikki luonnonvaraiset koiraeläimet ovat aina sykähdyttäneet erityisesti. Savannikoira tai Afrikan villikoira (African wild dog) on yksi maailman uhanalaisimmista nisäkkäistä noin 6600 yksilön Afrikan laajuisella populaatiolla. Se on myös yksi niistä lajeista, jonka näkemistä odotan (isojen kissojen ohella) Afrikassa aina kaikkein eniten. Olimme nähneet villikoiria ennenkin Krugerissa sekä Botswanassa. Ne olivat kuitenkin aina olleet lepäilemässä saalistuksen jälkeen tai keskipäivän kuumuudessa. Tällä matkalla saimme nähdä niitä ensimmäistä kertaa liikkeessä. Kysyin heti ensimmäisellä safarilla Lion Sandsissa oliko alueella villikoiria. Sain vastaukseksi, että ne liikkuvat niin paljon ja laajalla alueella, ettei voi sanoa, että alueella olisi, mutta satunnaisesti niitä liikkuu alueen läpi.

Kolmannella safarilla sitten tärppäsi. Lion Sandsin oppaat kommunikoivat keskenään radion välityksellä ja saimme kuulla toiselta autolta, että he olivat kohdanneet villikoiralauman. Siinä viiletettiin melkoista vauhtia avoimen safariauton kyydissä, jotta ehtisimme paikalle ennen kuin lauma kadotettaisiin. Kun saavuimme paikalle, ymmärsin hyvin miksi meillä oli kiire. Villikoirat taivaltavat joustavalla ravilla reipasta tahtia eteenpäin ja voivat liikkua päivässä kymmeniä kilometrejä.





Mitä meille jää jäljelle, jos eläimet menetetään?


Ajatus siitä, että nämä upeat eläinlajit ovat kirjaimellisesti kuolemassa käsiimme, on musertava. Onko sadan vuoden päästä Afrikassa enää kansallispuistoja, jos ihminen on tappanut kaikki eläimet. Muutetaanko ennen eläinlaumoja täynnä olleet alueet viljelymaaksi vai jäävätkö ne ennalleen ja eläinlajien määrä vain on paljon pienempi. Tähän tuskin kukaan osaa vastata tällä hetkellä, mutta vääjäämättä olemme menossa siihen suuntaan, että eläinlajeja kuolee nopealla tahdilla. Kun yksi laji poistuu, se vaikuttaa aina muihin lajeihin ja ympäröivään luontoon.

Suomesta käsin Afrikan eläinten suojelutyön tukeminen voi tuntua melko kaukaiselta ajatukselta, jos ei ole koskaan edes käynyt Afrikassa. Mikäli jotain haluaa tehdä, voi kuitenkin lahjoittaa rahaa esim. WWF:n tai African Wildlife Foundationin kautta. Me olemme pyrkineet kantamaan oman osamme näiden eläinten suojelutyön hyväksi maksamalla kansallispuistomaksuja, lahjoittamalla paikan päällä rahaa sarvikuonojen suojeluun sekä ostamalla Krugerin myymälöistä tuotteita, joista saadut tuotot ohjataan suojelutyöhön. Menemällä paikan päälle voit vaikuttaa.


Seuraa blogia:

Elä sellainen elämä, jonka muistat

Kevät ei käynnistynyt meidän pienessä perheessämme pelkästään aurinkoisesti, vaan siihen on mahtunut myös surua, mistä syystä blogin kirjoittamiseenkaan ei ole löytynyt oikein innostusta. Jouduimme lopettamaan toisen bordercolliemme puolitoista viikkoa sitten. Yumi olisi täyttänyt ensi kuussa kymmenen vuotta, mutta valitettavasti emme päässeet juhlimaan sen kanssa pyöreitä. Kivut kävivät liian koviksi ja oli aika päästää irti, vaikka se tuntuikin äärettömän tuskalliselta. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin toisen elämästä päättäminen. Nyt talo tuntuu paljon tyhjemmältä, kun koiraa, joka makasi aina jaloissa ja seurasi jokaista askelta, ei enää ole. Onneksi muistot elävät ikuisesti ja onneksi meillä on vielä Aida, joka täyttää ensi kuussa jo 12 vuotta, mutta on iästään huolimatta todella pirteä. Toivottavasti saamme nauttia sen seurasta vielä pitkään.

Kuuntelin tänään Aviciin kappaletta The Nights. Siinä lauletaan:

One day you'll leave this world behind, so live a life you will remember.


Se sai minut selaamaan matkakuvia ja miettimään tähän asti elettyä elämää taaksepäin. Olen päässyt näkemään ja kokemaan lukemattomia paikkoja, jotka voivat monelle tuntua olevan täysin ulottumattomissa. Katsoimme tässä pääsiäisen aikaan Yle Areenasta Planeettamme Maa II kolme katsottavissa olevaa jaksoa. Nämä jaksot on kuvattu uskomattoman hienosti uudella tekniikalla. Niissä matkustetaan ympäri maailmaa kuvaamassa eläimiä luonnollisessa ympäristössään. Kymmenen vuotta sitten olisin vain huokaillut ihastuksesta ja miettinyt kuinka hienoa olisikaan joskus nähdä näitä upeita eläimiä muutenkin kuin vain televisiossa tai eläintarhassa. En enää. Nyt mietin, missä järjestyksessä matkustaisin näihin paikkoihin. Mahdottomasta on tullut mahdollista, kun niin päättää.

Jokaisella meistä on rajallinen määrä aikaa (lomaa) ja rahaa käytettävissä. Toisilla meistä sitä on hieman enemmän ja toisilla vähemmän. Jokainen meistä päättää, mihin ne liikenevät lomat ja rahat käyttää. Kun jotain haluaa tarpeeksi paljon, sen toteuttamiseen tai hankkimiseen yleensä löytyy tarvittavat keinot. Meillä kaikilla on eri intressit elämässä. Joku haluaa panostaa uraan, toinen saada suuren perheen, joku haluaa voittaa olympialaiset. Jollekin hevoset ovat kaikki kaikessa, toiselle koirat tai kissat samaan aikaan, kun joku muu käyttää aikansa autojen kanssa puuhaillessa. Tärkeintä on, että itse pysähtyy joskus hetkeksi miettimään, mitä elämältä oikein haluaa ja onko se, mihin elämässä eniten uhraa aikaa ja rahaa, sellaista joka tekee onnelliseksi. Onko sen myötä eletty elämä sellaista, jonka muistaa, jonka haluaa muistaa.


Elämä on paljon ihanampaa, kun on jotain mitä odottaa. Jos jäisit huomenna auton alle ja halvaantuisit kaulasta alas päin, katuisitko asioita, joita olet tehnyt vai asioita, jotka olet jättänyt tekemättä? 

I just want to feel this moment

 
















Mikä tekee sinut onnelliseksi?


Seuraa blogia: